Paneroitu sei (gluteeniton, kananmunaton)

Kalapuikko on kyllä niin klassikko lapsiperheen pelastaja. Jos valmiit versiot eivät sovi ruokavalioon, paneroitujen kalapalojen valmistaminen on onneksi varsin vaivatonta kotioloissakin.

Sulata kalaa niin, että se on pinnalta sula, mutta sisältä vielä kohmeinen, pyörittele jauhoissa ja paista runsaassa rasvassa maltillisella lämmöllä kauniin väriseksi. Riisijauhot eivät ruskistu, mutta tapioka tuo panerointiin kalapuikkomaista fiilistä ja antaa myös väriä.

Vegaaninen versio: Kokeile riisijauhoista, tapiokatärkkelyksestä, suolasta ja paprikajauheesta tehtyä panerointia tofuviipaleiden kanssa!

20190701_191914

20190701_175839

20190701_191939

Ainekset

  • Paketillinen pakasteseitä (400 g)
  • 0,75 dl tapiokatärkkelystä
  • 0,75 dl karkeita riisijauhoja
  • 0,75 tl suolaa
  • 2 rkl maidotonta margariinia paistamiseen

Valmistus

  • Sulata sei niin, että se on pinnalta sula, mutta sisältä vielä hieman kohmeinen.
  • Sekoita tapiokatärkkelys ja riisijauhot ja lisää suola jauhojen joukkoon.
  • Pyörittele kala huolella jauhoissa.
  • Paista runsaassa rasvassa molemmin puolin, niin että kala kypsyy ja kalapalat saavat kauniin värin.

20190701_184729

Lisää arkiruokia löydät päivityksestä Lapsiperheen viikkoruokasuunnitelma. Liity seuraamaan Asioiden välillä -blogia myös Instagramissa!

Kananugetit (maidoton, kananmunaton)

Itse tehdyt kananugetit valmistuvat helposti popattua amaranttia hyödyntäen: Pilko, kääntele öljyssä, kieritä amaranttimuroissa ja lykkää uuniin! Lähes pikaruokaa siis.

Nugetit

Ainekset

Valmistus

  • Pilko fileet pienemmiksi paloiksi.
  • Kääntele paloja astiassa öljyssä ja lisää suola.
  • Lisää popattu amarantti, pyörittele ja painele palojen päälle.
  • Paista 200°C/ 25 minuuttia. Käännä nugetit puolessa välissä paistamista.
  • Tarjoa salaatin, perunoiden tai bataattiranskalaisten kanssa.

 

20200419_190130

Seuraa Asioiden välillä -blogia myös Instagramissa! Lisää erityisruokavalioihin sopivia reseptejä löydät Erikoisen Hyvää -sivustolta.

Maksalaatikko (gluteeniton, maidoton, kananmunaton)

Broilerin maksa on pakastealtaan edullinen yllättäjä, jota olen vasta viimeaikoina tajunnut alkaa hyödyntämään monipuolisemmin keittiössä! Broilerin maksasta syntyvät niin lapsille maistuvat jauheliha-maksapihvit, kuin klassikko maksalaatikko.

Tämä kotona tehtävä versio maksalaatikosta ei sisällä maitoa, kananmunia, gluteenia, sipulia tai maissia.

Maksalaatikko_maidoton_gluteeniton

Ainekset

  • 2,5 dl gluteenitonta puuroriisiä
  • 1 l vettä
  • 1 tl suolaa
  • 3 rkl maidotonta margariinia
  • 5 dl riisimaitoa
  • 3 rkl siirappia
  • ripaus valkopippuria
  • 300 g broilerin maksaa
  • (0,5 dl rusinoita)

Valmistus

  • Keitä riisit kypsiksi suolatussa vedessä.
  • Sekoita joukkoon margariini, suola, siirappi ja mausteet.
  • Hienonna maksa tehosekoittimella hienoksi ja sekoita riisimaidon kanssa riisin joukkoon.
  • Kypsennä uunissa 200°C noin tunnin ajan.
  • Tarjoa puolukkahillon tai jäisten puolukoiden kanssa.

 

20200420_190351

Lisää arkiruokia löydät päivityksestä Lapsiperheen viikkoruokasuunnitelma. Liity seuraamaan Asioiden välillä -blogia myös Instagramissa!

Lasten ruoka-allergiat: sosiaalinen taakka

Oletteko tulleet ajatelleeksi, että joka paikassa syödään ja koko ajan? Jos teillä on vakavasti allergisia lapsia, olette taatusti kivuliaan tietoisia tästä.

Joka paikassa nakerretaan, tiputellaan ja lääpitään ruokaisilla käsillä jotain. Tarjotaan jotain, tuputetaan jotain ja ”voi voi, kun ei teille nyt voi mitään tarjota”.

Syöminen sosiaalisissa tilanteissa on asia, johon suurin osa ihmisistä kiinnittää juuri mitään huomiota ja tämä on tietysti ymmärrettävää: syöminen on hengittämisen ohella aika elementaarinen harrastus, jos meinaa pysyä hengissä ja ruoka on tosiaan keskeinen osa sosiaalista elämää ja kulttuuria.

Kun ruokaan tai sen syömiseen liittyy joku ongelma, se saattaa tehdä yllättävän isonkin kuprun ruoka-allergisen lapsen ja lapsen vanhempien elämänlaatuun. Tässä ei tarvitse uskoa vain sanaani, sillä asiaa on nimittäin tutkittu maailmalla varsin paljon. Tampereen yliopistossa tehdyn terveystieteiden väitöskirjan ”Perheen elämänlaatu alle kouluikäisen ruoka-allergisen perheessä” (Komulainen 2014) mukaan perheiden elämänlaatu oli heikentynyt vertailuaineistoon nähden kaikilla osa-alueilla. Lapsen ruoka-allergia heikensi elämänlaatua erityisesti psykososiaalisen hyvinvoinnin osalta.

Esitimme Pikkusiilien Instagramissa taannoin kysymykset: ”Onko ruoka-allergia tuonut sosiaalisia haasteita perheelle? Miten lapsen allergiat vaikuttavat sosiaalisiin tilanteisiin? Mikä helpottaisi allergioiden kanssa elämistä?”

Saamamme vastaukset olivat varsin puhuvia ja antavat välähdyksen siitä, minkälaisten tekijöiden kanssa allergiaperheissä painitaan. Luokittelin saamamme vastaukset kategorioihin asenteet, väsymys, omien eväiden tuomat haasteet, kontaminaatioriski sekä lisää tietoa ja tukea.

Allergiat ovat verottaneet harrastusmahdollisuuksia. Vauvauintiin on vaikea osallistua, jos lasta ei saada oireettomaksi ja tämä ripuloi 12 krt/vrk ja oksentaa useita kertoja päivässä.

Asenteet:

  • Fiksun ja ymmärtäväisen lähipiirin kanssa ei pahemmin (ole ollut haasteita). Onneksi!
  • Tuntuu että kaikki ei ymmärrä että voi olla tosi allerginen jollekin ja siitä voi olla tosi rajutkin oireet pienestä määrästä!
  • Vähättely ja neuvominen. Muut saattavat voivotella lapsen ruokavaliota tai syyttää äitiä, ettei anna lapselle monipuolisesti ruokaa.
  • Aina saa olla omia eväitä ja yrittää muille selittää ”Ei lapseni ei oikeasti saa syödä tätä”.
  • Joutuu selitellä miksei syödä esim vierailla tai miksi omat eväät.
  • Aina täytyy olla valppaana ja vahtia jopa ihmisten puheita.
  • Ei uskalleta/ haluta kutsua kylään, kun oma hauskanpito on kaiken A ja O.
  • Joskus on jäänyt kutsu saapumatta, koska on ruokavalioltaan hankala. Toivon, ettei lapsi koe tulevaisuudessa samoja tilanteita.
  • Kyläilykutsut vähenivät allergioiden mukana.

