Ikimuistoiset ensimmäiset

Aaah, vauvavuosi. Ihanaa leppoisaa varpaiden laskemista ja huumaavaa vauvan tuoksuttelua ❤ Päivät täynnä muistorikkaita hetkiä, joita on kiva sitten kiikkustuolissa lapsenlapsille kertoilla! Paitsi, että niistä ei muista mitään.

Jostain kumman syystä muistot ainakin meidän kahden ensimmäisen allergisen pienokaisen vauvavuodesta ovat hyvin hataria. Ja voi tosiaan olla, että ei tämän kolmannenkaan ensimmäisestä vuodesta kovin selkeitä muistoja jäisi, jos ne pelkän muistelun varaan jätettäisiin! Siksipä on ensi sijaisen tärkeää kirjata niitä juttuja ylös. Kynä sauhuamaan aina kun mahdollista, ota paljon kuvia ja videoita!!! Älä. Laista. Tästä. Se vauvuus ja vauvuusaika on niin ainutlaatuista, että haluat palata siihen uudestaan ja uudestaan myöhemmin. Se vilahtaa silmän räpäyksessä ohi, vaikka se yön pikkutunteina ei siltä tuntuisi. Usko minua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuvitusta Pienen oma kirja -kirjasta (Outi Virtanen)

Kirjaamista muuten puoltaa myös se, että vauvakirjaan tavataan kirjoittaa ylös juurikin ne kivat jutut ja hetket. Jos vaikka vauvavuosi olisikin osoittautunut vanhemmille kaikkea muuta kuin puuteriseksi (öiset heijailumaratonit, väsymys, kaoottisuus, parisuhteen koitinkivet, identiteettikriisit… mitä näitä nyt on), on se vauva iki-ihana ja ainutlaatuinen joka tapauksessa. Ensimmäisen vuoden kehitys on ällistyttävää, iloa täynnä ja ansaitsee tulla raportoiduksi! Vauvakirjan avulla niihin hyviin hetkiin on mahdollista keskittyä ja uppoutua myöhemmin uudestaan ja uudestaan. Sen avullahan voi oikeastaan muistaa raskaankin vauvavuoden uudestaan niiden hyvien juttujen kautta.

Ja hei! Eiväthän ne ainutlaatuiset ensimmäiset siihen ensimmäiseen vuoteen pääty! Outi Virtasen (Sokru) kirjoittama ja kuvittama Pienen oma kirja – Muistoja ensi vuosistani (Kirjapaja) loistaa juurikin tässä, sillä kirja jatkaa eloaan myös sen maagisen vauvavuoden jälkeen aina kouluikään saakka.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuvitusta Pienen oma kirja -kirjasta (Outi Virtanen)

Kirjaan voi tallentaa muistoja matkustelusta, lapsi voi kirjoittaa tarinoita, lempiasioitaan ja kertoa esimerkiksi taidoistaan. Kirjassa itseäni viehätti sisällöllisesti myös mukavan arkea arvosta ote, kuten kohdassa ”Omia tärkeitä ekoja kertoja”, johon voidaan muistella koska on matkustettu ensimmäisen kerran bussissa, käyty saunassa, uimassa jne. Kirjan kuvitus on lyömättömän ihana, kuten kuvista voi havaita! Olen kovin mieltynyt Outin kuviin ja teoksia löytyy meiltä useammastakin huoneesta (lue lisää täältä).

Pienen oma kirja on kaunis ja pitkään ilostuttava lahja joko omalle lapselle, lapsenlapselle, ystävälle, odottajalle tai kummilapsen perheeseen. Suosittelen lämpimästi!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraa Perheestä -blogia myös Instagramissa ja Facebookissa!

(Pienen oma kirja – muistoja ensi vuosista: kirja saatu)

SaveSave

Temppu ja kuinka se tehtäisiin

Kävin eilen ensimmäisen kerran kolmannen lapsemme syntymän jälkeen jossain ilman vauvaa. Pumppasin maidot jääkaappiin ja jännitin (turhaan) hyväksyykö juniori appeensa silikonisen tutin kautta. Kiukuttelin varmuuden vuoksi miehelle ennen lähtöä jännitystäni, joten sabotoin näin mahdollisuuteni lähteä hyvällä mielellä. Priceless.

Olin nähnyt trailerin vasta ensi-iltaan tulleesta elokuvasta Tully ja elokuva näytti paitsi melko ajankohtaiselta myös hauskalta. Pyysin mukaan niin ikään kolmen pienen lapsen äidin naapurista ja varauduimme mukavaan ja virkistävään elokuvakokemukseen. No ihan sitä emme saaneet. Teatterista poistui kaksi jokseenkin ahdistunutta naista. Toinen meistä koki erityisen raskaaksi elokuvan alun, toinen lopun. Kokemus on luonnollisesti katsojan silmissä, mutta yhtä kaikki itselleni jäi melko valju olo elokuvasta. Olo jota en saa oikein karistettua päältäni. En voi juurikaan ruotia elokuvan juonta pilaamatta sitä, joten kannattaa siis katsoa itse ja vetää omat johtopäätökset siitä.

