#allergiatnäkyviksi

#allergiatnäkyviksi on tunniste, jota aloimme käyttää sosiaalisessa mediassa sittemmin Pikkusiilit muodostaneen sisällöntuottajaryhmän kesken.

Tunnisteen idea on toimia keinona, jolla vertaistukea allergiaelämään kaipaavat ihmiset löytävät toisensa sosiaalisessa mediassa. Toisaalta halusimme myös tehdä tunnisteen, joka viestii siitä, että allergiaelämään liittyy puolia, joiden laajempi ymmärrys muun muassa helpottaisi allergiasuossa tarpovien perheiden sosiaalisia tilanteita.

#allergiatnäkyviksit tunnistetta ei ole sidottu mihinkään järjestöön, yhdistykseen tai edes Pikkusiileihin, vaikka olemmekin sen käytön aloittaneet. Käytä siis rohkeasti!

Ps. Jos haluat, että Pikkusiilit löytävät sinut, muista myös tägätä tekemiisi julkaisuihin @pikkusiilit!

20200704_141605_0000

Mikä on Pikkusiilit?

  • Pikkusiilit on someyhteisö, jonka tarkoituksena on lisätä ymmärrystä kuormittavasta arjesta, välittää vertaistukea sekä edistää perheiden hyvinvointia.
  • Pikkusiilien Facebook ja Instagram -tileille ovat tervetulleita seuraamaan kaikki, jotka kaipaavat tietoa sekä vertaistukea vauvan itkuisuudesta, lasten refluksista, ruoka-allergioista ja näihin liittyvistä liitännäishaasteista.
  • Pikkusiilit haluavat tuoda esiin allergiaelämään liittyviä kuormitustekijöitä ja peräänkuuluttaa ammattilaisia kohtaamaan, selvittämään ja hoitamaan lasten ruoka-allergioihin liittyviä oireita.

 

Kohta vuosi Pikkusiilejä

”Jotta öiden ei tarvitsisi olla niin pitkiä ja päiviin mahtuisi enemmän iloa.”

Parisen vuotta sitten aloimme Lapsen tyhjä lautanen -blogia kirjoittavan Raisan kanssa  miettimään, kuinka voisimme kantaa kortemme kekoon poikkeuksellisen itkuisten vauvojen perheiden auttamiseksi ja allergiaelämään liittyvien seikkojen tietoiseksi tekemiseksi.

Pitkähkön suunnitteluvaiheen jälkeen kokosimme pienen ryhmän sisällöntuottajia ja viime elokuussa Pikkusiilit olivat valmiita astumaan julkisuuteen. Vuosi Pikkusiilien parissa on ollut vaiherikas ja palailin nyt mielessäni siihen mistä lähdettiin. Kirjoitin hetkeä ennen Pikkusiilien lanseerausta seuraavalla tavalla Facebook-seinälleni.

”Edeltäviä vuosia ovat sävyttäneet monenlaiset ilon ja onnen hetket. Oman juonteensa elon tielle on kuitenkin tuonut lastemme allergiaoireilu, jossa meidän perheidemme onni on ollut se, etteivät oireet ole henkeä uhkaavia. Lasten kivun ja oireiden kanssa valvominen, selvittely ja hoidon sekä ymmärryksen edestä taisteleminen ovat olleet yhtä kaikki raskaita kokemuksia, jotka ovat jättäneet jälkiä, joita korjataan pitkään.

Nyt olemme rakentamassa asiaan liittyen aluksi sosiaaliseen mediaan painottuvaa väylää lisätä tietoisuutta näistä asioista, ja pyydämme apua, just sulta. Huomenna, kun lanseeraamme projektin, vaikka asia ei suoranaisesti sinua koskettaisikaan tai edes kiinnostaisi liiemmin, painaisitko ”Tykkää”? Koska olemme liikkellä kengännauhabudjetilla, jokainen tykkäys, jako ja puskaradion toteuttama vinkkaus tuo asialle näkyvyyttä.

Syvä toiveemme on, että kipeiden ja itkuisten lasten vanhemmilla olisi matalampi kynnys hakea ja ennen kaikkea saada apua itkuisuuden syiden selvittelyyn ja sen kanssa pärjäämiseen. Jotta öiden ei tarvitsisi olla niin pitkiä, ja päiviin mahtuisi enemmän iloa.”

20190903_152939

Pääasiallinen tavoitteemme Pikkusiilien suhteen on ollut lisätä ymmärrystä esimerkiksi refluksin, koliikin ja/ tai allergioiden vuoksi kuormittavaan arkeen liittyvistä tekijöistä ja täten edistää ilmapiiriä, jossa perheet kohdataan niin arjen sosiaalisissa tilanteissa kuin vastaanotoilla paremmin. Pikkusiilit saivat hyvän vastaanoton, joka kieli siitä, että tarvetta on. 

Viime syksynä Pikkusiileissä nostimme esiin voimakkaasti muun muassa vertaistuen voimaa ja erilaisia lapsiperheille vertaistukea tuottavia tahoja. Tapetilla olivat myös vanhempien jaksamiseen liittyvät tekijät, muun muassa oman jaksamisen hoitamisen merkitys sekä se, että apua on haettava silloin, kun tilanne on kuormittava ja voimat ovat vähissä. Feedissämme ovat näkyneet myös muun muassa syömisen haasteisiin liittyvät sisällöt, kiitos Pikkusiilit yhteisöön kuuluvan moniosaaja lasten toimintaterapeutti Annukka Moilasen.

Vain kolmen raaka-aineen Pikkusiilin piparit ylittivät joulukuussa uutiskynnyksen ja veivät samalla allergia-arkeen liittyviä haasteita yleiseen tietoisuuteen Iltasanomissa. Keväällä aloitimme Pikkusiileissä keskustelun imetysdieeteistä Annukan annettua haastattelun aiheesta KaksPlus-lehdelle. Tällöin kävin läpi itse Käypä hoito -suosituksen tutkimuksia ja kyseenalaistin sitä mihin käsitys siitä, että imettävän äidin eliminaatiodieetti ei voisi auttaa perustuu.

Keväällä koko maailmaa kohdannut pandemia sotki myös Pikkusiilien elämää ja olemme tahoillamme pyrkineet toipumaan kuormittavan koronakevään jäljiltä. Nyt siilit ovat jälleen heräilemässä horroksesta ja olemme pohdiskelleet, kuinka erilaiset tekijät, kuten hoidon saatavuus, allergioiden kustannukset ja sosiaalinen taakka eriarvoistavat allergiaperheitä ja kuinka näistä asioista olisi syytä puhua myös suljettujen vertaistukiryhmien ulkopuolella. Näistä tulossa myöhemmin lisää!

Edelleen syvä toiveemme on, ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä turhaan, jos apua on saatavilla ja ettei kukaan jäisi yksin, kun samassa tilanteessa on tuhansia muitakin. 

Löydät Pikkusiilit Instagramista ja Facebookista. Tervetuloa seuraamaan, keskustelemaan ja pohtimaan –  vinkkaathan tileistä myös ystävälle, joka painii aihepiirin kanssa.

pienten_puolella
Yhdessä olemme enemmän

Voiko imetysdieetti auttaa?

Mikähän siinä on, että asia, joka liittyy imetykseen aiheuttaa tavallisesti välittömän myrskyn vesilasissa? Imetysdieetti niin ikään tuntuu olevan aihe, jossa vastakkain asettuvat vahvasti kokemustieto siitä, että imetysdieetti auttaa ja ammatillinen hegemonia siitä, että imetysdieetti ei voi auttaa.

Imetysdieetti voi auttaa. Tätä paitsi todistaa kokemustieto, lukee se myös ihan Käypä hoito -suosituksessakin: ”Ruoka-allergiaa potevan lapsen imettävä äiti voi yleensä noudattaa tavanomaista ruokavaliotaan. — Erikoissairaanhoidossa voidaan yksittäisille vaikeaoireisille lapsille harkitusti kokeilla tilapäistä imettävän äidin ruokavalion rajoitusta.”

Imetysdieetti aiheena tuntuu aikaansaavan välillä hyvin tunnepitoisia ja voimakkaita reaktioita, joten kynnys sanoa mitään aiheesta on melko korkea ja siksipä olemme siitä puhumista Pikkusiileissä tähän asti kierrelleet. Nyt vauvagurumme, toimintaterapeutti Annukka Moilasen avattua sanaisen arkkunsa Kaksplussassa, peli on avattu ja pakko se on lähteä tähän.

20190818_191926

Allergiaa vai intoleranssia?

Olen imetysdieetannut kahta kolmesta moniallergisesta lapsestamme ja saanut varsin näkyviä hyötyjä heidän oireidensa suhteen etenkin rankasti suolistolla sekä iholla oireilleen kuopuksen kohdalla. Olen myös terveyteen liittyvissä asioissa hyvin perso tutkimusnäytölle, jota imetysdieettien puolesta ei oikein tunnu löytyvän, joten asia on henkilökohtaisesti varsin ristiriitainen.

Maallikkohypoteesini imetysdieettien toimivuuden suhteen on se, että myös joku muu, kuin tutkimusasetelmissa (katso alta) mitattu proteiinimuoto saattaa oireiluttaa vauvaa äidinmaidossa. Ihminenhän on melko monimutkainen vempele ja äidinmaito hyvin monipuolista tavaraa.

Allergiahan on määritelmällisesti taustaltaan immunologinen IgE- tai ei-IgE-välitteinen reaktio (Mäkelä & Pelkonen 2016), jonka aikaansaa eläin- tai kasviperäinen proteiini (Kalliomäki 2018). Intoleranssissa oireiden taustalla voi olla esimerkiksi entsymaattinen syy. Tavallisesti kyse on laktoosi-intoleranssista, mutta myös esimerkiksi biogeeniset amiinit voivat olla yliherkkyysoireiden taustalla. (Kuitunen 2019.)