Väsymys:

  • Jos lapsi kovin oireilee, ei oikein jaksa tai halua lähetä minnekään.
  • Kyllä, varsinkin vauva-aikana (on ollut sosiaalisia haasteita) ja se ”mökkiytyminen” jäänyt päälle.
  • Suppea ruokavalio taaperolla + oma imetysdieetti vaikuttaa.
  • Tuntuu vaikealta lähteä mihinkään.
  • Lasta (+ äitiä) harmittaa, kun näkee muiden syövän kaikkea.
  • Eka kokemus kaverisynttäreistä oli jo niin jäätävä, että kauhulla odotan tulevaa.Lapsella paha mieli omista eväistä ja syömisen rajoittamisesta + vahinkoaltistusten pelko.
  • Itkevää lasta ei kehtaa viedä. Sitten myöhemmin väsyy jo eväiden rahtaamiseen ja asenteisiin.
  • Välillä vaan miettii mitä lapsi on syönyt ja mille nyt reagoi, joten vaikea olla hyvää seuraa.
  • Imetysdieetti on aiheuttanut sen, että lounastreffit ja juhlat ovat tilanteina kiusallisia.
  • Tekisi mieli kieltäytyä kaikista juhlakutsuista ja olla järjestämättä juhlia ollenkaan, koska tarjottavat.

Omien eväiden tuomat haasteet:

  • Juuri minnekään ei voi lähteä, kun on pakkasen vankina kotona.
  • Hankala lähteä kotoa kun eväät pakkasessa.
  • Eväät oltava aina mukana ja kaikki kyläilyt, ravintolat yms. vaativat suunnittelua.
  • Ruokien mukaan tekeminen ja pakkaaminen on raskasta, joten monia menoja on karsittu.
  • Emme voi syödä ravintoloissa tai ylipäätään ulkona, omat eväät aina mukana. Häpeä, kateellisuus, itku.
  • Eväät täytyy olla joka paikassa mukana ja siitähän se riemu repeää kun törmää vielä siihen, ettei omia eväistä saa tarjota.

 Kontaminaatioriski:

  • Ruoka osana sosiaalisia tilanteita on stressaavaa vakavien allergioiden kanssa.
  • Menoja jouduttu perumaan esim. kontaminaatio- tai ilmavälitteisen riskin vuoksi.
  • Julkisiin tiloihin voi olla vaikeaa sopia tapaamisia, jos lasten leikkipaikat ovat sotkuisia.
  • Olisi helpompaa, jos ravintolat olisivat enemmän tietoisia vakavista allergioista (esim. kontaminaatioriski), ”saattaa sisältää” –tuotteita olisi vähemmän ja jos esim käsisaippuat eivät sisältäisi yleisimpiä vakavia allergeenejä. Olisi myös tärkeää, että ihmiset huolehtisivat julkiset syöttötuolit ja pöydät siisteiksi syömisen jälkeen ja helpottaisi, jos ruokailu pidettäisiin erillään leikeistä ja nassut ja tassut siistittäisiin syömisen jälkeen.

 Lisää tietoa ja tukea (vastauksia kysymykseen ”Mikä auttaisi allergioiden kanssa elämistä”?):

  • Kun ei kauhisteltaisi ja tehtäisi kauheaa numeroa asiasta.
  • Yhteiskunnalta parempi tuki (myös rahallinen).
  • Enemmän yksittäisiä ruoka-aineita esim Pilttipurkeissa.
  • Ymmärretään allergiat, eikä väkisin yritetä antaa jotain vääriä aineita.
  • Tietämyksen lisääntyminen! Ilman oikeaa tietoa on ymmärrettävästi vaikea ottaa muut huomioon.
  • Enemmän ravintoloita, joista saisi kaiketonta ruokaa. Muiden ihmisten tietous asioista, vertaistuki.
  • Tieto!! Surullisen vähän on tietoa esim. ravintoloilla gluteenittoman ja viljattoman erosta.
  • Puhuminen ja ymmärryksen lisääntyminen, että kysyttäisiin jos ei tiedä/ muista.
  • Tietoisuus ja se että ymmärrettäisiin allergioiden vakavuus.
  • Ymmärrys. Konkreettinen apu esim. ruoanlaitossa.
  • Tieto. Tieto. Näkyvyys.
  • Se, että terveydenhuolto ponnekkaasti olisi allergisten ihmisten puolella.
cake-5356141_1920
Kuvat: congerdesign Pixabaystä

Liity seuraamaan Asioiden välillä -blogia Instagramissa sekä Pikkusiilit someyhteisöä Instagramissa ja Facebookissa. Tehdään yhdessä allergiat näkyviksi!

 

 

 

 

#allergiatnäkyviksi

#allergiatnäkyviksi on tunniste, jota aloimme käyttää sosiaalisessa mediassa sittemmin Pikkusiilit muodostaneen sisällöntuottajaryhmän kesken.

Tunnisteen idea on toimia keinona, jolla vertaistukea allergiaelämään kaipaavat ihmiset löytävät toisensa sosiaalisessa mediassa. Toisaalta halusimme myös tehdä tunnisteen, joka viestii siitä, että allergiaelämään liittyy puolia, joiden laajempi ymmärrys muun muassa helpottaisi allergiasuossa tarpovien perheiden sosiaalisia tilanteita.

#allergiatnäkyviksit tunnistetta ei ole sidottu mihinkään järjestöön, yhdistykseen tai edes Pikkusiileihin, vaikka olemmekin sen käytön aloittaneet. Käytä siis rohkeasti!

Ps. Jos haluat, että Pikkusiilit löytävät sinut, muista myös tägätä tekemiisi julkaisuihin @pikkusiilit!

20200704_141605_0000

Mikä on Pikkusiilit?

  • Pikkusiilit on someyhteisö, jonka tarkoituksena on lisätä ymmärrystä kuormittavasta arjesta, välittää vertaistukea sekä edistää perheiden hyvinvointia.
  • Pikkusiilien Facebook ja Instagram -tileille ovat tervetulleita seuraamaan kaikki, jotka kaipaavat tietoa sekä vertaistukea vauvan itkuisuudesta, lasten refluksista, ruoka-allergioista ja näihin liittyvistä liitännäishaasteista.
  • Pikkusiilit haluavat tuoda esiin allergiaelämään liittyviä kuormitustekijöitä ja peräänkuuluttaa ammattilaisia kohtaamaan, selvittämään ja hoitamaan lasten ruoka-allergioihin liittyviä oireita.

 

Lasten ruoka-allergiat: oikeus hoitoon

Tiesit varmaan, että vastuu ruoka-allergisten lasten hoidon toteuttamisesta kuuluu kuntien ja kuntayhtymien tuottamien perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluiden vastuulle. Vastuusta toteuttaa hoitoa säädetään terveydenhuoltolaissa. Perusterveydenhuollon vastuulla on hoidon kokonaisuuden yhteensovittaminen.

