Kolmas lapsi. Miksi?

Miksi toivoa vielä kolmatta, kun on jo saanut kaksi upeaa lasta?

Mistä nyt ylipäätään syntyy toive isosta perheestä. Olen itse ainoa lapsi ja mielestäni ollut varsin tyytyväinen osaani. Olen viihtynyt hyvin paitsi ystävien seurassa myös yksin. Muistan kuitenkin lapsena ajoittain kaivanneeni enemmän porukkaa ja elämää ympärilleni.

Sittemmin äitiydyttyäni en oikeastaan hetkeäkään ajatellut, että en haluaisi lapselleni sisaruksia, joten toive useammasta lapsesta on siis syntynyt todennäköisesti samalla, kun päätös ylipäänsä yrittää lisääntyä. Miehelläni on kolme sisarusta, joten hänelle kolmen lapsen perheen konsepti oli ”normaali”, joskaan hän ei mitään toiveita suoranaisesti tähän suuntaan esittänytkään. Hänen puolellaan sukua perhekoot ovat huomattavasti isompia, kun taas oman sukuni puolelta taas löytyy enemmän yhden lapsen perheitä. En ole kuitenkaan koskaan tietoisesti pitänyt isoa perhettä tavoitteenani, lapsia kun saadaan tavallisesti yksi kerrallaan. Ilmeisesti toive isosta perheestä kuitenkin kyti alitajunnassani.

Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, äitiyden ristipaineissa on raskasta kahlata, jos antaa liikaa painoarvoa sille, mitä kuvittelee kaikkien muiden ajattelevan. Nykyään lasten saamiseen liittyy myös ympäristöllisiä näkökulmia, jotka tuovat uuden, kovasti viime aikoina keskustelussa painotusta saaneen juonteen lisääntymispohdintoihin.

Kolmatta lasta odotellessani en voi välttyä ristiriitaisilta tuntemuksilta lukiessani keskustelua siitä, että vapaaehtoinen lapsettomuus on yhtäkkiä sankarillinen ekoteko ja vastaavasti lisääntyminen synneistä suurin. Aina päivystävä syyllistyvä äiti ajattelee välittömästi martyyrin kyyneleitä nieleskellen, että ”kiva juttu, pieleen meni tämäkin ja turha yrittää iloita siitä, että on saanut synnyttää tuskalla ja vaivalla uutta elämää tähän tuhoutuvalle pallolle, kiitos ja anteeksi”. Onneksi kuitenkin Antti Rinteen taannoinen aivopieru synnytystalkoisiin osallistumisesta toi vähän vastapainoa tälle ;D Neljäs on sitten isänmaalle ja sitä rataa. Anna_mun_nyt_kaikki_kestää.

Kyllähän tuo ihmissuvun tyrehdyttämisaie ekologisuuden nimissä on vähintään melko linkolalainen näkemys, jossa ilmeisesti mikä vaan ihmiskuntaa harventava katastrofikin on ihan jees. Kenelle tätä elintilaa yritetään säästää, jos hyvinvointiyhteiskunnan seuraavat koulutetut sukupolvet jätetään tekemättä? Eikö juuri heissä voisi olla pelastuksen siemen?

Näkisin myös, että monelle ekologisuus on todellisuudessa sekundaarinen syy valittuun lapsettomuuteen. Jostain alkukantaisesta ydinminästä kumpuava toive lapsesta on niin voimallinen, että kun se iskee, niin kyllä siinä lakoaa jaloinkin ekosoturi, jos edellytykset lapsen saamiselle muutoin ovat olemassa. Päätös lapsettomasta elämästä ei synny ympäristöystävällisyys, vaan aivan jotkut muut asiat edellä, väitän. Pelko pärjäämisestä, epävakaat ajat (koska muuten viimeksi ovat vallinneet ”vakaat” ajat??), heikko tukiverkosto, hyvän puolison puute jne… Toki tällä lapsettomuuden ekologisuutta korostavalla retoriikalla vapaaehtoisesti lapseton henkilö viimein vapautuu vuosikymmeniä vaivanneesta ”itsekkääksi” nimittelystä. Mikä nyt on vähintään hyvä juttu.

Väestöliiton perhetoimintojen johtaja kirjoitti hyvin mielestäni Helsingin Sanomien mielipideosiossa 24.7.2017 Lapseton elämä ei ratkaise maapallon ongelmia:

Ympäristösyistä syntymättä jäävän lapsen hiilijalanjälki täyttyy helposti jollakin muulla tai jonkun muun kulutuksella. Jos lapsia ei hankita, lapsettoman arjen tuoma tila ja vapautuvat resurssit käytetään muihin, usein kulutusta lisääviin toimintoihin, kuten lomamatkailuun kaukokohteisiin. ———- Lapsen elämässään aikaansaama hoiva, ilo, luovuus, innovaatiot ja työ, joilla maailman tilaa pystyttäisiin parantamaan, jäävät toteutumatta. ——– Avainasemassa ovat ihmisten elintavat ja teknologia vauraissa maissa – etenkin energiantuotanto, liikenne, jätteenkäsittely ja ravinto. Ilmaston ylikuumenemista voidaan torjua vain ratkaisemalla niihin liittyvät ongelmat.

Ihmisille kaikkialla tarvitaan myös keinot rajoittaa lapsilukua silloin kun he niin toivovat. Tälläkin hetkellä 214 miljoonalla naisella ei ole ehkäisyä, vaikka he eivät halua lasta.”

Seuraan uteliaana ja ajoittain ymmälläni poikieni vuorovaikutusta, sillä itsehän en ole ainoana lapsena saanut koskaan kokea samaa. Veljesten touhu näyttäytyy suurimman osan aikaa nahisteluna ja kilpailuna, mutta pienten miesten väliset ajoittaiset empatian, tuen ja jaetun ilon hetket saavat sieluni sulamaan. Minusta on syvästi merkittävää ja ihanaa, että pojilla on tässä maailmassa vanhempiensa lisäksi toisensa ja kohta toivottavasti myös yksi sisarus lisää.

Aion tietysti jatkossakin iloita lapsistani ja heidän tuomastaan ilosta ja rakkaudesta, enkä aio potea huonoa omatuntoa planeetan tuhoamisesta tai katumusta lasteni vuoksi – sen sijaan poden sitä esimerkiksi kuluttamistavoistani, ravinnon ympäristövaikutuksista, kierrätyksestä ja näihin pyrin vaikuttamaan. Pyrin myös ohjaamaan lapsiani vastuulliseen, muista välittävään, aktiiviseen kansalaisuuteen, ja toivon, että he pitävät huolta heikommista ja ympäristöstään paremmin kuin heitä edeltävät sukupolvet.

Kolme_karhunpentua
Original: Katja Saario

 

Ympäristöystävällisestä tiskaamisesta

Aikaisemmissa päivityksissä olen käsitellyt muun muassa yleisesti kodin tee-se-itse puhdistusaineita sekä ekologista pyykin pesua. Nyt olen edennyt ympäristöystävälliseen ja mahdollisimman kemikaalittomaan kodinhoitoon perehtymisessäni kolmanteen aiheeseen: tiskaaminen. Ei muuten kuulu allekirjoittaneen lempiaskareisiin, ei todellakaan – siksipä aineiden ja välineiden on parempi olla miellyttäviä ja toimivia!

Meillä tiskit hoitaa pääasiassa onneksi astianpesukone, mutta käsitiskiä kertyy kuitenkin päivittäin esimerkiksi isoimmista astioista, paistinpannuista, lasten kerhotermareista ja muista astianpesukonetta kestämättömistä astioista jne, eli käsitiskin pariin joutuu tahtomattaankin päivittäin.

Päivitystä varten testasin Marius Fabren mustasaippuaa, Ecoverin Zero ja Sitruuna & Aloe Vera käsitiskiainetta sekä Sonettin hajusteetonta käsitiskiainetta. Kaikki testatut pesuaineet ovat valmistajien mukaan biohajoavia. Ekologisten konetiskiaineiden kemiallisen maailman osoittautuessa hyvin haastavaksi ja laajaksi aiheeksi, jouduin rajaamaan ne tästä päivyksestä ulos ja palaamaan niiden pariin myöhemmin.

Olen hakenut päivitystä varten käsitiskiaineiden/ puhdistusaineiden täydellisen INCI:n valmistajien sivuilta ja pyrkinyt esittämään ainesosat myös suomeksi. Kuten aikaisemminkin olen todennut, pesuaineiden ollessa kyseessä valmistajat eivät ole velvoitettuja merkitsemään pakkauksiin täydellistä sisällysluetteloa, lainsäädännön poiketessa hieman kosmetiikan vastaavasta. Täydellisen INCI:n nähdäkseen kannattaa siis aina suunnata valmistajan sivuille, jossa sen puolestaan tulee olla nähtävillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mustasaippua

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mustasaippua

Mustasaippua tuntuu olevan nyt trendikäs valmiste, eli täytyihän sitä kokeilla ja hommasin kokeiluun tuubillisen Marius Fabren mustasaippuaa. Tuotteen kohdalla hieman hämmentävää on, että on olemassa kaksi eri tuotetta, joita kutsutaan mustaksi saippuaksi. Afrikkalainen musta saippua on lähinnä ihon hoitoon tarkoitettu kookosöljystä ja tuhkasta valmistettu palasaippua. Kokeilemani Marius Fabren mustasaippua (250 ml tuubi) sisältää puolestaan oliiviöljypohjaista kaliumsaippuaa (suopaa), vettä, glyseriiniä ja kaliumkarbonaattia.