En ole ihan varma kenelle elokuva on suunnattu. Se kourallinen naisia, jotka elokuvaa olivat asettuneet katsomaan sunnuntaisena iltana, ei tuntunut mitenkään ilahtuneelta tai virkistyneeltä kokemuksen jälkeen. Teatterissa oli pysähtynyt, ehkä hieman surullinen tunnelma. Elokuva ei antanut vastauksia tai oikeastaan kysymyksiäkään, ei katharsista tai selitystä. Mutta ehkä siinä olikin juuri sen pointti.

Individualistisen kulttuurin deprivaatikokeessa, jota äitiydeksi kutsutaan, identiteetti räjähtää viimeistään synnytyssalissa pirstaleiksi, jos integriteetilläsi pyyhitään lattioita (lue lisää obstetrisesta väkivallasta esim. täältä). Sen, että sait elävän lapsen syliisi tulee pyhittää kaiken jota koit ja jota tulet kokemaan, olkoonkin se vaikka kuinka sanoinkuvaamattoman hirveää, nöyryyttävää tai kivuliasta. Ja tavallaan itsekin koet näin, koska kiitollisuus lapsesta on niin ylitsevuotavan valtava. Mutta se ”entinen minäsi” ei kuitenkaan osaa välttämättä hävitä rimpuilematta ja rakentuu asetelma, jossa et tiedä enää oletko lintu vai kala. Jollain tavalla muutut näkymättömäksi tai et enää tunnista sitä mitä presentoit.

Valitset ja teet niin tai näin, se on jostain vinkkelistä väärin ja koska roolisi on jotenkin niin hämmentävän julkinen ihan kenellä vain on tavallaan oikeus se sinulle kertoa. Jos pahastut, olet syyllistyvä äiti. Toisaalta sinulle viestitetään sitä, että jos muutut olet epäonnistunut ja säälittävä, koska olet ”uppoutunut äitiyteen” tai ”otat sen liian vakavasti”, toisaalta muutosta kuitenkin edellytetään ja se tiedetään väistämättömäksi. Julkisilla paikoilla olet vaunuinesi tiellä, mutta kotiin ei saisi hautautua. Oikeastaan et tiedä missä sinun pitäisi olla. Töissä? Kotona? Jos väsyt, vika on liiassa suorittamisessa, siinä että tapasi olla äiti on vääränlainen tai siinä että et osaa pyytää apua. Ja jos pyydät apua, lävähtää ”ei pitäisi hankkia niitä lapsia, jos xxx” – kortti.

Äitiys voi olla armotonta, jos sinun oletetaan selviävän yksin, sillä yksin selviäminen ei ole mahdollista. Se on loppumaton reality-show, jossa syöt päivästä toiseen matoja, mutta tässä seikkailussa saarelta ei pääse pois. Se on siis tavallaan peli, jota ei voi voittaa, mutta jota voi kaiketi oppia pelaamaan. Temppu on siinä, että sinun tulisi onnistuaksesi saada se näyttämään helpolta, muuten ihmiset eivät halua nähdä sinua, koska sitä rimpuilua on kiusallista seurata. Ihan itsestäkin.

Tully – Traileri: https://www.finnkino.fi/event/302589/title/tully/ 

Vauvaperheen luottokamat

Sitä sanotaan, että vauva ei tarvitse ensimmäiseen puoleen vuoteen oikeastaan muuta kuin tissiä, vaippoja ja muutaman vaatteen! Tai en mä tiedä kuka noin sanoo, ei se totta ole ainakaan. Tässä muutamia luottoasioita, jotka olemme itse kokeneet vauvavuoden arkea helpottavina.

Vaavisänky

Koska perheessämme on Juniorin lisäksi kaksi pientä viliskanttia, ihan koko päivää ei voi viettää makuuhuoneessa tai sohvalla pienen aarteen unta tuijotellen, vaan pyykki- ja ruokahuollosta sekä vanhempien sisarusten huomionnista on pidettävä huolta. Siksipä oli ja on kätevää, että vauvalla on mahdollisuus torkkua sekä hengailla sängyssä, jonka saa tarvittaessa rullattua mukanaan. Itse arvostan myös mahdollisuutta käydä vessassa saati suihkussa ilman, että joudun miettimään innostuuko perheen kaksivuotias ottamaan vauvanhoidollisia tehtäviä itselleen vähän liian reippaasti äidin ollessa pois näköpiiristä.. Koska sänky on vuokrattu, se palautetaan näppärästi vuokra-ajan päätyttyä mukana tulleessa pahvilaatikossa, eli Tori- saatikka Facebookkirppisrumbaa ei tarvitse käydä läpi (*WO HOO!!*). Vaavisänky saa meiltä 10/10 käytettävyydessä ja hyödyllisyydessä! Lue lisää täältä: Vaavi.fi

Vaavisänky
Hän nukkuu ja minä se vaan lueskelen Hesaria! (tilanne lavastettu)

Manduca

Manduca on ollut kokemukseni mukaan helppokäyttöinen ja suht ergonominen, kunhan sen saa vaan säädettyä oikein. Vauvan kantaminen mahdollistaa esimerkiksi refluksin vuoksi vain pystyasennossa viihtyvän vauvan kanssa puuhastelun kotona (kaksi vapaata kättä, wohoo!!) sekä liikuskelun julkisilla paikoilla myös ilman rattaita. Tällä kertaa olen luvannut itselleni opettelevani kunnollisen kudotun liinan sitomisen, sillä trikoiset pitkät liinat ovat saaneet aikaisempina vauvavuosina vain hihani palamaan. Vauva on tätä kirjoittaessa 3 kk ja kaunis kankainen liina lepää edelleen kaapissa. MIKSI?? Manduca on vaan liian helppo.