Lasten ruoka-allergioiden hoidon yhteneväisyyttä edistämään laaditun Käypä hoito -suosituksen mukaan ”Perusterveydenhuollon tulee havaita tapaukset, joissa on syytä epäillä ruoan aiheuttamaa anafylaksiaa tai esiintyy pitkäaikaisia tai vaikeita iho- tai suolisto-oireita, ja lähettää niistä kärsivät lapset jatkotutkimuksiin. Lievästi oireilevat lapset tutkitaan ja hoidetaan perusterveydenhuollossa.”

Terveydenhuoltolaki 8§: ”Kunnan perusterveydenhuollon on vastattava potilaan hoidon kokonaisuuden yhteensovittamisesta, jollei siitä muutoin erikseen sovita.”

Miten lapsen ruoka-allergiaa hoidetaan? Käypä hoito -suositus antaa tähän varsin selkeän vastauksen: ”Hoitona ovat vaikeita oireita aiheuttavan ruoka-aineen määräaikainen välttäminen ja tasapainoinen iänmukainen ruokavalio, jolla taataan lapsen normaali kasvu ja kehittyminen.” — ”Jos lapsella on lieviä oireita tai oireet ilmaantuvat vasta isommilla annoksilla tai pitkäaikaisessa käytössä, kyseistä ruoka-ainetta tarjotaan lapselle oireiden sallimissa rajoissa.”

Eli: ruoka-ainetta annetaan, jos oireet ovat siedettäviä, vältetään määräaikaisesti, jos näin ei ole.

  • Ruokien aiheuttaman yliherkkyyden taustalla on monia mekanismeja, joista allergia on vain yksi muoto.
  • Allergiat jaetaan IgE-välitteisiin sekä ei-IgE-välitteisiin.
  • Kaikkiaan arviolta 5–8 %:lla pikkulapsista on merkittävä ruoka-allergia.
  • Suolioireita (vatsakipu, ripuli, oksentelu) esiintyy arviolta kolmanneksella potilaista.

(Ruoka-allergia: Mäkelä & Pelkonen, 2016)

Asia on paperilla täten siis verrattain simppeli sekä lain että Käypä hoito -suosituksen valossa. Ruoka-allergiaa hoidetaan ruoka-aineiden määräaikaisella välttämisellä.  Kunnan on järjestettävä palvelut, perusterveydenhuollon on vastattava hoidon kokonaisuuden yhteensovittamisesta ja toteutettava sekä seurattava lievempien allergioiden hoitoa. Missä näin käytännössä kuitenkaan tapahtuu? Käytännössä erityisesti suolioireisiin (ripuli, oksentelu, vatsakivut) painottuvien ja viivästyneesti oireilevien allergioiden hoito painottuu nykypäivänä yksityisille vastaanotoille.

Yksityisillä vastaanotoilla jotkut suosituista lääkäreistä laskuttavat pelkästä käynnistä useita satoja euroja ja laboratoriotutkimusten kustannukset saattavat nousta nopeasti tuhansiin. Nämä viulut maksetaan sitten nousevien vakuutusmaksujen ja omavastuiden muodossa – vakuutusyhtiöt kun eivät ole mitään hyväntekeväisyysjärjestöjä.

Perheillä, jotka eivät maksa kalliista sairaskuluvakuutuksista tai heille ei ole sitä myönnetty esimerkiksi sairauden vuoksi, on aniharvoin varaa käyttää yksityisten lääkäriasemien erikoislääkäreiden palveluita. Vaikeus saada lapselle hoitoa perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon piiristä asettaa täten allergiaperheet epätasa-arvoiseen asemaan. Kuvio tuntuu hieman erikoiselta maassa, jossa kutenkin ylläpidetään verovaroin varsin ansiokasta ja hintavaa julkista terveydenhoitojärjestelmää, eikö totta?

Neuvolajärjestelmän tehtävä on hoitaa vähän kaikkea, mutta ei sairauksia, vaan toiminta keskittyy niin sanotun kansanterveystyön terveyttä edistävään ja ongelmia ennaltaehkäisevään työhön. Lasten ruoka-allergioihin liittyvää erityisosaamista neuvoloissa on täysin satunnaisesti, vaikkakin ruoka-allergioiden esiintyvyydeksi arvioidaan iän mukaan 3-8% ja allergioiden on todettu lisääntyvän.

Miten ruoka-allergioita sitten hoidetaan tavallisesti terveyskeskuksissa? Ilmeisesti pääsääntöisesti tekemällä lähetteitä erikoissairaanhoitoon, josta lähetteet palaavat bumerangina, jos siellä katsotaan, että lapsen oireilu on erikoissairaanhoitoon liian lievää.

Yksi merkittävä ongelma myös erikoissairaanhoidon suhteen on se, että sen laatu vaihtelee dramaattisesti. Samaisessa sairaalassakin voi kohdata lääkärin, joka kohtaa perheen ja rakentaa eteenpäin vievän hoitosuhteen tai lääkärin, joka tylyttää, uhkailee, naureskelee ja väheksyy lapsen oireita. Ei ole myöskään tavatonta, että suolisto-oireista kärsivälle lapselle ei tunnu löytyvän erikoissairaanhoidon piiristä ”oikeaa” paikkaa, sillä suolistopuoli ei hoida allergioita ja allegiapuoli ei tunnu hoitavan suolisto-oireisia lapsia fokuksensa ollen iho-oireilussa, astmassa ja anafylaksiassa. Suolistollaan oireilevat allergialapset ovat täten melkoisia väliinputoajia hoitoketjuissa, jotka myös vaihtelevat sairaanhoitopiirien välillä.

Tässä välissä on hyvä pysähtyä miettimään mitä suolisto-oireisella allergialla oikeastaan tarkoitetaan? Suolioireista allergiaa tai suolisto-oireista allergiaa käytetään tavallisesti puhekielessä erotuksena nopeasti reagoivista IgE-välitteisistä allergioista viitaten viivellä ilmeneviin ja suolisto-oireisiin painottuviin ruokayliherkkyyksiin (= allergiat ja intoleranssit). Myös IgE-välitteiset allergiat voivat oireilla mahasuolikanavan oireilla, ja viiveisesti oireileva allergia voi oireilla myös esimerkiksi iholla, joten suolisto-oireinen allergia on sinänsä mielestäni luokittelevana terminä hieman hämäävä ja epäspesifi, joka myös hankaloittaa asiasta viestimistä.

Diagnoosi K52.2: Allerginen tai muu ruokavaliosta riippuva maha-suolitulehdus ja/tai koliitti (ICD-10)

Miten ruoka-allergia diagnosoidaan? Koska laboratoriokokeet ovat vain suuntaa-antavia (esim. prick-testit, IgE vasta-aineet) ja osa erityisesti viiveisesti oireilevista allergioista ei näy missään nykyään käytössä olevista laboratoriotesteistä, ainoa varma keino diagnosoida on välttö-altistus.

Viljojen ja maidon osalta tämä tehdään tavallisesti joko valvotusti (etenkin välittömästi oireilevien allergioiden kanssa) tai kaksoissokotettuna (etenkin viiveiset oireet), eli julkisella puolella erikoissairaanhoidon piirissä. Muilta osin Käypä hoito -suosituksen mukaan ”diagnoosin perustana ovat kokeilut, jotka toteutetaan kotona lääkärin, terveydenhuoltohenkilökunnan ja potilaan huoltajan kanssa yhdessä laaditun suunnitelman mukaan.”