Kokeilin mustasaippuaa tiskaamisessa sellaisenaan sekä laimennettuna. Koin, että saippuaa oli kätevintä käyttää niin, että laimensin sitä tiskiaineeksi pumppupulloon sekä pintojen yleispuhdistuaineeksi suihkepulloon. Saippua toimi tiskinpesussa oikein mallikkaasti ja huuhtoutui astioista hyvin. Tiukoimpiin ja rasvaisimpiin tiskeihin joutui käyttämään vähän reippaampaa pesutekniikkaa, eli kunnon jynssäystä ja uusimaan käsittelyn, mutta kyllä tällä sitkeästi kärähtäneen lasisen uunipadankin sai puhdistettua.

Ensivaikutelmaa saippuasta leimasi sen omaan nenääni melko hirveä haju. Marseille-saippuan luontainen haju voi olla joillekin ongelma, mutta itseäni se ei juurikaan juurevuudestaan huolimatta ole häirinnyt. Tämän mustasaippuan ilmeisesti suovasta lähtöisin olevaan kaameaan hajuun taas en tottunut. Peitin mustasaippuan ominaishajua annostelemalla sekaan reilusti eteeristä piparminttuöljyä, jotta kykenin käyttämään sitä.

Marius Fabren mustasaippuan INCI: oliiviöljypohjaista kaliumsaippua ( + 30 % ), vesi, glyseriini, potassium karbonaatti

Suomeksi: oliiviöljypohjainen kaliumsaippua (suopa), vesi, glyseriini, kaliumkarbonaatti

HYVÄÄ

  • Kelvollinen pesutulos käsitiskissä
  • Huuhtoutuu helposti

HUONOA

  • Voimakas ja vähemmän miellyttävä haju
  • Tuubi on epäkäytännöllinen käytössä
  • Hintava

Sonettin hajustamaton käsitiski- ja yleispesuaine

Sonettin tuotteet ovat nousseen omiksi suosikeiksini valmiista kodinpuhdistusaineista niiden ympäristöystävällisyyden ja ennen kaikkea hyvän laadun ansiosta. Monista hyvistä tuotteista ehdoton suosikkini on ekologinen, tehokas, riittoisa ja monikäyttöinen hajustamaton käsitiski- ja yleispesuaine. Tuote on miellyttävä käyttää, sillä paitsi että siihen ei ole lisätty hajusteita se ei itsessään myöskään haise millekään. Tehokkuudesta kertonee jotain, että pesin siitä tehdyllä pesuliuoksella uunin ja puhdasta tuli. Pieni tippa pesuainetta pesusieneen riittää jo pitkälle ja pieniä tiskejä voi pesaista myös suihkepulloon laimennetulla liuoksella – muutama tippa käsitiskiainetta nimittäin riitää kokonaiseen pesualtaalliseen.

Tuotteessa ei ole omasta puolestani mitään moiteen varaa, toivoisin sille ainoastaan parempaa saatavuutta päivittäistavara- ja kivijalkaekokaupoista. Tällä hetkellä tuotetta saa tilattua ainakin Hyvinvoinnin tavaratalon verkkokaupasta. Ihmettelen suuresti, miksi näin upea tuote ei ole jokaisen marketin hyllyllä, ekokaupoista puhumattakaan!?

Sonettin hajustamaton käsitiski- ja yleispesuaine INCI: Aqua, alkylpolyglucoside C8–16, sodium C12–14, fatty alcohol sulphate, alcohol, sodium chloride, sodium citrate

Valmistusaineet suomeksi: sokeritensidi, kookosrasva-alkoholisulfaatti, kasvitisle (etanoli), ruokasuola sitraatti, elävöitetty vesi

HYVÄÄ

  • Loistava pesuteho
  • Todella riittoisa
  • Paitsi hajusteeton myös HAJUTON
  • Eettisesti ja ekologisesti kestävä valmistustapa (kts. lisää Sonett)

HUONOA

  • Heikko markettisaatavuus

 Ecoverin käsitiskiaineet

OLYMPUS DIGITAL CAMERAEcoverin käsitiskiaineet Sitruuna & Aloe Vera sekä Zero olivat käytössä varsin kelvollisia perustiskiaineita, joskaan en kokenut niitä mitenkään erityisen riittoisiksi, eli ainetta sai hieman lisäillä tiskatessa. Musta- ja Marseille-saippuaan verrattuna tiskiaineen teho ja huuhtoutuvuus oli kuitenkin huomattavasti parempi, mutta Sonettin käsitiskiaineelle ne jäivät selvästi paitsi pesutehossa, myös sisällysluettelon suhteen. Ecoverin Sitruuna & Aloevera käsitiskiaine sisältää mm. natriumlauryylisulfaattia, joka on varsin yleisesti pesuaineissa ja kosmetiikassa käytetty, mutta ärsyttävä pinta-aktiivinen aine. Ecoverin Zero käsitiskiaine puolestaan lupailee kamppailevansa rasvatahroja vastaan ilman hajusteita tai väriaineita. Todellinen hämmennys seurasi, kun tarkastelin tuotteen sisällysluetteloa valmistajan sivuilta. Luettelossa toisena komeilevat sanat: < 5 % Hajustetta (Limoneeni, Sitraali), aivan kuten hajustetussa versiossakin. Kasviperäisyydestään huolimatta kyseessä on kaksi hajustetta, joista ainakin limoneeni voi aiheuttaa kosketusallergiaa. Mitä ihmettä tämä nyt on olevinaan?

Ecoverin Sitruuna & Aloe Vera käsitiskiaine INCI: Aqua, sodium lauryl sulphate, lauryl glucoside, alcohol denat, citric acid, parfym, lactic acid, aloe Barbadensis leaf juice, sodium octyl sulphate

Valmistusaineet suomeksi: 5-15 % ionittomia pinta-aineita, anionisia pinta-aineita, < 5 % hajustetta (limoneeni, sitraali), vesi, denaturoitu alkoholi, natriumkloridi, natriumsitraatti, sitruunahappo, aloe-verauute

Cover Zero käsitiskiaine INCI: dipropylene glycol, aqua, fatty alcohol sulfate, laurel glucoside, alcohol dent, sodium chloride, sodium citrate, citric acid, parfym, limonene, citral, aloe Barbadensis leaf juice

Valmistusaineet suomeksi: 5-15 % ionittomia pinta-aineita, anionisia pinta-aineita, < 5 % hajustetta (limoneeni, sitraali), vesi, natriumskloridi, natriumsitraatti, maitohappo

HYVÄÄ

  • Perushyviä tiskiaineita
  • Ecoveria on saatavilla laajasti marketeista

HUONOA

  • Zero käsitiskiaineessa mainostetaan hajustettomuutta, mutta sisällysluettelo kertoo toista
  • Ei niin riittoisia verrattuna esim. Sonettiin

Välineet

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pesuaineen kemikaalien vähentyessä täytyy tätä usein kompensoida mekaanisella hankaamisella ja käsittelyjen uusimisella – Marseille- tai mustasaippua eivät ole pesutehossaan Fairya, vaikka ihan toimivaa tavaraa ovatkin. Sonettin hajusteeton käsitiskiaine sen sijaan pääsee mielestäni jopa samalle viivalle Fairyn kanssa pesutehossa, joten sen kanssa ylenpalttista rassaamista ei tarvitse harrastaa.

Astioiden peseminen pesusienellä voi olla harjaa tehokkaampaa, mutta itseäni ahdistaa sieneen muhimaan jäävät pöpöt. Jos sienen vaihtaa uuteen jatkuvasti syntyy tästä luonnollisesti runsaasti muovijätettä. Pesusieneen on kuitenkin ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja, esimerkiksi Sonettilla on selluloosasta, sisalista ja kierrätetystä PET-muovista valmistettu hankaussieni, joka kestää 60°C pesua.

Täysin muovittoman ja esteettisen vaihtoehdon tiskiharjaksi tarjoaa kasvikuituharjaksinen vaihtopäällä varustettu puinen tiskiharja, joita löytyy yleisesti ainakin ekokaupoista. Tämänkin kohdalla itseäni mietityttää tosin harjaan ajan myötä kertyvä bakteerimäärä. Jos ja kun vaihtopäätä joutuu vaihtamaan usein, miten ekologinen tuote enää loppujen lopuksi on? Muovinen tiskiharja on siitä kätevä, että sen voi heittää myös astianpesukoneeseen säännöllisesti puhdistumaan eli sen käyttöikä on huomattavasti puista pidempi. Esimerkiksi Sini-tuotteella on vaihtopäisiä ja kestäviä muovisia tiskiharjoja, jotka voi halutessaan paitsi pestä pesukoneessa myös desinfioida keittämällä.

Tiskirättinä meillä on luotettu jo vuosia kestävään ja antibakteerisiin bambuliinoihin, joita äitini meille neuloo. Rätit ovat kestäneet ahkeraa yli 60°C pesua jo useamman vuoden, eli ne ovat paitsi hygienisiä myös aidosti ekologisia vaihtoehtoja lyhytikäisille sieniliinoille. Mikrokuituliina on myrkytön vaihtoehto keittiön siivoamiseen, mutta mikrokuituliinojen ongelma voi olla ilmeisesti mikromuovi, jota niistä vähitellen käytössä irtoaa. Jos puikot pysyvät käsissäsi (omissani ne eivät pysy :D) katso ohje itse tehtävään bambuliinaan esimerkiksi Kotivinkistä! Valmiita kankaisia bambuliinoja löytyy myös ihanissa kuoseissa esimerkiksi Kiertin valikoimista.

