Maitohappobakteereilla vatsavaivoja vastaan

Tuskin kukaan on voinut välttyä tiedolta, että suolistolla on keskeinen merkityksenä hyvinvoinnille – varmasti keskeisempi, kuin voimme vielä arvatakaan. Viime aikoina olen vähän pakonkin edessä joutunut kiinnostumaan suoliston hyvinvoinnista ja bakteeritasapainosta, sillä 3/4 perheestämme on edeltävät vuodet kärsinyt vatsaoireista ja -ongelmista, joiden perimmäinen syy on edelleen arvoitus.

”Suolistomikrobien tiedetään vaikuttavan ihmisen fysiologiaan, immuunipuolustuksen kehittymiseen, kolonisaatioresistenssiin ja ravitsemukseen. Uudet tutkimusmenetelmät ja globaali tutkimuskenttä ovat kuitenkin paljastamassa suolistomikrobien laajempaa merkitystä terveydelle esimerkiksi mikrobiston muutosten liittymistä tulehduksellisiin suolistosairauksiin, ärtyvän paksusuolen oireyhtymään, paksusuolisyöpään, lihavuuteen ja tyypin 2 diabetekseen.” (Palva 2009)

Useiden probioottien merkitystä hyvinvoinnille on tutkittu jo pitkään ja on todettu, että maitohappobakteereilla voidaan vaikuttaa suolistovaivoihin, vastustuskykyyn sekä lasten atopiaan ja allergiaan. Myös esimerkiksi Saccharomyces boulardii-hiivan ­on todettu olevan tehokas infektion aiheuttaman ripulin hoidossa lapsilla (Allen ym. 2011 Rautavan 2017 mukaan).

Ongelma on, että suoliston mikrobisto on hyvin monimuotoinen, muuntuva ja yksilöllinen, joten yksiselitteisten syy-seuraussuhteiden selvittäminen on erittäin haastavaa ja vaatii merkittävästi lisää perustutkimusta (Palva 2009). Mikä probiootti sopii ja palvelee täsmällisesti kenenkin yksilöllistä tarvetta tuntuu olevan edelleen hieman hämärän peitossa. Probioottien nauttimisessa enemmän ei myöskään välttämättä ole enemmän, sillä kantojen yhdistelmien vaikutukset voivat kumota toistensa tehoa (Rautava 2017).Fuko_Tabs_Perheesta_blogi2

Pro- ja prebiootit

Probiootti = ravinnon mukana tai lääkevalmisteessa nieltävä yhden tai useamman bakteerikannan elävä viljelmä, jonka tarkoituksena on parantaa ruuansulatuskanavan mikrobikantojen koostumusta ja vaikuttaa isäntään edullisesti. (Terveyskirjasto)

Prebiootti = sulamaton ruuan komponentti, tavallisesti hiilihydraatti (oligo- tai polysakkaridi), joka edistää valikoivasti yhden tai useamman bakteerikannan kasvua tai aktiivisuutta paksusuolessa, minkä tarkoituksena on, että muuttunut suolistofloora paikallisesti tai systeemisesti edistäisi terveyttä  (Terveyskirjasto)

Maitohappobakteerit ovat siis probiootteja. Oman osansa suoliston monimutkaisiin kuvioihin tuovat myös prebiootit. Prebiootteja, eli liukenemattomia kuituja kannattaa ehdottomasti pyrkiä saamaan ravinnosta monipuolisesti, sillä ne tukevat probioottien, erityisesti bifidobakteerien toimintaa. Ongelmana on, että monet prebiootit myös aiheuttavat monelle herkkävatsaiselle vatsanväänteitä (Laatikainen 2010).

Yksi yleisesti ”ruoansulatus”-elintarvikkeissa ja probioottivalmisteissa käytetty prebiootti on inuliini. Tämä kyseinen prebiootti ei kertakaikkiaan istu omaan herkkään vatsaani ja olenkin käytännössä huomannut, että paitsi ruoat myös probioottivalmisteet, joissa on inuliinia aiheuttavat vatsanväänteitä ja -oireita. Jos FODMAPit tuottavat ongelmia ja probioottivalmiste tuntuu aiheuttavan vatsanväänteitä, kannattaa vilkaista sisältääkö se inuliinia tai muita prebiootteja ja koittaa valmistetta, johon niitä ei ole lisätty. Kuitulisästä kysellessäni ravitsemusterapeutti muuten vinkkasi taannoin akaasiakuidusta hyvänä vaihtoehtona monille IBS:sta ja herkästä vatsasta kärsiville. Tätä en ole vielä kokeillut, mutta aion ottaa käyttöön pikaisesti.

Fuko Tabs maitohappobakteerivalmiste

Perheessämme on ollut todellisia haasteita löytää kullekin sopiva probioottivalmiste ja olemme kahlanneet läpi tuotteen, jos toisenkin. Nyt ainakin itselleni ja Esikoiselle on löytynyt vaivaton, jokapäiväseen käyttöön sopiva ja hyvän makuinen valmiste Fuko Tabs.

