Niskalenkki kurasta, eli raparallin ABC

Aaah, se hetki kun saat kaksi kulmakarvojaan myöden rapaista lasta kotioven sisäpuolelle ja levitätte vähintään puolet universumin hiekasta, kurasta ja liasta pieneen kaupunkihuoneistoon. Hinnatonta.KuraaKoittakaa siis arvata mistä haaveilen usein! Kuukauden reissusta Balille? Ehei, kun KURAETEISESTÄ. Asiasta, jonka olemassa olo oli itselleni jokseenkin yhdentekevä muutama vuosi sitten. Lieneekö edes kuulunut sanavarastoon. Olisi tuo lomakin ihan kiva, mutta kuraeteisestä repisin riemua kyllä joka päivä! Kurasesonkihan kestää Suomessa vain sen 12 kuukautta.

Kuinka selvitä voittajana tässä välikausina lähes jokapäiväisessä taistelussa rapaa vastaan pienellä eteisellä varustetussa kerrostalokaksiossa?

A. Hyvät kuravaatteet: Kun Esikoinen rämpii metsäkerhosta nivusiaan myöden litimärkänä lumpsahdettuaan metsässä mustaa kuraa sisältäneeseen silmäkkeeseen, niin ei siinä paljon teknisen vaatteen ”kostealla pyyhkiminen” tai edes suihkuttelu aina auta. Esikoisen kerhovaatteet joudutaan pesemään niin usein, että vesipilariarvo on useimmissa vain haalea muisto, etenkin koska suurin osa vaatteista on jo lähtökohtaisesti käytettynä ostettuja. Kuravaatteisiin kannattaa siis panostaa, vaikka käytössä olisikin teknisiä vaatteita, sillä ne on helppo pitää puhtaana, säästävät vaatteita ja pitävät lapsen kutenkin todennäköisemmin kuivana useamman tunnin märällä säällä ulkoilun aikana, kuin parhainkaan tekninen vaate.

Hyvät kuravaatteet ovat:

  • Riittävän isot. Tämä on erityisen tärkeää, kun alle puetaan useita kerroksia tai toppavaatteita. Valitse silloin vähintään käytössä olevaa vaatekokoa isommat kurahaalarit. Usein haalareissa on sivulla napit, joilla voi kaventaa housuja, jos ne jäävät kainaloiden alta reiluksi. Kuka aikuinen haluaisi itse touhuilla pehvasta kiristävissä kurahousuissa, joissa on liian lyhyet lahkeet?? (Ja jos joku haluaa, en halua kuulla enempää..)
  • Ehjät. Muista myös tarkistaa ja korjata kurahaalareiden/ housujen lenkit. Kurahanskoja palaa useat vuodessa näemmä. Merkki kuin merkki tulee tiensä päähän melko nopeasti ja alkaa vuotaa. Kun alla oleva hanska kastuu, kädet ja sitä myöden lapsi palelevat alta aikayksikön. Kurahanskoissa sanoisin kannattavan satsata määrään laadun ohi.
  • Muista pukea alle kosteutta siirtävää ja hengittävää villaa ja muutenkin hengittävät kerrokset, sillä kuravaatteet voivat hiostaa.
  • Lisää rautaisia päiväkotiammattilaisen vinkkejä kuravaatteisiin löydät On elettävä huolella blogin päivityksestä Ihana kamala kura.

Sadevarusteet_perheestaB. Harja: Eliminoi kura mahdollisimman pitkälle jo sen luonnollisessa habitaatissa, eli ulkotiloissa. Löysin muuten vihdoin kaupasta täydellisen aseen tätä tarkoitusta varten: Sinituotteen kombimattoharja. Sopivan kokoinen, tukeva ja jämäkkäharjaksinen harja haalareiden ja rattaiden ravasta putsaamiseen. Harja kulkee rattaissa mukana ja sillä voi putsata kuraiset hunnit helposti ennen kärryihin nostamista tai kotiovella tilanteesta riippuen.