Yhteenveto

Ecoverin astianpesuaineet olivat teholtaan ihan kelvollisia, mutta esimerkiksi Zero tuotteessa lupailtu hajusteettomuus ja sisällyksen paljastamat hajusteet veivät luottoa tuotteisiin. Mustasaippua oli kiinnostava, mutta hajunsa puolesta niin epämiellyttävä tuttavuus, että sen pariin en tule palaamaan.

Käsin pestävät tiskit tulemme pesemään jatkossa ehdottomasti Sonettin hajusteettomalla käsitiskiaineella. Tuote on niin ylivoimainen puhdistustehossaan ja riittoisuudessaan muihin kokeilemiini tuotteisiin verrattuna, että tästä ei ole paluuta. Myös tuotteen aito hajuttomuus lisää sen käyttömiellyttävyyttä. Tuote on myös siitä mahtava, että käytännössä sillä voi hoitaa tiskien lisäksi kaiken kodin perusyleispuhdistuksen. Jättisuositus siis tälle!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Blogipäivityksen yhteistyö: Sonett hajustamaton käsitiski- ja yleispuhdistusaine saatu (Itu Biodyn Oy)

 

Lastenvaatekirpputorien top 3

Suomen neljä vuodenaikaa ja ominaisuus, että räntää voi sataa ihan koska hyvänsä näistä  vaativat vanhemmilta melkoisesti hommaa mukeloiden kilpavarustelussa säätä vastaan. Juuri kun olet oppinut kuinka se vauva puetaan mihinkin pakkasasteisiin, tai millä yhdistelmällä taaperolla on lämmin, kuiva, mutta ei tule hiki, niin KAPPAS VAAN se sesonki siitä vaihtuikin. Jos sinulla ei ole vielä kokemusta lastenvaatteiden hankkimisesta, niin satutko tietämään mitä ne ulkovaatteet maksavat uutena? Voin kertoa, että aivan merkeleesti. Pelkistä hyvistä teknisistä rukkasista saa jo pulittaa uutena 30-40€. Ja niitäkin täytyy olla useammat per lapsi per sesonki. Osa häviää, osa hajoaa, osa on aina märkänä tai pesussa. Kasvupyrähdyksen sattuessa oikeaan saumaan pääsee yhden sesongin aikana ostamaan myös useammat kengät ja haalarin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
H&M, Mainio, Metsola, Raida, Taimi, Minirodini

Meillä on lapsilla monella tavalla järjettömän ”kätevä” 1,5 vuoden ikäero, niin että sesonkien vaatteet menevät heillä tavallisesti ristiin. Esikoisen vanha talvihaalari ja -kengät ovat todennäköisesti passelin kokoisia juhannuksena. ..Mikä on sinänsä ihan sesongin mukaista usein, toki. Kuopukselle sopivan kokoiset sandaalit sekä t-paitoja löytyy sitten sydäntalvella kaapista vino pino. Tästä syystä sesonkivaatteita on saanut hamstrata myös Kuopukselle ihan kiitettävästi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ticket to Heaven & ReimaTec

Ulkovaatteissa ehdottomasti ykkösasia on käytännöllisyys ja käyttömukavuus, jotka ajavan kaiken muun ohi. Ulkoiluun tehdyt vaatteet ovat ankaraa käyttöä eivät varomista tai poseeraamista varten. Joskus haaveilin päivästä, kun tilillä olisi niin paljon liikenevää, että sesongin alkaessa osoittaa muutoksen merkkejä olisin voinut marssia siihen raidoistaan tunnetun ruotsalaisen laadukkaan lastenvaateketjun liikkeeseen ja valita lapsille soivan uudet tekniset vermeet sekä niihin täydellisesti sointuvat asusteet. Nykyään, kun olen havainnut käytännössä miten brutaalilla kulutuksella vaatteet ovat rasavillien päällä, koen itse asiassa henkisesti helpommaksi päästää lapset raastamaan säälimättä kirpparihaalareitaan jääsepeliin, kuin että katselisin kylmää hikeä valuttaen kuinka uudenkarheasta kahdensadan euron haalarista säikeet lentelevät.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mainio & Zara
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Popupshop & Vimma

Lasten sisävaatteissa heittäydyn enemmän esteetikoksi. Sisävaatteissakin itselleni merkkiä huomattavasti tärkeämpää tietysti vaatteen käytännöllisyys ja mukavuus sekä yleinen ulkonäkö, laatu ja esimerkiksi kotimaisuus. …Joskaan en todellakaan ole immuuni niille ökyhintaisille trenditrikoillekaan, jos kirpparilla sellainen eteeni sattuu. Koska kotiäitinä kitkuttelu, pyrkimys ympäristöystävälliseen tapaan elää ja vaikkapa ihan maalaisjärki vaatii vähintääkin hillittyä kulutuskäyttäytymistä lastenvaatteiden suhteen, on pienten ihmisten vaatteiden bongaaminen suotavaa hoitaa second handina, eli suomeksi kirpputoreilta. Onneksi tähän on pääkaupunkiseudulla rutkasti hyviä mahdollisuuksia! Tässä kolme suosikkiani:

  1. Vekarakirppis
  2. Ipanainen
  3. Murula

Vekarakirppis Kumpulassa pursuaa mahdollisuuksia tehdä löytöjä – iso itsepalvelukirpputori on nimittäin pyhitetty pelkästään lasten vaatteiden ja -tarvikkeiden myymiselle. Kirpputorilta löytyy pieni kahvio sekä leikkinurkkaus, joiden avulla saada lapset viihtymään pöytien syynäyksen ajan. Ja mikäs sen ihanampaa, jos tänne pääsee hyllyjä penkomaan ilman lapsia. Aikaa visiittiin kannattaa varata, sillä myyntipöytiä on paljon. Ehdottomasti lastevaatekirpputorien aatelia. Nykyään rahoistaan eroon pääseminen on entistä tehokkaampaa merkkivaatehyllyn ansiosta. En ole ihan varma onko tämä hyvä vai huono juttu 😀

Ipanaisen Hakaniemen myymälässä sijaitseva kirpputori ihastuttaa monessakin mielessä ja erottuu erityisesti myyntikonseptillaan: Ipanaiselle viedään myyntiin vaatesäkki, jonka hinnoittelu ja esillepano kuuluu myyntijakson hintaan. Myynnistä ei peritä provisiota. Kiireiselle myyjälle kiistaton etu helppoudessa, ostajalle hintatason järkevyydessä. Koska hinnoittelun tekevät ammattilaiset, ei siihen tule tunnelisää tai merkkiin perustuvaa ylilyöntiä, vaan hinnat ovat aina myyvällä tasolla ja tavara kiertää. Ei ole kertaakaan jäänyt kirpparilöytö ostamatta Ipanaisella hinnan vuoksi. ”Huonoa” ostajalle on se, että kirpputorirekkien vieressä aukeaa ihanien ja kiinnostavien UUSIEN lastentarvikkeiden paljous ja ostoyllykkeiden vastustaminen on ajoittain taistelun takana.

Murula Tuusulan Hyrylässä on sympaattinen lastenvaatteiden ja -tarvikkeiden itsepalvelukirpputori, jolle kannattaa ehdottomasti poiketa vähän kauempaakin. Murulan tarinan voit lukea esimerkiksi oheisesta Kotivinkin artikkelista Unelma kirpputorista toteutui. Tämä on niitä paikkoja, joihin tullessa tulee jotenkin selittämättömän tervetullut olo. Jos asuisimme piirun verran lähempänä, notkuisin täällä varmasti alvariinsa. Murulan itsepalvelukirpputorin tuotteet ovat pääsääntöisesti hinnoiteltu Helsingin vastaavia edullisemmin ja kirpputorilta löytyy erillinen osionsa merkkivaatteille (Spessu), jos sen suuntaiset löydöt kiinnostavat!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Bomber H&M

ps. Kaikki kuvien vaatteista ostettu mainituilta kirpputoreilta. Seuraavaksi kerron kuinka välttyä hutiostoilta kirppishankinnoissa – pysy kuulolla!

Seuraa Perheestä blogia Instagramissa ja Facebookissa

 

 

Itse tehdyt kodinpuhdistusaineet (DIY)

Edeltävät viikot olen penkonut verkkosivuja ja tehnyt kotikokeiluja erilaisista tee-se-itse-kodinpuhdistusaineista. Eli siis googlettanut ja siivonnut. Olen tullut havaitsemaan, että ekologisten pesuaineiden valmistaminen itse on näemmä paitsi mahdollista myös vieläpä varsin yksinkertaista sekä edullista.

Perussääntönä pesuaineissa toimii se, että miedosti happamat puhdistusaineet sopivat esimerkiksi keittön ja pesutilojen siivoamiseen, sillä ne poistavat myös kalkkia. Miedosti emäksiset pesuaineet puolestaan soveltuvat ylläpitopuhdistukseen ja tahranpoistoon. Emäksisillä puhdistusaineilla on happamia enemmän puhdistustehoa.