Olen antanut itseni ymmärtää, että usein pelkästään ruoka-allergioiden patofysiologinen taustamekanismi erityisesti ei-IgE-muotoisissa viivästyneesti oireilevissa allergioissa jää arvoitukseksi. T-soluvälitteinen oireilu ei ymmärtääkseni ole niin suoraviivaista, kuin IgE-välitteiset allergiat, jotka tapaavat oireilla välittömästi ja jossa allergeeni on yleensä proteiini.

”Adverse food reactions can be divided according to their underlying pathophysiology into food intolerances, when, for instance, there is deficiency of a host enzyme required to digest the food component, and food sensitivities, when immune mechanisms are involved.” (Caminero ym. 2019)

 

Suo siellä, vetelä täällä

Ajan henkeen kuuluu, että asioita tavataan käsitellä hieman joko-tai hengessä. Imetysdieetissä ei ole jokoa ja taita, vaan nähdäkseni kyse on tilanteesta, jossa olennaista on vauvan oireista kärsivän perheen kohtaaminen ja ruokavaliohoidon toteuttamisessa auttaminen.

Faktaa on, että jos joku tekijä saa vauvan itkun ja kivun loppumaan, siihen tartutaan. Jos imettävä äiti ei saa imetysdieetin toteuttamiseen apua, vaan hänet torpataan vastaanotolla, tämä saattaa johtaa ruokavalion suhteen ylilyönteihin ja virheravitsemukseen – etenkin jos dieettiä lähdetään toteuttamaan esimerkiksi sosiaalisen median vertaistukiryhmien satunnaisten ja äärimmäisten kokemusten perusteella ilman ammattilaisen apua.

Äidin vain muutamalle ruoka-aineelle perustuva ruokavalio on paitsi fysiologisesti myös henkisesti raskas ja väitän, että usein myös liian raskas tie, jonka jälkiä korjaillaan pitkään, jos tilanne pitkittyy. Tästä syystä myös vanhemmilta tarvitaan myös kriittistä pelisilmää siihen, kuinka tiukkaa imetysdieettiä on tarkoituksemukaista noudattaa.

Imetysdieetti voikin siis tavallaan olla tilanne, jossa on tarjolla saattaa olla vain huonoja vaihtoehtoja. Vankkaa näyttöä sen hyödyistä ei ole, jonka vuoksi ammattimaista ohjausta ruokavalion toteuttamiseen ja seuraamiseen on vaikeaa löytää.

20190817_203427

Mihin suositukset perustuvat?

Koska en ole lääkäri tai mikrobiologi ja ymmärrykseni immunologiasta on olematonta, äidinmaitoon erittyvien allergeenejä koskevien tutkimusastelmien arvioiminen tai pätevän kirjallisuuskatsauksen tekeminen on mahdotonta. Apuun tulevat Käypä hoito -suositukset, joiden tarkoituksena on vetää yhteen keskeistä näyttöä ja yhtenäistää hoitolinjoja.

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Niissä käsitellään tärkeitä suomalaisten terveyteen ja sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn liittyviä kysymyksiä. Suosituksia laaditaan lääkäreille, terveydenhuollon ammattihenkilöstölle ja kansalaisille hoitopäätösten pohjaksi. (Käypä hoito)

No mitä sanoo Käypä hoito -imetysdieeteistä ja mihin se perustuu? Päätin lukea Käypä hoitosuosituksista löytyvät imettävän äidin eliminaatiodieettiä koskevat näytönastekatsaukset ja niissä viitatut tutkimukset.

Maidon sisältämät allergeenit

Ruoka-allergeenien erittyminen äidinmaitoon, näytönastekatsaus (B = kohtalainen): ”Äidinmaitoon erittyvien allergeenisten proteiinien pitoisuudet ovat äärimmäisen pieniä ja jäävät selvästi altistustutkimuksissa nähtävien, tavallisten ruoka-aineiden oireita aiheuttavien kynnysarvojen alapuolelle. Tavallisen lehmänmaitopohjaisen äidinmaidonkorvikkeen tai kiinteiden ruokien allergeenimäärät ovat monituhatkertaisia rintamaidon allergeenipitoisuuksiin verrattuna” 

Viitatut tutkimukset:

  1. Sorva R, Mäkinen-Kiljunen S, Juntunen-Backman K. Beta-lactoglobulin secretion in human milk varies widely after cow’s milk ingestion in mothers of infants with cow’s milk allergy. J Allergy Clin Immunol 1994;93:787-92 PubMed
  2. Fukushima Y, Kawata Y, Onda T ym. Consumption of cow milk and egg by lactating women and the presence of beta-lactoglobulin and ovalbumin in breast milk. Am J Clin Nutr 1997;65:30-5 PubMed
  3. Palmer DJ, Gold MS, Makrides M. Effect of maternal egg consumption on breast milk ovalbumin concentration. Clin Exp Allergy 2008;38:1186-91 PubMed

1. Suomalaisessa tutkimuksessa vuodelta 1994 (Sorva ym.) tutkittiin beta-laktoglobuliinin (heraproteiini) erittymistä äitien (N = 55) äidinmaitoon ja tämän yhteyttä lehmänmaitoallergiaan.  Tutkimuksessa todettiin, että erittyvät pitoisuudet vaihtelivat äitien välillä. Mielenkiintoinen tulos oli se, että äideillä, joiden lapsilla oli todettu lehmänmaitoallergia, beta-laktoglobuliinia oli äidinmaidossa myös 24-tunnin maidottomuuden jälkeen. Ei-allergisten vauvojen äideillä proteiinia ei havaittu maidossa tauon jälkeen.

Äidin nautittua lehmänmaitoa 10/ 46 vauvasta sai äidinmaidolle altistettaessa oireita (käsittääkseni samoilla kriteereillä, kuin suoraan lehmänmaidolle altistettaessa). Kuuden oireilevan täysimetyn maitoallergisen vauvan äidillä ei löydetty havaittavia beta-laktoglobuliinipitoisuuksia äidinmaidossa maidon nauttimisen jälkeen. Tämän tutkijat päättelivät johtuvan siitä, että oireiden taustalla on joku muu lehmänmaidon proteiineista, joiden pitoisuuksia tutkimuksessa ei havainnoitu. Huomattavaa on myös, että kolmannes tutkimukseen osallistuneista imeväisistä, joilla oli todettu lehmänmaitoallergia, ei ollut altistunut maidolle muutoin kuin äidinmaidon kautta.

Tutkimuksen keskeinen johtopäätös oli: ” The results support the view that beta-lactoglobulin in human milk may contribute to, but does not alone explain, the development of CMA (cows milk allergy) in breast-fed infants.”

2. Vuonna 1997 toteutetussa tutkimuksessa (Fukushima ym.), havainnoitiin niin ikään beta-laktoglobuliinin sekä ovalbumiinin (kananmunan proteiini) pitoisuuksia japanilaisilla imettävillä äideillä (n=24). Tässäkin tutkimuksessa havaittiin, että pitoisuudet vaihtelivat paitsi yksilöiden välillä, myös eri aikoina otettujen näytteiden välillä. Ovalbumiinia (8,1% äideistä) havaittiin äidinmaidosta selkeästi maitoperäistä beta-laktoglobuliinia (63 % äideistä) vähemmän. Tutkijat totesivat äidinmaidon beta-laktoglobuliini pitoisuuksien riippuvan syötyjen maitotuotteiden määrästä – erityisesti pitkäkestoinen maitotuotteiden nauttiminen näytti lisäävän pitoisuutta. On huomattavaa, että tutkimuksessa oli pieni otos ja tutkimukseen osallistuneiden äitien ruokavaliota kontrolloitiin ruokapäiväkirjojen avulla.

Tutkimuksen keskeinen johtopäätös: ”Amounts of food antigens in breast milk may be controlled by modifying the daily maternal diet.”

 

3.  Vuonna 2008 tehdyssä (Palmer ym.) satunnaistetussa ja kontrolloidussa tutkimuksessa (N= 32, eli 16 äitiä per koeryhmä) havainnoitiin kananmunayliherkkyydestä ja ekseemasta kärsivien lapsien äitien äidinmaidon koostumusta ja lapsen ihottuma-oireita. Ruokavalion seurannassa käytettiin ruokapäiväkirjaa. Kananmunaa syöneen ryhmän äitien maidossa havaittiin isommat ovalbumiinipitoisuudet (vs. kontrolliryhmä), mutta pitoisuudet eivät kasvaneet altistuksen keston (21 päivää) myötä eikä lapsen ekseemassa havaittu eroja kananmunaa syöneiden ja kananmunatonta muffinia syöneiden välillä.  

Keskeinen johtopäätös: ”Human milk OVA is related to maternal dietary egg intake, but a significant proportion of women either have a delayed excretion or may not excrete OVA in their breast milk.”

 

Imetysdieettien hyöty

Imettävän äidin eliminaatiodieetin hyöty lapselle, näytönastekatsaus (B = kohtalainen): ”Imettävän äidin eliminaatiodieetin hyötyä imeväisen ruoka-allergian hoidossa ei ole pystytty osoittamaan luotettavasti. Ruoka-aineiden karsimiseen imettävältä äidiltä tulee suhtautua varauksella.”