ManducaBabyBjörn -sitteri

THE sitteri. Kallis tosin, joten kannattaa bongailla käytettyjä. Vauvan vähän kasvaessa tämä sittereiden sitteri on hitsin näppärä ja vauvalle mukava paikka hengailla sekä tiirailla perheen touhuja miellyttävän hytkymisen saattelemana. Ainakin meillä juniori on varsin viehättynyt myös vekottimen lelukaaresta, joten kannattaa hommata se samalla.

Sitteri ja pallo
Parhaat hytkyttäjät: pinkki jumppapallo ja BB

Jumppapallo

Kymmenen euron sijoitus, joka pesee meillä hytkyttelytehossaan keinutuolin, heijauksen ynnä kaikki muut vauvan vatsanväänteitä helpottamaan yritetyt viritelmät ja säästää hytkyttelijän kroppaa, kunhan muistaa pitää ryhdin ja korsetin tuen hyvänä. Tai vähintään tuo vaihtelua asuntoa ympäri vauvan kanssa tarpomiseen ja heijaamiseen. Oli kätevä myös synnytyksen alkuvaiheessa kotona supistusten vastaanottamiseen ja tulee käyttöön tämän lisääntymisen runteleman maallisen majan kuntoutuksessa sitten joskus.

Phil & Teds Sport + kantokoppa

Kompaktein tapa saada vauva, taapero/leikki-ikäinen ja leikki-ikäinen liikkeelle! Kuten kirjoittelin taannoin päiviyksessä Hyvät tuplarattaat taaperolla ja leikki-ikäiselle, uudet Phil & Teds Sportit ovat olleet sijoitus mukavuuteen perheessä, jossa lapsilla on pieni ikäero. Kantokopassa vauva on näppärä napata mukaan esimerkiksi neuvolassa ja kopan saa säädettyä hieman kohoasentoon (esimerkiksi refluksoivien pienokaisten vanhemmille tämä on erittäin tervetullut ominaisuus).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Baby-Vac

Törkeän kova vekotin flunssan iskiessä talouteen! Imaisee sitkeänkin tuotoksen lapsen nenästä muutamassa sekunnissa, mutta on silti riittävän hellävarainen, jotta sitä voi käyttää pienelläkin vauvalla. Tätä vempelettä meille suositeltiin aikanaan keskimmäisen vauvuusaikana Lastenklinikalta ja hyväksi sijoitukseksi olemme kokeneet. Käytämme tätä ajoittain myös jo neljävuotiaalla esikoisella, kun sitkeää limaa on niistämällä vaikeaa saada kokonaan pois. Voittaa mennen tullen tyhjennystehossaan ja miellyttävyydessään muuten ihan toimivan räkäimurin Nenä Fridan. Ja molempi parempi – Fridalla kannattaa imuroida nenää päiväsaikaan ja jättää Baby Vacin käyttö esimerkiksi ennen nukkumaan menoa tapahtuviin imurointeihin, jotta nenän limakalvot eivät ärsyynny liiaksi. Mukana menossa myös Physiomerin Baby Mist.  Lue lisää Baby Vacista täältä: Baby-Vac nenäimuri.

Rintapumppu ja kaverit

Tiedätkö sen fiiliksen, kun vauvan imuote on kireiden jänteiden vuoksi pahasti pielessä, imetys sattuu yhtä paljon kuin synnytyssupistukset, nännisi halkeaa pahasti yöllä etkä tajua sitä ja heräät aamulla vauvan kanssa yltä päältä hurmeessa syötettyäsi bebelle aimo satsin ehtaa verta? No toivottavasti et. Mutta jos tiedät, niin tiedät varmaan myös, että helppokäyttöinen, mutta tehokas rintapumppu tulee tarpeeseen esimerkiksi edellä mainitussa tilanteessa, jossa imettämiskivut ovat sietämättömät ja veri lentää. Tulee myös joskus vapauttamaan minut luennoille yms. vapaalle, kun iskä-mies saa ruokittua jälkikasvua pumpatulla mölöllä, ilman että täysimetyksestä täytyy luopua.

Saadessani Medelan käsikäyttöisen rintapumpun ystävältäni lainaan suhtauduin siihen ensin hieman skeptisesti, sillä aikaisempien lasten kanssa olin käyttänyt satunnaisesti (_puolentoistasadan_) Aventin elektronista rintapumppua – ja vihannut sitä kerta kaikkiaan perin juurin. Koin henkilökohtaisesti kapistuksen ja sen käytön todella ärsyttäväksi. Mietin, että mitenköhän rasittavaa homma mahtaa olla tuolla käsikäyttöisellä vempeleellä. Medelan simppeli pumppu osoittautuikin hurjasti tehokkaammaksi ja helpoksi käyttää! Erittäin positiivinen yllätys ja kätevä vekotin. Hyvä saatavuus ja edullinen hinta lisäävät suositeltavuutta.