Fuko Tabs Teddy Bear banaanin makuinen purutabletti (1 kpl: 4 miljardia elävää maitohappobakteeria, 10 mikrogrammaa D3 vitamiinia). Sisällys: Ksylitoli, maltodekstriini, Lactobacillus rhamnosus GG, Bifidobacterium animalis subsp. lactis, magnesiumstearaatti, banaaniaromi, elintarvikeväri (rautaoksidit ja -hydroksidit), piidioksidi, D-vitamiini

Fuko Tabs All-In-One mansikan makuinen purutabletti (1 kpl: 10 miljardia elävää maitohappobakteeria, 10 mikrogrammaa D3 vitamiinia). Sisällys: Ksylitoli, maltodekstriini, Lactobacillus rhamnosus GG, Bifidobacterium animalis subsp. lactic, magnesiumstearaatti, mansikka-aromi, punajuuriväri, piidioksidi, sitruunahappo, sukraloosi, rasvahappojen mono- ja diglyseridit, D3-vitamiini

Fuko_Tabs_Perheesta_blogiFuko Tabs sisältää kahta maailman eniten tutkittua probioottia Lactobacillus rhamnosus sekä Bifidobakterium lactis-bakteerikantaa. Kyseisten maitohappobakteerien on todettu muun muassa ehkäisevän ja lyhentävän ripulin kestoa, vahvistavan vastustuskykyä ja vähentävän atopian ja allergian esiintymistä kun äiti nauttii niitä jo raskauden ja imetyksen aikana.

Se että tabletit ovat oikeasti hyvänmakuisia ei ole mikään ihan pieni juttu. Tablettien miellyttävyys nimittäin takaa sen, että ne tosiaan tulevat otettua säännölliseti: banaaninmakuisten ja nallen muotoisten tablettien syömiseen ei tarvitse lasta suostutella ja Esikoinen kyllä muistaa muistuttaa niiden ottamisesta iltaisin, jos itseltä meinaa unohtua. Kätevää! Kaikenlaisten monivitamiini- ja kalkkilisien, öljyjen ja maitohappobakteerijauheiden jemmailu lapsen ruokiin ja soseisiin pitkin päivää on tuttua hommaa moniallergisten lasten vanhemmille mahdollisten lääkkeiden syöttämisestä puhumattakaan, niin onhan se ihan mukavaa vaihtelua, että lapsi mielellään nauttii hänelle tarjotun valmisteen.

Fuko Tabseihin tutustuimme alunperin Iho- ja allergiasairaalan ravitsemusterapeutin niitä meille suositellessa. Muun muassa maissille ja siitä valmistetuille lisäaineille pahasti yliherkälle Kuopukselle sopivan maitohappobakteerivalmisteen epätoivoinen etsiminen on edelleen kesken, sillä Fuko Tabsien maltodekstriini on maissiperäistä, joten valitettavasti valmiste ei hänelle sopinut sitä kokeillessamme.

Olemme nyt käyttäneet Esikoisen kanssa valmisteita säännöllisesti muutaman kuukauden ajan (2 tablettia vrk) ja ainakin omalta kohdaltani voin todeta vatsani voinnin vihdoin paremmaksi kuin todella pitkään aikaan. Päiväannos on 1-2 tablettia, joten kahdella tabletilla päiväannokseksi tulee näin ollen mansikan makuisilla tableteilla 20 miljardia elävää maitohappobakteeria sekä 20 mikrogrammaa D3 vitamiinia. Fuko Tabs purutablettien syöminen ei ole aiheuttanut probioottikapseleista tavallisesti saamiani vatsanväänteitä, vaan tuntuu selkeästi tasapainottaneen vatsan toimintaa. Olen jopa pystynyt palauttamaan ruokavalioon takaisin ruoka-aineita, joita en aikaisemmin kyennyt syömään ja moninaiset vatsavaivani ovat helpottamaan päin. Myös Esikoisen vatsan vointi on ollut varsin hyvä ja vaikean kevään jälkeen suoliston oireilu näyttää rahoittuneen ainakin näin ulkoapäin arvioiden.

Miksi suosimme jatkossakin Fuko Tabsia:

  • Tutkitut bakteerikannat, joiden vaikuttavuudesta näyttöä
  • Samassa valmisteessa D3-vitamiini
  • Hyvä maku
  • Maitoproteiiniton, gluteeniton, laktoositon
  • Vaivaton
    • Pureskeltava
    • Hyvä säilyvyys
    • Helppo pitää mukana myös matkalla

Lähteet & lue lisää:

YHTEISTYÖ: Fukotabs tuotteet saatu (Fuko Pharma Oy)

 

SaveSave

SaveSave

SaveSave

Suossa lapsen suolioireisen allergian kanssa

Lasten suolioireisten ruoka-allergioiden ja yliherkkyyksien kanssa painiminen viime vuosina on ollut ajoittain melko rasittavaa touhua monesta syystä ja monella tasolla. Nykyään poikien oireiden ollessa suurin piirtein hallinnassa ja pahimpien valvomiskausien väistyttyä koen tällä hetkellä, että ehdottomasti stressaavin tekijä on se, että suolioireilun hoitamisesta on vaikeaa ellei mahdotonta löytää luotettavaa näyttöön perustuvaa tietoa, jonka varassa päätöksiä pyrkiä tekemään.