Kemikaali on neutraali käsite. Se ei ole hyvä tai paha, eikä kerro mitään aineen ominaisuuksista. Jos tarkoittaa joidenkin kemikaalien huonoja piirteitä, pitäisi puhua esimerkiksi terveydelle tai ympäristölle haitallisista kemikaaleista. (Suomalaiset eivät ole tietoisia kemikaalien haitoista)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Marseille-saippua, pesupähkinöitä & appelsiini-etikkapesuaine

Koska pesuaineiden kemikaalien ja niiden tarkoituksenmukaisten tai esimerkiksi ympäristölle haitallisten vaikutuksien selvittäminen ei tällä lyhyen kemian tietopohjalla ole ihan yksinkertainen juttu, on hyvä aloittaa raaka-aineista, joiden sisällön kykenee ymmärtämään.

Googlettelun perusteella kokeiluun valikoituivat kolme puhdistusmenetelmää: pesupähkinät, etikka + sitrushedelmät sekä aito Marseille-saippua.

Pesupähkinät

Pesupähkinät toimivat kokemukseni mukaan tumman pyykin pesussa, mutta ekopesuaineasiaa googletellessani törmäsin myös siihen, että niistä keiteltyä liuosta voi käyttää puhdistamiseen laajemminkin. Pesupähkinät sisältävät saponiinia, joka käyttäytyy saippuan tavoin, eli vähentäen pintajännitystä. Ei muuta kuin kokeilemaan siis!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

TEE NÄIN (alkuperäinen ohje esim. täältä):

  • Kiehauta reilu kourallinen pähkinöitä (n. 8 kokonaista) litrassa vettä
  • Ota liesi pois päältä ja jätä pähkinät likoamaan kannen alle
  • Siivilöi liuos puhtaaseen pulloon
  • Säilytä pesuliuosta jääkaapissa

Valmis liuos ei tuoksullaan hurmannut, jos nyt totta puhutaan. Se haisi kamalalta.

Kokeilin liuosta kodin yleispuhdistuksessa, mutta nuiva tuoksu vierotti minut tästä vaihtoehdosta hyvin nopeasti. Myöskään liuoksen pesuteho ei rätillä pyyhittynä oikein vaikuttanut tai tuntunut poikkeavan vedellä pyyhkimisestä. Kokeilin nestettä myös pyykin pesemiseen, mutta tässäkin pesutulos jäi tavallisten pesupähkinöiden vastaavalle selkeästi. WC-tilojen pesussa liuos kuitenkin yllätti. Juuriharjalla ja pesupähkinälioksella hangattuna sain pesuhuoneen lattiat todella puhtaaksi. Mikä osuus mekaanisella harjauksella ja liuoksen pesuteholla oli – mene ja tiedä, mutta ainakin uskalsin pestä pesuhuoneen huoletta niin, että lapset kylpivät vieressä.

Pesupähkinöistä tehtyä pesuliuosta tulee säilyttää jääkaapissa, jossa se säilyy noin viikon verran. Pidän siitä, että yleispesuaineliuokset ovat aina käsillä keittiössä ja WC:ssä, eikä tulisi pieneen mieleenkään laittaa WC:ssä pyörinyttä pesuainepulloa takaisin elintarvikkeiden joukkoon, joten tästäkin syystä pesupähkinöiden hyödyntäminen jatkuu tässä taloudessa (värillisen) pyykin parissa.

  • Hyvää:
    • Hyvä pesuteho pesuhuoneen lattiapinnoilla
  • Huonoa:
    • Epämiellyttävä tuoksu
    • Huono säilyvyys (jääkaappi säilytys)

Appelsiini-etikkapuhdistusaine

Appelsiinin kuoriin ja etikkaan perustuvan pesuaineen valmistaminen on varsin yksinkertaista. Alkuperäinen ohje löytyy esimerkiksi täältä. Etikkaan (ph 2,9) perustuvasta puhdistusaineesta tulee melkoisen hapan. Appelsiinien käyttö kyseisessä DIY pesuaineessa liittyy ilmeisesti paitsi niiden miellyttävään tuoksuun, myös appelsiiniöljyn tahroja poistavaan ominaisuuteen. Kuinka paljon öljyä liottamisen aikana etikkaan liottuu, en osaa sanoa. Kyseessä on kuitenkin emäksinen aine, joten oletan tämän hieman laskevan pesuaineen happamuusastetta.

Appelsiini-etikka_Perheestä.jpg

TEE NÄIN:

  • Laita appelsiininkuoria (4-5 appelsiinin kuoret) lasiastiaan
  • Kaada päälle väkiviinaetikkaa niin että kuoret peittyvät
  • Laita kansi päälle ja anna tekeytyä vähintään kahden viikon ajan
  • Siivilöi harson läpi puhtaaseen suihkepulloon

Pesuaine toimi erityisen hyvin keittiön sekä pesuhuoneen pintojen ylläpitosiivouksessa ja WC-altaan pesun viimeistelyssä sen kalkkia irroittavan ominaisuutensa vuoksi. Etikkapesuaineen hajua neutraloiva teho ilmeni toden teolla vaipparoskiksen säiliöämpärin kanssa: pussin tyhjennyksen yhteydessä tehty säiliön suihkuttelu ja huuhtelu veivät roskiksen (kuoleman) hajun oikeasti mennessään! Jo tämän ominaisuuden vuoksi tämä pesuaine pääsee jokapäiväiseen käyttöön meillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

  • Hyvää:
    • Hajuja ja kalkkia poistava ominaisuus
    • Edullisuus
    • Raaka-aineiden helppo saatavuus
  • Huonoa
    • Etikan voimakas haju

Marseille-saippua

Edit (15.4.2020): Aikaisemmin tässä jutussa kerroin, että Marseille-saippuaa voi käyttää lähes mihin tahansa kodinpuhdistukseen, mutta sitten olen oppinut, että eipäs kannatakaan.

Laadukkaan oliiviöljypohjaisen Marseille-saippuan käyttö kannattaa jättää ihon, nahan, meikkisiveltimien ja villan puhdistukseen syystä että se on niin rasvaista. Lue lisää esimerkiksi täältä: Miten valita hyvä siivoussaippua.

Yhteenveto

Kodin puhdistamisessa pärjää hyvinkin ”kemikaalipihisti”, kunhan muistaa seuraavan:

Pesutapahtumaan tarvitaan aina neljää eri tekijää: kemiaa eli pesuainetta, aikaa, lämpötilaa ja mekaniikkaa, kuten hankausta. Jos yhtä neljästä on mukana vähemmän, tarvitaan jotakin toista enemmän. (Teknokemian Yhdistys)

Käyttöön kokeiluista jäivät Marseille-saippua ja etikka-sitrusliuos. Pesupähkinöitä käytämme jatkossa edelleen tumman pyykin pesemiseen, johon ne nähdäkseni parhaiten soveltuvat.

Astioiden pesemisessä kannattaa muistaa, ettei pesuvettä kannata kyllästää liialla pesuliuoksella, jotta pesutulos ei kärsi: jos tiski on kovin rasvaista, kannattaa veteen maltillisen pesunestemäärän lisäksi lisätä hieman soodaa (lisää emäksisyyttä) ja pestä astiat kuumalla vedellä. Kädet kannattaa myös suojata paitsi kuumalta vedeltä niin myös soodan kuivattavalta vaikutukselta tiskaukseen pyhitetyillä kumihanskoilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

BLOGIPÄIVITYKSEN KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Marseille-saippua + Frantsilan eteerinen Piparminttu-öljy saatu blogin kautta Ruohonjuuresta

 

SaveSave

Kontrollifriikki kahden tulen välissä

Kuten kaikki tietävät pienet lapset ovat armoitetun lahjakkaita luomaan (aikuisten näkökulmasta) epäjärjestystä ja sotkua. Lasten saamisen myötä olen myös havainnut tapahtuvan omituisen ja paradoksaalisen muutoksen suhtautumisessa siisteyteen: samaan aikaan kun siisteyden ylläpitämisestä tulee huomattavasti vaikeampaa, sitä alkaa janota yhä enemmän.

Parikymppisenä kämppä oli useimmiten vähän miten sattuu. Ajoittain aivan pommin jäljiltä, jos nyt rehellisiä ollaan. Kiinnostiko? No ei. Nykyään krooniset ruokatahrat, hiekkakasat, levitteellä maalattu ruokapöytä sekä lääpityt ikkunat ynnä muut ”elämisen jäljet” saavat otsasuonen tykyttämään välittömästi. Mikä ihmeen kontrollifriikkipommi räjähtää äiti-ihmisen päässä lasten saamisen myötä? Voi kuinka saavuttaisin sen iloisen hälläväliä asenteen sotkuihin jälleen…

tahroja_paperilla_perheestaKyse on tietysti kodin merkityksen muuttumisesta. Aikaisemmin koti oli paikka johon piipahdettiin ulkomaailmasta, nyt kotoa piipahdetaan ulkomaailmaan. Kodista on tullut projekti. Päivystävä keittiöpsykologi päässäni laukoo itsestäänselvyyksiä ja kertoo, että kysymys on myös kontrollin tarpeesta siinä vaiheessa kun uuden pienen ihmisen saapuminen räjäyttää tietynlaisen kaaossirpalepommin elämässä. Siivoaminen tuntuu ajoittain olevan ainoa konkreettinen ja näkyvä tapa saada asioita hallitaan arjen myllytyksessä.