Viitatut tutkimukset:

  1. Kramer MS, Kakuma R. Maternal dietary antigen avoidance during pregnancy or lactation, or both, for preventing or treating atopic disease in the child. Cochrane Database Syst Rev 2012;9:CD000133 PubMed
  2. Cant AJ, Bailes JA, Marsden RA ym. Effect of maternal dietary exclusion on breast fed infants with eczema: two controlled studies. Br Med J (Clin Res Ed) 1986;293:231-3 PubMed
  3. Palmer DJ, Gold MS, Makrides M. Effect of maternal egg consumption on breast milk ovalbumin concentration. Clin Exp Allergy 2008;38:1186-91 PubMed
  4. Järvinen KM, Westfall JE, Seppo MS ym. Role of maternal elimination diets and human milk IgA in the development of cow’s milk allergy in the infants. Clin Exp Allergy 2014;44:69-78 PubMed

1. Kramer ym. (2009) Cochrane katsausartikkelissa todettiin, että raskausaikainen ruokavalion rajoittaminen ei suojannut lasta myöhemmältä atooppiselta ekseemalta, eikä imetysaikaisella ruokavalion rajoittamisella ollut merkittävää vaikutusta atooppisen ekseeman ilmenemiselle lapsen ensimmäisten 18 elinkuukauden aikana tai maito-, muna- tai maapähkinäallergian ilmenemiselle (prick-testein tutkittuna).

Katsausartikkelin johtopäätös: ”Prescription of an antigen avoidance diet to a high-risk woman during pregnancy is unlikely to reduce substantially her child’s risk of atopic diseases, and such a diet may adversely affect maternal or fetal nutrition, or both. Prescription of an antigen avoidance diet to a high-risk woman during lactation may reduce her child’s risk of developing atopic eczema, but better trials are needed. Dietary antigen avoidance by lactating mothers of infants with atopic eczema may reduce the severity of the eczema, but larger trials are needed.”

2. Cant ym. (1986) kaksivaiheisessa kaksoissokkotutkimuksessa iho-oireilla (atooppinen ekseema) ei havaittu merkittävää yhteyttä äidin nauttimaan ruokavalion kanssa, kuin kahdella kahdeksastatoista osallistuneesta vauvasta. Osalla iho-oireet helpottivat eliminaatiodieetin aikana, mutta eivät palanneet altistusta jatkettaessa. (Merkillepantavaa on, että osa koehenkilöistä joutui kuitenkin jättämään koeasetelman kesken saatuaan joko itse tai lapsensa saatua altistusannoksista niin merkittäviä oireita, kuten veriripulia).

Johtopäätöksissä tutkijat toteavat: ”Eczema in breast fed infants has a high rate of spontaneous improvement, which is often wrongly attributed to maternaldietary exclusion; nevertheless, a subgroup of such babies do seem to be genuinely affected by foods in their mothers’ diets, especialy egg and cows’ milk.

3. Palmer ym. (2008) tutkimus on sama, kuin ylemmässä katsausartikkelissa, jossa todettiin, ettei eliminaatiodieetillä saatu merkittäviä eroja ekseeman ilmenemisen suhteen.

4. Järvisen ym. (2014) tutkimuksessa havainnoitiin äitien toteuttaman lehmänmaidottomuuden vaikutuksia äidinmaidon IgA-tasoihin ja tämän yhteyttä lehmänmaitoallergian kehittymiselle ja havaittiin että maidon eliminoiminen madalsi IgA-tasoja, joka oli yhteydessä maitoallergian ilmenemiselle.

Johtopäätös: ”Maternal CM (cow’s milk) avoidance was associated with lower levels of mucosal specific IgA levels and development of CMA (cow’s milk allergy) in infants.

 

Lopuksi

Lasten ruoka-allergioita koskevaa Käypä hoito -suositusta lukiessa vahvistuu kuva siitä, että raskaus- tai imetysaikaisella diettaamisella ei ole ennaltaehkäisevää vaikutusta lapsen allergioiden puhkeamiselle – päin vastoin (Järvinen ym. 2014). On siis tärkeää huomata, että ruokavalion rajoittaminen varmuuden vuoksi voi vähentää lapsen immuunijärjestelmälle tarpeellisia reaktiota ja altistaa myöhemmälle herkistymiselle.

Nyt se ongelma tässä taas näin maallikon näkökulmasta on, että preventio on myöhäistä siinä vaiheessa, kun allergia on puhjennut jo, eli kyse on oireiden hoitamisesta, ei sairauden ehkäisemisestä.

Se kuva mikä itselle lasten ruoka-allergian Käypä hoidon -suositusten taustalla vaikuttavia tutkimuksia lukiessa jäi on, että äidin syömät ruoat kyllä vaikuttavat äidinmaidon sisältämiin proteiineihin myös allergeenien osalta. Näin todetaan lukuisissa oheisesta tutkimuksista. Äidin ruokavalio vaikuttaa maidon allergeenimääriin osalla äitejä ja osalla ruokavalion rajoittaminen on yhteydessä oireisiin. Harvalla, mutta osalla.   Vaikka mitatut pitoisuudet ovat pieniä tai jopa olemattomia, vauvoilla todella havaitaan oireita ja tämän voidaan olettaa johtuvan esimerkiksi siitä, että oireiden taustalla on joku toinen tekijä äidinmaidossa, kuten esimerkiksi toinen proteiinimuoto (Sorva ym. 1994).

Silmiinpistävä seikka katsauksiin valikoiduissa tutkimuksissa niissä havainnoitujen oireiden osalta oli se, että oireiden kriteerinä olivat muutokset imeväisten ekseemassa. Osalla poikkeuksellisen itkuisia vauvoja oireiluunhan liittyy myös kivuliaita maha-suolikanavanoireita, kuten suolioireita tai refluksia – missä näitä oireita ja imetysdieettiä havainnoivat tutkimukset ovat?

Ymmärrettävistä syistä Käypä hoito -suosituksen viesti imetysdieettien suhteen on se, että niihin suhtautua varauksella. Jostain syystä tämä viesti tuntuu muuntuneen vastaanotoilla muotoon: imetysdieetti ei voi toimia, eikä sitä saa toteuttaa. Imetysdieetti ei saa olla automaatio, mutta kyllä sen hyödyntämistä on kaiketi viisasta harkita, jos imeväisen oireet ovat rankkoja.

Vanhempi, joka lähtee vastaanotolta tylytettynä valvomaan jälleen yhden yön kipujaan lohduttomasti itkevän, oksentelevan ja vihreää vaahtoa ulostavan vauvan kanssa käy läpi jotain, joka tuntuu siinä hetkessä loputtomalta ja lohduttomalta. Osalle taiten toteutettu ja tolkullinen imetysdieetti kuitenkin tuo ison avun. Tässä tilanteessa on helppoa ymmärtää, että imetysdieettikokeiluun päädytään, jos muu ei auta ja siinä todennäköisesti pitäydytään, jos vastetta havaitaan.

Poikkeuksellisen itkuisen ja kivuliaan vauvan kanssa yksin jääminen on psyykkisesti erittäin raskasta, jolloin ruokavalio ja sen merkitys saattaa kenties korostua vanhempien mielessä liikaakin keinona auttaa lasta. Tämä on täysin ymmärrettävää ja juuri tässä ammattilaisten osaaminen ja herkkyys kohdata ja kulkea rinnalla korostuu. Syödyn ruoan ja sen aiheuttamien oireiden syy-seuraussuhteiden jäljittäminen on hyvin haastavaa, joten vanhemmat tarvitsevat tähän apua, jotta välttödieetit eivät veny ja kokeilut toteutetaan systemaattisesti.

20190814_100507

Lähteet:

  • Caminero, A., Meisel, M., Jabri, B., Verdu, E., F. (2019). Mechanisms by which gut micro-organisms influence food sensitivities. Nature Reviews Gastroenterology & Hepatology, 16(1): 7–18.
  • Kalliomäki, M. Ruoka-allergia voi oireilla monella eri tavalla. Teoksessa Gastroenterologia ja hepatologia. Färkkilä M., Heikkinen, M., Isoniemi H., Puolakkalainen, P. (toim). Duodecim, 2018: 412-413.
  • Kuitunen, M. Lasten ruokayliherkkyys ja –allergia. Lääkärin käsikirja, 2.2019.
  • Mäkelä, M., Pelkonen, A., Allergiat. Teoksessa Lastentaudit. Rajantie, J., Heikinheimo, M. & Renko M (toim.). Duodecim, 2016: 298-315.

Ikimuistoiset ensimmäiset

Aaah, vauvavuosi. Ihanaa leppoisaa varpaiden laskemista ja huumaavaa vauvan tuoksuttelua ❤ Päivät täynnä muistorikkaita hetkiä, joita on kiva sitten kiikkustuolissa lapsenlapsille kertoilla! Paitsi, että niistä ei muista mitään.

Jostain kumman syystä muistot ainakin meidän kahden ensimmäisen allergisen pienokaisen vauvavuodesta ovat hyvin hataria. Ja voi tosiaan olla, että ei tämän kolmannenkaan ensimmäisestä vuodesta kovin selkeitä muistoja jäisi, jos ne pelkän muistelun varaan jätettäisiin! Siksipä on ensi sijaisen tärkeää kirjata niitä juttuja ylös. Kynä sauhuamaan aina kun mahdollista, ota paljon kuvia ja videoita!!! Älä. Laista. Tästä. Se vauvuus ja vauvuusaika on niin ainutlaatuista, että haluat palata siihen uudestaan ja uudestaan myöhemmin. Se vilahtaa silmän räpäyksessä ohi, vaikka se yön pikkutunteina ei siltä tuntuisi. Usko minua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuvitusta Pienen oma kirja -kirjasta (Outi Virtanen)

Kirjaamista muuten puoltaa myös se, että vauvakirjaan tavataan kirjoittaa ylös juurikin ne kivat jutut ja hetket. Jos vaikka vauvavuosi olisikin osoittautunut vanhemmille kaikkea muuta kuin puuteriseksi (öiset heijailumaratonit, väsymys, kaoottisuus, parisuhteen koitinkivet, identiteettikriisit… mitä näitä nyt on), on se vauva iki-ihana ja ainutlaatuinen joka tapauksessa. Ensimmäisen vuoden kehitys on ällistyttävää, iloa täynnä ja ansaitsee tulla raportoiduksi! Vauvakirjan avulla niihin hyviin hetkiin on mahdollista keskittyä ja uppoutua myöhemmin uudestaan ja uudestaan. Sen avullahan voi oikeastaan muistaa raskaankin vauvavuoden uudestaan niiden hyvien juttujen kautta.