Oireista

Ruoka-allergian tavallisia oireita ovat vaikea atooppinen ekseema, nokkosihottuma ja angioödeema. Suolioireina voi esiintyä oksentelua, ripulia ja harvoissa tapauksissa koliikkia. (Käypä hoito, lasten ruoka-aineallergiat)

”Suolistoperäisen allergian oireita: Ilmavaivat, tyytymättömyys ja huono nukkuminen, kipuitku, pulauttelu / oksentelu, ripuli, kasvuhäiriöt (paino- ja/tai pituuskäyrä laskusuuntainen), ummetus tai ulostamisongelmat, veriulosteet, peräaukon ihottuma / punoitus, ruuasta kieltäytyminen, ravitsemushäiriö” (Allergialapset Ry)

Perheellämme on kokemusta allergia- ja yliherkkyysperäisestä suolioireilusta kahden lapsen kohdalta. Esikoisen katsottiin olevan niin sanottu ”koliikkivauva”, eli hän itki päivin öin tuskaisena vatsakipujaan elämänsä ensimmäiset puoli vuotta. Hyvinäkään hetkinä hän ei pystynyt olemaan sylissä aloillaan, puski, vänkäsi jatkuvasti, veti itseään kaarelle ja vaati tauotonta seisaaltaan heijaamista. Vauva nukkui epäsäännöllisesti, vain pienissä pätkissä, puklaili ja kirkui kipuaan. Vatsa oli äärimmilleen turvonnut, kakka vihreää ja ajoittain veriviiruista.

Juoksutin vauvaa lastenlääkärillä ja meille todettiin, että vauvat nyt vaan itkee ja minä uskoin loputtomasti imettäen ja heijaillen ajoittain kipuaan kirkuvaa pientä ihmistä päivin öin täysin uupuneena. Viikot ja kuukaudet kuluivat. Univaje oli lopulta järkyttävä. Syyllistyin siitä, kun en saanut vauvan päivärutiineja rullaamaan ja kaikki oli sekavaa. Miksi tämä on näin vaikeaa? Näkökenttä kaventui ja väsymys oksetti fyysisesti. Tuijotin astianpesukonetta osaamatta laittaa sitä päälle. Polvet kipeytyivät tuntikausien yöllisistä heijaamisista ja ranteet kantamisesta. Kukaan ei auttanut. Ei jäänyt mitenkään ruusuista muistoa niistä kuukausista – paitsi siitä maailman ihanimmasta vauvasta, joka nyt vain sattui olemaan tosi kivulias. Imetyshormonien ja ihmeen kaupalla avulla jaksoin kuusi kuukautta jotenkin, jonka jälkeen vauvan kipuoireilu alkoi helpottaa. Olin laihtunut imettämisestä ja valvomisesta seitsemän kiloa ennen raskautta vallinneesta normaalista painostani ja tunsin olevani paitsi ihan loppu niin täysin yksin asian kanssa.

Temperamentiltaan Esikoinen oli (ja on) hyvin voidessaan itse aurinko ja helposti tyyntyvä kaveri. Luoja yksin tietää kuinka leppoisa vauvavuosi meillä olisi ollut, jos olisin osannut imetysdieetata oikein. Pahimpien kuukausien jälkeen vauvan suolioireet jatkuivat, mutta lapsi ei näyttänyt niistä kärsivän, joten asiaan ei osattu puuttua. Lopulta 1,5-vuotiaana keväällä Esikoisen suolisto- ja iho-oireilu suorastaan räjähti, lapsi tuli todella kipeäksi ja yksityisellä lääkäriasemalla allergiatesteissä verikokeet paljastivat vihdoin kärsimyksen syyksi sekä kananmunan että maitoproteiinin. Näiden ruokavaliosta pois jättämisen jälkeen homma on toiminut pojan lievää atooppista ihottumaa ja ajoittaista refluksioireilua lukuun ottamatta.

Voin kertoa, että hetki meni, että pääsin yli raastavan huonosta omatunnosta sen suhteen, että en ollut tajunnut asiaa aikaisemmin. Miksi en osannut hakea apua lapselleni sinnikkäämmin? Miksi kuuntelin neuvolaa? Miksi en kuunnellut äidin vaistoani? Miksi lapseni joutui kärsimään mahdollisesti hirvittävää kipua täysin turhaan ensimmäiset elinkuukautensa? Miksi kukaan ei auttanut.

Kuopuksen kohdalla olimme enemmän valveutuneita asiaan ja havaitsimmekin maitoproteiinin aiheuttavan oireita imetyksen välityksellä muutaman kuukauden iässä. Normikorviketta lapsi sai vain muutaman annoksen testimielessä ja huudoksihan se meni. Maitoallergia diagnosoitiin yksityisellä ja maidottomalla linjalla (imetysdieetillä) pärjättiin suhteellisen hyvin, vaikkakin todella huonoilla unilla jälleen, kunnes vauvan ruokavalio alkoi kiinteiden myötä laajentua. Muistaakseni 10 kk kohdalla oireista alkoi tulla voimakkaampia ja mm. kovat vatsakrampit ilmestyivät.

Noin 1-vuotiaana tilanne oli lopulta se, että lapsi söi monipuolisesti silmiinpistävän suuria annoksia, mutta ei kasvanyt. Hän ripuloi suurimman osan ravinnosta ulos, kärsi ajoittain syömisen jälkeen todella kovista vatsakrampeista ja vatsan turvotuksesta. Nukkui edelleen pienissä pätkissä, oli itkuinen, erityisesti nukahtaminen on haastavaa. Heräsi aamuyöllä eikä kyennyt enää nukahtamaan, oli itkuinen ja raastavan kiukkuinen erityisesti aamuisin. Kasvojen iho on märkäpäille tulehtunut ilman muualla kehossa ilmenevää atooppista ihottumaa. Lapsella on edelleen näkyvissä märkäisen tulehduksen jättämät arvet kasvoilla. Nämähän kuitattiin lääkäreiden toimesta aikaisemmin hormoninäppylöiksi, mutta lähempänä yhtä ikävuotta lääkärit alkoivat kysellä minulta, että mitähän tuo kasvojen ihottuma on. Jaa-kuulkaa-a.