Ylenpalttisessa siivoamisessa on paljon huonoja puolia. Niistä ykkösenä se, että siivottava ei tästä maailmasta lopu pienten ihmisten tuottaessa sitä ällistyttävällä teholla lisää. Pakonomainen pyyhkiminen, peseminen, imurointi, nyhtäminen ja järjestäminen syö aikaa ja energiaa siltä tärkeimmältä, eli lasten kohtaamiselta. Pitkään yritin tästä syystä pyristellä siisteyden kaipuutani vastaan, mutta nykyään olen todennut, että jos kodin siisteys saa minut hengittämään helpommin (ja se saa), niin olkoon sitten niin kunhan touhussa säilyy kohtuus.

Nykyään jo siedänkin kura-aikojen jatkuvia hiekkakasoja ja lasten lelukaaosta huomattavasti paremmin, mutta nautin myös kuuraamisesta ja esteetikkona ohikiitävän puhtaista pinnoista. On myös hyvä muistaa, että kaikki ”lika” ei ole hyväksi, eli taudinaihettajat on oikeasti viisasta pyrkiä puhdistamaan pinnoilta. Vatsatauti tai muu ärhäkkä virusinfektio voi sekoittaa suoliston mikrobitasapainon pitkäksi toviksi, joten pintojen puhdistamiseen on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota tautien jyllätessä huolellisen käsihygienian ohella.

Viime aikoina olen jäänyt miettimään erityisesti kodissa puhdistamiseen käytettävien kemikaalien merkitystä kehon luontaiselle mikrobitasapainolle. Kuinka voimme tietää, etteivät voimakkaat pesuaineet, joilla toivomme nujertavamme epätoivotut mikrobit kodin pinnoilta nujerra samalla kehoon päätyessämme suolistomme tuikitärkeitä ja arvokkaita bakteereita, joiden tiedetään jatkuvasti enenevässä määrin olevan avainasemassa hyvinvoinnillemme? Antibakteerisista pesuaineistahan on jo varoiteltu pitkään. Vaikka erilaisten taudinaiheuttajien nujertaminen klooria yms. voimakkaita kemikaaleja hyödyntäen tuntuu kontrollifriikin mieltä lämmittävältä vaihtoehdolta, perheen ja ympäristön myrkyttäminen sitä vastoin ei.

kontrollifriikki_perheestaMietin erityisesti keittiön ja ruokailutasojen puhdistamiseen käytettävien aineiden merkitystä – niiden kautta kun aineita pääsee todennäköisesti elimistöön erityisesti, jos aineita pinnoille useita kertoja päivässä suihkutetaan eikä pestä pois, kuten yleispuhdistusaineita tavataan käyttää. Lisäksi suihkuttamisen kautta kemikaalit päätynevät elimistöön luonnollisesti myös hengitysteitse.

Olemme onnekkaita, sillä kenelläkään perheestämme ei ole astmaa, mutta esimerkiksi pelkästään Fairysta tehdyn pesuliuoksen suihkuttaminen ärsyttää hengitysteitäni voimakkaasti syystä tai toisesta. Kodin pesuaineiden ja -tapojen valintaan on siis syytä kiinnittää huomiota paitsi ympäristön myös oman hyvinvointimme vuoksi. Ja kuten aikaisemmassa päivityksessäni nostin esiin, ympäristöstä huolehtiminen huolehtii myös omasta hyvinvoinnistamme.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOnneksi lähimarketistakin löytyvillä elintarvikkeisiin lukeutuvilla aineillakin pääsee siivoamisessa jo varsin pitkälle! Marttojen isoäidin siivousvinkit kertovat, kuinka etikka, sooda, sokeripalat ja suola tepsivät useissa paikoissa. Kodin myrkyttömässä puhdistamisessa kannattaa pyrkiä mekaaniseen puhdistamiseen, eli perinteiseen hankaamiseen ja turvautua puhdistusaineisiin vasta, jos tämä ei auta. Näkyvä lika kannattaa pyrkiä poistamaan heti, ettei se pääse pinttymään ja vaadi järeämpiä keinoja poistamiseen. Esimerkiksi bambulangasta virkatut kestorätit ovat hyviä ja toistuvaa pesua kestäviä välineitä kodin puhdistamiseen.

Jopa WC:n puhdistamisessakin pärjää varsin yksinkertaisilla aineilla, kunhan muistaa toteuttaa pesua riittävän usein ja säännöllisesti, niin ettei lika pääse pinttymään. Sitkeät tahrat ja esimerkiksi saumat saa hangattua puhtaaksi soodasta ja vedestä tehdyllä tahnalla tai räjäyttämällä lika soodan ja etikan yhdistelmällä.

Vedestä tulleet kalkkitahrat lähtevät helposti suihkukaapin tai saunan lasiovesta pyyhkimällä väkiviinaetikkaan kastetulla sienellä tai rätillä. Etikan haju on hurja, mutta niin on puhdistustehokin! Etikan käytössä kannattaa noudattaa tiettyä varovaisuutta herkillä pinnoilla sen voimakkaan happamuuden vuoksi. Ylen Kuningaskuluttajan jutussa Marttaliiton kotitalousneuvoja ohjeistaa pesemään WC-altaan ekologisesti ensin astianpesuaineella ja sen jälkeen huuhtomaan etikalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOlen parhaillani pureutumassa ekologisiin ja allergiaystävällisiin DIY-kodinpuhdistusaineisiin sekä ympäristöystävällisiin pyykinpesuvaihtoehtoihin. Päivitystä tulossa, pysy kuulolla 🙂

Asioiden välillä -blogi myös Instagramissa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

Metsään menee. Mennään mekin!

metsaan_perheesta_blogi13Oletteko huomanneet, että välittömästi kun tulee puhetta erityisesti lasten allergioista alkaa päivittely siitä, mistä allergioiden räjähdysmäinen kasvu johtuu. Kyllä_ennen_oli_paremmin, ja sitä rataa. Miksi tosiaan ennen oli toisin tämän suhteen? Ja siis oliko? Taipumus allergiaanhan on pitkälti myös perinnöllinen juttu, eli jostainhan ne perintötekijät tähän nykyiseen geenipooliin ovat löytäneet tiensä. Ei wanhaanhyväänaikaan varmasti allergioista joudettu piittaamaan, kun lapsikuolleisuus oli järkyttävällä tasolla ja porukkaa tippui muutenkin kuin kärpäsiä. Toki kyse on nykyään paitsi allergioiden paremmasta havaitsemisesta, niin myös allergioiden esiintyvyyden lisääntymisestä.

Allergisten sairauksien esiintyvyys Suomessa on suuri ja se on kasvanut viime vuosikymmeninä. Astmaa sairastaa vajaa 10 prosenttia väestöstä.– Viimeisimpien väestötutkimusten mukaan noin joka neljännellä aikuisella oli allergisia oireita ja ympäristön allergeeneille herkistyneiden (atooppisten) osuus kouluikäisistä oli jopa 40 %. (THL 2014)

Miksi ihmisten kehot sitten eivät tunnu enää kestävän mitään? Usein käytetään argumenttia siitä, että nykyään on liian siistiä. Yksinkertaistaen, liian kliininen ympäristö johtaa allergioihin: tätä kutsutaan hygieniahypoteesiksi (Haahtela 2012). Hygieniahypoteesiin liittyviä havaintoja oli se, että perheen esikoisilla on tavallisesti enemmän allergioita kuin järjestyksessä perheen seuraavilla lapsilla ison perhekoon lisätessä kodin luonnollista ”likaisuutta” ja infektioita varhaislapsuudessa sekä äidin odotusaikana (Strachan 1989). Varhainen altistuminen tarpeellisille mikrobeille on siis erittäin tärkeää lapsen immuniteettijärjestelmän kehitykselle (Gensollen ym. 2016). Ensimmäisen hyödyllisen täyslaidallisen mikrobeitahan lapsi saa synnytyskanavasta syntyessään alateitse. Tällä on todettu olevan pitkäaikaista merkitystä suoliston bakteerikannan kehitykselle (Grönlund ym. 1999), kuten myös imetyksellä (Roger ym. 2010). Myös esimerkiksi maatiloilla kasvaneilla lapsilla on todettu olevan vähemmän allergioita (esim. Lampi 2014).

Metsään_Perheestä_Blogi.jpg
Stadilaiset mikrobeja hommaamassa Maalaiskummilassa

Ihan kaikki eivät kuitenkaan voi asua nykyaikana maatilalla. Lisäksi, jos muistan oikein, esimerkiksi lasten allergioilta suojaava altistus maatilan bakteereille on tehokkain ensimmäisen kuuden elinkuukauden aikana, eli nyt on auttamatta liian myöhäistä alkaa hommaamaan lehmää tai anoa turvapaikkaa Maalaiskummilasta. Ja jos lapsi/ lapset on jo maailmaan saatettu tavalla tai toisella ja imeväisvaihe selvitetty, niin onko peli täysin menetetty? Mistä näitä elimistön vastustuskyvylle suotuisia bakteereita sitten saa kaupunkiympäristössä? No METSÄSTÄ!