Ja hei! Eiväthän ne ainutlaatuiset ensimmäiset siihen ensimmäiseen vuoteen pääty! Outi Virtasen (Sokru) kirjoittama ja kuvittama Pienen oma kirja – Muistoja ensi vuosistani (Kirjapaja) loistaa juurikin tässä, sillä kirja jatkaa eloaan myös sen maagisen vauvavuoden jälkeen aina kouluikään saakka.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuvitusta Pienen oma kirja -kirjasta (Outi Virtanen)

Kirjaan voi tallentaa muistoja matkustelusta, lapsi voi kirjoittaa tarinoita, lempiasioitaan ja kertoa esimerkiksi taidoistaan. Kirjassa itseäni viehätti sisällöllisesti myös mukavan arkea arvosta ote, kuten kohdassa ”Omia tärkeitä ekoja kertoja”, johon voidaan muistella koska on matkustettu ensimmäisen kerran bussissa, käyty saunassa, uimassa jne. Kirjan kuvitus on lyömättömän ihana, kuten kuvista voi havaita! Olen kovin mieltynyt Outin kuviin ja teoksia löytyy meiltä useammastakin huoneesta (lue lisää täältä).

Pienen oma kirja on kaunis ja pitkään ilostuttava lahja joko omalle lapselle, lapsenlapselle, ystävälle, odottajalle tai kummilapsen perheeseen. Suosittelen lämpimästi!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraa Perheestä -blogia myös Instagramissa ja Facebookissa!

(Pienen oma kirja – muistoja ensi vuosista: kirja saatu)

SaveSave

Kokemus puolellamme?

”Vauvat ne nyt vaan itkee!” *Tähän sellainen emoji jolla räjähtää päälaki*

Kolmannen poikamme syntyessä vuoden alussa olimme jälleen onnesta soikeina, joskin taustalla väreili harmaa ajatus: tälläkin kertaa? Muutamassa viikossa alkoi olla päivän selvää, että kyllä vain. Tälläkin kertaa. Sinänsä on selvää, että jos perheen molemmat vanhemmat ja kaksi aikaisempaa lasta ovat allergisia, että todennäköisyydet ei-allergisen lapsen syntymiselle ovat melko laihat. Mutta ainahan sitä voi toivoa.

Kullannuppu

Vauvan suolioireet alkoivat siis reippaasti ensimmäisten viikkojen aikana ja tällä kertaa tunnistimme niin silent-tyyppiseen painottuvan refluksin erotuksena normaalista ”puklailusta” ja nieleskelystä kuin pyllyn palamisen iho-oireena tavallisesta vaippaihottumasta. Kun homma alkoi näyttää riittävän tutulta, ryhdyimme toimeen.

Kipuitku, tumman vihreä kakka, äärimmilleen ilmasta turvonnut vatsa.

Ensin pyrimme sulkemaan pois rakenteellisia tekijöitä. Juniorin riesana olivat melkoisen kireä kieli sekä huulijänne, jotka sai imuotteen huonoksi ja hänet nielemään ilmaa reippaasti syödessään. Kielijännettä operoitiin pariin otteeseen julkisella puolella, mutta imuote pysyi surkeana osittain todennäköisesti riittämättömän leikkaamisen osittain myös kireän huulijänteen vuoksi. Kävimme myös Töölön suunnalla kehutulla osteopaatilla, ken käsitteli ja totesi, että ei löydä lapsen kropasta jatkohoitoa vaativia jumeja tai virheasentoja, jotka selittäisivät vatsavaivoja. Alkoi näyttää sitä, että oli aika kääntää syyttävä sormi myös mahdollisten allergisoivien ruoka-aineiden puoleen.

Vauvan imuote alkoi (luojaparatkoon) kammottavien kivuliaiden viikkojen jälkeen parantua suun kasvaessa parin kuukauden iässä riittävästi, jotta hänen oli helpompaa muodostaa pysyvä ote syödessään, eikä ilmaa enää mennyt niin paljon vatsaan. Vauvan kakkaosasto normalisoitui synkän vihreästä tuotoksesta maitokakaksi nopeasti aloitettuani imetysdieetin, eli jätettyäni sen perinteisen maito-muna-soija sarjan ruokavaliostani. Ilmavaivat sen sijaan jäivät. Tämä kertoi mahdollisesti siitä, että joku edellä mainituista osaltaan sekoitti suolistoa, eikä syy vihreään ulosteeseen ollut pelkkä nieleskelty ilma, kuten usein sanotaan. Ja myös siitä, että joku ruokavaliossa edelleen teki suolioireita.

Kivulias nieleskely ja maidon hissaaminen ruokatorvessa. Levottomuus ja kivuliaisuus syömisen jälkeen. Kirkas tai rakeinen vatsahapoille haiseva oksentelu. Vain pystyasennon kelpuuttava pienokainen. Jatkuvaa liikettä edellyttävä vauva. Lyhyet unipätkät, hereille säpsähtely. Kuolaaminen ja nyrkin sekä sormien syöminen. Selän kaarelle vetäminen. Kalpeana kirkuva vauva. Kivusta katoava kontakti.

Refluksi tuntui pahenevan viikko viikolta. Kotimaisten gluteeniviljojen poisjättäminen ei tuntunut tekevän suurtakaan muutosta (ehkä koska käytin niitä niin vähän muutenkin), mutta esimerkiksi jättäessäni paljon käyttämäni kauran pois, ero oli merkittävä. Refluksi ja ilmavaivat hellittivät selkeästi.

Iho järkyttävän kuiva, hilseilevä, paksuuntunut, punainen, laikukas, pisteikäs, lehahteleva, kutiseva, rikki. 

Vauvan koko vartalon peittäneet iho-oireet pahenivat viikko viikolta. Kun hänen päänahkansa aukesi niin pahasti, että se alkoi vuotaa kudosnestettä, varasin suosiolla ajan sille Pikkujätissä vastaaottavalle ihanalle lasten allergologille, ken on jo käsite. Häneltä saimme ensihätään määräyksen kortisonivoidekuuriin, vinkin hyvään pesuöljyvalmisteeseen sekä kunnolla rasvaisen perusvoiteen reseptille. Näillä saimmekin ihoa nopeasti parempaan suuntaan.

Olin pikkuhiljaa karsinut ruokavaliostani myös maissia sekä pähkinöitä. Iho-oireiden mennessä todella pahaksi, jätin ne tyystin pois maapähkinöiden (palkokasvi) sekä manteleiden ohella. Viimeisimpänä ruokavaliosta karsitun mantelin pois jättämisen jälkeen iho-oireet helpottivat selkeästi. Iho lähti paranemaan nopeasti ja paksuuntunut iho suorastaan kesi pois muutamassa päivässä. Iso merkityksensä oli myös varmasti hyvillä voiteilla, mutta nyt tauottaessani rasvoja, oireet ovat pysyneet poissa. Muutamassa viikossa ihosta tuli ensimmäistä kertaa ihan tavallinen, kaunis vauvan iho. Silmien hierominen sekä kasvojen kynsiminen loppuivat (ja näihin rasvaa ei luonnollisesti edes laitettu).

Tätä kirjoittaessa Juniori on ylittänyt kolmen kuukauden iän. Aurinkoinen ja temperamentiltaan helposti tyyntyvä vauva. Täyttä rautaa ja rakkautta, koko pieni pojan pallero. Rakastaa seurailla erityisesti isoveljiensä puuhia.Hän hymyilee koko olemuksellaan, jokeltaa pulputtaa pitkiä tarinoita ja hihkuu intoa. Myös ensimmäinen hassuttelulla aikaan saatu nauru on kuultu.

En voi välttyä ajatukselta, mikä vauvan vointi olisi nyt, jos olisin esikoisen vauva-ajan tapaan kuunnellut esimerkiksi neuvolaa ja jatkanut mahdollisten allergeenien välittämistä äidinmaidon kautta (lue lisää täältä: Suossa lapsen suolioireisen allergian kanssa?) Vaikka nykyinen ”virallinen” linjaus on, ettei vauva voi saada oireita ruoka-aineista äidinmaidon välityksellä, todistan tuhansien äitien tavoin vahvasti tätä vastaan nyt kolmen imettämäni lapsen kokemuksella. Ihan_tasan_voi. Tästä myöhemmin lisää.

Lievältä vaikuttava nuha paljastuukin lääkärissä keuhkoja avaavaa hoitoa vaativaksi infektioksi. Sairaalalta vältytään, mutta vauva saa perheen ensimmäisen Ventoline-määräyksen. 

Iho- ja vatsavaivat kiusaavat vauvaa jonkin verran edelleen, mutta niiden kanssa pärjätään ja vauva saa nyt nukuttua jo melko hyvin. Meidän perheemme mittakaavassamme erittäinkin hyvin. Juuri nyt voinnissa tosin ollaan taas valitettavasti menossa taaksepäin, jonkin tekijän pahentaen iho-oireita sekä refluksia. Yritämme jäljestää tätä oire- ja ruokapäiväkirjan avulla ja olemme suuntaamassa oireita helpottamaan Annukka Moilasen (Tmi Pienet Sydämellä) luokse aloittaaksemme vyöhyketerapeuttisen vauvahieronnan hoitosarjan. Annukka on toimintaterapeutti, kenellä on vuosien laaja kokemus lasten toimintaterapiasta, allergioista ja refluksista. Toimintaterapeuttina Annukka on myös esimerkiksi aistisäätelyasioiden asiantuntija ja osaa havainnoida lapsen hyvinvointia kokonaisuutena. Hänen luokseen kannattaakin suunnata esimerkiksi siinä tilanteessa, kun ei oikein tiedä mistä on kysymys tai mistä aloittaisi oireilevan lapsen kanssa.