C. Äidin kurahanskat: Tämä voi kuulostaa vähän omituiselta, mutta henkilökohtaisesti yksi kamalimmista piirteistä kuran kanssa taistelussa on sen aiheuttamat tuntemukset käsissä. Tämä on osastoa ”if you know, you know”. Kylmän, karkean ja märän hiekan käsittelyn aiheuttama ärsyketulva lyö synapsini oikosulkuun, eli en kerrassaan voi sietää sitä. Yök, yök, yök. Yksinkertainen ratkaisu – kumihanskat käteen. Jo helpottaa!

D. Kurastoppari: Kannattaa ehdottomasti panostaa laadukkaaseen kuraa keräävään eteisen mattoon. Laadukas kynnysmatto nappaa matkalla hyvän osan kurasta ja estää sen leviämisen ympäri asuntoa. Ei ehkä sisustuslehtikamaa, mutta voi kuinka kätevää! Esimerkiksi Kurastoppari on kotimainen ja laadukas vaihtoehto tähän. Matolle luvataan pitkää käyttöikää, kunhan sitä muistaa huoltaa, eli ravistella ja pestä aika ajoin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kurahanskat, -harja, -matto ja -maakarit

E. Ikea kuraeteinen: Tässäpä kuraeteinen, johon meilläkin on varaa! Tämän vinkin sain taannoin entiseltä naapuriltani ja se on totta vieköön mahtava. Idea on esitelty taannoin esimerkiksi Leluteekin blogissa. Yksinkertaisimmillaan tarvitset yhden Ikean sinisen kassin. Kurainen lapsi nostetaan kassiin, johon kuravaatteet kuoritaan. Lapsi kassista ja kassi pesutiloihin odottamaan jatkoselvittelyä. Tämä säästää oikeasti merkittävästi hiekan leviämiseltä ympäri kämppää ja pesuhuonetta.OLYMPUS DIGITAL CAMERAIkea kuraeteinen 2.0. Jatkoin ”tuotekehittelyä”, sillä pelkkä kassi ei pelastanut vaatteiden jatkokäsittelyn aiheuttamalta hiekkaräjähdykseltä pesuhuoneessa suihkutellessani kuravaatteita puhtaaksi. Ikea kuraeteinen 2.0:an tarvitset kaksi Ikean kassia ja Ikean Grundtal pyyhetelineen.

Homma menee niin, että ensin kurainen lapsi riisutaan kuraisista ulkovaatteista Ikea kassiin kotiovella aivan kuten edellä. Toinen lapsi odottaa ulko-ovella (meillä rappukäytävän rappusilla) omaa vuoroaan, eikä tule kuraisena hillumaan asuntoon. Kun lapset on kuorittu vuorollaan kassiin, kassi viedään pesuhuoneeseen sellaisenaan. Lasten välittömien ulkoilua seuraavien pissa-, jano-, nälkä-, väsymys-, päiväuni- jne. kriisien urakoinnin jälkeen, kun sinulla on aikaa paneutua kuravaatteiden setvimiseen, vaatteet ovat tavallisesti jo ehtineet hieman kuivahtaa. Tämä on hyvä, sillä nyt voit vain ravistella hiekat vaatteista pois siihen Ikean kassiin! Saappaat kannattaa huuhtaista lavuaarin alla, jotta niistä ei kuivuessaan irtoa kuutiollista hiekkaa.

Pyyhi seuraavaksi yksi kerrallaan hiekasta ravistelluista vaatteista kostealla froteella loppu lika pois ja nosta nyt ne kuivumaan toiseen kassiin pystytetylle pyyhetelineelle. (Muista myös kääntää kurarukkaset toisin päin, muuten ne tapaavat homehtua ärhäkästi kosteuden jäädessä muhimaan hanskaan.) Jos ”kuraeteistä” tulee tarve pienissä tiloissa siirrellä päivän mittaan, esimerkiksi suihkusta peseytymisen tieltä, se käy kassin avulla näppärästi eivätkä vaatteet varistele loppuja hiekkojaan ympäriinsä. Tällä menettelyllä telineellä odottaa aamulla (riittävän) puhdas ja kuiva kuravaatesetti lasten päälle puettavaksi! Mikä parasta, tämä kuraeteinen ei vie käytännössä yhtään tilaa silloin, kun se ei ole käytössä, sillä pyyheteline ja pussit menevät hyvin pieneen kasaan.