Oma luontosuhteeni on vähintäänkin hauras. Mielestäni metsä on kaunis katsella, mutta vieras oleskeluympäristönä ja sisältää kaikenlaista yllätysmomenttia, joiden pariin siirtyminen arveluttaa. Aikaisemmin olen aina painanut tämän villaisella naureskellen, että sitä nyt vaan on näin urbaani. Nyt ymmärrän miten hirvittävän paljon ja monella tasolla olen menettänyt tällä asenteella. Luonnonhelmassa käyskentely rikastuttaa nimittäin paitsi mieltä, myös kehon mikrobistoa. Vastaavasti luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen köyhdyttää myös ihmisen elimistön mikrobikantaa. Tätä hygieniahypoteesia täydentävää näkökulmaa kutsutaan biodiversiteettihypoteesiksi (Hanski ym. 2012, von Herzen ym. 2011). Biodiversiteettihypoteesin valossa on siis ensiarvoisen tärkeää paitsi vaalia luonnon monimuotoisuutta, myös nauttia siitä.

metsaan_perheesta_blogi12Koska harvalla vanhemmalla on nykymaailmassa mahdollisuutta heittäytyä kokopäiväiseksi tai edes osapäiväiseksi eräjormailijaksi lasten puolustuskyvyn pelastamiseksi, niin kuinka sitten tarjota lapsille jatkuvaa mikrobialtistusta luonnonhelmassa? Metsäkerhot ja luontopäiväkodit ovat aivan huippujuttu ja palvelevat juuri tätä tarkoitusta. Nykyään kun puhutaan vielä paljon päiväkotien sisäilmaongelmista ja niiden terveysvaikutuksesta, pienten ihmisten metsään vieminen tuntuu entistä mielekkäämmältä. Tiesitkö, että Helsingissä toimii lukuisia kaupungin varhaiskasvatusviraston ylläpitämiä metsäkerhoja?

Metsässä ja luonnossa vaihtelevassa maastossa temuaminen, kävely ja kiipeily kehittää myös lasten motoriikkaa ja koordinaatiota aivan omalla tavallaan ja innostaa liikkumaan monipuolisesti. Mikä tärkeintä, metsäkerhot toteuttavat luontokasvatusta upealla tavalla. Perheellämme on kokemus metsäkerhosta Esikoisen kautta ja voimme erittäin lämpimästi suositella konseptia. On suorastaan riemastuttavaa kun lapsi tulee posket punaisina onnesta puhkuen, kasvojaan myöden ravassa kotiin ja metsälle tuoksuvia ulkoiluvarustuksia purkaessaan löytää lapsen korvan takaa männynneulasen. Eväsrasiasta saattaa löytyä hieman sammalta ja hiekkaa. Allergioihin tällä ei ole ollut havaittavaa vaikutusta, mutta metsäkerhoon siirtymisen jälkeen olemme olleet koko perhe terveempiä kuin vuosiin!

Ongelmana on metsäkerhojen saavutettavuus (useimmat vain yli 3-vuotialle kotihoidossa oleville lapsille) ja erityisesti luontopäiväkotien saatavuus. Pintapuolisella googlettamisella en onnistunut löytämään kuin yhden kunnallisen ja joitain yksityisiä luontopäiväkoteja Helsingistä. Parastahan se olisi, että luontoyhteyden aidosta vaalimisesta tulisi luonteva osa kaikkien lähipäiväkotien toimintaa, niin että luontoon keskittyvä varhaiskasvatus ei olisi jotain poikkeuksellista tai erityistä. Varmasti osassa päiväkoteja näin onkin. Toisaalta ainakin median kautta välitetään voimakkaasti kuvaa siitä, että useissa päiväkodeissa joudutaan keskittymään resurssien kireyden vuoksi ihan vain perushoitoon luontoretkien tms. jäädessä korkeintaan satunnaisiksi.

Toivon hartaasti, että metsässä ja luonnossa ulkoilusta säässä kuin säässä tulisi päiväkotien normi ja että kiinnostus metsäkerhoihin lisääntyy, jotta mahdollisimman moni lapsi pääsisi nauttimaan luontoyhteydestä joka päivä. Tärkeintä kuitenkin tietysti on, että me vanhemmat lähdemme ahkerasti lasten kanssa ulkoilemaan ja seikkailemaan metsissä. Eväät mukaan ja mikrobeja hommaamaan 😉 Siitä ei kokonaisvaltainen laatuaika parane!

metsaan_perheesta_blogi15

Lähteet:

  1. Gensollen T, Iyer S S,  Kasper D L, Blumberg R S. How colonization by microbiota in early life shapes the immune system. Science 2016; 352(6285): 539–544.

  2. Grönlund MM, Lehtonen OP, Eerola E, Kero P. Fecal microflora in healthy infants born by different methods of delivery: permanent changes in intestinal flora after caesarean delivery. J Pediatr Gastroenterol Nutr 1999;28:19- 25.
  3. Haahtela T. Ruoka ja allergiat – Karjala opettaa. Duodecim-lehti 2012;127(23):2473-2477.
  4. Hanski I, von Hertzen L, Fyhrquist N, Koskinen K, Torppa K, Laatikainen T, Karisola P, Auvinen P, Paulin L, Mäkelä MJ, Vartiainen E, Kosunen TU, Alenius H, Haahtela T.
    Environmental biodiversity, human microbiota, and allergy are interrelated. PNAS 2012;109(21):8334–8339
  5. Lampi J. The farm environment, allergic diseases and respiratory health [Maatilaympäristö, allergiset sairaudet ja hengityselinterveys]. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tutkimus 143/2014.
  6. Palva A. Suolistomikrobit ja niiden merkitys terveydelle. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2009;125(6):685-694.
  7. Roger L C, Costabile A, Holland D T, Hoyles L, McCartney A L. Examination of faecal Bifidobacterium populations in breast- and formula-fed infants during the first 18 months of life. Microbiology 2010; 156: 3329–3341.

  8. Strachan DP. Hay fever, hygiene and household size. BMJ 1989;299: 1259–60.

  9. THL. Astman ja allergioiden yleisyys. https://www.thl.fi/fi/web/kansantaudit/astma-ja-allergiat/astman-ja-allergioiden-yleisyys
  10. von Hertzen L, Hanski I, Haahtela T. Natural immunity: biodiversity loss and inflammatory diseases are two global megatrends that might be related. EMBO Rep 2011;12:1089-1093 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3207110/

Kohti ekologisempaa uutta vuotta

Vuoden vaihtuessa julistin itselleni ja muille, että nyt ei jaksa mitään uutta tai kehittävää. Nyt syöksytään mukavuusalueelle ja lasketaan rimaa kaikessa, mennään siitä mistä aita on matalin! Mukavuusbileet! Luovuttaminen kunniaan! Tarkoituksenani oli höllentää vuoden loppuun mennessä jo vaarallisen kireäksi ehtinyttä pipoa ja reilulle tasolle kirinyttä suorittamispakkoa. Tämä mukavuussektorilla öllöttely voi kuulostaa ajatuksena melko herkulliselta silloin, kun fiilis on se että nyt ei vaan jaksa yhtään mitään, mutta elämäntapana se on tosiaan hieman heikko. Maaret Kallio kirjoitti tänään kolumnissaan siitä, miksi sydämen ääntä ei ihan aina kannata kuunnella.

”Liiallinen mukavuudentavoittelu ei ruoki vahvoja arvoja tai tunnetta asioiden aikaansaamisesta, ja niitä ihminen kaipaa kokeakseen elämänsä merkitykselliseksi.”

Jäin miettimään asiaa ekologisen elämäntavan kannalta. Ihmisen on luonnollisesti vaikeaa luopua saavutetuista mukavuuksista. Omaan napaan ja hyvinvointiin sukeltaminen on ajoittain tarpeen tietysti, mutta jatkuvana elämäntapana se ei tosiaan oikein kanna. Jos kaikki tekeminen ja oleminen perustuu sille, mikä itsestä tuntuu hyvältä tai sen pohtimiseen mikä just nyt tuntuisikaan hyvältä, voisi olla hyödyllistä nostaa katse omista onkaloista vähän kauemmas. Enkä nyt väheksy itsetutkiskelun tarpeellisuutta, välttämättömyyttäkin, vaan tahdon sanoa, että se on syytä tehdä aidosti ja brutaalistikin ajoittain, jotta siitä ei tarvitse tehdä jatkuvaa elämäntapaa. Aika monet asiat ovat kuitenkin epämukavuusalueelle astumisen arvoisia.

ekologisuus_perheesta_blogi3
Kaksi painavinta syytä panostaa ympäristöystävälliseen elämäntapaan

Lasten saamisen myötä saa valtavasti asioita, mutta yhden asian menettää lopullisesti, nimittäin kyvyn turvautua nihilismiin monien hankalien asioiden, kuten ilmaston uhkakuvien suhteen. Huoli ja toive jälkikasvun kukoistuksen mahdollisuudesta on kaiken yli menevä ja niin syvä, että uhka sille on uhka jota ei voi kieltää. Asia johon heräsin jälleen todella ystäväni jakaessa taannoin Facebookissa keväällä Suomen Kuvalehdessä julkaistun artikkelin siitä, miksi ilmastonmuutos ei herätä riittävästi kiinnostusta ihmisissä. Todella ahdistavaa.