Siinä. Perheemme on siis edelleen vankasti suossa suolioireiden kanssa, mutta ainakin tämä on tuttu suo, nyt vain höystettynä myös niillä iho-oireilla. Kokemus siis puolellamme, kaiketi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Seuraa Perheestä blogia myös Instagramissa ja Facebookissa

ps. Jos painit vauvasi kanssa samojen asioiden parissa, suosittelen myös tutustumaan Allergialapset Ry:n sekä Refluksilapset Ry:n sivuihin sekä Facebookin vertaisryhmiin!

Vauvaperheen luottokamat

Sitä sanotaan, että vauva ei tarvitse ensimmäiseen puoleen vuoteen oikeastaan muuta kuin tissiä, vaippoja ja muutaman vaatteen! Tai en mä tiedä kuka noin sanoo, ei se totta ole ainakaan. Tässä muutamia luottoasioita, jotka olemme itse kokeneet vauvavuoden arkea helpottavina.

Vaavisänky

Koska perheessämme on Juniorin lisäksi kaksi pientä viliskanttia, ihan koko päivää ei voi viettää makuuhuoneessa tai sohvalla pienen aarteen unta tuijotellen, vaan pyykki- ja ruokahuollosta sekä vanhempien sisarusten huomionnista on pidettävä huolta. Siksipä oli ja on kätevää, että vauvalla on mahdollisuus torkkua sekä hengailla sängyssä, jonka saa tarvittaessa rullattua mukanaan. Itse arvostan myös mahdollisuutta käydä vessassa saati suihkussa ilman, että joudun miettimään innostuuko perheen kaksivuotias ottamaan vauvanhoidollisia tehtäviä itselleen vähän liian reippaasti äidin ollessa pois näköpiiristä.. Koska sänky on vuokrattu, se palautetaan näppärästi vuokra-ajan päätyttyä mukana tulleessa pahvilaatikossa, eli Tori- saatikka Facebookkirppisrumbaa ei tarvitse käydä läpi (*WO HOO!!*). Vaavisänky saa meiltä 10/10 käytettävyydessä ja hyödyllisyydessä! Lue lisää täältä: Vaavi.fi

Vaavisänky
Hän nukkuu ja minä se vaan lueskelen Hesaria! (tilanne lavastettu)

Manduca

Manduca on ollut kokemukseni mukaan helppokäyttöinen ja suht ergonominen, kunhan sen saa vaan säädettyä oikein. Vauvan kantaminen mahdollistaa esimerkiksi refluksin vuoksi vain pystyasennossa viihtyvän vauvan kanssa puuhastelun kotona (kaksi vapaata kättä, wohoo!!) sekä liikuskelun julkisilla paikoilla myös ilman rattaita. Tällä kertaa olen luvannut itselleni opettelevani kunnollisen kudotun liinan sitomisen, sillä trikoiset pitkät liinat ovat saaneet aikaisempina vauvavuosina vain hihani palamaan. Vauva on tätä kirjoittaessa 3 kk ja kaunis kankainen liina lepää edelleen kaapissa. MIKSI?? Manduca on vaan liian helppo.

ManducaBabyBjörn -sitteri

THE sitteri. Kallis tosin, joten kannattaa bongailla käytettyjä. Vauvan vähän kasvaessa tämä sittereiden sitteri on hitsin näppärä ja vauvalle mukava paikka hengailla sekä tiirailla perheen touhuja miellyttävän hytkymisen saattelemana. Ainakin meillä juniori on varsin viehättynyt myös vekottimen lelukaaresta, joten kannattaa hommata se samalla.

Sitteri ja pallo
Parhaat hytkyttäjät: pinkki jumppapallo ja BB

Jumppapallo

Kymmenen euron sijoitus, joka pesee meillä hytkyttelytehossaan keinutuolin, heijauksen ynnä kaikki muut vauvan vatsanväänteitä helpottamaan yritetyt viritelmät ja säästää hytkyttelijän kroppaa, kunhan muistaa pitää ryhdin ja korsetin tuen hyvänä. Tai vähintään tuo vaihtelua asuntoa ympäri vauvan kanssa tarpomiseen ja heijaamiseen. Oli kätevä myös synnytyksen alkuvaiheessa kotona supistusten vastaanottamiseen ja tulee käyttöön tämän lisääntymisen runteleman maallisen majan kuntoutuksessa sitten joskus.

Phil & Teds Sport + kantokoppa

Kompaktein tapa saada vauva, taapero/leikki-ikäinen ja leikki-ikäinen liikkeelle! Kuten kirjoittelin taannoin päiviyksessä Hyvät tuplarattaat taaperolla ja leikki-ikäiselle, uudet Phil & Teds Sportit ovat olleet sijoitus mukavuuteen perheessä, jossa lapsilla on pieni ikäero. Kantokopassa vauva on näppärä napata mukaan esimerkiksi neuvolassa ja kopan saa säädettyä hieman kohoasentoon (esimerkiksi refluksoivien pienokaisten vanhemmille tämä on erittäin tervetullut ominaisuus).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Baby-Vac

Törkeän kova vekotin flunssan iskiessä talouteen! Imaisee sitkeänkin tuotoksen lapsen nenästä muutamassa sekunnissa, mutta on silti riittävän hellävarainen, jotta sitä voi käyttää pienelläkin vauvalla. Tätä vempelettä meille suositeltiin aikanaan keskimmäisen vauvuusaikana Lastenklinikalta ja hyväksi sijoitukseksi olemme kokeneet. Käytämme tätä ajoittain myös jo neljävuotiaalla esikoisella, kun sitkeää limaa on niistämällä vaikeaa saada kokonaan pois. Voittaa mennen tullen tyhjennystehossaan ja miellyttävyydessään muuten ihan toimivan räkäimurin Nenä Fridan. Ja molempi parempi – Fridalla kannattaa imuroida nenää päiväsaikaan ja jättää Baby Vacin käyttö esimerkiksi ennen nukkumaan menoa tapahtuviin imurointeihin, jotta nenän limakalvot eivät ärsyynny liiaksi. Mukana menossa myös Physiomerin Baby Mist.  Lue lisää Baby Vacista täältä: Baby-Vac nenäimuri.

Rintapumppu ja kaverit

Tiedätkö sen fiiliksen, kun vauvan imuote on kireiden jänteiden vuoksi pahasti pielessä, imetys sattuu yhtä paljon kuin synnytyssupistukset, nännisi halkeaa pahasti yöllä etkä tajua sitä ja heräät aamulla vauvan kanssa yltä päältä hurmeessa syötettyäsi bebelle aimo satsin ehtaa verta? No toivottavasti et. Mutta jos tiedät, niin tiedät varmaan myös, että helppokäyttöinen, mutta tehokas rintapumppu tulee tarpeeseen esimerkiksi edellä mainitussa tilanteessa, jossa imettämiskivut ovat sietämättömät ja veri lentää. Tulee myös joskus vapauttamaan minut luennoille yms. vapaalle, kun iskä-mies saa ruokittua jälkikasvua pumpatulla mölöllä, ilman että täysimetyksestä täytyy luopua.

Saadessani Medelan käsikäyttöisen rintapumpun ystävältäni lainaan suhtauduin siihen ensin hieman skeptisesti, sillä aikaisempien lasten kanssa olin käyttänyt satunnaisesti (_puolentoistasadan_) Aventin elektronista rintapumppua – ja vihannut sitä kerta kaikkiaan perin juurin. Koin henkilökohtaisesti kapistuksen ja sen käytön todella ärsyttäväksi. Mietin, että mitenköhän rasittavaa homma mahtaa olla tuolla käsikäyttöisellä vempeleellä. Medelan simppeli pumppu osoittautuikin hurjasti tehokkaammaksi ja helpoksi käyttää! Erittäin positiivinen yllätys ja kätevä vekotin. Hyvä saatavuus ja edullinen hinta lisäävät suositeltavuutta.

Medelalta löytyy myös muita edullisia, mutta tarpeellisia varusteita imetykseen, kuten esimerkiksi Purelan (aivan parasta paitsi nänneihin, myös huulirasvana!) ja maidonkerääjät (toimivat loistavasti myös liivinsuojina, jos nänninpäät ovat pahasti auki).

Aventin desinfiointikupu

Jatkuva hellan kuumentaminen tuttien ja mahdollisten pullojen keittelyn takia on paitsi rasittavaa myös vaarallista. Vanhemmat lapset häröilevät kiehuvan veden äärellä vailla itsesuojeluvaistoa ja itse unohdan kattilan kiehumaan, koska tekijä X (yllättävä muuttuja) plus Y (massiivinen univaje) kertaa Z (lasten lukumäärä) = kohonnut palovammojen sekä asuntopalon riski. Niinpä mikroon laitettava desinfiointikupu on ollut mielestäni suorastaan briljantti ja elämää helpottava keksintö! Kuvulla voi putsata vaivatta useaankin kertaan päivässä tutteja, pumpun ja pullot, joten pulloja ja tutteja ei tarvitse hamstrata mahdotonta määrää, jos käyttötarve on satunnaista tai vaihtelee.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kahvi

Kysyin mieheltä mikä hänestä on vauvavuoden tärkein hankinta. ”Kahvi”, oli vastaus. Nii-i. Oispa.