Medelalta löytyy myös muita edullisia, mutta tarpeellisia varusteita imetykseen, kuten esimerkiksi Purelan (aivan parasta paitsi nänneihin, myös huulirasvana!) ja maidonkerääjät (toimivat loistavasti myös liivinsuojina, jos nänninpäät ovat pahasti auki).

Aventin desinfiointikupu

Jatkuva hellan kuumentaminen tuttien ja mahdollisten pullojen keittelyn takia on paitsi rasittavaa myös vaarallista. Vanhemmat lapset häröilevät kiehuvan veden äärellä vailla itsesuojeluvaistoa ja itse unohdan kattilan kiehumaan, koska tekijä X (yllättävä muuttuja) plus Y (massiivinen univaje) kertaa Z (lasten lukumäärä) = kohonnut palovammojen sekä asuntopalon riski. Niinpä mikroon laitettava desinfiointikupu on ollut mielestäni suorastaan briljantti ja elämää helpottava keksintö! Kuvulla voi putsata vaivatta useaankin kertaan päivässä tutteja, pumpun ja pullot, joten pulloja ja tutteja ei tarvitse hamstrata mahdotonta määrää, jos käyttötarve on satunnaista tai vaihtelee.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kahvi

Kysyin mieheltä mikä hänestä on vauvavuoden tärkein hankinta. ”Kahvi”, oli vastaus. Nii-i. Oispa.

Seuraa Perheestä blogia Facebookissa ja Instagramissa

Kahvi
Hieman tärähtänyt kuva sopii aiheeseen paremmin, kuin hyvin

Ihan turhat babyshowerit

Ihan totta – selittäkää minulle miksi kulttuurissamme ei ole tapana juhlia äitiyttä tai vauvan odotusta? Miksi vauvajuhlat, mothers-blessingit tai push presentit aiheuttavat tuhahtelua, naureskelua ja suorastaan halveksuntaa? Mikä siinä on niin pöljää, että raskaana olevaa naista ja uutta elämää juhlitaan ja äitiä vähän huomioidaan?

Raskaus ja synnyttäminen, uuden elämän tuottaminen tähän maailmaan venyttää ja repii naisen kehon äärimmilleen ja ei se psyykkisestikään ole se helpoin reissu. Raskaana ollessaan nainen myös herkistyy asioille ihan uudella tavalla – tällä on varmasti evoluutiivisesti ollut vinha tarkoituksensa naisen kyvyssä tarkkailla ja ylläpitää jälkeläisensä hengissä. Tässä tilassa kaikenlainen äidin hemmottelu ja huomioiminen edistävät äidin hyvinvointia ja luovat hyvää fiilistä odottajalle, joka heijastuu suoraan vauvan hyvinvointiin. Mitä hölmöä tai turhaa tässä asiassa on, kertokaa??

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vauvahan saa ensimmäiset kunnon juhlansa nimiäisten tai ristiäisten muodossa. Kun vauva syntyy myös isä saa usein varpajaiset. Tätä edes harvoin kyseenalaisestaan. Se, että urospuolinen yksilö on osallistunut lisääntymisoperaatioon muutaman sekunnin ajan noin yhdeksän kuukautta sitten, oletettavasti ihan mukavissa merkeissä, on toki juhlimisen arvoinen suoritus. Mitäs sitä äidin panosta juhlimaan. Yhdeksän kuukauden raskaus ja mahdollisesti loppuelämäksi vaurioittava synnytyshän nyt ovat ihan läpihuutojuttuja. Eihän siihen synnytykseen edes kuole nykyään, kuin aniharva (Suomessa), joten mitäpä tuota nyt millään tavalla huomioimaan. Suomessa ennen harrastetun rotinaperinteenkin on annettu lähes kuolla – voi mikä sääli! Nykyään ei ole tavatonta, että synnyttäjän odotetaan vääntävän vauvaa ihastelemaan tulleille pöydän koreaksi – kunhan palaa koiraa ulkoiluttamasta. Ja mitä vähemmän äiti näyttää vastasynnyttäneeltä, sitä onnistuneempi meno.

On päivän selvää, että vauva on synnyttäneen äidin maailman keskipiste ja vanhempien suurin lahja. Sitä en tule koskaan ymmärtämään, että siinä samassa äidistä ja hänen tarpeistaan tulee näkymättömiä. Toki synnyttänyt tekee kaikkensa vauvan hyvinvoinnin eteen, mutta kuka huolehtisi synnyttäneestä? Lisääntyminen on raadollista puuhaa, mutta onko se ihan pakko olla näin raadollista myös sosiaalisesti?

Verta ja maitoa vuotavana, turvonneena, kipeänä, valtavasta hormonimyrskystä sekä univajeesta aivan sekaisin ei välttämättä ole mitenkään halukas heilumaan juhlakaluna (tämän takia on ihan kätevää että ne juhlat pidetään ennen synnytystä), mutta arkisen avun tarjoaminen ja äidin positiivinen huomioinen olisivat tuossa tilassa ainakin omakohtaisen kokemuksen näkökulmasta ihan tervetulleita ja inhimillisiä juttuja, jos vauvajuhlat vaikuttavatkin pöljältä ajatukselta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kolmannen raskauden kohdalla olen jo sen verran viisastunut, että jos haluan jotain, en jää odottelemaan josko jotain saisin, vaan järjestän sen itse. Siispä järjestin itselleni taannoin mukavat babyshowerit, olen kasaamassa sairaalakassiin kaikkea ihanaa, jolla hemmotella itseäni ja kokea itseni ihmiseksi heti kun vointi synnytyksen jälkeen sallii. Aion myös viettää huolellisen lapsivuodeajan kaikkien kolmen synnytyksen edestä: antaa aikaa keholle ja mielelle palautua koetusta, antautua maidon nousulle ja imettämisen aloittamiselle, levätä ja nauttia uuden elämän ihmettelystä kaikessa rauhassa – suorastaan pesiä. Ehkäpä ostan itselleni myös push presentin …tai muutaman 😀 Koska olen ne hitto soikoon ansainnut.