F. Varsi-imuri: Kurataistelun tauottua on aika kaivaa esiin kontrollifriikin rakas ystävä: varsi-imuri. Tällä on vaivatonta ja nopeaa imaista murkulat ja hiekat eteisestä ja pesuhuoneesta ennen kuin ne kulkevat ympäri asuntoa. Paras_sijoitus_ikinä, kunhan et pihistele tehoissa hankintaa tehdessäsi!

Kura taisteluni blogi Perheesta

Seuraa Perheestä blogia myös Facebookissa ja Instagramissa!

Itse tehdyt kodinpuhdistusaineet (DIY)

Edeltävät viikot olen penkonut verkkosivuja ja tehnyt kotikokeiluja erilaisista tee-se-itse-kodinpuhdistusaineista. Eli siis googlettanut ja siivonnut. Olen tullut havaitsemaan, että ekologisten pesuaineiden valmistaminen itse on näemmä paitsi mahdollista myös vieläpä varsin yksinkertaista sekä edullista.

Perussääntönä pesuaineissa toimii se, että miedosti happamat puhdistusaineet sopivat esimerkiksi keittön ja pesutilojen siivoamiseen, sillä ne poistavat myös kalkkia. Miedosti emäksiset pesuaineet puolestaan soveltuvat ylläpitopuhdistukseen ja tahranpoistoon. Emäksisillä puhdistusaineilla on happamia enemmän puhdistustehoa.

Kemikaali on neutraali käsite. Se ei ole hyvä tai paha, eikä kerro mitään aineen ominaisuuksista. Jos tarkoittaa joidenkin kemikaalien huonoja piirteitä, pitäisi puhua esimerkiksi terveydelle tai ympäristölle haitallisista kemikaaleista. (Suomalaiset eivät ole tietoisia kemikaalien haitoista)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Marseille-saippua, pesupähkinöitä & appelsiini-etikkapesuaine

Koska pesuaineiden kemikaalien ja niiden tarkoituksenmukaisten tai esimerkiksi ympäristölle haitallisten vaikutuksien selvittäminen ei tällä lyhyen kemian tietopohjalla ole ihan yksinkertainen juttu, on hyvä aloittaa raaka-aineista, joiden sisällön kykenee ymmärtämään.

Googlettelun perusteella kokeiluun valikoituivat kolme puhdistusmenetelmää: pesupähkinät, etikka + sitrushedelmät sekä aito Marseille-saippua.

Pesupähkinät

Pesupähkinät toimivat kokemukseni mukaan tumman pyykin pesussa, mutta ekopesuaineasiaa googletellessani törmäsin myös siihen, että niistä keiteltyä liuosta voi käyttää puhdistamiseen laajemminkin. Pesupähkinät sisältävät saponiinia, joka käyttäytyy saippuan tavoin, eli vähentäen pintajännitystä. Ei muuta kuin kokeilemaan siis!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

TEE NÄIN (alkuperäinen ohje esim. täältä):

  • Kiehauta reilu kourallinen pähkinöitä (n. 8 kokonaista) litrassa vettä
  • Ota liesi pois päältä ja jätä pähkinät likoamaan kannen alle
  • Siivilöi liuos puhtaaseen pulloon
  • Säilytä pesuliuosta jääkaapissa

Valmis liuos ei tuoksullaan hurmannut, jos nyt totta puhutaan. Se haisi kamalalta.

Kokeilin liuosta kodin yleispuhdistuksessa, mutta nuiva tuoksu vierotti minut tästä vaihtoehdosta hyvin nopeasti. Myöskään liuoksen pesuteho ei rätillä pyyhittynä oikein vaikuttanut tai tuntunut poikkeavan vedellä pyyhkimisestä. Kokeilin nestettä myös pyykin pesemiseen, mutta tässäkin pesutulos jäi tavallisten pesupähkinöiden vastaavalle selkeästi. WC-tilojen pesussa liuos kuitenkin yllätti. Juuriharjalla ja pesupähkinälioksella hangattuna sain pesuhuoneen lattiat todella puhtaaksi. Mikä osuus mekaanisella harjauksella ja liuoksen pesuteholla oli – mene ja tiedä, mutta ainakin uskalsin pestä pesuhuoneen huoletta niin, että lapset kylpivät vieressä.