Seuraa Perheestä blogia Facebookissa ja Instagramissa

Kahvi
Hieman tärähtänyt kuva sopii aiheeseen paremmin, kuin hyvin

Ihan turhat babyshowerit

Ihan totta – selittäkää minulle miksi kulttuurissamme ei ole tapana juhlia äitiyttä tai vauvan odotusta? Miksi vauvajuhlat, mothers-blessingit tai push presentit aiheuttavat tuhahtelua, naureskelua ja suorastaan halveksuntaa? Mikä siinä on niin pöljää, että raskaana olevaa naista ja uutta elämää juhlitaan ja äitiä vähän huomioidaan?

Raskaus ja synnyttäminen, uuden elämän tuottaminen tähän maailmaan venyttää ja repii naisen kehon äärimmilleen ja ei se psyykkisestikään ole se helpoin reissu. Raskaana ollessaan nainen myös herkistyy asioille ihan uudella tavalla – tällä on varmasti evoluutiivisesti ollut vinha tarkoituksensa naisen kyvyssä tarkkailla ja ylläpitää jälkeläisensä hengissä. Tässä tilassa kaikenlainen äidin hemmottelu ja huomioiminen edistävät äidin hyvinvointia ja luovat hyvää fiilistä odottajalle, joka heijastuu suoraan vauvan hyvinvointiin. Mitä hölmöä tai turhaa tässä asiassa on, kertokaa??

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vauvahan saa ensimmäiset kunnon juhlansa nimiäisten tai ristiäisten muodossa. Kun vauva syntyy myös isä saa usein varpajaiset. Tätä edes harvoin kyseenalaisestaan. Se, että urospuolinen yksilö on osallistunut lisääntymisoperaatioon muutaman sekunnin ajan noin yhdeksän kuukautta sitten, oletettavasti ihan mukavissa merkeissä, on toki juhlimisen arvoinen suoritus. Mitäs sitä äidin panosta juhlimaan. Yhdeksän kuukauden raskaus ja mahdollisesti loppuelämäksi vaurioittava synnytyshän nyt ovat ihan läpihuutojuttuja. Eihän siihen synnytykseen edes kuole nykyään, kuin aniharva (Suomessa), joten mitäpä tuota nyt millään tavalla huomioimaan. Suomessa ennen harrastetun rotinaperinteenkin on annettu lähes kuolla – voi mikä sääli! Nykyään ei ole tavatonta, että synnyttäjän odotetaan vääntävän vauvaa ihastelemaan tulleille pöydän koreaksi – kunhan palaa koiraa ulkoiluttamasta. Ja mitä vähemmän äiti näyttää vastasynnyttäneeltä, sitä onnistuneempi meno.

On päivän selvää, että vauva on synnyttäneen äidin maailman keskipiste ja vanhempien suurin lahja. Sitä en tule koskaan ymmärtämään, että siinä samassa äidistä ja hänen tarpeistaan tulee näkymättömiä. Toki synnyttänyt tekee kaikkensa vauvan hyvinvoinnin eteen, mutta kuka huolehtisi synnyttäneestä? Lisääntyminen on raadollista puuhaa, mutta onko se ihan pakko olla näin raadollista myös sosiaalisesti?

Verta ja maitoa vuotavana, turvonneena, kipeänä, valtavasta hormonimyrskystä sekä univajeesta aivan sekaisin ei välttämättä ole mitenkään halukas heilumaan juhlakaluna (tämän takia on ihan kätevää että ne juhlat pidetään ennen synnytystä), mutta arkisen avun tarjoaminen ja äidin positiivinen huomioinen olisivat tuossa tilassa ainakin omakohtaisen kokemuksen näkökulmasta ihan tervetulleita ja inhimillisiä juttuja, jos vauvajuhlat vaikuttavatkin pöljältä ajatukselta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kolmannen raskauden kohdalla olen jo sen verran viisastunut, että jos haluan jotain, en jää odottelemaan josko jotain saisin, vaan järjestän sen itse. Siispä järjestin itselleni taannoin mukavat babyshowerit, olen kasaamassa sairaalakassiin kaikkea ihanaa, jolla hemmotella itseäni ja kokea itseni ihmiseksi heti kun vointi synnytyksen jälkeen sallii. Aion myös viettää huolellisen lapsivuodeajan kaikkien kolmen synnytyksen edestä: antaa aikaa keholle ja mielelle palautua koetusta, antautua maidon nousulle ja imettämisen aloittamiselle, levätä ja nauttia uuden elämän ihmettelystä kaikessa rauhassa – suorastaan pesiä. Ehkäpä ostan itselleni myös push presentin …tai muutaman 😀 Koska olen ne hitto soikoon ansainnut.

Hemmotelkaa ja huomioikaa niitä lähipiirinne odottajia ja äitejä! Teette siinä samassa ison palveluksen myös jälkikasvulle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraa Perheestä blogia myös Facebookissa ja Instagramissa

 

 

SaveSave

Hyvät tuplarattaat taaperolle ja leikki-ikäiselle

Yhteistyössä: A-T Lastenturva

Lastenrattaat ja niiden ominaisuudet eivät todellakaan ole mitään pikkujuttuja pikkulapsiperhearjen sujuvuuden kannalta. Jos kärryt eivät toimi ja syystä tai toisesta pännivät, ne tekevät sitä taatusti joka päivä. Jos arjesta saa piirun verran helpompaa, miellyttävämpää ja vaivattomampaa laadukkailla rattailla, se on ehdottomasti sijoitus joka kannattaa!

Kaksivuotiaan Kuopuksemme ja äitinsä näkemyserot matkan suunnasta, tahdista saati autojen alle menemisen mielekkyydestä poikkeavat sen verran jyrkästi, että pieni mies tulee matkustamaan rattaissa vielä hyvän tovin. Myös poikien kerhomatkan ollen melko mittava, on lähes neljävuotiaalla Esikoisellakin ainakin vielä syksyllä hyvä olla mahdollisuus hypätä rattaiden kyytiin rankan metsäkerhoilun jälkeen ja levätä hetki – muuten kotimatka tuppaa eskaloitumaan ajoittain väsymyskiukkuiluun myös hänen osaltaan.

Olemme kuitenkin tulleet tilanteeseen, jossa aikanaan käytettyinä ostetut ja ahkerasti käytetyt tuplavankkurimme alkavat osoittaa luovuttamisen merkkejä, mutta käyttötarve ei niinkään. Vaunuja tarvitsee osaltaan todennäköisesti vuoden vaihteen tienoilla syntyvä uusi pieni perheenjäsen, joten uusien kärryjen hankkiminen alkoi vaikuttaa väistämättömältä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERATavoitteenamme oli löytää menopelit, joilla matkustaa mukavasti:

  • ensin taapero ja ajoittain leikki-ikäinen
  • sitten vauva ja taapero
  • jälleen taapero ja leikki-ikäinen lasten kasvaessa
  • ja lopulta taapero yksin

Lähtiessämme pohtimaan mitkä rattaat palvelisivat tarvettamme parhaiten ja pisimpään, mietimme pitkään vierekkäin istuttavien ja peräkkäin istuttavien mallien välillä. Toisaalta vierekkäin istuttavien ja isorenkaisten rattaiden käyttömukavuus talvella ja maastossa houkutteli. Vierekkäin istuttavien kärryjen keskeinen heikkous oli kuitenkin niiden heikko muunneltavuus: kun rattaita ei tarvitse enää kuin pesueen nuorin, tulisi jälleen hommata uudet rattaat.

Vertailtuamme eri merkkejä ja malleja huolella, päädyimme Phil & Teds Sport tuplarattaisiin (entinen Navigator V2). Ostopäätökseen vaikuttivat erityisesti rattaiden ketteryys, hyvät maasto-ominaisuudet sekä ennen kaikkea muunneltavuus, eli se että rattaat ovat toimivat myös yhden lapsen käytössä keskimmäisenkin lapsen kasvaessa ratasiästä ohi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMiksi Phil & Teds Sport?

  • Mukavat
    • Kääntyvä etupyörä tekee kärryttelystä ketterää
    • Reilun kokoiset ilmakumirenkaat rullaavat kevyesti ja lisäävät käyttömukavuutta talvella ja epätasaisessa maastossa
    • Sisaristuimen saa myös lepoasentoon
  • Kätevät
    • Rattaat menevät pieneen tilaan kasattuna, yhden käden kasaus
    • Turvallinen käsijarrumekanismi ja turvaremmi
  • Monipuoliset & pitkäikäiset
    • Toimivat monenikäisillä lapsilla
    • Kahden tai yhden lapsen käyttöön
    • Lisävarusteena saatavana mm. adapteri turvakaukalolle, vaunukoppa, pehmeä kantokassi, seisomalauta
  • Laadukkaat

Sportit ovat osoittautuneet käytännössä todella hyväksi ja miellyttäväksi hankinnaksi. Isojen ilmarenkaiden ansiosta kahden reippaan kokoisen pojankin työntely käy vaivatta ja matkustaminen on mukavaa epätasaisella alustallakin. Auto-stop käsijarru tekee nopeasta reagoinnista vaivatonta liikenteessä ja rattaat menevät edeltäjiään selkeästi pienempään tilaan, eli ovat paitsi lyhyemmät myös kapeammat.