Hemmotelkaa ja huomioikaa niitä lähipiirinne odottajia ja äitejä! Teette siinä samassa ison palveluksen myös jälkikasvulle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraa Perheestä blogia myös Facebookissa ja Instagramissa

 

 

SaveSave

Kolmas lapsi. Miksi?

Miksi toivoa vielä kolmatta, kun on jo saanut kaksi upeaa lasta?

Mistä nyt ylipäätään syntyy toive isosta perheestä. Olen itse ainoa lapsi ja mielestäni ollut varsin tyytyväinen osaani. Olen viihtynyt hyvin paitsi ystävien seurassa myös yksin. Muistan kuitenkin lapsena ajoittain kaivanneeni enemmän porukkaa ja elämää ympärilleni.

Sittemmin äitiydyttyäni en oikeastaan hetkeäkään ajatellut, että en haluaisi lapselleni sisaruksia, joten toive useammasta lapsesta on siis syntynyt todennäköisesti samalla, kun päätös ylipäänsä yrittää lisääntyä. Miehelläni on kolme sisarusta, joten hänelle kolmen lapsen perheen konsepti oli ”normaali”, joskaan hän ei mitään toiveita suoranaisesti tähän suuntaan esittänytkään. Hänen puolellaan sukua perhekoot ovat huomattavasti isompia, kun taas oman sukuni puolelta taas löytyy enemmän yhden lapsen perheitä. En ole kuitenkaan koskaan tietoisesti pitänyt isoa perhettä tavoitteenani, lapsia kun saadaan tavallisesti yksi kerrallaan. Ilmeisesti toive isosta perheestä kuitenkin kyti alitajunnassani.

Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, äitiyden ristipaineissa on raskasta kahlata, jos antaa liikaa painoarvoa sille, mitä kuvittelee kaikkien muiden ajattelevan. Nykyään lasten saamiseen liittyy myös ympäristöllisiä näkökulmia, jotka tuovat uuden, kovasti viime aikoina keskustelussa painotusta saaneen juonteen lisääntymispohdintoihin.

Kolmatta lasta odotellessani en voi välttyä ristiriitaisilta tuntemuksilta lukiessani keskustelua siitä, että vapaaehtoinen lapsettomuus on yhtäkkiä sankarillinen ekoteko ja vastaavasti lisääntyminen synneistä suurin. Aina päivystävä syyllistyvä äiti ajattelee välittömästi martyyrin kyyneleitä nieleskellen, että ”kiva juttu, pieleen meni tämäkin ja turha yrittää iloita siitä, että on saanut synnyttää tuskalla ja vaivalla uutta elämää tähän tuhoutuvalle pallolle, kiitos ja anteeksi”. Onneksi kuitenkin Antti Rinteen taannoinen aivopieru synnytystalkoisiin osallistumisesta toi vähän vastapainoa tälle ;D Neljäs on sitten isänmaalle ja sitä rataa. Anna_mun_nyt_kaikki_kestää.

Kyllähän tuo ihmissuvun tyrehdyttämisaie ekologisuuden nimissä on vähintään melko linkolalainen näkemys, jossa ilmeisesti mikä vaan ihmiskuntaa harventava katastrofikin on ihan jees. Kenelle tätä elintilaa yritetään säästää, jos hyvinvointiyhteiskunnan seuraavat koulutetut sukupolvet jätetään tekemättä? Eikö juuri heissä voisi olla pelastuksen siemen?

Näkisin myös, että monelle ekologisuus on todellisuudessa sekundaarinen syy valittuun lapsettomuuteen. Jostain alkukantaisesta ydinminästä kumpuava toive lapsesta on niin voimallinen, että kun se iskee, niin kyllä siinä lakoaa jaloinkin ekosoturi, jos edellytykset lapsen saamiselle muutoin ovat olemassa. Päätös lapsettomasta elämästä ei synny ympäristöystävällisyys, vaan aivan jotkut muut asiat edellä, väitän. Pelko pärjäämisestä, epävakaat ajat (koska muuten viimeksi ovat vallinneet ”vakaat” ajat??), heikko tukiverkosto, hyvän puolison puute jne… Toki tällä lapsettomuuden ekologisuutta korostavalla retoriikalla vapaaehtoisesti lapseton henkilö viimein vapautuu vuosikymmeniä vaivanneesta ”itsekkääksi” nimittelystä. Mikä nyt on vähintään hyvä juttu.

Väestöliiton perhetoimintojen johtaja kirjoitti hyvin mielestäni Helsingin Sanomien mielipideosiossa 24.7.2017 Lapseton elämä ei ratkaise maapallon ongelmia:

Ympäristösyistä syntymättä jäävän lapsen hiilijalanjälki täyttyy helposti jollakin muulla tai jonkun muun kulutuksella. Jos lapsia ei hankita, lapsettoman arjen tuoma tila ja vapautuvat resurssit käytetään muihin, usein kulutusta lisääviin toimintoihin, kuten lomamatkailuun kaukokohteisiin. ———- Lapsen elämässään aikaansaama hoiva, ilo, luovuus, innovaatiot ja työ, joilla maailman tilaa pystyttäisiin parantamaan, jäävät toteutumatta. ——– Avainasemassa ovat ihmisten elintavat ja teknologia vauraissa maissa – etenkin energiantuotanto, liikenne, jätteenkäsittely ja ravinto. Ilmaston ylikuumenemista voidaan torjua vain ratkaisemalla niihin liittyvät ongelmat.

Ihmisille kaikkialla tarvitaan myös keinot rajoittaa lapsilukua silloin kun he niin toivovat. Tälläkin hetkellä 214 miljoonalla naisella ei ole ehkäisyä, vaikka he eivät halua lasta.”

Seuraan uteliaana ja ajoittain ymmälläni poikieni vuorovaikutusta, sillä itsehän en ole ainoana lapsena saanut koskaan kokea samaa. Veljesten touhu näyttäytyy suurimman osan aikaa nahisteluna ja kilpailuna, mutta pienten miesten väliset ajoittaiset empatian, tuen ja jaetun ilon hetket saavat sieluni sulamaan. Minusta on syvästi merkittävää ja ihanaa, että pojilla on tässä maailmassa vanhempiensa lisäksi toisensa ja kohta toivottavasti myös yksi sisarus lisää.

Aion tietysti jatkossakin iloita lapsistani ja heidän tuomastaan ilosta ja rakkaudesta, enkä aio potea huonoa omatuntoa planeetan tuhoamisesta tai katumusta lasteni vuoksi – sen sijaan poden sitä esimerkiksi kuluttamistavoistani, ravinnon ympäristövaikutuksista, kierrätyksestä ja näihin pyrin vaikuttamaan. Pyrin myös ohjaamaan lapsiani vastuulliseen, muista välittävään, aktiiviseen kansalaisuuteen, ja toivon, että he pitävät huolta heikommista ja ympäristöstään paremmin kuin heitä edeltävät sukupolvet.

Kolme_karhunpentua
Original: Katja Saario

 

Raskaudesta kertominen

…ei oikein kuulu lempihetkiini.

Uuden ihmisen odottamisesta kertominen on tietysti merkittävä, mutta myös hyvin lataantunut hetki. Jännitän aina hirveästi uutista seuraavia sekunteja, ilmeitä ja sanoja, koska muistan nämä reaktiot mahdollisesti lopun elämääni. Ja koska jännitän niitä, kertomisesta tulee omituista ja kireää ja tämä luultavasti myös johtaa omituisiin reaktioihin.

Hämmästys on kohdallani ollut ehdottomasti määrittävä reaktio kertoessani raskaudesta. Äimistys ja sitä seuraavan ilon sekoitus. Käytännössä hieman sama reaktio kuin itselle tulee tuijottaessaan siihen kriittiseen tikkuun piirtyvää viivaa, joskin oma reaktio tulee myös maustettuna ripauksella kauhua. ”Viiva. Viiva siinä on. Huhhuh. Jee! Apua! Jee! Apua.” Lisääntyminen on toden totta ihmeellistä, iloista ja hämmentävää. Ja pelottavaa.

Alkaessani odottaa esikoistani reilu neljä vuotta sitten olin vastikään saanut ylemmän korkeakoulututkintoni valmiiksi ja virittelin kokopäivätyöni ohella jatko-opintoja. Halusin väitellä ja halusin uran. Enemmän halusin kuitenkin mieheni kanssa lasta ja antaessamme elämälle mahdollisuuden Esikoinen ilmoittelikin tulostaan käytännössä välittömästi (me onnenmyyrät!). Tässä elämänvaiheessa uutista sitten kertoessani kuulijan ensimmäiset sanat olivat usein: ”Oliko se vahinko?” ”No EI!!” En loukkaantunut tästä, ennemminkin se nauratti. Totta oli että en ollut/ ole sitä vauvakuumeilevaa tyyppiä. Olin enemmäkin urakuumeilevaa tyyppiä, joten reaktio oli varsin ymmärrettävä. Esikoisen kohdalla uutista jakaessamme saimme kokea hämmästyksen lisäksi roppakaupalla ihanaa kanssariemua.

Kuopuksen odotus alkoi Esikoisen ollessa vielä varsin vauva, pojillehan tuli lopulta vain vähän alle 1,5 vuotta ikäeroa. Taustalla oli Esikoisen rankka ”koliikki” (eli diagnosoimattoman maito- ja kananmuna-allergisen vauvan 24/7 vatsakivut, huutaminen ja refluksi), josta olimme taistelleen itsemme vastikään jaloillemme joten kuten. Taustalla oli myös terveyteen liittyviä huolia, jotka olivat saaneet itseni tuijottelemaan yön tunteina kylmän pelon kuristaessa sisuskaluja pientä ihmistä ja kohtaamaan sen, kuinka elämä ei todellakaan ole itsestään selvää. Se on hauras ja rajallinen, eikä mitään voi pitää itsestään selvyytenä. Unettomina öinä tuloksia odottaessani mietin mikä elämässä on oikeasti tärkeää ja päätin, että jos tästä selvitään, toivon Esikoiselle sisarusta heti kun se on mahdollista. Luojan kiitos huolet osoittautuivat sillä kertaa turhiksi ja velipoika ilmoittelikin tulostaan varsin säntillisesti heti mahdollisuuden saadessaan (mitä lottovoittajia – tiedostan). Uutta vauvauutista jaettassa reaktiot olivat taas ymmärrettävän hämmästyneitä pienen ikäeron vuoksi.

Nyt lasten pienen ikäeron tuoman pikkulapsivaiheen haastavuuden ja kahden lapsen allergiataipaleen alkaessa tasaantua oireiden pysyessä hallinnassa ruokavaliohoidolla, tilanne on ikään kuin taistelun jälkeen. Hengissä ollaan, vaikka ihan vammoitta ei olla selvitty. Vuodet ovat olleet raskaita ja turhauttavia, ottaneet omansa niin henkisesti kuin fyysisesti, mutta me kestimme. Ja elämä ja sen halu on siitä metka homma, että sitä ei helpolla nujerreta. Uusi toivo alkaa viritä ja vauvan tuoma ilo ja rakkaus alkaa painaa enemmän vaakakupissa, kuin pelko uudesta tulevasta mahdollisesta, joskin todennäköisestä allergiataistelusta ja entistä rankemmasta arjesta. Ainakin kokemus on puolellamme ja vähintään valvottavaan vauvaan osaamme jo varautua niin henkisesti, kuin käytännössäkin. Edelleen ajattelen, että (ei-henkeäuhkaava) allergia on laajassa mittakaavassa oikeasti mitätön murhe, vaikka todellista kärsimystä aiheuttaakin. Elämään nyt vaan kuuluu kaikenlaisia sävyjä, niin se menee.

Nyt kolmannen raskauden kohdalla kertoessamme perhelukumme kasvavan, olenkin jo itse lisännyt uutisen perään välittömän toteamuksen – ”no ihan pimeitähän me ollaan, heh heh.” Helpottaa noin niinku kaikkien oloa, kun sen sanoo heti ääneen sen kuulijan ”MITÄ??!!”-reaktion jälkeen.

Kyllä vain. Taas mennään! ❤

Ultra_Perheesta_blogi2
Pienokaisen voiton merkki

 

 

 

 

 

 

Ympäristöystävällisestä tiskaamisesta

Aikaisemmissa päivityksissä olen käsitellyt muun muassa yleisesti kodin tee-se-itse puhdistusaineita sekä ekologista pyykin pesua. Nyt olen edennyt ympäristöystävälliseen ja mahdollisimman kemikaalittomaan kodinhoitoon perehtymisessäni kolmanteen aiheeseen: tiskaaminen. Ei muuten kuulu allekirjoittaneen lempiaskareisiin, ei todellakaan – siksipä aineiden ja välineiden on parempi olla miellyttäviä ja toimivia!

Meillä tiskit hoitaa pääasiassa onneksi astianpesukone, mutta käsitiskiä kertyy kuitenkin päivittäin esimerkiksi isoimmista astioista, paistinpannuista, lasten kerhotermareista ja muista astianpesukonetta kestämättömistä astioista jne, eli käsitiskin pariin joutuu tahtomattaankin päivittäin.

Päivitystä varten testasin Marius Fabren mustasaippuaa, Ecoverin Zero ja Sitruuna & Aloe Vera käsitiskiainetta sekä Sonettin hajusteetonta käsitiskiainetta. Kaikki testatut pesuaineet ovat valmistajien mukaan biohajoavia. Ekologisten konetiskiaineiden kemiallisen maailman osoittautuessa hyvin haastavaksi ja laajaksi aiheeksi, jouduin rajaamaan ne tästä päivyksestä ulos ja palaamaan niiden pariin myöhemmin.

Olen hakenut päivitystä varten käsitiskiaineiden/ puhdistusaineiden täydellisen INCI:n valmistajien sivuilta ja pyrkinyt esittämään ainesosat myös suomeksi. Kuten aikaisemminkin olen todennut, pesuaineiden ollessa kyseessä valmistajat eivät ole velvoitettuja merkitsemään pakkauksiin täydellistä sisällysluetteloa, lainsäädännön poiketessa hieman kosmetiikan vastaavasta. Täydellisen INCI:n nähdäkseen kannattaa siis aina suunnata valmistajan sivuille, jossa sen puolestaan tulee olla nähtävillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mustasaippua

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mustasaippua

Mustasaippua tuntuu olevan nyt trendikäs valmiste, eli täytyihän sitä kokeilla ja hommasin kokeiluun tuubillisen Marius Fabren mustasaippuaa. Tuotteen kohdalla hieman hämmentävää on, että on olemassa kaksi eri tuotetta, joita kutsutaan mustaksi saippuaksi. Afrikkalainen musta saippua on lähinnä ihon hoitoon tarkoitettu kookosöljystä ja tuhkasta valmistettu palasaippua. Kokeilemani Marius Fabren mustasaippua (250 ml tuubi) sisältää puolestaan oliiviöljypohjaista kaliumsaippuaa (suopaa), vettä, glyseriiniä ja kaliumkarbonaattia.