Palatakseni Kallion kolumnin ytimeen: voidakseen paremmin kannattaa pysähtyä mielummin miettimään niitä arvoja, jotka tekevät elämästä merkityksellistä niiden mielitekojen sijaan. Kun taistelee tai ainakin toimii tärkeäksi kokemansa asian puolesta, elämä saa ihan uudenlaista syvyyttä. Kuinka siis elää niin, että toiminnallaan edistäisi seuraavien sukupolvien elämisen mahdollisuuksia?

ekologisuus_perheesta_blogi9Ilmaston muuttuminen on tavallaan päivänselvä ja samalla vaikeasti hahmotettava ja äärettömän monisyinen asia. Vähintään todella, todella pelottava. Kirjoitan tämän nyt silläkin uhalla, että nyt olen tietopohjani kanssa hyvin heikolla alueella. En kykene tarkastelemaan ilmastonmuutokseen liittyviä lähteitä kovinkaan kriittisesti, sillä tietämykseni asiasta on täysin olematon. Asiantuntijuuteni löytyy terveystieteiden puolelta, maantieteellisten ja ympäristöön liittyvien asioiden suhteen olen auttamatta pihalla. Olen siis liikkeellä puhtaasti tunnepohjalta, mutta jospa olisin tässä nyt vaikka se hyödyllinen idiootti, sillä jokainen pohdinta asian ympärillä kun lienee paikallaan. Ainakin ystäväni päivitys vieräytti ison kiven sielussani pyörimään jälleen ympäristöystävällisemmän elämän ja asenteen tavoittelun suuntaan.

Ekologisia ”pakkoja”

Koska viherpesu ja muutenkin oman kilven kiillottelu tämän aihealueen ympärillä vastenmielistä, totean rehellisyyden nimessä, että paras ekotekoni tähän mennessä on olla pienituloinen (opiskelija, kotiäiti), eli yksinkertaisesti liian köyhä hassaamaan valinnoillani luonnonvaroja niin runsain mitoin, kuin varakkaampana saattaisin tehdä.  Ekologisia ”pakkoja”, joita pienillä tuloilla eläminen edellyttää:

  1. Ei omaa autoa: Pienituloisena lapsiperheenä meillä ei ole varaa omaan autoon (lainaamme sitä Ukilta). Jos meillä olisi varaa omaan autoon, voin kertoa että kiusaus investointiin olisi todella suuri puhtaasti mukavuudellisista syistä. Mutta niin kauan kun näin ei ole, voimme päivitellä kuinka auto on Helsingissä vain riesa ja hekumoida ajatuksesta pienemmästä hiilijalanjäljessä. Mies kulkee työmatkat kesät talvet pyörällä ja itse aion töihin palattuani käyttää luonnollisesti julkisia. No itsellä ei ole edes ajokorttia, joten ajomatka töihin sisältäisi melkoisesti jos ei vauhtia niin ainakin vaarallisia tilanteita.
  2. Ei lentämistä: Meillä ei ole varaa matkustella ulkomailla. Eipä tule lentomaileista huonoa omaatuntoa. Ja samaan hengenvetoon – taatusti sahattaisiin sinivalkoisin siivin lämpimään vähintään kerran vuodessa, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Ja Islantiin. Ja vaikka minne. Haaveiltu on.
  3. Kierrätys: Pyrimme löytämään uudet hankinnat käytettyinä ja kierrättämään tarpeettomaksi jääneet tavarat paitsi ekologisuuden, niin myös rahan painaessa kupissa. Käytetyt tavarat ovat edullisempia, kuinka ollakaan.
  4. Pieni asunto: Niin mitäpä veikkaatte, asummeko varpaat toistemme suussa ihan vain ekohenkisyydestä? Että sanoisimme ”kiitos ei” muutamalle (öö sadalle) lisäneliölle? Niinpä niin. Pienet tulot, pieni kerrostalossa sijaitseva koti ja hallittava vuokra.

Ekologisia valintoja

Toisaalta pienituloisuus haastaa hankintoja tehdessä, sillä usein ekologisemmat ja/ tai eettisemmät vaihtoehdot ovat niitä kalliimpia. Tässä valinnoista tulee todellisia valintoja, sillä ne edellyttävät priorisointia ja toisista asioista karsimista.

  1. Ekosähkö: Ostamme Fortumin tuulisähköä. Tämä on puolison heiniä ja hän on hyvin sähkösopimukset hoitanut ja kilpailuttanut. Itse olen vain esittänyt vaateen ekosähköstä, sen kummemmin asiaan syventymättä.
  2. Pesuaineet: Vaatteiden pesemiseen käytämme hajusteettomia allergiaystävällisiksi (mainostettuja) pesuaineita ja pesupähkinöitä. Kaikki muut kodin pesuaineet on vaihdettu enemmän tai vähemmän ekopesuaineisiin. Sooda + etikka toimii myös useissa paikoissa myrkyttömänä puhdistusmetodina. Konetiskiaineeksi olemme valineet joutsenmerkityn vaihtoehdon, mutta tämä lienee kuitenkin se talouden myrkyistä myrkyin ja vaikeasti korvattavissa.
  3. Kosmetiikka: Luonnonkosmetiikka muodostaa suurimman osan kauneuden- ja ihonhoitotuotteistani – hiuslakkaa ja ripsiväriä en toistaiseksi ole saanut korvattua toimivilla luonnonkosmeettisilla vaihtoehdoilla. Lapset pestään vedellä, tai hajusteettomalla nestesaippualla (esim. Urtekram). Puoliso käyttää ”normi”kosmetiikkaa, mutta ehkäpä saan hänet vielä käännytettyä.
  4. Ruoka: Omaan syntilistaani ei ole kuulunut punaisen lihan kuluttamista yli kahteenkymmeneen vuoteen ja nykyään noudattelen ruokavaliota, joka ei sisällä myöskään maitotuotteita tai kananmunia, mutta kalaa syön osittain ravitsemuksellisista ja usein sosiaalisista syistä. Puoliso on kaikkiruokainen, mutta tammikuun ekotekona sain hänet osallistumaan kanssani Vegaanihaasteeseen! WOHOO! Olen aivan huippuinnoissani tästä! Ja hänkin varmaan vähän. Salaa. 😉 Useiden ruoka-aineallergioiden vuoksi lasten syömisessä priorisoidaan tällä hetkellä ruoan ravintopitoisuus (hemirauta ja proteiini) ekologisuuden edelle allergioiden tuomien ruokavalionrajoitusten vuoksi. Lapset siis syövät reippaasti niin punaista ja vaaleaa lihaa kuin kalaa. Toisaalta, lasten ruokavalioon ei kuulu esimerkiksi maitotuotteista epäekologisinta, eli juustoa tai mitään muitakaan maitotuotteita. Kuopuksen toistaiseksi luontaisesti gluteenittoman ruokavalion vuoksi joudumme myös kuluttamaan runsaasti ei-kotimaisia gluteenittomia viljoja, joka on hyvin valitettava juttu monellakin tasolla, eikä vähiten ekologisessa mielessä. Tattari onneksi sopii Kuopukselle ja sitä on saatavana kotimaisena, kuten myös kvinoaa.
  5. Ei mainioksia: Mainoskielto on kätevä paitsi paperijätteen myös turhien ostoyllykkeiden karsimiseksi.

ekologisuus_perheesta_blogi6

Mitä tehdä edelleen?

Ympäristöasioissa skarppaaminen on tavallaan siitä yksinkertainen juttu, että se lähinnä edellyttää asioista luopumista. Toisaalta – se jos mikä on vaikeaa, kuten edellä totesin.