Kahdenkerroksenpäiväunet_Perheesta_blogi
Päivänokoset kahdessa kerroksessa

OLYMPUS DIGITAL CAMERALastenvaunuja ja -rattaita kannattaa toki etsiä ja hankkia ensisijaisesti käytettyinä ja säästää paitsi kukkaroa niin myös luontoa, mutta kolikon todella kehnona kääntöpuolena on, että menopelien aikaisemmasta käsittelystä, toimivuudesta tai mahdollisista homeista ei ole ikinä takeita, vaikka tuntematon myyjä niin vakuuttelisi ja ne ostotilanteessa hyvältä vaikuttaisivat. Investoinnin levitessä käsiin, ilman takuita mitään ei ole tehtävissä.

Jos ensimmäisen lapsen kohdalla panostaa laadukkaisiin yhdistelmiin ne kestävät hyvänä useamman lapsenkin käytössä huolella pidettynä ja säännöllisesti huollettuina. Ja jos lapsille kaavailee pientä ikäeroa, on esimerkiksi peräkkäin istuttaviin tuplarattaisiin sijoittaminen jo alkujaan viisasta, sillä ne toimivat hyvin alkuun hyvin myös yhdellä lapsella.

Rattaita valitessa kannattaa siis puntaroida monia tekijöitä. Keskustelupalstoilta saa osvittaa ja käyttökokemuksia rattaiden hyvistä ja huonoista puolista, mutta sieltä löytyy luonnollisesti näkemys puolesta ja vastaan jokaiseen aiheeseen. Ostopäätöstä tehdessä kannattaakin suunnata asiantuntevaan ja ison valikoiman omaavaan lastentarvikeliikkeeseen ja testailla mahdollisimman monia vaihtoehtoja.

Oma suosikkini on Vantaalla sijaitseva A-T Lastenturvan liike, joka on todellinen lastentarvikkeiden keidas. Täällä saa vierähtämään hetken jos toisenkin laadukkaita lastentarvikkeita ja -vaatteita hypistellen. Bonuksena vielä reilun kokoinen lasten leikkipaikka liukumäkineen, joka jaksoi pitää poikien mielenkiintoa yllä ostosten teon ajan. Parasta on kuitenkin, että liikkeestä löytyy asiantuntevia ja aktiivisia myyjiä!

AT_lastenturva_blogi_Perheesta2

AT_lastenturva_blogi_PerheestaSeuraa Perheestä blogia myös Instagramissa ja Facebookissa!

Raskaudesta kertominen

…ei oikein kuulu lempihetkiini.

Uuden ihmisen odottamisesta kertominen on tietysti merkittävä, mutta myös hyvin lataantunut hetki. Jännitän aina hirveästi uutista seuraavia sekunteja, ilmeitä ja sanoja, koska muistan nämä reaktiot mahdollisesti lopun elämääni. Ja koska jännitän niitä, kertomisesta tulee omituista ja kireää ja tämä luultavasti myös johtaa omituisiin reaktioihin.

Hämmästys on kohdallani ollut ehdottomasti määrittävä reaktio kertoessani raskaudesta. Äimistys ja sitä seuraavan ilon sekoitus. Käytännössä hieman sama reaktio kuin itselle tulee tuijottaessaan siihen kriittiseen tikkuun piirtyvää viivaa, joskin oma reaktio tulee myös maustettuna ripauksella kauhua. ”Viiva. Viiva siinä on. Huhhuh. Jee! Apua! Jee! Apua.” Lisääntyminen on toden totta ihmeellistä, iloista ja hämmentävää. Ja pelottavaa.

Alkaessani odottaa esikoistani reilu neljä vuotta sitten olin vastikään saanut ylemmän korkeakoulututkintoni valmiiksi ja virittelin kokopäivätyöni ohella jatko-opintoja. Halusin väitellä ja halusin uran. Enemmän halusin kuitenkin mieheni kanssa lasta ja antaessamme elämälle mahdollisuuden Esikoinen ilmoittelikin tulostaan käytännössä välittömästi (me onnenmyyrät!). Tässä elämänvaiheessa uutista sitten kertoessani kuulijan ensimmäiset sanat olivat usein: ”Oliko se vahinko?” ”No EI!!” En loukkaantunut tästä, ennemminkin se nauratti. Totta oli että en ollut/ ole sitä vauvakuumeilevaa tyyppiä. Olin enemmäkin urakuumeilevaa tyyppiä, joten reaktio oli varsin ymmärrettävä. Esikoisen kohdalla uutista jakaessamme saimme kokea hämmästyksen lisäksi roppakaupalla ihanaa kanssariemua.

Kuopuksen odotus alkoi Esikoisen ollessa vielä varsin vauva, pojillehan tuli lopulta vain vähän alle 1,5 vuotta ikäeroa. Taustalla oli Esikoisen rankka ”koliikki” (eli diagnosoimattoman maito- ja kananmuna-allergisen vauvan 24/7 vatsakivut, huutaminen ja refluksi), josta olimme taistelleen itsemme vastikään jaloillemme joten kuten. Taustalla oli myös terveyteen liittyviä huolia, jotka olivat saaneet itseni tuijottelemaan yön tunteina kylmän pelon kuristaessa sisuskaluja pientä ihmistä ja kohtaamaan sen, kuinka elämä ei todellakaan ole itsestään selvää. Se on hauras ja rajallinen, eikä mitään voi pitää itsestään selvyytenä. Unettomina öinä tuloksia odottaessani mietin mikä elämässä on oikeasti tärkeää ja päätin, että jos tästä selvitään, toivon Esikoiselle sisarusta heti kun se on mahdollista. Luojan kiitos huolet osoittautuivat sillä kertaa turhiksi ja velipoika ilmoittelikin tulostaan varsin säntillisesti heti mahdollisuuden saadessaan (mitä lottovoittajia – tiedostan). Uutta vauvauutista jaettassa reaktiot olivat taas ymmärrettävän hämmästyneitä pienen ikäeron vuoksi.

Nyt lasten pienen ikäeron tuoman pikkulapsivaiheen haastavuuden ja kahden lapsen allergiataipaleen alkaessa tasaantua oireiden pysyessä hallinnassa ruokavaliohoidolla, tilanne on ikään kuin taistelun jälkeen. Hengissä ollaan, vaikka ihan vammoitta ei olla selvitty. Vuodet ovat olleet raskaita ja turhauttavia, ottaneet omansa niin henkisesti kuin fyysisesti, mutta me kestimme. Ja elämä ja sen halu on siitä metka homma, että sitä ei helpolla nujerreta. Uusi toivo alkaa viritä ja vauvan tuoma ilo ja rakkaus alkaa painaa enemmän vaakakupissa, kuin pelko uudesta tulevasta mahdollisesta, joskin todennäköisestä allergiataistelusta ja entistä rankemmasta arjesta. Ainakin kokemus on puolellamme ja vähintään valvottavaan vauvaan osaamme jo varautua niin henkisesti, kuin käytännössäkin. Edelleen ajattelen, että (ei-henkeäuhkaava) allergia on laajassa mittakaavassa oikeasti mitätön murhe, vaikka todellista kärsimystä aiheuttaakin. Elämään nyt vaan kuuluu kaikenlaisia sävyjä, niin se menee.

Nyt kolmannen raskauden kohdalla kertoessamme perhelukumme kasvavan, olenkin jo itse lisännyt uutisen perään välittömän toteamuksen – ”no ihan pimeitähän me ollaan, heh heh.” Helpottaa noin niinku kaikkien oloa, kun sen sanoo heti ääneen sen kuulijan ”MITÄ??!!”-reaktion jälkeen.

Kyllä vain. Taas mennään! ❤

Ultra_Perheesta_blogi2
Pienokaisen voiton merkki

 

 

 

 

 

 

Ulkoilua auringolta suojautuen

YHTEISTYÖSSÄ: Nordic Health Systems (Lavera), Partioaitta (Julbo-aurinkolasit) Aurinko_Perheesta_blogiAURINKO! Ihanaa nähdä jälleen rakas ystävä. Kuinka sua kaipasin! Olen niin valolla käyvä ihminen, että kaamosaika ja välikausien harmaat jaksot eivät oikein puhuttele. Pimeässä villasukat jalassa hyggeily huvittaa muutamat ensimmäiset viikkonsa syksyn saapuessa, sen jälkeen siitä tulee lähinnä sietämistä. Valoa tarttis saada. Kun keväällä aurinko alkaa paistaa maailma on sillä sekunnilla auki, ideoita pursuu ja energiaa riittää! IHANAA! Joten, pipo nurkkaan ja paitahihasillaan auringonsäteitä nauttimaan? Eiii nyt ihan niinkään.

Terveyskirjaston artikkelissa Auringonpaisteen haitat todetaan melko pysäyttävästi:

DNA-vaurio käynnistää pigmentintuotannon eli ruskettumisen. Ruskettumisella iho yrittää suojata soluja lisävaurioilta. UV-säteily heikentää myös elimistön puolustuskykyä näkyen huuliherpeksen aktivoitumisena tai lomaa seuraavana hengitystieinfektiona. Immuunivasteen heikkeneminen voi edistää ihosyövän kehittymistä. UV-säteily voi vahingoittaa myös silmiä.

:O

Toisaalta: auringon valo myös vaikuttaa suotuisasti joihinkin ihosairauksiin, kuten atooppiseen ihottumaan ja psoriasikseen (Atopialiitto). UVB säteily myös käynnistää iholla D-vitamiinin tuotannon. D-vitamiinin tuotannon aktivointiin riittää kuitenkin varsin pienikin altistus kesäaurinkoa, joten uskon että sen kannalta riittävä määrä säteilyä saadaan ihan ”vahingossakin” tavallisen ulkoilun ohessa hyvin suojattunakin. Lisäksi D-vitamiinia on myös niin helppoa ottaa ravintolisänä, että sen vuoksi en lasten ihoa karsinogeeneille ehdoin tahdoin altistaisi.