”Yksittäisiä ruokia, joilla ei ole ravitsemuksellista merkitystä, voi eliminoida perusterveydenhuollossa, kun oireen ja ruoan yhteys on selvä. Välttäminen ja kokeilu kotiolosuhteissa oirepäiväkirjan avulla riittää.” (Lasten ruokayliherkkyys ja -allergia, Lääkärin käsikirja)

Diagnosoinnissa astuu kuvioon valta ja subjektiivisen kokemuksen merkitys. Kenellä on valta määrittää se, mikä katsotaan lapselle siedettäväksi oireeksi, mikä lieväksi ja mikä merkittäväksi?

Käypä hoito -suosituksen altistukseen liittyvä oiretaulukon löydät täältä. Esimerkiksi subjektiivisten oireiden kohdalla mainittu ”Tuskaiset suolioireet, väsähtäneisyys”, kutinan kohdalla mainittu ”kovaa jatkuvaa raapimista” ja objektiivisissa oireissa mainittu ”oksennus tai ripuli” ja kardiovaskulaarisena/ neurologisena oireina ”heikotus, huimaus ja takykardia” ovat kaikki oranssilla merkittyjä oireita. Oranssi ruutu merkitsee siis sitä, että altistuksessa voidaan edetä. Vasta kolme oranssia ruutua, eli edellä mainittua vastaavaa oiretta katsotaan merkiksi todellisesta reaktiosta.

Kuka aikuinen elelisi elämäänsä ”kovan jatkuvan raapimisen” ja ”tuskaisten suolioireiden” kanssa vapaaehtoisesti kovinkaan hyvin pyrkimättä vaikuttamaan näihin oireisiin? Niinpä. Miksi ihmeessä sitten lastemme pitäisi?

Lasten tasa-arvoisen hoidon, terveyden ja perheiden hyvinvoinnin edellytysten vuoksi olisi tärkeää, että myös lasten viivellä oireilevien ruokayliherkkyyksien hoitoon kehitetään toimivia keinoja toteuttaa lasten allergioiden hoitoa ja sen seurantaa moniammatillisesti.

Jotta ruoka-allergian hoitoa voitaisiin toteuttaa asianmukaisesti, perheet tarvitsevat pitkäkestoista ja kohtaavaa tukea väliaikaisten eliminaatiodieettien laatimiseen, seuraamiseen ja purkamiseen sekä täysipainoisen ruokavalion takaamiseen. Käytännössä tämä edellyttäisi kontaktia kokonaistilanteesta kartalla olevaan ruoka-allergioihin perehtyneeseen ravitsemusterapeuttiin ja lääkäriin. (Paljon mutten kertoo esimerkiksi se, että ruoka- ja oirepäiväkirjan ylläpitämiseen ei ole mitään yhtenäisiä yleisesti käytössä olevia ohjeita tai pohjaa, vaikka tämä on viiveisten oireiden seuraamisessa ihan ensiarvoisen tärkeä menettely.)

Muista, että oikeudesta hyvään hoitoon säädetään muun muassa laissa potilaan asemasta ja oikeuksista. Hoitoonsa tyytymättömällä potilaalla on oikeus tehdä muistutus hoitoon tai siihen liittyvään kohteluun liittyvistä tekijöistä toimintayksikön terveydenhuollosta vastaavalle johtajalle. Muistutus tulee käsitellä ja siihen tulee vastata kirjallisesti kohtuullisessa ajassa. Kantelu tehdään valvovalle viranomaiselle (Valvira).  Potilasasiamiehellä on velvollisuus auttaa potilasta näiden toteuttamisessa. (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista: 10§, 10a§, 11§)

Jos lapsesi jää vaille hoitoa, tai tulette kohdelluksi huonosti terveydenhuollon kontakteissa, tee asialle jotain. Mikään ei koskaan muutu, jos asioihin ei puututa.

child-1721906_1920

 

 

 

Kohta vuosi Pikkusiilejä

”Jotta öiden ei tarvitsisi olla niin pitkiä ja päiviin mahtuisi enemmän iloa.”

Parisen vuotta sitten aloimme Lapsen tyhjä lautanen -blogia kirjoittavan Raisan kanssa  miettimään, kuinka voisimme kantaa kortemme kekoon poikkeuksellisen itkuisten vauvojen perheiden auttamiseksi ja allergiaelämään liittyvien seikkojen tietoiseksi tekemiseksi.

Pitkähkön suunnitteluvaiheen jälkeen kokosimme pienen ryhmän sisällöntuottajia ja viime elokuussa Pikkusiilit olivat valmiita astumaan julkisuuteen. Vuosi Pikkusiilien parissa on ollut vaiherikas ja palailin nyt mielessäni siihen mistä lähdettiin. Kirjoitin hetkeä ennen Pikkusiilien lanseerausta seuraavalla tavalla Facebook-seinälleni.

”Edeltäviä vuosia ovat sävyttäneet monenlaiset ilon ja onnen hetket. Oman juonteensa elon tielle on kuitenkin tuonut lastemme allergiaoireilu, jossa meidän perheidemme onni on ollut se, etteivät oireet ole henkeä uhkaavia. Lasten kivun ja oireiden kanssa valvominen, selvittely ja hoidon sekä ymmärryksen edestä taisteleminen ovat olleet yhtä kaikki raskaita kokemuksia, jotka ovat jättäneet jälkiä, joita korjataan pitkään.

Nyt olemme rakentamassa asiaan liittyen aluksi sosiaaliseen mediaan painottuvaa väylää lisätä tietoisuutta näistä asioista, ja pyydämme apua, just sulta. Huomenna, kun lanseeraamme projektin, vaikka asia ei suoranaisesti sinua koskettaisikaan tai edes kiinnostaisi liiemmin, painaisitko ”Tykkää”? Koska olemme liikkellä kengännauhabudjetilla, jokainen tykkäys, jako ja puskaradion toteuttama vinkkaus tuo asialle näkyvyyttä.

Syvä toiveemme on, että kipeiden ja itkuisten lasten vanhemmilla olisi matalampi kynnys hakea ja ennen kaikkea saada apua itkuisuuden syiden selvittelyyn ja sen kanssa pärjäämiseen. Jotta öiden ei tarvitsisi olla niin pitkiä, ja päiviin mahtuisi enemmän iloa.”

20190903_152939

Pääasiallinen tavoitteemme Pikkusiilien suhteen on ollut lisätä ymmärrystä esimerkiksi refluksin, koliikin ja/ tai allergioiden vuoksi kuormittavaan arkeen liittyvistä tekijöistä ja täten edistää ilmapiiriä, jossa perheet kohdataan niin arjen sosiaalisissa tilanteissa kuin vastaanotoilla paremmin. Pikkusiilit saivat hyvän vastaanoton, joka kieli siitä, että tarvetta on. 

Viime syksynä Pikkusiileissä nostimme esiin voimakkaasti muun muassa vertaistuen voimaa ja erilaisia lapsiperheille vertaistukea tuottavia tahoja. Tapetilla olivat myös vanhempien jaksamiseen liittyvät tekijät, muun muassa oman jaksamisen hoitamisen merkitys sekä se, että apua on haettava silloin, kun tilanne on kuormittava ja voimat ovat vähissä. Feedissämme ovat näkyneet myös muun muassa syömisen haasteisiin liittyvät sisällöt, kiitos Pikkusiilit yhteisöön kuuluvan moniosaaja lasten toimintaterapeutti Annukka Moilasen.