Pesupähkinöistä tehtyä pesuliuosta tulee säilyttää jääkaapissa, jossa se säilyy noin viikon verran. Pidän siitä, että yleispesuaineliuokset ovat aina käsillä keittiössä ja WC:ssä, eikä tulisi pieneen mieleenkään laittaa WC:ssä pyörinyttä pesuainepulloa takaisin elintarvikkeiden joukkoon, joten tästäkin syystä pesupähkinöiden hyödyntäminen jatkuu tässä taloudessa (värillisen) pyykin parissa.

  • Hyvää:
    • Hyvä pesuteho pesuhuoneen lattiapinnoilla
  • Huonoa:
    • Epämiellyttävä tuoksu
    • Huono säilyvyys (jääkaappi säilytys)

Appelsiini-etikkapuhdistusaine

Appelsiinin kuoriin ja etikkaan perustuvan pesuaineen valmistaminen on varsin yksinkertaista. Alkuperäinen ohje löytyy esimerkiksi täältä. Etikkaan (ph 2,9) perustuvasta puhdistusaineesta tulee melkoisen hapan. Appelsiinien käyttö kyseisessä DIY pesuaineessa liittyy ilmeisesti paitsi niiden miellyttävään tuoksuun, myös appelsiiniöljyn tahroja poistavaan ominaisuuteen. Kuinka paljon öljyä liottamisen aikana etikkaan liottuu, en osaa sanoa. Kyseessä on kuitenkin emäksinen aine, joten oletan tämän hieman laskevan pesuaineen happamuusastetta.

Appelsiini-etikka_Perheestä.jpg

TEE NÄIN:

  • Laita appelsiininkuoria (4-5 appelsiinin kuoret) lasiastiaan
  • Kaada päälle väkiviinaetikkaa niin että kuoret peittyvät
  • Laita kansi päälle ja anna tekeytyä vähintään kahden viikon ajan
  • Siivilöi harson läpi puhtaaseen suihkepulloon

Pesuaine toimi erityisen hyvin keittiön sekä pesuhuoneen pintojen ylläpitosiivouksessa ja WC-altaan pesun viimeistelyssä sen kalkkia irroittavan ominaisuutensa vuoksi. Etikkapesuaineen hajua neutraloiva teho ilmeni toden teolla vaipparoskiksen säiliöämpärin kanssa: pussin tyhjennyksen yhteydessä tehty säiliön suihkuttelu ja huuhtelu veivät roskiksen (kuoleman) hajun oikeasti mennessään! Jo tämän ominaisuuden vuoksi tämä pesuaine pääsee jokapäiväiseen käyttöön meillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

  • Hyvää:
    • Hajuja ja kalkkia poistava ominaisuus
    • Edullisuus
    • Raaka-aineiden helppo saatavuus
  • Huonoa
    • Etikan voimakas haju

Marseille-saippua

Edit (15.4.2020): Aikaisemmin tässä jutussa kerroin, että Marseille-saippuaa voi käyttää lähes mihin tahansa kodinpuhdistukseen, mutta sitten olen oppinut, että eipäs kannatakaan.

Laadukkaan oliiviöljypohjaisen Marseille-saippuan käyttö kannattaa jättää ihon, nahan, meikkisiveltimien ja villan puhdistukseen syystä että se on niin rasvaista. Lue lisää esimerkiksi täältä: Miten valita hyvä siivoussaippua.

Yhteenveto

Kodin puhdistamisessa pärjää hyvinkin ”kemikaalipihisti”, kunhan muistaa seuraavan:

Pesutapahtumaan tarvitaan aina neljää eri tekijää: kemiaa eli pesuainetta, aikaa, lämpötilaa ja mekaniikkaa, kuten hankausta. Jos yhtä neljästä on mukana vähemmän, tarvitaan jotakin toista enemmän. (Teknokemian Yhdistys)

Käyttöön kokeiluista jäivät Marseille-saippua ja etikka-sitrusliuos. Pesupähkinöitä käytämme jatkossa edelleen tumman pyykin pesemiseen, johon ne nähdäkseni parhaiten soveltuvat.