Auringon säteistä nauttiminen, niin ihanaa kuin se onkin, edellyttää siis tiettyjä varotoimia, jotta jälkikasvun ja oman elimistön pysyviltäkin vaurioilta vältytään. Vaatteilla, laadukkailla aurinkolaseilla, aurinkosuojavoiteilla ja terveellä järjellä pääsee jo pitkälle, kunhan muistaa, että auringossa enemmän ei ole enemmän.Kesä_blogi_Perheesta.jpg

Aurinkolasit

Lasten laadukkaisiin aurinkolaseihin panostaminen kannattaa, sillä lasten silmien suojaaminen UV-säteilyltä on sijoitus, jonka vaikutukset kantavat pitkälle. Lapsen aurinkolasien linssien tulee suodattaa UV-säteily kokonaan, joten kannattaa suunnata katseensa laadukkaisiin vaihtoehtoihin.

Erityisesti lasten silmien suojelu on tärkeää, sillä lapsen silmän mykiö päästää lävitseen enemmän UV-säteilyä, kuin aikuisen. Osa UV-säteilystä voi tunkeutua aina silmän pohjaan asti jolloin verkkokalvon solut alkavat pikkuhiljaa rappeutua. (Ultraviolettisäteily)

Julbo Looping aurinkolasit ovat olleet pojilla käytössä vauva-aikana ja pidämme lasien laadusta sekä istuvuudesta. Julboja myydään yleisesti myös optikkoliikkeissä ja luotan niiden laatuun eniten markkinoilla olevista lapsille aurinkolaseja valmistavista merkeistä, joskin varmasti muitakin hyviä merkkejä löytyy.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Julbo Turn

Kuopuksella ovat nyt käytössään Ki Et La-merkkiset lasit ja Esikoinen puolestaan sai Partioaitasta kokeiluun Julbo Turn- lasit, jotka kuuluvat Julbon laadukkaaseen lasten aurinkolasimallistoon. Aurinkolaseissa on polarisoidut Spectron 3 linssit, jotka antavat 100 % suojan UV-säteilyä vastaan. Lasit istuvat kasvoille tukevasti, eli pysyvät päässä kovassakin menossa. Julbo Turn aurinkolasit ovat siis turvalliset sekä ainakin meidän mielestämme varsin tyylikkäät, eli sopivat niin retkelle kuin kaupungilla keikarointiin.Julbot_Perheesta_blogi2Lasten aurinkolasit kannattaa muuten aina sovittaa, sillä niiden istuvuus on tärkeää paitsi suojan myös mukavuuden kannalta! Lapsen pään ja kasvojen muoto sekä koko vaihtelevat luonnollisesti, joten kannattaa kokeilla eri malleja ja kokoja, eikä tuijottaa laseille laadittuja ikäsuosituksia.

Aurinkosuojavoiteet

Tavallisia kemiallisen suojan sisältäviä aurinkosuojatuotteita ei suositella alle kaksivuotiaille, mutta fysikaalisen suojan tuovilla aurinkosuojavoiteilla voi suojata turvallisemmin niitä kohtia, jotka auringolle altistuvat. Aurinkosuojavoiteen valinnassa kannattaa panostaa suojakertoimiin: liian korkeaa suojakerrointa ei liene, tai ainakaan siitä ei ole haittaa. Fysikaalinen aurinkosuojavoide antaa suojan saman tien levittämisen jälkeen ja toimii niin kauan kunnes se pestään tai hieroutuu iholta pois. Rasvaa on siis syytä lisätä uimisen tai pyyhkimisen jälkeen, muutoin se ei ”haihdu” iholta pikkuhiljaa tehoaan menettäen kemiallisten vastaavien tavoin.   OLYMPUS DIGITAL CAMERASaimme blogiyhteistyönä kokeiluun Laveran aurinkosuojatuotteita: herkän ihon aurinkosuojavoiteen SPF 30,  aurinkosuojasuihkeen SPF 20 sekä aurikosuojakertoimellisen huulivoiteen SPF 10.

Herkän ihon aurinkosuojavoide (SPF 30) osoittautui erityisesti lapsilla toimivaksi vaihtoehdoksi, jolla suojaamme jo nyt kevätauringolta heidän kasvojaan. Voide on paksua ja levitettäessä melko vaaleaa, mutta imeytyessään vaaleus ei näy juurikaan enää. Koska kyseessä on fysikaalisen suojan antava voide, ihoon jää selkeä kerros voidetta. Ensimmäisellä kerralla tulin levittäneeksi voidetta hieman liikaa ja lapset näyttivät pieniltä kummituksilta Nuuksion metsässä käyskennellessään :D. Tehokasta tavaraa sanoisin. Järkevä kerros ei näy iholla häiritsevästi.

Aurinkosuojasuihke (SPF 20) on kosmeettisesti miellyttävä vaihtoehto aikuisille ja tulee ehdottomasti omaan käyttööni säiden salliessa vartalon aurinkosuojana, joskin kovan porotuksen osuessa esimerkiksi veden äärellä aion turvautua myös edellämainittuun tehokkaampaan voiteeseen ainakin herkästi palavien kohtien suhteen. Aurinkosuojasuihke tuoksuu (hyvältä) kevyesti, mutta ei häiritsevästi, levittyy miellyttävästi iholle, eikä jätä iholle valkoista kerrosta. Iso suositus paksuja voiteita karsastavalle!

Huulivoide (SPF 10) puolestaan on näppärä pitää mukana aina, sillä se kulkee vaikka taskussa ja siitä saa sipaistua suojaa vaikka nenänpäähän akuutissa tilanteessa, jos aurinkosuojaus on unohtunut tai muuten riittämätön. Huulivoide on väriltään niin vaalea, että itse en sitä huuliini voinut sellaisenaan jättää, mutta kokeilin sitä huulipunan alle, missä se toimikin hauskasti ikäänkuin pohjustajana ja antoi lisäsuojaa huulille. Aurinkosuojan sisältävä huulivoide on myös hyvä lisä esimerkiksi lasten kerhoreppuun, josta sitä voi pyytää ohjaajaa lisäämään, jos keväinen sää tekee 360° yllätyskäännöksen räntäsateesta auringon porotukseksi, kuten tänä keväänä on saatu nähdä.Lavera_Aurinkosuojavoiteet_Blogi_Perheesta2

Vaatteet

Niskan suojaava UV-suojallinen aurinkohattu on mainio sijoitus: se suojaa lapsen niskan lisäksi korvat sekä lipan ansiosta myös silmiä ja kasvoja auringon porotukselta. UV-hattuja löytyy laajalti ja viime vuonna hommasimme muistaakseni Prismasta Reiman Somme UV-hatut, joita pojat käyttivätkin ahkerasti koko kesän. Hatussa on UV-suojakerroin 50 +, se on joustava, eli pysyi hyvin päässä, toimii vesileikeissäkin eikä hiostanut. Nappi hankinta, väittäisin! Kyseinen hattu hommataan myös tänä vuonna Esikoiselle Kuopuksen periessä Esikoisen viimevuotisen hatun.Aurinko_Perheesta_Blogi3Vesi- ja rantaleikeissä toimiviksi sijoituksiksi koimme niin ikään Reiman UV-suojalliset haalarit, joista erityisesti Kuopukselle hommattu pitkähihainen ja lahkeellinen versio suojasi lapsen veden äärellä hienosti. Näitä kannattaa muuten bongailla alennusmyynneistä sesonkien päätteeksi ja välissä – usein UV-vaatteita saattaa löytyä puoleen hintaan ja säästö on huomattava kunhan osaa arvioida lapsen kasvun käyttöhetkeen nähden edes suurinpiirtein oikein.

Pihaleikeissä hellepäivänä toimivat hatun lisäksi väljät ja puuvillaiset vaatteet. Valitse varjoinen leikkipaikka. Meillä hyviksi koettuja ja edullisia kesävaatteita ovat olleet H&M:n ei niin laadukkaat, mutta vilpoisen hengittävät valkoiset pitkähihaiset puuvillabodyt. Eettisesti kestävämpää vaihtoehtoa saa ehdottaa – kirppareilta kun harvoin löytää hyväkuntoisia valkoisia tai vaaleita t-paitoja löytää taaperokoossa. Jännä.

Yhteenveto

Lasten suojaamiseen kannattaa toden teolla kiinnittää huomiota, sillä erityisesti nuorella iällä palaminen lisää ihosyövän riskiä. Lasten suojaaminen auringolta tapahtuu ensisijaisesti auringon välttämisen ja vaatteiden avulla. Vauvat pidetään kokonaan varjossa ja taaperoiden ja leikki-ikäisten kanssa kannattaa välttää ulkoilua auringon ollessa polttavimmillaan, eli noin klo 11-15 välisenä aikana. On hyvä myös muistaa, että pilviselläkin säällä voi palaa (Atopialiitto). UV-indeksin ollessa 3 tai enemmän, suojaus on tarpeen. Lisää tietoa ultraviolettisäteilystä ja ajankohtaisen UVI-ennusteen löydät Ilmatieteen laitoksen sivuilta. Auringosta voi siis nauttia lasten kanssa turvallisin mielin, kunhan muistaa muutaman seikan:

  1. Vauvat varjoon!
  2. Leikki-ikäistenkin kanssa auringossa oleilua kannattaa välttää pahimman porotuksen aikaan (11-15).
  3. Valitse varjoisa leikkipaikka
  4. Suojaa lapset hyvin vaatteilla
  5. Valitse lapselle laadukaat aurinkolasit 
  6. Käytä lapsille korkeaa suojakerrointa ja fysikaalista aurinkosuojavoidetta
  7. Muista, että varjoisallakin säällä voi palaa

Lue lisää:

Aurinko_Perheesta_Blogi2Seuraa Perheestä blogia myös Instagramissa ja Facebookissa!