  1. Energian säästäminen: Niin sanotun ekosähkön ostamista tärkeämpää on energian säästäminen, kuten valojen ja laitteiden huolellinen sammuttaminen, kun niitä ei tarvita.
  2. Lämmön vähentäminen: Oma hedonistinen luopumisen tuskani syntyy esimerkiksi lämmöstä luopumisesta, tai siitä nauttimisen vähentämiseen. Kuuma suihku ja (liian) lämmin asunto. Näistä luopuminen tuottaa tuskaa mukavuudenhaluiselle mielelleni ja lämpöhakuiselle keholleni. Mutta hei, kuulemma kylmät suihkut on terveellisiä (YÄÄÄÄÄK). Jatkossa pyrin panostamaan lyhyeen suihkussa piipahtamiseen ja kodin maltilliseen lämpöön. Villasukat esiin.
  3. Pesuaineet: Vaihtamalla myös allergiaystävälliset pesuaineet (Erisan jne.) ekologisiin, mielellään kotimaisiin allergiaystävällisiin vaihtoehtoihin vähennetään paitsi omaa kemikaalikuormaamme myös ympäristövaikutuksia. Meillä nimittäin pyörii pesukone lapsiperheen tapaan melko ahkerasti. Myös kodin loputkin pesuaineet tullaan vaihtamaan ekologisiin vaihtoehtoihin. Kloori jätetään vain vatsatautitilanteisiin.
  4. Pussien käytön vähentäminen: Nyt kun olen vihdoin oppinut kuljettamaan mukanani aina kestokassia, on tällä ollut huomattava vaikutus pussien kertymiseen. Toki muovipusseja edelleen kertyy, mutta ne käytetään sekajätteiden kuljettamiseen. Kestohedelmäpusseja täytyy kokeilla ehdottomasti seuraavaksi. Näitähän voivat myös kätevät ihmiset (ping MUMMI!) valmistaa näemmä myös itse!
  5. Jätteen vähentäminen: Kuopuksen nihkeästi etenevän pottatreenailun ohessa kestovaippojen osuutta täytyy jälleen kasvattaa, sillä vaipoista tulee paljon ja karseaa jätettä. Myös Zero Waiste ajatteluun perehtyminen kiinnostaa, joskin tästä ollaan aivan pöyristyttävän kaukana, mutta ehkä näin äärimmäiseen jätteiden vähentämisideologiaan perehtyminen antaa ajatuksia karsia omaa vuoden aikana syntyvää jätevuorta.
  6. Sesonkiruoka-ajattelu ja kasvisruoan osuuden kasvattaminen: Uskon, että lasten kasvaessa voimme vähentää lihan kuluttamista entisestään allergioiden toivon mukaan ja todennäköisesti hellittäessä ja ruokavalioiden täten laajentuessa muilta osin. Vegaanihaasteen myötä uskon ja toivon myös puolison innostuvan enemmän kasvisruoasta. Kasvisruoan valmistamisessa sesonkikasvisten painottaminen ja ruokahävikin minimoiminen lienevät lähes itsestään selviä olennaisuuksia.
  7. Esteettisyydestä tinkiminen ja herätehankinnoista pidättäytyminen: Tässä on sen todellisen asennemuutoksen paikka. Kukapa ei rakastaisi kauniita asioita ja niitä kotiinsa tai yllensä halajaisi. Parasta olisi hankkia hyvin harkiten ja silloinkin kierrätettyä tai kierrätysmateriaalista valmistettua. Kierrätetty tavara herättää kuitenkin ajoittain itsessä myös ristiriitaisia ajatuksia siinä mielessä, että käytetyissä tavaroissa arveluttaa niiden tuntematon historia ja esimerkiksi mahdolliset homeet. Parasta olisi siis ostaa mahdollisimman kestäviä, mahdollisuuksien mukaan kotimaisia ja ajattomia klassikoita. Niin kauan kun laadukkaisiin hankintoihin ei ole taloudellisia resursseja, on vain hyväksyttävä se ja tultava toimeen vähemmällä uuteen lastulevymoskaan tai kertakäyttövaatteisiin hassaamisen sijaan. Kalusteistamme, lastenvaatteista sekä -tarvikkeista ylivoimaisesti suurin osa on käytettynä hommattuja, mutta kestäviin ratkaisuihin pyrkimisen asenteessa olisi vielä reilusti petraamista erityisesti omien vaatehankintojen saralla.

Vaikka edellä esitetyt toimet ovat vaikutuksiltaan käytännössä olemattomia, niin ainakin ne aikaan saavat itselle sen tunteen, että yrittää toimia tärkeäksi kokemansa asian eteen. Luopumisen lahjana voivat tulla ainakin paremmin nukutut yöt. Ja kyllä – se, että toimii yhteisen hyvän eteen vaikka vain helpottaakseen omaa oloaan, on tuhannesti parempi kuin se ettei tee mitään.

ekologisuus_perheesta_blogi10Toivoisin syvästi, että sinä kenellä homma on paremmin jo hallussa jättäisi kommenttisi ja kertoisit kuinka, miten ja millä tavalla toimit tai voisi toimia kestävämmän tulevaisuuden saavuttamiseksi. Myös kaikki hyvät tietolähteet, linkit, Facebook-yhteisöt ja blogit koskien ekologisemman elämän tavoittelua otetaan kiitollisena vastaan!

Ympäristöystävällisiä joululahjaideoita aikuisille

Viime hetken joululahjapaniikki nostaa päätään? Vuoden kulutusjuhlan kumuloituessaan jouluksi kutsuttuun shoppailuräjähdykseen, onkin viimeistään hyvä aika pysähtyä ja miettiä onko joululahjaksi uumoiltu tavara välttämätön tai edes lainkaan tarpeellinen saajalleen, vai tavan vuoksi tehty taloudellinen uhraus, joka tavaroita pursuavassa taloudessa päätyy joko riesaksi tai konmarituksen kautta jätteeksi tavallisesti ennemmin kuin myöhemmin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAJos ja kun läheisiään haluaa jouluna lahjalla muistaa, aikuisille aineettoman lahjan hommaaminen on hyvinkin yksinkertaista ja vaihtoehtoja piisaa! Monelle jo ennalta tuttuja aineettomia lahjojahan ovat myös erilaiset avustusjärjestöt, kuten Kirkon Ulkomaanavun Toisenlainen lahja, PlanUnicef ja Punainen Risti. Liputtaisin näiden puolesta myös esimerkiksi joulukorttibudjetin vaihtoehtoisena sijoituspaikkana.

Helsingin seudun ympäristöpalveluiden (HSY) sivuilla annajoitainmuuta.fi on myös rutkasti mahtavia aineettomia lahjaideoita, kuten joulupukkina toimiminen, auton renkaiden vaihto, luontoretki tai digitaalisen laitteen käytössä avustaminen. Hyvä aineeton lahjahan ei välttämättä edes maksa antajalleen kuin vaivan. Myös Luonto-liiton Älä osta mitään päivän sivuilla on Kestävä joulu osio, josta löytyy niin ikään rutkasti hyviä ideoita ja lahjakortteja aineettomiin lahjoihin. Itse ilahtuisin suuresti erityisesti esimerkiksi lastenhoitoavusta tai laiskana ompelijana vaatteidenpaikkauslahjakortista. Miksei myös lahjakortti second hand liikkeeseen tai kierrätysmateriaalista valmistettu lahja voi olla osuva, jos antaja vastaanottajan maun tuntee.

Hyvä ja mahdollisesti jonkun elämän pelastava idea voisi myös viedä ystävä esimerkiksi SPR:n ensiaputaitojen kurssille (ja osallistua itsekin). Suomen luonnonsuojeluliiton verkkosivuilta voi ostaa erilaisia aineettomia tai aineellisia joululahjoja, joiden tuotosta suurin osa suunnataan luonnonsuojelutyöhön. Kaapelitehtaan joulussa törmäsin Luonnonperintösäätiön lahjaideaan, jossa saattoi lunastaa palan ikimetsää haluamastaan paikasta kauniin kortin ja tarkkojen koordinaattien kera.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tee ystävästä metsänomistaja 😉

Henkilökohtaisemmaksi lahjaksihan voi hommata esimerkiksi lahjakortin elämykseen josta kuvittelisi vastaanottajan nauttivan, miksei vaikka ravintolaan, teatteriin, konserttiin, kauneushoitoihin tai hierojalle. Osuvasti valittu digitaalinen sanoma- tai aikakausilehtitilaus ilahduttaa saajaansa pitkään. Myös esimerkiksi Museokortti on mahtava lahjaidea, joka kerryttää saajalleen kulttuurikokemuksia krääsän sijaan. Laadukkaita kotimaisia vaatteita ja ekologisuutta arvostava varmasti ilahtuisi esimerkiksi jäsenyydestä vaatelainaamoon, kuten Vaaterekki (Helsingissä) tai Vaatepuu (Järvenpää, Turku ja Tampere).

museokortilla-taide-elamyksia
Museokortilla taide-elämyksiä ympäri vuoden

Myös esimerkiksi Globe Hopen tai Uusix-kaupan tuotteet ovat eettisesti ja ekologisesti kestäviä valintoja. Keskeinen pointti tavaralahjan hommaamisessa on tietysti se, että tavara on paitsi tarpeellinen, myös aidosti saajansa näköinen, laadukas ja kestää käytössä.

erikoisen-hyvaa-kisa-joulu-2016
Uusix-keittiötekstiileitä kierrätysmateriaalista

Satokausikalenterista on saajalleen koko vuodeksi iloa ja se ohjaa sesonginmukaiseen, eli ekologiseen kasvisten kuluttamiseen. Valmista esimerkiksi vegaanisia herkkuja ystävän iloksi ja osallistu hänen kanssaan tammikuun vegaanihaasteeseen yhteisenä ympäristöystävällisenä tekona!

Ruokalahjatkin ilahduttavat useimpia, eikä niistä jää saajalleen nurkkiin pyörimään mitään ylimääräistä – vyötärölle korkeintaan. Jouluisia ja lahjaksi sopivia valmistettavia ovat esimerkiksi fudge, saaristolaisleipä, pikkuleivät ja maustekakku. Erikoisen Hyvää – Syksyn ja talven herkkuja reseptikirjasta löydät myös e-kirjaversion, jolla loihtia moneen ruokavalioon sopivia jouluherkkuja!

OLYMPUS DIGITAL CAMERASokerina pohjalla aineeton lahja, josta saattaa kehkeytyä saajalleen uusi merkityksellinen harrastus. Onko ystäväsi, äitisi, veljesi tai puolisosi aina haaveillut jonkun instrumentin soittamisen aloittamisesta, ”mutku sitku” ei ole saanut aikaiseksi?

Akateemiset Muusikot on muusikoiden välityspalvelu, josta voit ostaa kohtuulliseen hintaan eri instrumenttien tuntiopetusta joko opettajaksi opiskelevalta tai jo valmistuneelta opettajalta. Tarkempia tietoja kannattaa kysyä Akateemiset Muusikot välityspalvelusta täältä: http://www.akateemisetmuusikot.fi/yhteystiedot!

Seuraa Perheestä blogia myös Instagramissa ja Facebookissa

SaveSave

SaveSave

SaveSave