Astioiden pesemisessä kannattaa muistaa, ettei pesuvettä kannata kyllästää liialla pesuliuoksella, jotta pesutulos ei kärsi: jos tiski on kovin rasvaista, kannattaa veteen maltillisen pesunestemäärän lisäksi lisätä hieman soodaa (lisää emäksisyyttä) ja pestä astiat kuumalla vedellä. Kädet kannattaa myös suojata paitsi kuumalta vedeltä niin myös soodan kuivattavalta vaikutukselta tiskaukseen pyhitetyillä kumihanskoilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

BLOGIPÄIVITYKSEN KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Marseille-saippua + Frantsilan eteerinen Piparminttu-öljy saatu blogin kautta Ruohonjuuresta

 

SaveSave

Kontrollifriikki kahden tulen välissä

Kuten kaikki tietävät pienet lapset ovat armoitetun lahjakkaita luomaan (aikuisten näkökulmasta) epäjärjestystä ja sotkua. Lasten saamisen myötä olen myös havainnut tapahtuvan omituisen ja paradoksaalisen muutoksen suhtautumisessa siisteyteen: samaan aikaan kun siisteyden ylläpitämisestä tulee huomattavasti vaikeampaa, sitä alkaa janota yhä enemmän.

Parikymppisenä kämppä oli useimmiten vähän miten sattuu. Ajoittain aivan pommin jäljiltä, jos nyt rehellisiä ollaan. Kiinnostiko? No ei. Nykyään krooniset ruokatahrat, hiekkakasat, levitteellä maalattu ruokapöytä sekä lääpityt ikkunat ynnä muut ”elämisen jäljet” saavat otsasuonen tykyttämään välittömästi. Mikä ihmeen kontrollifriikkipommi räjähtää äiti-ihmisen päässä lasten saamisen myötä? Voi kuinka saavuttaisin sen iloisen hälläväliä asenteen sotkuihin jälleen…

tahroja_paperilla_perheestaKyse on tietysti kodin merkityksen muuttumisesta. Aikaisemmin koti oli paikka johon piipahdettiin ulkomaailmasta, nyt kotoa piipahdetaan ulkomaailmaan. Kodista on tullut projekti. Päivystävä keittiöpsykologi päässäni laukoo itsestäänselvyyksiä ja kertoo, että kysymys on myös kontrollin tarpeesta siinä vaiheessa kun uuden pienen ihmisen saapuminen räjäyttää tietynlaisen kaaossirpalepommin elämässä. Siivoaminen tuntuu ajoittain olevan ainoa konkreettinen ja näkyvä tapa saada asioita hallitaan arjen myllytyksessä.

Ylenpalttisessa siivoamisessa on paljon huonoja puolia. Niistä ykkösenä se, että siivottava ei tästä maailmasta lopu pienten ihmisten tuottaessa sitä ällistyttävällä teholla lisää. Pakonomainen pyyhkiminen, peseminen, imurointi, nyhtäminen ja järjestäminen syö aikaa ja energiaa siltä tärkeimmältä, eli lasten kohtaamiselta. Pitkään yritin tästä syystä pyristellä siisteyden kaipuutani vastaan, mutta nykyään olen todennut, että jos kodin siisteys saa minut hengittämään helpommin (ja se saa), niin olkoon sitten niin kunhan touhussa säilyy kohtuus.

Nykyään jo siedänkin kura-aikojen jatkuvia hiekkakasoja ja lasten lelukaaosta huomattavasti paremmin, mutta nautin myös kuuraamisesta ja esteetikkona ohikiitävän puhtaista pinnoista. On myös hyvä muistaa, että kaikki ”lika” ei ole hyväksi, eli taudinaihettajat on oikeasti viisasta pyrkiä puhdistamaan pinnoilta. Vatsatauti tai muu ärhäkkä virusinfektio voi sekoittaa suoliston mikrobitasapainon pitkäksi toviksi, joten pintojen puhdistamiseen on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota tautien jyllätessä huolellisen käsihygienian ohella.

