Yhteistyössä: A-T Lastenturva
Lastenrattaat ja niiden ominaisuudet eivät todellakaan ole mitään pikkujuttuja pikkulapsiperhearjen sujuvuuden kannalta. Jos kärryt eivät toimi ja syystä tai toisesta pännivät, ne tekevät sitä taatusti joka päivä. Jos arjesta saa piirun verran helpompaa, miellyttävämpää ja vaivattomampaa laadukkailla rattailla, se on ehdottomasti sijoitus joka kannattaa!
Kaksivuotiaan Kuopuksemme ja äitinsä näkemyserot matkan suunnasta, tahdista saati autojen alle menemisen mielekkyydestä poikkeavat sen verran jyrkästi, että pieni mies tulee matkustamaan rattaissa vielä hyvän tovin. Myös poikien kerhomatkan ollen melko mittava, on lähes neljävuotiaalla Esikoisellakin ainakin vielä syksyllä hyvä olla mahdollisuus hypätä rattaiden kyytiin rankan metsäkerhoilun jälkeen ja levätä hetki – muuten kotimatka tuppaa eskaloitumaan ajoittain väsymyskiukkuiluun myös hänen osaltaan.
Olemme kuitenkin tulleet tilanteeseen, jossa aikanaan käytettyinä ostetut ja ahkerasti käytetyt tuplavankkurimme alkavat osoittaa luovuttamisen merkkejä, mutta käyttötarve ei niinkään. Vaunuja tarvitsee osaltaan todennäköisesti vuoden vaihteen tienoilla syntyvä uusi pieni perheenjäsen, joten uusien kärryjen hankkiminen alkoi vaikuttaa väistämättömältä.
Tavoitteenamme oli löytää menopelit, joilla matkustaa mukavasti:
- ensin taapero ja ajoittain leikki-ikäinen
- sitten vauva ja taapero
- jälleen taapero ja leikki-ikäinen lasten kasvaessa
- ja lopulta taapero yksin
Lähtiessämme pohtimaan mitkä rattaat palvelisivat tarvettamme parhaiten ja pisimpään, mietimme pitkään vierekkäin istuttavien ja peräkkäin istuttavien mallien välillä. Toisaalta vierekkäin istuttavien ja isorenkaisten rattaiden käyttömukavuus talvella ja maastossa houkutteli. Vierekkäin istuttavien kärryjen keskeinen heikkous oli kuitenkin niiden heikko muunneltavuus: kun rattaita ei tarvitse enää kuin pesueen nuorin, tulisi jälleen hommata uudet rattaat.
Vertailtuamme eri merkkejä ja malleja huolella, päädyimme Phil & Teds Sport tuplarattaisiin (entinen Navigator V2). Ostopäätökseen vaikuttivat erityisesti rattaiden ketteryys, hyvät maasto-ominaisuudet sekä ennen kaikkea muunneltavuus, eli se että rattaat ovat toimivat myös yhden lapsen käytössä keskimmäisenkin lapsen kasvaessa ratasiästä ohi.
Miksi Phil & Teds Sport?
- Mukavat
- Kääntyvä etupyörä tekee kärryttelystä ketterää
- Reilun kokoiset ilmakumirenkaat rullaavat kevyesti ja lisäävät käyttömukavuutta talvella ja epätasaisessa maastossa
- Sisaristuimen saa myös lepoasentoon
- Kätevät
- Rattaat menevät pieneen tilaan kasattuna, yhden käden kasaus
- Turvallinen käsijarrumekanismi ja turvaremmi
- Monipuoliset & pitkäikäiset
- Toimivat monenikäisillä lapsilla
- Kahden tai yhden lapsen käyttöön
- Lisävarusteena saatavana mm. adapteri turvakaukalolle, vaunukoppa, pehmeä kantokassi, seisomalauta
- Laadukkaat
Sportit ovat osoittautuneet käytännössä todella hyväksi ja miellyttäväksi hankinnaksi. Isojen ilmarenkaiden ansiosta kahden reippaan kokoisen pojankin työntely käy vaivatta ja matkustaminen on mukavaa epätasaisella alustallakin. Auto-stop käsijarru tekee nopeasta reagoinnista vaivatonta liikenteessä ja rattaat menevät edeltäjiään selkeästi pienempään tilaan, eli ovat paitsi lyhyemmät myös kapeammat.