Vain kolmen raaka-aineen Pikkusiilin piparit ylittivät joulukuussa uutiskynnyksen ja veivät samalla allergia-arkeen liittyviä haasteita yleiseen tietoisuuteen Iltasanomissa. Keväällä aloitimme Pikkusiileissä keskustelun imetysdieeteistä Annukan annettua haastattelun aiheesta KaksPlus-lehdelle. Tällöin kävin läpi itse Käypä hoito -suosituksen tutkimuksia ja kyseenalaistin sitä mihin käsitys siitä, että imettävän äidin eliminaatiodieetti ei voisi auttaa perustuu.

Keväällä koko maailmaa kohdannut pandemia sotki myös Pikkusiilien elämää ja olemme tahoillamme pyrkineet toipumaan kuormittavan koronakevään jäljiltä. Nyt siilit ovat jälleen heräilemässä horroksesta ja olemme pohdiskelleet, kuinka erilaiset tekijät, kuten hoidon saatavuus, allergioiden kustannukset ja sosiaalinen taakka eriarvoistavat allergiaperheitä ja kuinka näistä asioista olisi syytä puhua myös suljettujen vertaistukiryhmien ulkopuolella. Näistä tulossa myöhemmin lisää!

Edelleen syvä toiveemme on, ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä turhaan, jos apua on saatavilla ja ettei kukaan jäisi yksin, kun samassa tilanteessa on tuhansia muitakin. 

Löydät Pikkusiilit Instagramista ja Facebookista. Tervetuloa seuraamaan, keskustelemaan ja pohtimaan –  vinkkaathan tileistä myös ystävälle, joka painii aihepiirin kanssa.

pienten_puolella
Yhdessä olemme enemmän

Samasta padasta -kirjoista iloa lapsiperheen kokkailuun

*Tuote saatu*

Rakastan kirjoja ja rakastan reseptiikkaa, joten keittokirjat ovat luonnollisesti sydäntäni lähellä. Tämä postista tupsahtanut uusi Samasta padasta – Kaikki mitä tarvitset lapsiperheen nautinnolliseen ruokailuun -järkäle ui sydämeeni välittömästi!

Meillä ei enää asu vauvakansalaisia tai sormiruokalijoita, vaan taaperoakselilla vilistävä kaksivuotias, viisivuotias ja kohta koululainen, joten näkökulmani tähän teokseen on alle kouluikäisiä mukeloita sisältävän lapsiperheen.

Leipominen ja erityisruokavalioihin soveltuvien leivonnaisreseptien kehittely on intohimoni, mutta ruoanlaitossa olen melko rutiineihin kangistunut ja tarvitsen todella lisäkipinää. Viikkoruokalistat pyörivät, mutta kaipasivat lisäväriä ja ideoita!

Samasta padasta -kirjat

Uunituore ja upea Samasta padasta -yhteisnide (450 s., 150 reseptiä) sisältää supersuositut Samasta padasta 1 ja Samasta padasta 2 kirjat.

Samasta padasta 1 – osa keskittyy vauvan ja taaperon ruokiin. Idea on pähkinänkuoressa se, että samalla kun hyvää ja monipuolista kotiruokaa itsellesi, valmistat sitä myös vauvalle. Herkullisissa resepteissä on huomioitu eri ikäisten lasten ruokailuun liittyvät huomioitavat tekijät erilaisin värikoodein ja symbolein. Kirjasta on ymmärtääkseni myyty jo 7. painos loppuun, joten hittituote tämä ja syystä.

kansi1
Kuva: Outi Väisänen

Samasta padasta 2 -kirja on laadittu ruuhkavuosiralliystävälliseksi ja ideana on, että ruoka on pöydässä nopeasti, edelleen samaa tausta-ajatusta vaalien – resepteistä löytyy sovellukset myös alle 1 -vuotiaille syöjille. Valtavan kaunis teos.

kansi2
Kuva: Outi Väisänen

Samasta padasta – Kaikki mitä tarvitset lapsiperheen nautinnolliseen ruokailuun -teos yhdistää edellämainitut ja muodostaa kokonaisuuden, joka kulkee perheen arjessa ensimmäisistä maisteluannoksista koululaiseksi.

 Teos on ruokailun käsikirja läpi lapsuuden: löydät vastaukset kaikkiin vauvan ruokailuun liittyviin kysymyksiin, tahtoikään & ruokailuun, nirsoiluun, kasvissyöntiin… sekä niihin ihaniin hetkiin, kun lapsesi haluaa tulla kanssasi kokkaamaan tai kokata aivan itse. Kirjan tavoitteena on luoda lapsellesi ja perheellesi kaikin puolin nautinnollinen ja hyvä suhde ruokaan nyt ja vuosiksi eteenpäin. (Outi Väisänen)

IMG_20200508_105115_703.jpg
Kuva: Outi Väisänen

Samasta padasta allergiaperheessä?

Perheessä, jossa lapsilla on ruoka-allergioita sapuskaa saa olla laittamassa kyllästymiseenkin asti ja pakon edessä, koska kaupasta ei juurikaan löydy sopivia.  Täten uudet maukkaat ja helpot ruokaideat – niitä ei ikinä ole liikaa.

Googlettelu on kätevää, jos etsii jotain tiettyä ohjetta, mutta uusiin ideoihin ja innostumiseen, siihen tarvitaan keittokirjaa, eli jotain kaunista ja innostavaa, jota selailla. Ja juuri siinä, eli inspiraation herättämisessä, Samasta padasta -kirja loistaa! Kirja on täynnä syömisen ja ruoan iloa.

Timjamipullat
Kuva: Outi Väisänen

Meillä homma menee niin, että esikoinen on varsin ennakkoluuloton maistelija. Ihan kaikki ei maistu, mutta kaikki kiinnostaa ja kaikkea maistetaan.  Juuri viisi vuotta täyttäneellä keskimmäisellä on selkeästi nyt vihannesskeptinen vaihe kääntymässä vihanneksia-voi-syödä vaiheeseen, joka on äärettömän ilahduttavaa. Tämä on tapahtunut aikalailla itsekseen. Noh, ehkä olemme maininneet, että vihanneksia syömällä saa lihaksia (koska Risto Räppääjä ja pullistelija, älkää kysykö). Kuopus, tuo rakkauspakkauksemme, syö lähes kaikkea mitä lautaselle laitetaan, nam, namm, nammmm -äänitehosteiden kera. Toki hänelläkin alkaa olla kaksivuotiaan ”mitäs tämä nyt on” suhtautumista osaan ruoista. Makaronilaatikkoa hän vihaa, syystä joka on mysteeri.

Lasten ruokahalut ovat siis hyvät ja tämä on ihan mahtavaa! Se haaste meillä ruokien suhteen on ihan muualla. Kundeilla on nimittäin melkoisesti ruoka-allergioita ja yliherkkyyksiä riesanaan. Samasta padasta syöminen on siis haaste ihan sen vuoksi, että kaikille sopivia ruoka-aineita ei ole mitenkään hirveästi. Mutta niitä kuitenkin on! Useimmiten joudumme kuitenkin valmistamaan useamman ruokalajin.