Vauvan pituuden kehitys romahti ja painoa ei ollut tullut aikaisemmin imetyksellä kohisten kasvaneelle lapselle lisää puoleen vuoteen. Hän kärsi jatkuvasta ylähengitystieinfektiokierteestä, kurkunpään turvotuksesta (sisäänhengitys vaikeutunut) sekä ajoittaisista nivelkivuista. Yritimme jälleen hakea apua neuvolasta, joka oli totaalista ajanhaaskausta. Heidän mielestään tilanteessa ei ollut mitään ihmeellistä, eikä jatkoselvittelyille ollut aihetta. Tässä vaiheessa nostin neuvolan osalta lapaset pystyyn, enkä näiden asioiden kanssa sinne olekaan palannut. Ihan kiva paikka käydä hakemassa rokotukset ja seuraamassa lapsen painoa ja pituutta, muuhun siitä ei meidän osaltamme ole ollut hyötyä.

Kuopuksen hengitysoireilujen pahentuessa ja neuvolan siis osoittautuessa täysin kädettömäksi näissä asioissa haimme ja saimme jälleen apua yksityiseltä, jossa allergialääkärin johdolla aloimme jäljestämään ruoka-aineita, jotka oireilua aiheuttivat ja tällä tiellä olemme edelleen. Nähdäkseni tässäkin tapauksessa jälkeen päin ajateltuna annoimme tilanteen mennä suhteellisen (liian) pitkälle, ennen kuin lähdimme hakemaan syyllistä lapsen syömistä ruoista tai rajoittamaan hänen ruokavaliotaan.

Saatuamme yliherkkyyspaletin selviteltyä ainakin suurilta osin, Kuopuksen elimistö sai aikaa palautua. Ruokavalion ollessa huomattavasti suppeampi ja lapsen syödessä vain murto-osan aikaisemmista hevosannoksista, painoa lähti tulemaan reippaasti. Syynä tähän oli kaikesta päätellen ripuloinnin loppuminen ja ravinnon imeytyminen. Infektiokierre ja limaisuus helpottivat, ihottuma hävisi. Pituuden kehityksen ja rautavarastojen palautuminen on ottanut pidemmän aikaa, mutta tänä keväänä 2-vuotiaana Kuopus pääsi vihdoin takaisin ”normikäyrille” pituudenkin suhteen. Hän oireilee edelleen viikoittain tekijöille x, y ja z, mutta rankimmat oireet ovat väistyneet ja kasvu näyttää palautuneen uomiinsa. Mietin vain, että miten pahaksi tilanne olisi mennyt hänen kohdallaan, jos olisimme jääneet neuvolan ja perusterveydenhuollon varaan. En oikeastaan halua edes ajatella asiaa.

Diagnosointi

Tavallisimpia oireita aiheuttavia ruoka-aineita Suomessa ovat lehmänmaito, kananmuna, gluteenia sisältävät viljat (vehnä, ohra, ruis), ja palkokasvit (mm. maapähkinä, herne ja pavut (Käypä hoito, lasten ruoka-aineallergiat)

Mistä ruoka-aineallergioissa ja yliherkkyyksissä on kysymys? Itse koin tämän lasten ruoka-aineallergioiden Käypä hoito suosituksesta löytyvän jaon jotenkin selkiyttäväksi: Ruoka-aineiden ei-toksiset haittavaikutuksen jaetaan immuunivälitteisiin (ruoka-allergia) ja ei-immuunivälitteisiin (ruokaintoleranssi) oireisiin. Näistä ensimmäiset voivat olla IgE tai ei-IgE välitteisiä. Ei-immuunivälitteiset oireet puolestaan voivat olla enstymaattisia, farmakologisia tai määrittelemättömiä (Käypä hoito, lasten ruoka-aineallergiat). Katso myös täältä ruoka-allergioiden immunopatologinen jaoittelu.

Suolioireinen allergia voi ilmetä välittömästi (tavallisesti IgE-välitteiset reaktiot), tuntien tai useiden päivien viiveellä allergeenille altistumisesta. Ainoa luotettava käytössä oleva testausmuoto on välttämis-altistuskoe, joka perustuu oireiden havainnointiin. Altistuskoe voidaan tehdä myös sairaalassa kaksoissokotettuna. Verikokeiden ja prick-testien luotettavuus on heikko, eikä niillä voida poissulkea allergiaa. Lapsi voi siis olla ihan ”aidosti” allerginen ja saada allergiadiagnoosin, vaikka verikokeet tai prickit eivät näyttäisi mitään.

Esikoisen pääasiallisen allergeenit löytyivät helposti verikokeiden ansiosta, Kuopuksella verikokeet tai Prickit eivät kertoneet mitään. Kuopuksen yliherkkyyslistan ollessa pitkä ja kimurantti, oireita aiheuttavien ruoka-aineiden nimeäminen on ollut työlästä, sillä luotettava diagnosointi edellyttää oireetonta jaksoa ja lapsen pitäminen oireettomana on ollut todella haastavaa juurikin siksi, että sekoittavia tekijöitä on niin paljon. Diagnostiikan ollessa jokseenkin työlästä, huolellisuutta ja pitkää pinnaa vaativaa, miten sitten hoito?

Kuinka hoitaisi?