Viime aikoina olen jäänyt miettimään erityisesti kodissa puhdistamiseen käytettävien kemikaalien merkitystä kehon luontaiselle mikrobitasapainolle. Kuinka voimme tietää, etteivät voimakkaat pesuaineet, joilla toivomme nujertavamme epätoivotut mikrobit kodin pinnoilta nujerra samalla kehoon päätyessämme suolistomme tuikitärkeitä ja arvokkaita bakteereita, joiden tiedetään jatkuvasti enenevässä määrin olevan avainasemassa hyvinvoinnillemme? Antibakteerisista pesuaineistahan on jo varoiteltu pitkään. Vaikka erilaisten taudinaiheuttajien nujertaminen klooria yms. voimakkaita kemikaaleja hyödyntäen tuntuu kontrollifriikin mieltä lämmittävältä vaihtoehdolta, perheen ja ympäristön myrkyttäminen sitä vastoin ei.

kontrollifriikki_perheestaMietin erityisesti keittiön ja ruokailutasojen puhdistamiseen käytettävien aineiden merkitystä – niiden kautta kun aineita pääsee todennäköisesti elimistöön erityisesti, jos aineita pinnoille useita kertoja päivässä suihkutetaan eikä pestä pois, kuten yleispuhdistusaineita tavataan käyttää. Lisäksi suihkuttamisen kautta kemikaalit päätynevät elimistöön luonnollisesti myös hengitysteitse.

Olemme onnekkaita, sillä kenelläkään perheestämme ei ole astmaa, mutta esimerkiksi pelkästään Fairysta tehdyn pesuliuoksen suihkuttaminen ärsyttää hengitysteitäni voimakkaasti syystä tai toisesta. Kodin pesuaineiden ja -tapojen valintaan on siis syytä kiinnittää huomiota paitsi ympäristön myös oman hyvinvointimme vuoksi. Ja kuten aikaisemmassa päivityksessäni nostin esiin, ympäristöstä huolehtiminen huolehtii myös omasta hyvinvoinnistamme.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOnneksi lähimarketistakin löytyvillä elintarvikkeisiin lukeutuvilla aineillakin pääsee siivoamisessa jo varsin pitkälle! Marttojen isoäidin siivousvinkit kertovat, kuinka etikka, sooda, sokeripalat ja suola tepsivät useissa paikoissa. Kodin myrkyttömässä puhdistamisessa kannattaa pyrkiä mekaaniseen puhdistamiseen, eli perinteiseen hankaamiseen ja turvautua puhdistusaineisiin vasta, jos tämä ei auta. Näkyvä lika kannattaa pyrkiä poistamaan heti, ettei se pääse pinttymään ja vaadi järeämpiä keinoja poistamiseen. Esimerkiksi bambulangasta virkatut kestorätit ovat hyviä ja toistuvaa pesua kestäviä välineitä kodin puhdistamiseen.

Jopa WC:n puhdistamisessakin pärjää varsin yksinkertaisilla aineilla, kunhan muistaa toteuttaa pesua riittävän usein ja säännöllisesti, niin ettei lika pääse pinttymään. Sitkeät tahrat ja esimerkiksi saumat saa hangattua puhtaaksi soodasta ja vedestä tehdyllä tahnalla tai räjäyttämällä lika soodan ja etikan yhdistelmällä.

Vedestä tulleet kalkkitahrat lähtevät helposti suihkukaapin tai saunan lasiovesta pyyhkimällä väkiviinaetikkaan kastetulla sienellä tai rätillä. Etikan haju on hurja, mutta niin on puhdistustehokin! Etikan käytössä kannattaa noudattaa tiettyä varovaisuutta herkillä pinnoilla sen voimakkaan happamuuden vuoksi. Ylen Kuningaskuluttajan jutussa Marttaliiton kotitalousneuvoja ohjeistaa pesemään WC-altaan ekologisesti ensin astianpesuaineella ja sen jälkeen huuhtomaan etikalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOlen parhaillani pureutumassa ekologisiin ja allergiaystävällisiin DIY-kodinpuhdistusaineisiin sekä ympäristöystävällisiin pyykinpesuvaihtoehtoihin. Päivitystä tulossa, pysy kuulolla 🙂

Asioiden välillä -blogi myös Instagramissa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA