Lasten ruoka-allergiat: sosiaalinen taakka

Oletteko tulleet ajatelleeksi, että joka paikassa syödään ja koko ajan? Jos teillä on vakavasti allergisia lapsia, olette taatusti kivuliaan tietoisia tästä.

Joka paikassa nakerretaan, tiputellaan ja lääpitään ruokaisilla käsillä jotain. Tarjotaan jotain, tuputetaan jotain ja ”voi voi, kun ei teille nyt voi mitään tarjota”.

Syöminen sosiaalisissa tilanteissa on asia, johon suurin osa ihmisistä kiinnittää juuri mitään huomiota ja tämä on tietysti ymmärrettävää: syöminen on hengittämisen ohella aika elementaarinen harrastus, jos meinaa pysyä hengissä ja ruoka on tosiaan keskeinen osa sosiaalista elämää ja kulttuuria.

Kun ruokaan tai sen syömiseen liittyy joku ongelma, se saattaa tehdä yllättävän isonkin kuprun ruoka-allergisen lapsen ja lapsen vanhempien elämänlaatuun. Tässä ei tarvitse uskoa vain sanaani, sillä asiaa on nimittäin tutkittu maailmalla varsin paljon. Tampereen yliopistossa tehdyn terveystieteiden väitöskirjan ”Perheen elämänlaatu alle kouluikäisen ruoka-allergisen perheessä” (Komulainen 2014) mukaan perheiden elämänlaatu oli heikentynyt vertailuaineistoon nähden kaikilla osa-alueilla. Lapsen ruoka-allergia heikensi elämänlaatua erityisesti psykososiaalisen hyvinvoinnin osalta.

Esitimme Pikkusiilien Instagramissa taannoin kysymykset: ”Onko ruoka-allergia tuonut sosiaalisia haasteita perheelle? Miten lapsen allergiat vaikuttavat sosiaalisiin tilanteisiin? Mikä helpottaisi allergioiden kanssa elämistä?”

Saamamme vastaukset olivat varsin puhuvia ja antavat välähdyksen siitä, minkälaisten tekijöiden kanssa allergiaperheissä painitaan. Luokittelin saamamme vastaukset kategorioihin asenteet, väsymys, omien eväiden tuomat haasteet, kontaminaatioriski sekä lisää tietoa ja tukea.

Allergiat ovat verottaneet harrastusmahdollisuuksia. Vauvauintiin on vaikea osallistua, jos lasta ei saada oireettomaksi ja tämä ripuloi 12 krt/vrk ja oksentaa useita kertoja päivässä.

Asenteet:

  • Fiksun ja ymmärtäväisen lähipiirin kanssa ei pahemmin (ole ollut haasteita). Onneksi!
  • Tuntuu että kaikki ei ymmärrä että voi olla tosi allerginen jollekin ja siitä voi olla tosi rajutkin oireet pienestä määrästä!
  • Vähättely ja neuvominen. Muut saattavat voivotella lapsen ruokavaliota tai syyttää äitiä, ettei anna lapselle monipuolisesti ruokaa.
  • Aina saa olla omia eväitä ja yrittää muille selittää ”Ei lapseni ei oikeasti saa syödä tätä”.
  • Joutuu selitellä miksei syödä esim vierailla tai miksi omat eväät.
  • Aina täytyy olla valppaana ja vahtia jopa ihmisten puheita.
  • Ei uskalleta/ haluta kutsua kylään, kun oma hauskanpito on kaiken A ja O.
  • Joskus on jäänyt kutsu saapumatta, koska on ruokavalioltaan hankala. Toivon, ettei lapsi koe tulevaisuudessa samoja tilanteita.
  • Kyläilykutsut vähenivät allergioiden mukana.

Väsymys:

  • Jos lapsi kovin oireilee, ei oikein jaksa tai halua lähetä minnekään.
  • Kyllä, varsinkin vauva-aikana (on ollut sosiaalisia haasteita) ja se ”mökkiytyminen” jäänyt päälle.
  • Suppea ruokavalio taaperolla + oma imetysdieetti vaikuttaa.
  • Tuntuu vaikealta lähteä mihinkään.
  • Lasta (+ äitiä) harmittaa, kun näkee muiden syövän kaikkea.
  • Eka kokemus kaverisynttäreistä oli jo niin jäätävä, että kauhulla odotan tulevaa.Lapsella paha mieli omista eväistä ja syömisen rajoittamisesta + vahinkoaltistusten pelko.
  • Itkevää lasta ei kehtaa viedä. Sitten myöhemmin väsyy jo eväiden rahtaamiseen ja asenteisiin.
  • Välillä vaan miettii mitä lapsi on syönyt ja mille nyt reagoi, joten vaikea olla hyvää seuraa.
  • Imetysdieetti on aiheuttanut sen, että lounastreffit ja juhlat ovat tilanteina kiusallisia.
  • Tekisi mieli kieltäytyä kaikista juhlakutsuista ja olla järjestämättä juhlia ollenkaan, koska tarjottavat.

Omien eväiden tuomat haasteet:

  • Juuri minnekään ei voi lähteä, kun on pakkasen vankina kotona.
  • Hankala lähteä kotoa kun eväät pakkasessa.
  • Eväät oltava aina mukana ja kaikki kyläilyt, ravintolat yms. vaativat suunnittelua.
  • Ruokien mukaan tekeminen ja pakkaaminen on raskasta, joten monia menoja on karsittu.
  • Emme voi syödä ravintoloissa tai ylipäätään ulkona, omat eväät aina mukana. Häpeä, kateellisuus, itku.
  • Eväät täytyy olla joka paikassa mukana ja siitähän se riemu repeää kun törmää vielä siihen, ettei omia eväistä saa tarjota.

 Kontaminaatioriski:

  • Ruoka osana sosiaalisia tilanteita on stressaavaa vakavien allergioiden kanssa.
  • Menoja jouduttu perumaan esim. kontaminaatio- tai ilmavälitteisen riskin vuoksi.
  • Julkisiin tiloihin voi olla vaikeaa sopia tapaamisia, jos lasten leikkipaikat ovat sotkuisia.
  • Olisi helpompaa, jos ravintolat olisivat enemmän tietoisia vakavista allergioista (esim. kontaminaatioriski), ”saattaa sisältää” –tuotteita olisi vähemmän ja jos esim käsisaippuat eivät sisältäisi yleisimpiä vakavia allergeenejä. Olisi myös tärkeää, että ihmiset huolehtisivat julkiset syöttötuolit ja pöydät siisteiksi syömisen jälkeen ja helpottaisi, jos ruokailu pidettäisiin erillään leikeistä ja nassut ja tassut siistittäisiin syömisen jälkeen.

 Lisää tietoa ja tukea (vastauksia kysymykseen ”Mikä auttaisi allergioiden kanssa elämistä”?):

  • Kun ei kauhisteltaisi ja tehtäisi kauheaa numeroa asiasta.
  • Yhteiskunnalta parempi tuki (myös rahallinen).
  • Enemmän yksittäisiä ruoka-aineita esim Pilttipurkeissa.
  • Ymmärretään allergiat, eikä väkisin yritetä antaa jotain vääriä aineita.
  • Tietämyksen lisääntyminen! Ilman oikeaa tietoa on ymmärrettävästi vaikea ottaa muut huomioon.
  • Enemmän ravintoloita, joista saisi kaiketonta ruokaa. Muiden ihmisten tietous asioista, vertaistuki.
  • Tieto!! Surullisen vähän on tietoa esim. ravintoloilla gluteenittoman ja viljattoman erosta.
  • Puhuminen ja ymmärryksen lisääntyminen, että kysyttäisiin jos ei tiedä/ muista.
  • Tietoisuus ja se että ymmärrettäisiin allergioiden vakavuus.
  • Ymmärrys. Konkreettinen apu esim. ruoanlaitossa.
  • Tieto. Tieto. Näkyvyys.
  • Se, että terveydenhuolto ponnekkaasti olisi allergisten ihmisten puolella.
cake-5356141_1920
Kuvat: congerdesign Pixabaystä

Liity seuraamaan Asioiden välillä -blogia Instagramissa sekä Pikkusiilit someyhteisöä Instagramissa ja Facebookissa. Tehdään yhdessä allergiat näkyviksi!

 

 

 

 

#allergiatnäkyviksi

#allergiatnäkyviksi on tunniste, jota aloimme käyttää sosiaalisessa mediassa sittemmin Pikkusiilit muodostaneen sisällöntuottajaryhmän kesken.

Tunnisteen idea on toimia keinona, jolla vertaistukea allergiaelämään kaipaavat ihmiset löytävät toisensa sosiaalisessa mediassa. Toisaalta halusimme myös tehdä tunnisteen, joka viestii siitä, että allergiaelämään liittyy puolia, joiden laajempi ymmärrys muun muassa helpottaisi allergiasuossa tarpovien perheiden sosiaalisia tilanteita.

#allergiatnäkyviksit tunnistetta ei ole sidottu mihinkään järjestöön, yhdistykseen tai edes Pikkusiileihin, vaikka olemmekin sen käytön aloittaneet. Käytä siis rohkeasti!

Ps. Jos haluat, että Pikkusiilit löytävät sinut, muista myös tägätä tekemiisi julkaisuihin @pikkusiilit!

20200704_141605_0000

Mikä on Pikkusiilit?

  • Pikkusiilit on someyhteisö, jonka tarkoituksena on lisätä ymmärrystä kuormittavasta arjesta, välittää vertaistukea sekä edistää perheiden hyvinvointia.
  • Pikkusiilien Facebook ja Instagram -tileille ovat tervetulleita seuraamaan kaikki, jotka kaipaavat tietoa sekä vertaistukea vauvan itkuisuudesta, lasten refluksista, ruoka-allergioista ja näihin liittyvistä liitännäishaasteista.
  • Pikkusiilit haluavat tuoda esiin allergiaelämään liittyviä kuormitustekijöitä ja peräänkuuluttaa ammattilaisia kohtaamaan, selvittämään ja hoitamaan lasten ruoka-allergioihin liittyviä oireita.

 

Lasten ruoka-allergiat: oikeus hoitoon

Tiesit varmaan, että vastuu ruoka-allergisten lasten hoidon toteuttamisesta kuuluu kuntien ja kuntayhtymien tuottamien perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluiden vastuulle. Vastuusta toteuttaa hoitoa säädetään terveydenhuoltolaissa. Perusterveydenhuollon vastuulla on hoidon kokonaisuuden yhteensovittaminen.

Lasten ruoka-allergioiden hoidon yhteneväisyyttä edistämään laaditun Käypä hoito -suosituksen mukaan ”Perusterveydenhuollon tulee havaita tapaukset, joissa on syytä epäillä ruoan aiheuttamaa anafylaksiaa tai esiintyy pitkäaikaisia tai vaikeita iho- tai suolisto-oireita, ja lähettää niistä kärsivät lapset jatkotutkimuksiin. Lievästi oireilevat lapset tutkitaan ja hoidetaan perusterveydenhuollossa.”

Terveydenhuoltolaki 8§: ”Kunnan perusterveydenhuollon on vastattava potilaan hoidon kokonaisuuden yhteensovittamisesta, jollei siitä muutoin erikseen sovita.”

Miten lapsen ruoka-allergiaa hoidetaan? Käypä hoito -suositus antaa tähän varsin selkeän vastauksen: ”Hoitona ovat vaikeita oireita aiheuttavan ruoka-aineen määräaikainen välttäminen ja tasapainoinen iänmukainen ruokavalio, jolla taataan lapsen normaali kasvu ja kehittyminen.” — ”Jos lapsella on lieviä oireita tai oireet ilmaantuvat vasta isommilla annoksilla tai pitkäaikaisessa käytössä, kyseistä ruoka-ainetta tarjotaan lapselle oireiden sallimissa rajoissa.”

Eli: ruoka-ainetta annetaan, jos oireet ovat siedettäviä, vältetään määräaikaisesti, jos näin ei ole.

  • Ruokien aiheuttaman yliherkkyyden taustalla on monia mekanismeja, joista allergia on vain yksi muoto.
  • Allergiat jaetaan IgE-välitteisiin sekä ei-IgE-välitteisiin.
  • Kaikkiaan arviolta 5–8 %:lla pikkulapsista on merkittävä ruoka-allergia.
  • Suolioireita (vatsakipu, ripuli, oksentelu) esiintyy arviolta kolmanneksella potilaista.

(Ruoka-allergia: Mäkelä & Pelkonen, 2016)

Asia on paperilla täten siis verrattain simppeli sekä lain että Käypä hoito -suosituksen valossa. Ruoka-allergiaa hoidetaan ruoka-aineiden määräaikaisella välttämisellä.  Kunnan on järjestettävä palvelut, perusterveydenhuollon on vastattava hoidon kokonaisuuden yhteensovittamisesta ja toteutettava sekä seurattava lievempien allergioiden hoitoa. Missä näin käytännössä kuitenkaan tapahtuu? Käytännössä erityisesti suolioireisiin (ripuli, oksentelu, vatsakivut) painottuvien ja viivästyneesti oireilevien allergioiden hoito painottuu nykypäivänä yksityisille vastaanotoille.

Yksityisillä vastaanotoilla jotkut suosituista lääkäreistä laskuttavat pelkästä käynnistä useita satoja euroja ja laboratoriotutkimusten kustannukset saattavat nousta nopeasti tuhansiin. Nämä viulut maksetaan sitten nousevien vakuutusmaksujen ja omavastuiden muodossa – vakuutusyhtiöt kun eivät ole mitään hyväntekeväisyysjärjestöjä.

Perheillä, jotka eivät maksa kalliista sairaskuluvakuutuksista tai heille ei ole sitä myönnetty esimerkiksi sairauden vuoksi, on aniharvoin varaa käyttää yksityisten lääkäriasemien erikoislääkäreiden palveluita. Vaikeus saada lapselle hoitoa perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon piiristä asettaa täten allergiaperheet epätasa-arvoiseen asemaan. Kuvio tuntuu hieman erikoiselta maassa, jossa kutenkin ylläpidetään verovaroin varsin ansiokasta ja hintavaa julkista terveydenhoitojärjestelmää, eikö totta?

Neuvolajärjestelmän tehtävä on hoitaa vähän kaikkea, mutta ei sairauksia, vaan toiminta keskittyy niin sanotun kansanterveystyön terveyttä edistävään ja ongelmia ennaltaehkäisevään työhön. Lasten ruoka-allergioihin liittyvää erityisosaamista neuvoloissa on täysin satunnaisesti, vaikkakin ruoka-allergioiden esiintyvyydeksi arvioidaan iän mukaan 3-8% ja allergioiden on todettu lisääntyvän.

Miten ruoka-allergioita sitten hoidetaan tavallisesti terveyskeskuksissa? Ilmeisesti pääsääntöisesti tekemällä lähetteitä erikoissairaanhoitoon, josta lähetteet palaavat bumerangina, jos siellä katsotaan, että lapsen oireilu on erikoissairaanhoitoon liian lievää.

Yksi merkittävä ongelma myös erikoissairaanhoidon suhteen on se, että sen laatu vaihtelee dramaattisesti. Samaisessa sairaalassakin voi kohdata lääkärin, joka kohtaa perheen ja rakentaa eteenpäin vievän hoitosuhteen tai lääkärin, joka tylyttää, uhkailee, naureskelee ja väheksyy lapsen oireita. Ei ole myöskään tavatonta, että suolisto-oireista kärsivälle lapselle ei tunnu löytyvän erikoissairaanhoidon piiristä ”oikeaa” paikkaa, sillä suolistopuoli ei hoida allergioita ja allegiapuoli ei tunnu hoitavan suolisto-oireisia lapsia fokuksensa ollen iho-oireilussa, astmassa ja anafylaksiassa. Suolistollaan oireilevat allergialapset ovat täten melkoisia väliinputoajia hoitoketjuissa, jotka myös vaihtelevat sairaanhoitopiirien välillä.

Tässä välissä on hyvä pysähtyä miettimään mitä suolisto-oireisella allergialla oikeastaan tarkoitetaan? Suolioireista allergiaa tai suolisto-oireista allergiaa käytetään tavallisesti puhekielessä erotuksena nopeasti reagoivista IgE-välitteisistä allergioista viitaten viivellä ilmeneviin ja suolisto-oireisiin painottuviin ruokayliherkkyyksiin (= allergiat ja intoleranssit). Myös IgE-välitteiset allergiat voivat oireilla mahasuolikanavan oireilla, ja viiveisesti oireileva allergia voi oireilla myös esimerkiksi iholla, joten suolisto-oireinen allergia on sinänsä mielestäni luokittelevana terminä hieman hämäävä ja epäspesifi, joka myös hankaloittaa asiasta viestimistä.

Diagnoosi K52.2: Allerginen tai muu ruokavaliosta riippuva maha-suolitulehdus ja/tai koliitti (ICD-10)

Miten ruoka-allergia diagnosoidaan? Koska laboratoriokokeet ovat vain suuntaa-antavia (esim. prick-testit, IgE vasta-aineet) ja osa erityisesti viiveisesti oireilevista allergioista ei näy missään nykyään käytössä olevista laboratoriotesteistä, ainoa varma keino diagnosoida on välttö-altistus.

Viljojen ja maidon osalta tämä tehdään tavallisesti joko valvotusti (etenkin välittömästi oireilevien allergioiden kanssa) tai kaksoissokotettuna (etenkin viiveiset oireet), eli julkisella puolella erikoissairaanhoidon piirissä. Muilta osin Käypä hoito -suosituksen mukaan ”diagnoosin perustana ovat kokeilut, jotka toteutetaan kotona lääkärin, terveydenhuoltohenkilökunnan ja potilaan huoltajan kanssa yhdessä laaditun suunnitelman mukaan.”

”Yksittäisiä ruokia, joilla ei ole ravitsemuksellista merkitystä, voi eliminoida perusterveydenhuollossa, kun oireen ja ruoan yhteys on selvä. Välttäminen ja kokeilu kotiolosuhteissa oirepäiväkirjan avulla riittää.” (Lasten ruokayliherkkyys ja -allergia, Lääkärin käsikirja)

Diagnosoinnissa astuu kuvioon valta ja subjektiivisen kokemuksen merkitys. Kenellä on valta määrittää se, mikä katsotaan lapselle siedettäväksi oireeksi, mikä lieväksi ja mikä merkittäväksi?

Käypä hoito -suosituksen altistukseen liittyvä oiretaulukon löydät täältä. Esimerkiksi subjektiivisten oireiden kohdalla mainittu ”Tuskaiset suolioireet, väsähtäneisyys”, kutinan kohdalla mainittu ”kovaa jatkuvaa raapimista” ja objektiivisissa oireissa mainittu ”oksennus tai ripuli” ja kardiovaskulaarisena/ neurologisena oireina ”heikotus, huimaus ja takykardia” ovat kaikki oranssilla merkittyjä oireita. Oranssi ruutu merkitsee siis sitä, että altistuksessa voidaan edetä. Vasta kolme oranssia ruutua, eli edellä mainittua vastaavaa oiretta katsotaan merkiksi todellisesta reaktiosta.

Kuka aikuinen elelisi elämäänsä ”kovan jatkuvan raapimisen” ja ”tuskaisten suolioireiden” kanssa vapaaehtoisesti kovinkaan hyvin pyrkimättä vaikuttamaan näihin oireisiin? Niinpä. Miksi ihmeessä sitten lastemme pitäisi?

Lasten tasa-arvoisen hoidon, terveyden ja perheiden hyvinvoinnin edellytysten vuoksi olisi tärkeää, että myös lasten viivellä oireilevien ruokayliherkkyyksien hoitoon kehitetään toimivia keinoja toteuttaa lasten allergioiden hoitoa ja sen seurantaa moniammatillisesti.

Jotta ruoka-allergian hoitoa voitaisiin toteuttaa asianmukaisesti, perheet tarvitsevat pitkäkestoista ja kohtaavaa tukea väliaikaisten eliminaatiodieettien laatimiseen, seuraamiseen ja purkamiseen sekä täysipainoisen ruokavalion takaamiseen. Käytännössä tämä edellyttäisi kontaktia kokonaistilanteesta kartalla olevaan ruoka-allergioihin perehtyneeseen ravitsemusterapeuttiin ja lääkäriin. (Paljon mutten kertoo esimerkiksi se, että ruoka- ja oirepäiväkirjan ylläpitämiseen ei ole mitään yhtenäisiä yleisesti käytössä olevia ohjeita tai pohjaa, vaikka tämä on viiveisten oireiden seuraamisessa ihan ensiarvoisen tärkeä menettely.)

Muista, että oikeudesta hyvään hoitoon säädetään muun muassa laissa potilaan asemasta ja oikeuksista. Hoitoonsa tyytymättömällä potilaalla on oikeus tehdä muistutus hoitoon tai siihen liittyvään kohteluun liittyvistä tekijöistä toimintayksikön terveydenhuollosta vastaavalle johtajalle. Muistutus tulee käsitellä ja siihen tulee vastata kirjallisesti kohtuullisessa ajassa. Kantelu tehdään valvovalle viranomaiselle (Valvira).  Potilasasiamiehellä on velvollisuus auttaa potilasta näiden toteuttamisessa. (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista: 10§, 10a§, 11§)

Jos lapsesi jää vaille hoitoa, tai tulette kohdelluksi huonosti terveydenhuollon kontakteissa, tee asialle jotain. Mikään ei koskaan muutu, jos asioihin ei puututa.

child-1721906_1920

 

 

 

Kohta vuosi Pikkusiilejä

”Jotta öiden ei tarvitsisi olla niin pitkiä ja päiviin mahtuisi enemmän iloa.”

Parisen vuotta sitten aloimme Lapsen tyhjä lautanen -blogia kirjoittavan Raisan kanssa  miettimään, kuinka voisimme kantaa kortemme kekoon poikkeuksellisen itkuisten vauvojen perheiden auttamiseksi ja allergiaelämään liittyvien seikkojen tietoiseksi tekemiseksi.

Pitkähkön suunnitteluvaiheen jälkeen kokosimme pienen ryhmän sisällöntuottajia ja viime elokuussa Pikkusiilit olivat valmiita astumaan julkisuuteen. Vuosi Pikkusiilien parissa on ollut vaiherikas ja palailin nyt mielessäni siihen mistä lähdettiin. Kirjoitin hetkeä ennen Pikkusiilien lanseerausta seuraavalla tavalla Facebook-seinälleni.

”Edeltäviä vuosia ovat sävyttäneet monenlaiset ilon ja onnen hetket. Oman juonteensa elon tielle on kuitenkin tuonut lastemme allergiaoireilu, jossa meidän perheidemme onni on ollut se, etteivät oireet ole henkeä uhkaavia. Lasten kivun ja oireiden kanssa valvominen, selvittely ja hoidon sekä ymmärryksen edestä taisteleminen ovat olleet yhtä kaikki raskaita kokemuksia, jotka ovat jättäneet jälkiä, joita korjataan pitkään.

Nyt olemme rakentamassa asiaan liittyen aluksi sosiaaliseen mediaan painottuvaa väylää lisätä tietoisuutta näistä asioista, ja pyydämme apua, just sulta. Huomenna, kun lanseeraamme projektin, vaikka asia ei suoranaisesti sinua koskettaisikaan tai edes kiinnostaisi liiemmin, painaisitko ”Tykkää”? Koska olemme liikkellä kengännauhabudjetilla, jokainen tykkäys, jako ja puskaradion toteuttama vinkkaus tuo asialle näkyvyyttä.

Syvä toiveemme on, että kipeiden ja itkuisten lasten vanhemmilla olisi matalampi kynnys hakea ja ennen kaikkea saada apua itkuisuuden syiden selvittelyyn ja sen kanssa pärjäämiseen. Jotta öiden ei tarvitsisi olla niin pitkiä, ja päiviin mahtuisi enemmän iloa.”

20190903_152939

Pääasiallinen tavoitteemme Pikkusiilien suhteen on ollut lisätä ymmärrystä esimerkiksi refluksin, koliikin ja/ tai allergioiden vuoksi kuormittavaan arkeen liittyvistä tekijöistä ja täten edistää ilmapiiriä, jossa perheet kohdataan niin arjen sosiaalisissa tilanteissa kuin vastaanotoilla paremmin. Pikkusiilit saivat hyvän vastaanoton, joka kieli siitä, että tarvetta on. 

Viime syksynä Pikkusiileissä nostimme esiin voimakkaasti muun muassa vertaistuen voimaa ja erilaisia lapsiperheille vertaistukea tuottavia tahoja. Tapetilla olivat myös vanhempien jaksamiseen liittyvät tekijät, muun muassa oman jaksamisen hoitamisen merkitys sekä se, että apua on haettava silloin, kun tilanne on kuormittava ja voimat ovat vähissä. Feedissämme ovat näkyneet myös muun muassa syömisen haasteisiin liittyvät sisällöt, kiitos Pikkusiilit yhteisöön kuuluvan moniosaaja lasten toimintaterapeutti Annukka Moilasen.

Vain kolmen raaka-aineen Pikkusiilin piparit ylittivät joulukuussa uutiskynnyksen ja veivät samalla allergia-arkeen liittyviä haasteita yleiseen tietoisuuteen Iltasanomissa. Keväällä aloitimme Pikkusiileissä keskustelun imetysdieeteistä Annukan annettua haastattelun aiheesta KaksPlus-lehdelle. Tällöin kävin läpi itse Käypä hoito -suosituksen tutkimuksia ja kyseenalaistin sitä mihin käsitys siitä, että imettävän äidin eliminaatiodieetti ei voisi auttaa perustuu.

Keväällä koko maailmaa kohdannut pandemia sotki myös Pikkusiilien elämää ja olemme tahoillamme pyrkineet toipumaan kuormittavan koronakevään jäljiltä. Nyt siilit ovat jälleen heräilemässä horroksesta ja olemme pohdiskelleet, kuinka erilaiset tekijät, kuten hoidon saatavuus, allergioiden kustannukset ja sosiaalinen taakka eriarvoistavat allergiaperheitä ja kuinka näistä asioista olisi syytä puhua myös suljettujen vertaistukiryhmien ulkopuolella. Näistä tulossa myöhemmin lisää!

Edelleen syvä toiveemme on, ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä turhaan, jos apua on saatavilla ja ettei kukaan jäisi yksin, kun samassa tilanteessa on tuhansia muitakin. 

Löydät Pikkusiilit Instagramista ja Facebookista. Tervetuloa seuraamaan, keskustelemaan ja pohtimaan –  vinkkaathan tileistä myös ystävälle, joka painii aihepiirin kanssa.

pienten_puolella
Yhdessä olemme enemmän

Asioiden välillä -blogi

välillä (verbi)

  1. kahden esineen, paikan, raja-arvon välisellä alueella tai matkalla, välissä.
  2. kahden ajankohdan välisenä aikana.
  3. kahden tai useamman keskinäisistä suhteista: kesken.

Asioiden välillä -blogista löydät niin arjen toimintaa helpottavia vinkkejä, tuotteita ja juttuja kuin mielipiteitä ja ajatusten virtaa elämästä ruoka-allergioiden keskellä.

Perheemme tekevät vanhempien lisäksi kolme ihanaa pientä poikaa, Esikoinen (6v), Keskimmäinen (5v) ja Kuopus (2v), jotka ovat mullistaneet ja täyttäneet maailmamme rakkaudella ja ajoittain kaoottisella kohelluksella. Yhteistä alkutaivaltamme ovat sävyttäneet lasten moninaiset ruoka-aineallergiat ja -yliherkkyydet valvomisineen ja kipuiluineen.

Asioiden välillä on osa Pikkusiilit -someyhteisöä, jonka löydät Facebookista ja InstagramistaLaita Asioiden välillä -blogi seurantaan myös Instagramissa. Reseptejä allergialeivontaan ja -ruokiin löydät rinnakkaiselta sivustolta Erikoisenhyvaa.com 

Jatka lukemista ”Asioiden välillä -blogi”