Kuuden vuoden ruoka-allergiakokkailu ja keittiössä hikoilu on opettanut minut kiertämään ja vaihtamaan raaka-aineita, joten suuri osa Samasta padasta -resepteistä taipuu tavalla tai toisella ainakin isompien poikien ja vanhempien lautaselle pienillä tai isommilla viilauksilla. Jos raaka-aineista muutama tekijä ei sovi, se ei tarkoita sitä, etteikö ohjetta voisi valmistaa toisin. Leipomisessa koostumukset ovat mielestäni ruoanlaittoa kurinalaisemmin sidonnaisempia raaka-aineiden yhdistelmiin ja määriin. Ruoanlaittaminen antaa siis enemmän mahdollisuuksia luovuudelle ja soveltamiselle.

Mielestäni on tärkeää herätellä ja vaalia myönteistä asennetta syömiseen, ruokaan ja ruoanlaittoon allergioista huolimatta. Samasta padasta -kirjat herättävät halun kokkailla, iloita ruoasta ja maistella yhdessä.

Allergiaperheen näkökulmasta toimivia juttua Samasta padasta -kirjoissa:

  • Kirja tuo ruoanlaittamiseen uutta intoa, ideoita ja iloa. Rakastan näiden kirjojen visuaalista ilmettä!
  • Reseptit ovat mutkattomia, joten ruoka-aineiden vaihtaminen toiseen ei ole rakettitiedettä.
  • Kummastakin teoksesta löytyi hyviä sovellettavia reseptejä. Ykkösosan ruokaresepteistä useampi tuntuu sopivan meidän kattaukseemme.
  • Ihanat maustamisideat, joiden avulla samasta ruoka-allergiselle sopivasta ruoasta saa tehtyä samalla ”kaikellisellekin” syöjälle maistuvaa ilman, että täytyisi rakentaa erikseen ruokalajia. Eli juuri tämä kirjojen perusidea toimii meillä allergia- ja normiruokakokkailun yhdistämisessä hienosti!

Suosittelen paitsi babyshower -lahjaksi, myös kaikenikäisiin lapsiperheisiin, joissa kaivataan raikkaita, helppoja ja maukkaita ruokaideoita! Lapsiperheen ehdoton must have -siis tämä teos. Suosittelen!

leivonta
Kuva: Outi Väisänen

Jauhelihapihvit neljällä tavalla (gluteeniton, kananmunaton)

Jauheliha. Melko essentiaali osa lapsiperhearkea ainakin niissä perheissä, joissa liha on käytössä. Tässä muutama helppo, mutta maukas variaatio jauhelihapihveistä, joista myös pyörykät syntyvät! Ohjeet ovat gluteenittomia, kananmunattomia ja maidottomia.

  1. Maksapihvit
  • 400 g jauhelihaa (naudan/ porsaan/ sika-nautaa)
  • 300 g maksaa
  • 1 dl tummia täysjyväriisijauhoja
  • 1 tl suolaa
  • ripaus mustapippuria
  • rasvaa paistamiseen

Valmistus: Jauha maksa tehosekoittimella, jos käytät esimerkiksi kokonaista kananmaksaa. Sekoita jauheliha, maksa, mausteet ja tummat täysjyväriisijauhot (tms. karkeat riisijauhot). Muotoile pihveiksi ja paista kypsiksi.

20200413_214029

2. Lindströmin pihvit

  • 400 g jauhelihaa (naudan/ porsaan/ sika-nautaa)
  • 500 g punajuurta
  • 1 dl tummia täysjyväriisijauhoja
  • 1 tl suolaa
  • ripaus valkopippuria
  • rasvaa paistamiseen

Valmistus: Keitä, jäähdytä, kuori ja raasta punajuuret. Vaivaa sekaisin jauhelihan kanssa, lisää riisijauhot ja mausteet. Muotoile pihveiksi ja paista kypsiksi.

3. Broileripihvit mintulla

  • 400 g broilerin jauhelihaa
  • Kourallinen tuoretta minttua
  • 1 pieni omena
  • 0,75 dl tummia täysjyväriisijauhoja
  • ripaus mustapippuria, ripaus suolaa
  • rasvaa paistamiseen

Valmistus: Kuori ja raasta omena. Vaivaa jauhelihan joukkoon mausteiden kanssa. Hienonna minttu ja lisää joukkoon. Lisää lopuksi karkeat riisijauhot. Muotoile pihveiksi ja paista kypsiksi.

20200415_193733

4. Broileripihvit aurinkokuivatulla tomaatilla

  • 400 g broilerin jauhelihaa
  • 1 pieni kesäkurpitsa
  • 140 g aurinkokuivattuja tomaatteja
  • 1 kevätsipulin varsi
  • 1 tl oreganoa (tai tuoretta oreganoa)
  • ripaus mustapippuria, ripaus suolaa
  • rasvaa paistamiseen

Valmistus: Kuori ja raasta kesäkurpitsa, pilko aurinkokuivatut tomaatit sekä kevätsipuli. Vaivaa jauhelihan joukkoon mausteiden kanssa. Muotoile pihveiksi ja paista kypsiksi.

20200415_193617

Ota seurantaan Asioiden välillä -blogin Instagram-tili. Lisää moneen ruokavalioon soveltuvia leivontaohjeita löydät Erikoisen Hyvää -sivustolta!

Lapsiperheen viikkoruokasuunnitelma

Laadin koronakevään ruoka- ja kauppa-asiointia helpottamaan viikkotasoiset ruokasuunnitelmat, joka osoittautui loistavaksi keinoksi helpottaa ruoanlaittoon liittyvää metatyötä ja suunnitella kauppaostokset niin, että kaupassa harvakseltaan asioiminen tai elintarvikkeiden kotiin tilaaminen on kätevää.

Alla päivittyvä lista, josta löytyy vaihtoehtoja erilaisiin ruokavalioihin sopivista kotiruoista. Listalla on perinteisiä liha- ja kalaruokia sekä vegaanisia ruokia kohdassa kasvisruoka. Kaikki ohjeet ovat gluteenittomia, maidottomia, kananmunattomia, soijattomia ja kaurattomia.

Liitän linkin ohjeeseen saatuani sen valmiiksi tai löytäessäni sopivan – isossa osassa ruokia linkit ovatkin jo ehtineet paikoilleen!

Dia2Kirjainten selitteet: G= gluteeniton, M= maidoton, K= kananmunaton, V= vegaaninen

Liharuokia:

  • Jauhelihapihvit (G, M, K)
  • Lihapyörykät broilerin maksalla (riisitön, G, M, K) (Huuto tyhjyyteen -blogi)
  • Lihapiirakka (riisitön, G, M, K) (Huuto tyhjyyteen -blogi)
  • Broileripihvit aurinkokuivatulla tomaatilla (G, M, K)
  • Maksalaatikko (G, M, K)
  • Kananugetit (G, M, K)
  • Karjalanpaisti, perunasose ja lanttukuutiot (G, M, K)
  • Kaalilaatikko (G, M, K)
  • Veriletut ja puolukkasurvos (G, M, K)
  • Juuresmureke ja perunasose (G, M, K)
  • Jauhelihakastike ja makaroni (G, M, K)
  • Riisispagetti ja lihapullat (G, M, K)
  • Makkarakeitto (G, M, K)
  • Kanakeitto (G, M, K)
  • Broilerikiusaus (G, M, K)
  • Lohkoperunat ja broilerin jauhelihapihvit (G, M, K)
  • Broilerinkoivet riisi-vihannespedillä (G, M, K)
  • Hodarit (G, M, K)
  • Hampurilaiset (G, M, K)

Kalaruokia:

  • Kalanapit (G, M, K)
  • Kalapuikot (G, M, K)
  • Tomaatiton frutti di mare -pizza (G, M, K)
  • Muikut (G, M, K)
  • Tonnikalatäyte uuniperunoihin ja bageleihin (G, M, K)
  • Helpot tonnikalapihvit (G, M, K)
  • Lohikiusaus (G, M, K)
  • Curry-uunisei (G, M, K)
  • Muikut (G, M, K)
  • Janssonin kiusaus (G, M, K)

Kasvisruokia:

Välipaloja/ aamupaloja:

Herkkuja:

Dia3
Esimerkkiruokaviikko

Liity seuraamaan Asioiden välillä – blogia myös Instagramissa!