Diagnosoidun ruoka-allergian hoitona on vaikeita oireita aiheuttavan ruoka-aineen määräaikainen välttäminen. — Hoidon tavoitteina ovat oireiden hallinta, lapsen normaalin kasvun ja kehityksen turvaaminen sekä mahdollisimman monipuolinen iänmukainen ruokavalio. Käytännössä seurataan välittömien oireiden poistumista, ihottuman ja suolisto-oireiden vähenemistä sekä lapsen yleisen voinnin kohenemista, kasvua kasvukäyrän avulla ja ruokavalion iänmukaista kehittymistä. (Käypä hoito)

Lasten ruoka-aineallergian Käypä hoito suosituksessa todetaan, että ”lapsen ruokavalion monipuolinen laajentaminen ravitsemussuositusten mukaan näyttää vähentävän herkistymistä ruoka-allergeeneille”. Kumpikin lapsistamme on syönyt imeväisikäisenä monipuolisesti ravitsemussuositusten mukaisesti, (pois lukien Kuopuksen varhaisessa vaiheessa todettu maitoallergia ja siitä seurannut maidoton ruokavalio), kunnes taaperoina heidän suolistonsa on ollut todella hurjassa jamassa ja oireet sietämättömiä. Eipä siis tuntunut vähentävän heidän kohdallaan. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö tämä voisi pitää tilastollisesti paikkaansa, mutta jos elimistö ei kestä tiettyjä ruoka-aineita niin kyllä tällä kahden lapsen otoksella käynnissä olevalla seurantatutkimuksella väittäisin tiettyjen allergeenien ja yliherkkyyttä aiheuttaneiden ruoka-aineiden reippaan syömisen heikentäneen ei suinkaan parantaneen heidän tapauksessaan suolistonsa sietokykyä.

Totta on, että turhanaikaisestakin ruoalla kikkailusta on tullut suosittua. Puhutaan ”muotidieeteistä”. Se että muokkaa tai rajoittaa omia syömisiään trendien mukaan tarkoituksenaan pyrkiä parempaan hyvinvointiin tai vaikka ympäristöystävällisempään elämäntapaan on useille ihmisille enemmänkin mielen huvia ja harrastustoimintaa. En halua tällä väheksyä ravinnon merkitystä hyvinvoinnille saati ympäristölle, päin vastoin, vaan pyrin tekemään eron hetken hurahduksesta tiettyihin ruokavalioihin esimerkiksi lapsen suolioireisen ruoka-aineallergian pitkäjänteiseen hoitoon. On melko loukkaavaa ja turhauttavaa, että sitkeän selvitystyön pohjalta allergialääkärin ohjauksessa toteutettavasta ja lapsen vointiin ratkaisevalla tavalla vaikuttavasta ruokavaliohoidosta puhutaan joissain yhteyksissä ”muotidieettinä”.

Esikoisen ruoka-aineallergiat on todettu verikokein, prick-testeillä ja selkeällä tuloksella sairaalassa tehdyssä kaksoissokkoaltistuksessa. Allergisoivia ruoka-aineita on testattu itseasiassa useammin kuin suositellun puolen vuoden välein, mutta kotialtistus johtaa muutaman päivän sisällä oireisiin ja lopulta siihen, että hänen suolistonsa alkaa vuotamaan verta. Vastikään vappujuhlissa kertaluontoinen vahinkoaltistus sekä kananmunasta että maidosta johti ilmeisesti suoliston tulehdusreaktioon, koviin vatsakipuihin, 40° kuumeeseen ja lopulta suoliston verenvuotoon. Episodista toipumiseen meni monta viikkoa ja 3,5-vuotias lapsi heräsi tänä aikana öisin noin tunnin välein itkemään lohduttomasti vatsakipuaan. Altistaisitko sinä lapsesi tälle tarkoituksellisesti?

Johan sitä vähän loivaliikkeisempikin yksilö ymmärtää, että ruoka-aineen, joka saa lapsen suoliston niin huonoon kuntoon, että se alkaa vuotamaan verta, syöminen ei ole välttämättä se paras idea. Silti terveydenhuollon henkilökunta saattaa viestittää hoitokontakteissa puolihuolimattomasti vastakkaista. Silti minusta tuntuu, että joudun edelleen selittelemään sitä miksi en syötä lapselleni hänelle kyseisiä ruoka-aineita.

Lasteni oireiden ja ennen kaikkea niiden helpottumisen perusteella voin omasta kokemuksestani todeta, että lapsille sitkeän selvitystyön kautta oireita aiheuttaneiden ruoka-aineiden löytäminen sekä välttäminen on ollut tuloksellista ja lapsen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ratkaisevalla tavalla vaikuttanutta hoitoa.

Katso oheisesta linkistä Ylen aamuteeveen haastattelu, jossa mm. lastentautien erikoislääkäri Tiina Tuominen kertoo allergiadieeteistä: http://areena.yle.fi/1-3717057

Siedättäminen?

Allergioiden siedättämisestä puhutaan paljon, mutta epämääräisesti. Tämäntyyppinen viestintä johtaa siihen, että suolioireisen lapsen vanhemmalle tulee hankala olo siitä, että hän ei kykene tekemään lapselleen parasta ratkaisua: Syötät lapsellesi allergisoivia ruokia ja katsot kun lapsesi kärsii. Et syötä ja saat lokaa niskaan siitä, että ”sairastutat” lapsesi tarkoituksella. Suo siellä, vetelä täällä. Erityisesti tilanteeseen vihkiytymättömältä maallikoilta nämä heitot lasten siedättämisestä saavat minut punaisen raivon valtaa. Onneksi harva lähtee kokeilemaan onneaan tämän suhteen, sen verran kireällä on ollut otsapanta viimeiset vuodet.