Lastenvaunuja ja -rattaita kannattaa toki etsiä ja hankkia ensisijaisesti käytettyinä ja säästää paitsi kukkaroa niin myös luontoa, mutta kolikon todella kehnona kääntöpuolena on, että menopelien aikaisemmasta käsittelystä, toimivuudesta tai mahdollisista homeista ei ole ikinä takeita, vaikka tuntematon myyjä niin vakuuttelisi ja ne ostotilanteessa hyvältä vaikuttaisivat. Investoinnin levitessä käsiin, ilman takuita mitään ei ole tehtävissä.
Jos ensimmäisen lapsen kohdalla panostaa laadukkaisiin yhdistelmiin ne kestävät hyvänä useamman lapsenkin käytössä huolella pidettynä ja säännöllisesti huollettuina. Ja jos lapsille kaavailee pientä ikäeroa, on esimerkiksi peräkkäin istuttaviin tuplarattaisiin sijoittaminen jo alkujaan viisasta, sillä ne toimivat hyvin alkuun hyvin myös yhdellä lapsella.
Rattaita valitessa kannattaa siis puntaroida monia tekijöitä. Keskustelupalstoilta saa osvittaa ja käyttökokemuksia rattaiden hyvistä ja huonoista puolista, mutta sieltä löytyy luonnollisesti näkemys puolesta ja vastaan jokaiseen aiheeseen. Ostopäätöstä tehdessä kannattaakin suunnata asiantuntevaan ja ison valikoiman omaavaan lastentarvikeliikkeeseen ja testailla mahdollisimman monia vaihtoehtoja.
Oma suosikkini on Vantaalla sijaitseva A-T Lastenturvan liike, joka on todellinen lastentarvikkeiden keidas. Täällä saa vierähtämään hetken jos toisenkin laadukkaita lastentarvikkeita ja -vaatteita hypistellen. Bonuksena vielä reilun kokoinen lasten leikkipaikka liukumäkineen, joka jaksoi pitää poikien mielenkiintoa yllä ostosten teon ajan. Parasta on kuitenkin, että liikkeestä löytyy asiantuntevia ja aktiivisia myyjiä!
Seuraa Perheestä blogia myös Instagramissa ja Facebookissa!
AURINKO! Ihanaa nähdä jälleen rakas ystävä. Kuinka sua kaipasin! Olen niin valolla käyvä ihminen, että kaamosaika ja välikausien harmaat jaksot eivät oikein puhuttele. Pimeässä villasukat jalassa hyggeily huvittaa muutamat ensimmäiset viikkonsa syksyn saapuessa, sen jälkeen siitä tulee lähinnä sietämistä. Valoa tarttis saada. Kun keväällä aurinko alkaa paistaa maailma on sillä sekunnilla auki, ideoita pursuu ja energiaa riittää! IHANAA! Joten, pipo nurkkaan ja paitahihasillaan auringonsäteitä nauttimaan? Eiii nyt ihan niinkään.
Saimme blogiyhteistyönä kokeiluun 
Vesi- ja rantaleikeissä toimiviksi sijoituksiksi koimme niin ikään Reiman UV-suojalliset haalarit, joista erityisesti Kuopukselle hommattu pitkähihainen ja lahkeellinen versio suojasi lapsen veden äärellä hienosti. Näitä kannattaa muuten bongailla alennusmyynneistä sesonkien päätteeksi ja välissä – usein UV-vaatteita saattaa löytyä puoleen hintaan ja säästö on huomattava kunhan osaa arvioida lapsen kasvun käyttöhetkeen nähden edes suurinpiirtein oikein.
Seuraa Perheestä blogia myös 
Kuten yleisesti tiedetään, pääkaupunkiseudun vuokrat ovat jo hävyttömällä tasolla erityisesti kantakaupungin alueella. 