Lapseni haluaa olla tavallinen

Sain juuri silmieni eteen Lapsen Maailma -lehden Rupista rakkautta -blogin kirjoituksen siitä, kuinka ruoka-allergisia lapsia syrjitään jättämällä heidät kutsumatta lasten syntymäpäiväjuhliin ja sain kokea melkoisen turhautumisen aallon. Usein mietin, että laitan tämän blogin jäihin, sillä ei tähän oikein riitä aika opintojen ja lasten kanssa häärätessä. Sitten luen jotain tällaista ja muistan, että ehkä näistä asioista on tosiaan syytä kirjoittaa. Miettikää nyt tätä omalle kohdalle:

”Kutsuako allerginen lapsi syntymäpäiville vai ei?

Tätä pohti eräs äiti Vauva-lehden keskustelupalstalla muutama vuosi sitten. Hän oli ajatellut pitää stressittömät kekkerit (onko edes mahdollista) pojanviikarilleen, mutta harmillisesti pojan hyvä ystävä oli allerginen. Äidistä olisi kaikkien kannalta helpointa jättää tämä allerginen ystävä kutsumatta koska iso vastuu, vaiva ja vahtiminen ja mitä jos jotakin sattuu? Niin hän sitä itselleen ja muille perusteli.”

JA TÄMÄ!

”Suljetulla keskustelupalstalla allergisen äiti kertoo, että hänen lapsensa ei saanut viedä kaverisynttäreille omia eväitään, koska muut synttärivieraat olisivat voineet pahoittaa mielensä, kun eivät saa samaa herkkua. Tästä syystä toinen allergisen äiti leipoo lapsensa kaikkien kavereiden kaverisynttäreille tarjottavia (muillekin kuin omalle lapselleen), jotta omakin lapsi pääsee herkuttelemaan. Mitäpä ei äiti lapsensa eteen tekisi?”

Jotenkin tästä tulee sellainen olo, että ihmiset ajattelevat, että tämä on valinta. Vai jättävätkö he sitten jalkansa murtaneen lapsen kutsumatta, koska eihän hän voi leikkiä vettä kengässä? Juhlat? No PILALLA!!

Ihan selvyyden vuoksi muutama juttu: me emme haluaisi olla ”allergiaperhe” eivätkä lapseni ”allergialapsia”. Erityisyys ei tee meistä hankalia, se tekee meidän arjestamme ja juhlastamme piirun verran hankalampia. Minä en hae tällä asialla huomiota, minä haen tälle asialle huomiota. Capisce?

Ruoka-allerginen lapseni haluaa syödä tavallisia keksejä ja tavallista jäätelöä. Hän haluaa nukkua yönsä, jaksaa leikkiä hyvän tuulisena ja olla elämättä jatkuvan vatsakivun kanssa. Hän ei taatusti halua olla erityinen, erikoinen tai erityshuomion kohteena päiväkodissa, juhlissa tai edes kotona ruokapöydässä. Hän ei muusta tiedä, kuin vatsakivun kanssa elämisestä ja hän tsemppaa silloinkin, kun aikuinen varmasti kieltäytyisi kaikesta proaktiivisesta toiminnasta. Hän saattaa jopa peitellä kipuaan ja huonoa oloaan, koska ehkä hän on tajunnut, että kukaan ei voi sille mitään, tai että sitä ei saisi ympäristön mielestä oikeastaan edes olla. Ja koska hän haluaa olla tavallinen.

Minäkin haluan, että lapseni on ihan tavallinen. Minä haluan, että hänen suolistonsa ei vuoda verta, enkä halua katsoa hänen kivusta ja huonovointisuudesta kalpeita kasvoja. Mustia varjoja silmien alla, kun vointi vie unet. Miettiä, miksi yhdeltä lapselta lähtee hiukset päästä, kolmennella vetää iho kokovartaloihottumalle, johon rasvaaminen ei auta. Toivoa ihmettä ja valvoa kohta kuudetta vuotta nykyään kolmen lapsen vatsakipua oirelistojen ja ruokakokeilujen vilistessä päässä, uupumuksen kolkutellessa oven takana. Hokea sitä, että tämä on vain allergiaa, vois olla huonomminkin.

Nyt, jos juuri nyt kykenisin, analysoisin tätä asiaa esimerkiksi lasten toiminnallisen tasa-arvon ja osallisuuden, esteettömyyden ja vaikka empatiakyvyn ja erilaisuuden kohtaamisen merkityksien kautta. Jääköön tämä myöhemmälle, sillä nyt meni kyllä niin pahasti tunteisiin, että ei pysty. Toteankin siis: on se nyt *******a, jos allergista lasta ei edes juhliin päästetä, koska hänellä sattuu olemaan tällainen erityspiirre ja omat eväät?! Koska hänen elämänsä on astetta haastavampaa, jätetäänpä hänet juhlien ulkopuolelle? HÄPEÄ, sinä syrjivä juntti. Häpeä. Voi yleistää koskemaan kaikkea syrjintää.

Jos allergia-asiat eivät ole sinulle tuttuja, voit tutustua aihepiiriin esimerkiksi täällä: http://www.allergialapset.fi ja liittyä vaikka kannatusjäseneksi.

 

Kokemus puolellamme?

”Vauvat ne nyt vaan itkee!” *Tähän sellainen emoji jolla räjähtää päälaki*

Kolmannen poikamme syntyessä vuoden alussa olimme jälleen onnesta soikeina, joskin taustalla väreili harmaa ajatus: tälläkin kertaa? Muutamassa viikossa alkoi olla päivän selvää, että kyllä vain. Tälläkin kertaa. Sinänsä on selvää, että jos perheen molemmat vanhemmat ja kaksi aikaisempaa lasta ovat allergisia, että todennäköisyydet ei-allergisen lapsen syntymiselle ovat melko laihat. Mutta ainahan sitä voi toivoa.

Kullannuppu

Vauvan suolioireet alkoivat siis reippaasti ensimmäisten viikkojen aikana ja tällä kertaa tunnistimme niin silent-tyyppiseen painottuvan refluksin erotuksena normaalista ”puklailusta” ja nieleskelystä kuin pyllyn palamisen iho-oireena tavallisesta vaippaihottumasta. Kun homma alkoi näyttää riittävän tutulta, ryhdyimme toimeen.

Kipuitku, tumman vihreä kakka, äärimmilleen ilmasta turvonnut vatsa.