Jos allergisoiva tai yliherkkyysoireita aiheuttava ruoka-aine saa aikaan suolistossa kytevän tulehduksen, joka kerta toisensa jälkeen eskaloituu altistusta jatkettaessa, kuinka paljon tulehdusta on ok saati hyödyllistä lapselle? Kukaan ei tunnu tietävän. Kuinka paljon kärsimystä ja tukalaa oloa lapsen on syytä kokea, etenkään jos lopputulosta, eli suoliston sietokyvyn paranemista ei tällä metodilla tunnuta saavuttavan, päin vastoin? Jos suolisto pääsee oikein huonoon kuntoon oireiden kirjo on moninainen lapsen kärsiessä ja paranemiseen voi mennä kauan. Suoliston ollessa sökö, ravintoaineiden imeytyminen heikentyy, vastustuskyky heikkenee ja soppa onkin taas valmis. Ja tätä tilannetta ei korjatakaan ihan hetkessä. Kun vihdoin on saanut lapsensa oireettomaan tilaan voi arvata, että hänen elimistöään ei tee ehdoin tahdoin enää mieli sotkea ilman painavaa syytä ja todennäköistä hyötyä.

Yrittäessäni saada asiaan tolkkua teoriapuolella havaitsin, että siedätyshoidon Käypä hoito suosituksessa tosiaan todetaan maidon siedätyksen saattavan lisätä maitotuotteiden sietokykyä maitoproteiinille IgE-välitteisesti allergisilla lapsilla. Muiden ruoka-aineiden kohdalla näyttö oli epämääräisempää. Silmiinpistävää oli myös se, että suurin osa tutkimuksista, joihin suositus pohjaa oli tehty kouluikäisille lapsille ja osalla koehenkilöistä on ollut vakaviakin oireita allergeeneille altistumisen johdosta. Suosituksessa todetaan mm.:

  • ”Ruoka-ainesiedätystä harkitaan viisivuotiaalle tai sitä vanhemmalle lapselle, jolla on IgE-välitteinen, altistuksella varmennettu merkittäviä oireita aiheuttava ruoka-aineallergia ja ruoka-aineen välttäminen on hankalaa tai vahinkoaltistuksen riski on suuri.”
  • ”Ruoka-ainesiedätys ei ole vielä vakiintunutta hoitoa, sillä tarvitaan lisää tietoa hoidon turvallisuudesta verrattuna välttämisruokavalioon sekä lisää pitkäaikaisseurannan tuloksia.”

Ruoka-allergian siedätyksestä ja allergian mekanismeista on luettavissa myös mielenkiintoinen artikkeli Duodecimin sivuilta (Mäkelä ym. 2011): Ruokasiedätys – uusi ajattelutapa ja hoito ruoka-aineallergioihin. Artikkelissa puolletaan niin ikään IgE-välitteisen ruoka-allergian siedätystä, mutta todetaan muun muassa myös, että:

  • ”Ruoka-aineallergian spontaanin paranemisen tarkka immunologinen mekanismi on kuitenkin tuntematon”
  • ”Siedätyshoidon vaikutusmekanismi tunnetaan huonosti ja valtaosa immunologisia tapahtumia selvittävistä tutkimuksista on tehty eläinmalleissa ja pistossiedätyshoitoa siitepölyallergian vuoksi saavilla potilailla (Akdis ja Akdis 2011).”
  • ”Tällä hetkellä hoitoa voidaan suositella annettavaksi vain siedätykseen ja ruoka-aineallergioiden hoitoon perehtyneessä allergologisessa hoitoyksikössä.”

Eli: Ruoka-aineiden siedätyksen vaikutusmekanismien tunteminen ja tutkimusnäyttö siedätyksen hyödyistä on edelleen vaillinaista myös IgE-välitteisessä ruoka-aineallergiassa, siedätyshoidon Käypä hoito suosituksen mukaan varsinainen ruoka-aineille siedättäminen on ajankohtaista vasta yli viisivuotiaille lapsille ja esimerkiksi Mäkeän ym. (2011) mukaan hoito tulisi antaa siihen erikoistuneissa hoitoyksiköissä. Jännästi tätä vastaan kyllä toimitaan tuolla käytännön kentällä, kun myös ei-IgE-välitteisesti allergisten tai yliherkkien pikkulasten vanhempia painostetaan siedättämään pieniä ihmisiä aivan miten sattuu kotona. Kuinka ihmeessä voidaan suositella, jopa painostaa toteuttamaan hatusta vedettyä ”siedättämistä”, jos hoidon menetelmistä ei ole yhtenäistä linjaa tai edes turvallisuudesta riittävästi tietoa, mutta sen pieleen mennyt toteutus aihettaa tuskallisia oireita lapselle?

Tähän päivään mennessä itselläni ei siis ole edelleenkään aavistustakaan, kuinka etenkään ei-IgE-välitteistä suolioireista allergiaa saati yliherkkyyttä siedätettäisiin kotioloissa, vaikka asiaa hoitokontakteissa epämääräisesti heitelläänkin. Oma vaatimaton näkökulmani asiaan on, että jos aiheuttaa kotosalla mututuntumalla lapselleen peräkkäisiä allergisia reaktioita se ei ole kyllä ole siedättämistä suositusten mukaisessa mielessä. Se voi olla tarpeettoman kärsimyksen aiheuttamista ja pahimmassa tapauksessa vie lapsen suoliston sietokykyä entistä heikompaan suuntaan.