Sängyn kokoaminen oli varsin vaivatonta ja sujui mieheltä yksin, jopa pienten apumiesten sählätessä vieressä. Ainoa vaihe, jossa tarvittiin minua, oli yläkerroksen nostaminen alakerroksen päälle. Lapset olivat luonnollisesti aivan pähkinöinä uudesta valtakunnastaan ja viettivät ensimmäiset päivät sänkyyn ja sängystä kiipeillen. Olimme ensin hieman huolissamme kuinka Esikoinen yöt yläsängyssä pysyy, mutta tämän suhteen ei ole ollut mitään ongelmaa. Yöt sujuivat heti hyvin ja rauhallisesti. Kuopus huumantui ensimmäisenä iltana vapaudestaan, jonka pinnasängystä alasänkyyn siirtyminen aiheutti ja hillui ympäri kämppää nukkumaanmenon hetkellä, mutta sai nopeasti juonesta kiinni ja vaeltelu jäi siihen iltaan. Turvallisuussyistä kerrossängyssä yläpunkassa on ehdoton riehumiskielto enkä anna poikien leikkiä ilman valvontaa makuuhuoneessa, jotta hallitsemattomilta maahantuloilta vältytään.
Mitään negatiivista ei valinnastamme ole ilmennyt, joten voimme siis suositella tilaa säästävää kerrosänkyä lämpimästi myös pienten lasten perheisiin. Liisa Pieni kerrosänkyjä sekä lisävarusteita voit tilata vaivattomasti Veken kalusteen verkkokaupasta osoitteesta 
Taaperon tai muutaman vanhemmat tietävät, kuinka paljon pieni ihminen voikaan saada aikaan esimerkiksi vanhemman yhden vessakäynnin aikana. Suihkussa ovi auki käydessään voi vain yrittää päätellä äänistä, täytyykö seuraavaksi tilata ambulanssi vai huoltomies.
Hieman alle 1,5-vuoden ikäerolla maailmaan saatettu veljesparimme on ehtinyt jonkin tovin viettää taaperovaihessa samaan aikaan. Ei ehkä kaikista leppoisin vaihe tässä vanhemmuuden taipaleella. Seikkailunhaluisen luonteen omaavalla Kuopuksella oli kiire velipojan perään, joten hän päätti lähteä kävelemään siinä reippaassa yhdeksän kuukauden iässä. Kuopuksen vauvavaihetta seuranneen kahden jalat alleen saaneen, ei niin korkealle tasolle edenneen ymmärryksen sekä olemattoman itsesuojeluvaiston ja itsehillinnän omaavan kaverin perässä juokseminen on kyllä ollut kasvattava kokemus. Kaikki kunnia kaksosten vanhemmille, ei voi muuta sanoa. Kolmosten vanhemmille minulla ei ole enää mitään sanottavaa. Hattu päästä.
Niin mitä sen vessakäynnin aikana ehtiikään tekemään? Kiipeämään erinäisiin hengenvaarallisiin paikkoihin. Läpsimään veljeään. Pöllimään äidin puhelimen ja räväämään sitä. Piilottamaan äidin puhelimen. Purkamaan lähtövalmiuteen pakatun äidin kassin lattialle. Riisumaan vastavaihdetun vaipan ja pissaamaan lattialle. Levittämään pukemisvalmiiksi kerätyt ulkovaatteet ympäri asuntoa. Nappaamaan salakavalasti lieden levyn päälle. Repimään muutaman kirjastonkirjan lunastuskuntoon. Puremaan veljeään. Kiipeämään keittiönpöydälle ja repimään talouspaperin rullasta. Kakkaamaan kestovaippaan, riisumaan sen ja hillumaan kakkabebasillaan ympäri kämppää. Penkomaan olohuoneen laatikoita. Penkomaan keittiön laatikoita. Repimään vasta viikattuja vaatteita vaatekaapista. Tyhjentämään kirjahyllyä. Roikkumaan kaihtimissa. Piirtämään seinään. Repimään petivaatteet pedatusta vuoteesta. Hakkaamaan ovea ja huutamaan verisesti jokaisen vessassa vietetyn sekuntin ajan oven toisella puolella… jne. Näistä viimeinen on itseasiassa turvallisin vaihtoehto. Kuten kaikki tietävät hiljaisuus on pahin. Silloin tietää olevansa jo myöhässä ja pahasti.