Ensin pyrimme sulkemaan pois rakenteellisia tekijöitä. Juniorin riesana olivat melkoisen kireä kieli sekä huulijänne, jotka sai imuotteen huonoksi ja hänet nielemään ilmaa reippaasti syödessään. Kielijännettä operoitiin pariin otteeseen julkisella puolella, mutta imuote pysyi surkeana osittain todennäköisesti riittämättömän leikkaamisen osittain myös kireän huulijänteen vuoksi. Kävimme myös Töölön suunnalla kehutulla osteopaatilla, ken käsitteli ja totesi, että ei löydä lapsen kropasta jatkohoitoa vaativia jumeja tai virheasentoja, jotka selittäisivät vatsavaivoja. Alkoi näyttää sitä, että oli aika kääntää syyttävä sormi myös mahdollisten allergisoivien ruoka-aineiden puoleen.

Vauvan imuote alkoi (luojaparatkoon) kammottavien kivuliaiden viikkojen jälkeen parantua suun kasvaessa parin kuukauden iässä riittävästi, jotta hänen oli helpompaa muodostaa pysyvä ote syödessään, eikä ilmaa enää mennyt niin paljon vatsaan. Vauvan kakkaosasto normalisoitui synkän vihreästä tuotoksesta maitokakaksi nopeasti aloitettuani imetysdieetin, eli jätettyäni sen perinteisen maito-muna-soija sarjan ruokavaliostani. Ilmavaivat sen sijaan jäivät. Tämä kertoi mahdollisesti siitä, että joku edellä mainituista osaltaan sekoitti suolistoa, eikä syy vihreään ulosteeseen ollut pelkkä nieleskelty ilma, kuten usein sanotaan. Ja myös siitä, että joku ruokavaliossa edelleen teki suolioireita.

Kivulias nieleskely ja maidon hissaaminen ruokatorvessa. Levottomuus ja kivuliaisuus syömisen jälkeen. Kirkas tai rakeinen vatsahapoille haiseva oksentelu. Vain pystyasennon kelpuuttava pienokainen. Jatkuvaa liikettä edellyttävä vauva. Lyhyet unipätkät, hereille säpsähtely. Kuolaaminen ja nyrkin sekä sormien syöminen. Selän kaarelle vetäminen. Kalpeana kirkuva vauva. Kivusta katoava kontakti.

Refluksi tuntui pahenevan viikko viikolta. Kotimaisten gluteeniviljojen poisjättäminen ei tuntunut tekevän suurtakaan muutosta (ehkä koska käytin niitä niin vähän muutenkin), mutta esimerkiksi jättäessäni paljon käyttämäni kauran pois, ero oli merkittävä. Refluksi ja ilmavaivat hellittivät selkeästi.

Iho järkyttävän kuiva, hilseilevä, paksuuntunut, punainen, laikukas, pisteikäs, lehahteleva, kutiseva, rikki. 

Vauvan koko vartalon peittäneet iho-oireet pahenivat viikko viikolta. Kun hänen päänahkansa aukesi niin pahasti, että se alkoi vuotaa kudosnestettä, varasin suosiolla ajan sille Pikkujätissä vastaaottavalle ihanalle lasten allergologille, ken on jo käsite. Häneltä saimme ensihätään määräyksen kortisonivoidekuuriin, vinkin hyvään pesuöljyvalmisteeseen sekä kunnolla rasvaisen perusvoiteen reseptille. Näillä saimmekin ihoa nopeasti parempaan suuntaan.

Olin pikkuhiljaa karsinut ruokavaliostani myös maissia sekä pähkinöitä. Iho-oireiden mennessä todella pahaksi, jätin ne tyystin pois maapähkinöiden (palkokasvi) sekä manteleiden ohella. Viimeisimpänä ruokavaliosta karsitun mantelin pois jättämisen jälkeen iho-oireet helpottivat selkeästi. Iho lähti paranemaan nopeasti ja paksuuntunut iho suorastaan kesi pois muutamassa päivässä. Iso merkityksensä oli myös varmasti hyvillä voiteilla, mutta nyt tauottaessani rasvoja, oireet ovat pysyneet poissa. Muutamassa viikossa ihosta tuli ensimmäistä kertaa ihan tavallinen, kaunis vauvan iho. Silmien hierominen sekä kasvojen kynsiminen loppuivat (ja näihin rasvaa ei luonnollisesti edes laitettu).

Tätä kirjoittaessa Juniori on ylittänyt kolmen kuukauden iän. Aurinkoinen ja temperamentiltaan helposti tyyntyvä vauva. Täyttä rautaa ja rakkautta, koko pieni pojan pallero. Rakastaa seurailla erityisesti isoveljiensä puuhia.Hän hymyilee koko olemuksellaan, jokeltaa pulputtaa pitkiä tarinoita ja hihkuu intoa. Myös ensimmäinen hassuttelulla aikaan saatu nauru on kuultu.

En voi välttyä ajatukselta, mikä vauvan vointi olisi nyt, jos olisin esikoisen vauva-ajan tapaan kuunnellut esimerkiksi neuvolaa ja jatkanut mahdollisten allergeenien välittämistä äidinmaidon kautta (lue lisää täältä: Suossa lapsen suolioireisen allergian kanssa?) Vaikka nykyinen ”virallinen” linjaus on, ettei vauva voi saada oireita ruoka-aineista äidinmaidon välityksellä, todistan tuhansien äitien tavoin vahvasti tätä vastaan nyt kolmen imettämäni lapsen kokemuksella. Ihan_tasan_voi. Tästä myöhemmin lisää.

Lievältä vaikuttava nuha paljastuukin lääkärissä keuhkoja avaavaa hoitoa vaativaksi infektioksi. Sairaalalta vältytään, mutta vauva saa perheen ensimmäisen Ventoline-määräyksen. 

Iho- ja vatsavaivat kiusaavat vauvaa jonkin verran edelleen, mutta niiden kanssa pärjätään ja vauva saa nyt nukuttua jo melko hyvin. Meidän perheemme mittakaavassamme erittäinkin hyvin. Juuri nyt voinnissa tosin ollaan taas valitettavasti menossa taaksepäin, jonkin tekijän pahentaen iho-oireita sekä refluksia. Yritämme jäljestää tätä oire- ja ruokapäiväkirjan avulla ja olemme suuntaamassa oireita helpottamaan Annukka Moilasen (Tmi Pienet Sydämellä) luokse aloittaaksemme vyöhyketerapeuttisen vauvahieronnan hoitosarjan. Annukka on toimintaterapeutti, kenellä on vuosien laaja kokemus lasten toimintaterapiasta, allergioista ja refluksista. Toimintaterapeuttina Annukka on myös esimerkiksi aistisäätelyasioiden asiantuntija ja osaa havainnoida lapsen hyvinvointia kokonaisuutena. Hänen luokseen kannattaakin suunnata esimerkiksi siinä tilanteessa, kun ei oikein tiedä mistä on kysymys tai mistä aloittaisi oireilevan lapsen kanssa.

Siinä. Perheemme on siis edelleen vankasti suossa suolioireiden kanssa, mutta ainakin tämä on tuttu suo, nyt vain höystettynä myös niillä iho-oireilla. Kokemus siis puolellamme, kaiketi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Seuraa Perheestä blogia myös Instagramissa ja Facebookissa

ps. Jos painit vauvasi kanssa samojen asioiden parissa, suosittelen myös tutustumaan Allergialapset Ry:n sekä Refluksilapset Ry:n sivuihin sekä Facebookin vertaisryhmiin!