Vertaistuki auttaa

Vertaistuen parissa kukaan ei todennäköisesti tule sanomaan sinulle ”no aikakaan sun lapses ei ole kuolemansairas”, kun kerrot että olet väsymyksestä niin sekaisin, että pelkäät itse kuolevasi. It could be worse, tiedetään. Moni varmasti ripustautuu juuri tuohon ajatukseen ruokahommien pänniessä, mutta se ei silti tarkoita sitä, että sinulla ei olisi oikeutta tunteisiin, joita lapsen oireiden kanssa painiminen, valvominen, huoli ja kipujen katsominen vuodesta toiseen saa aikaan.

Jos aihepiiri koskettaa, kehoitan lämpimästi liittymään Allergialapset Ry:hyn sekä heidän ylläpitämäänsä Facebook-ryhmään, joka on monelle kaltaiselleni ehdottoman, suorastaan korvaamattoman tärkeä paikka saada ja jakaa tietoa sekä tukea. Et ole yksin, meitä on tuhansia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraa Perheestä blogia myös Instagramissa ja Facebookissa!

Lähteet & lue lisää:

SaveSave

SaveSave

Leipomisen ylistys

Lauantaiaamupäivä, iso kupillinen teetä keinutuolissa nautittuna, pojat ulkoilemassa isänsä kanssa ja oho: televisiosta sattuu tulemaan Koko Suomi leipoo. Ihan parasta!! Ihminen on nyt kyllä rentouden ytimessä tässä 😀 Samalla kun saa ihastella ohjelman leipureiden taituruutta, niin voi hakea inspiraatiota omiin leipomusviritelmiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Anteliaasti voita (sinistä Keijua)..

Leipominen on terapeuttista tai vähintäänkin mielekästä toimintaa monella tasolla. Siinä saa toteuttaa luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä, tuotos tuo iloa myös muille ja käytetään lopulta ravinnoksi. Aisteista näkö, tunto ja hajuaisti saavat monipuolisesti ärsykkeitä läpi tekemisen prosessin. Erityisesti pullataikinan tekeminen hartaasti on merityksellinen juttu itselleni. Kardemumman ihana tuoksu, lämpimän pehmeä taikina ja vaivatessa pikkuhiljaa syntyvä sitko. Onnistuneen taikinan kuohkea kiinteys. Taikinan muotoilu, leivonnaisten kohottaminen, uunista nouseva huumaava tuoksu ja lopulta uunituoreesta pullasta nauttiminen yhdessä perheen kanssa on vain jotenkin niin ytimessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
..rutkasti fariinisokeria ja kanelia..

Omat isoäitini olivat taitavia leipureita ja äidiltäni olen oppinut leipomisen perusteet jo varhain. Hyvän pulla tekeminen on ollut tässä olennaisessa roolissa. Muistan, kuinka nyt jo edesmennyt hirvittävän rakas koiramme rakasti puolestaan pullaa niin hirvittävästi, että kuola valui sen suupielestä ensimmäistä herkkupalaa odottaessa. Tuoksu oli sen mielestä niin vastustamaton, ettei mikään muu ruoka tai herkku ei aikaansaanut vastaavaa reaktiota. Koira osallistui äidin kanssa leipomiseen alusta loppuun keittiössä notkuen, nojaillen jalkaan ja kerjäten makupaloja taikinasta prosessin edetessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
..viipaleiksi..

Muistan myös hyvin, kuinka ala-asteikäisenä silloisen parhaan ystäväni (<3) kanssa leivoskelimme mitä milloinkin, joskus onnistuen – useimmiten emme kovinkaan hyvin. Hänenkin viisaat vanhempansa suhtautuivat huumorilla ja kärsivällisesti leipomisintoomme. Kerran tosin saimme palautetta hyvin painavasta syystä, sillä olimme käräyttäneet kakun alumiinivuoassa missäpä muussakaan mikrossa. Ihme ja kumma, mikro ei räjähtänyt tai edes muistaakseni hajonnut? Vuoka tosin hiiltyi pilalle. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita..

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
..vuokaan ja uuniin..

Nykyään ongelmanratkaisukykyä saa harjoittaa leipomisen suhteen entistä enemmän lasten allergioiden rajoittaessa perinteisten raaka-aineiden käyttöä. Poissa ovat siis vehnä sitkoineen, kuohkeuttavat kananmunat, kerma, voi ja muut maitotuotteet. Sain yllykkeen leivontablogin perustamiseen erityisesti Kuopuksen allergioiden vuoksi. Valmiita leivonnaisia, leipää tai edes jauhoseoksia, jotka sopisivat hänelle ei käytännössä ole saatavilla lainkaan, siksi kaikki on tehtävä ja kokeiltava itse.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
..gluteeniton, munaton ja maidoton bostonkakku uunista ulos!

Reseptien kehittäminen ja kirjoittaminen ylös blogiin tuntui mukavalle ajatukselle paitsi siksi, että ne ovat siellä kätevästi saatavilla jatkossa myös itselle, myös siksi, että niistä olisi mahdollisesti hyötyä myös toisille ruokarajoitteisille. Ja palautteen mukaan näin onkin käynyt. Jokainen palaute siitä, että resepti on ollut ruokavalioon sopiva ja maukas on todella merkityksellinen ja kannustaa jatkamaan reseptien tekemistä näkyväksi myös muille ”rajoittuneille” leipureille. Joten – kohti keittiötä! Tänään ajattelin kokeilla viljattoman puolukkapiirakan tekemistä 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Valmiiseen pöytään

Toisen laittama ruoka maistuu aina paremmalta. Omat kokkaukset eivät oikein innosta, kun ruokaa tulee valmistamisen aikana jotenkin jo liikaa haisteltua ja katseltua. Ruoan idea ikäänkuin ehtii jo väljähtyä? Toisen tekemä ateria säilyttää riittävän arvoituksellisuutensa ja maistuu erityisen hyvälle. Valmiin aterian äärelle pääseminen on harvinaista herkkua, jota osaa arvostaa sen osuessa kohdalle.

Rakastan leipomista, mutta ruoan laittaminen arkena on useimmiten välttämätön paha. Ja ruoanlaittohommaahan riittää, sillä Kuopukselle ei valmisruokaosastolta löydy oikeastaan mitään syötävää pakasteranskalaisia lukuunottamatta, ja niiden syömäkelpoiseksi määrittelystä voi olla montaa mieltä. Ruokaa on siis jaksettava veivata aina ja miten väsyneenä tai kyllästyneenä hyvänsä, kun valmispinaattilettuoptiota ei ole.

Ruokavalion ollessa niinkin rajattu kuin Kuopuksella tällä hetkellä on, ei voi tietenkään olettaa, että hänelle sopivaa syötävää olisi useinkaan saatavilla kodin ulkopuolella liikuttaessa. Olemmehan itsekin usein sekaisin allergiaselvittelyiden suossa ja ruoka-aineita tuntuu tippuvan pois yrityksenä saada toisia takaisin, eli lasta oireettomaksi, jotta luotettava altistaminen olisi mahdollinen. Siksipä ruoalla on nähdäkseni liiankin iso ja useimmiten stressaava sävy arjessamme. Sopivien ja sopimattomien, täyspainoisten, puhtaiden ja vielä maisuvien ruokien miettiminen aiheuttaa melkoisesti päänvaivaa. Ja rehellisyyden nimissä, usein uunissa paistuvat ne ranskalaiset.

On täyttä juhlaa päästä aterioimaan valmiiseen pöytään. Erityisen upea on tilanne, jossa läheinen on ottanut asiakseen kysellä mitä lapsostemme ruokavalioon sisältyy ja valmistanut tämän mukaisen aterian. Se on yksinkertaisesti mahtavaa. Eilen viimeksi pysähdyin jälleen pohtimaan yhdessä syömisen merkityksellisyyttä palatessamme isänpäivän sukuloinnilta. Palauduimme reissulta erittäin hyvin syöneinä ja ylläpidettyinä, kuten aina. Kiitos maailman ihanimman Maalaiskummilan ja Vaarin, kotona iltapalalla nautittiin vielä Vaarin kalastamaa kuhaa ja Kummin Esikoisen kanssa leipomia maidottomia, luontaisesti gluteenittomia ja maissittomia karjalanpiirakoita. Voi onnen päivää!

Tähtihetkiä on myös se kun Ukki, ken ei ennen ikinä laittanut ruokaa, on opetellut tekemään koko perheelle sopivia herkullisia ruokia, jotka odottavat höyryävän lämpiminä rämpäistessämme paikalle väsyneinä ja nälkäisinä. Tai se kun äitini vaatii kylään junalla tullessaan tuoda toisesta kaupungista asti laukussaan raahaten valmiiksi tekemäänsä ja pakastamaansa ruokaa. Ja marjoja. Ja mehuja. (Mummilaan kokkauksien äärelle pääseminen on vielä kokonaan oma lukuna – hän on nimittäin jokseenkin taitava ruoanlaittaja.)

Arvostankin näitä läheisten järjestämiä ”valmiiseen pöytään” hetkiä suuresti paitsi niiden konkreettisen avun ja ilon vuoksi, myös siksi, että koen ne välittämisenä osoituksina. Ruoka on niin paljon muutakin kuin vain polttoaine. Yhdessä syömisellä on valtavan iso emotionaalinen merkitys nimenomaan jakamisen ja yhteisyyden kannalta. Kun joku näkee vaivaa tehdäkseen yhdessä nautittavan aterian se on aidosti merkityksellistä ja lämmittää mieltä pitkään. Juhla-ateria voi olla vaikka kauniisti aseteltuja hedelmiä – hetken taika on siinä että ne nautitaan yhdessä.

Viime kesänä Muumimaailmassa vieraillessamme muutenkin mainioksi elämykseksi osoittautuneen teemapuiston ehdoton ja odottamaton kohokohta äiti-ihmiselle oli myös ruoka-aineallergisille vaihtoehtoja sisältänyt Mamman Keittiön buffet ja huolelliset merkinnät ruokien sisällöistä. Hyvä etten itkenyt ilosta valitessani järkevää ja lapselleni sopivaa lämmintä ruokaa linjastosta. Teki mieleni huutaa, että ”tajuatteko ihmiset, että tämä perunamuussi on tehty RIISIMAITOON?!?” En ihan voi mennä takuuseen, etten onnespäissäni niin tehnytkin.

Screen Shot 2016-11-14 at 15.34.15.png
Kuvankaappaus Muumimaailman sivuilta