Kokeilin mustasaippuaa tiskaamisessa sellaisenaan sekä laimennettuna. Koin, että saippuaa oli kätevintä käyttää niin, että laimensin sitä tiskiaineeksi pumppupulloon sekä pintojen yleispuhdistuaineeksi suihkepulloon. Saippua toimi tiskinpesussa oikein mallikkaasti ja huuhtoutui astioista hyvin. Tiukoimpiin ja rasvaisimpiin tiskeihin joutui käyttämään vähän reippaampaa pesutekniikkaa, eli kunnon jynssäystä ja uusimaan käsittelyn, mutta kyllä tällä sitkeästi kärähtäneen lasisen uunipadankin sai puhdistettua.

Ensivaikutelmaa saippuasta leimasi sen omaan nenääni melko hirveä haju. Marseille-saippuan luontainen haju voi olla joillekin ongelma, mutta itseäni se ei juurikaan juurevuudestaan huolimatta ole häirinnyt. Tämän mustasaippuan ilmeisesti suovasta lähtöisin olevaan kaameaan hajuun taas en tottunut. Peitin mustasaippuan ominaishajua annostelemalla sekaan reilusti eteeristä piparminttuöljyä, jotta kykenin käyttämään sitä.

Marius Fabren mustasaippuan INCI: oliiviöljypohjaista kaliumsaippua ( + 30 % ), vesi, glyseriini, potassium karbonaatti

Suomeksi: oliiviöljypohjainen kaliumsaippua (suopa), vesi, glyseriini, kaliumkarbonaatti

HYVÄÄ

  • Kelvollinen pesutulos käsitiskissä
  • Huuhtoutuu helposti

HUONOA

  • Voimakas ja vähemmän miellyttävä haju
  • Tuubi on epäkäytännöllinen käytössä
  • Hintava

Sonettin hajustamaton käsitiski- ja yleispesuaine

Sonettin tuotteet ovat nousseen omiksi suosikeiksini valmiista kodinpuhdistusaineista niiden ympäristöystävällisyyden ja ennen kaikkea hyvän laadun ansiosta. Monista hyvistä tuotteista ehdoton suosikkini on ekologinen, tehokas, riittoisa ja monikäyttöinen hajustamaton käsitiski- ja yleispesuaine. Tuote on miellyttävä käyttää, sillä paitsi että siihen ei ole lisätty hajusteita se ei itsessään myöskään haise millekään. Tehokkuudesta kertonee jotain, että pesin siitä tehdyllä pesuliuoksella uunin ja puhdasta tuli. Pieni tippa pesuainetta pesusieneen riittää jo pitkälle ja pieniä tiskejä voi pesaista myös suihkepulloon laimennetulla liuoksella – muutama tippa käsitiskiainetta nimittäin riitää kokonaiseen pesualtaalliseen.

Tuotteessa ei ole omasta puolestani mitään moiteen varaa, toivoisin sille ainoastaan parempaa saatavuutta päivittäistavara- ja kivijalkaekokaupoista. Tällä hetkellä tuotetta saa tilattua ainakin Hyvinvoinnin tavaratalon verkkokaupasta. Ihmettelen suuresti, miksi näin upea tuote ei ole jokaisen marketin hyllyllä, ekokaupoista puhumattakaan!?

Sonettin hajustamaton käsitiski- ja yleispesuaine INCI: Aqua, alkylpolyglucoside C8–16, sodium C12–14, fatty alcohol sulphate, alcohol, sodium chloride, sodium citrate

Valmistusaineet suomeksi: sokeritensidi, kookosrasva-alkoholisulfaatti, kasvitisle (etanoli), ruokasuola sitraatti, elävöitetty vesi

HYVÄÄ

  • Loistava pesuteho
  • Todella riittoisa
  • Paitsi hajusteeton myös HAJUTON
  • Eettisesti ja ekologisesti kestävä valmistustapa (kts. lisää Sonett)

HUONOA

  • Heikko markettisaatavuus

 Ecoverin käsitiskiaineet

OLYMPUS DIGITAL CAMERAEcoverin käsitiskiaineet Sitruuna & Aloe Vera sekä Zero olivat käytössä varsin kelvollisia perustiskiaineita, joskaan en kokenut niitä mitenkään erityisen riittoisiksi, eli ainetta sai hieman lisäillä tiskatessa. Musta- ja Marseille-saippuaan verrattuna tiskiaineen teho ja huuhtoutuvuus oli kuitenkin huomattavasti parempi, mutta Sonettin käsitiskiaineelle ne jäivät selvästi paitsi pesutehossa, myös sisällysluettelon suhteen. Ecoverin Sitruuna & Aloevera käsitiskiaine sisältää mm. natriumlauryylisulfaattia, joka on varsin yleisesti pesuaineissa ja kosmetiikassa käytetty, mutta ärsyttävä pinta-aktiivinen aine. Ecoverin Zero käsitiskiaine puolestaan lupailee kamppailevansa rasvatahroja vastaan ilman hajusteita tai väriaineita. Todellinen hämmennys seurasi, kun tarkastelin tuotteen sisällysluetteloa valmistajan sivuilta. Luettelossa toisena komeilevat sanat: < 5 % Hajustetta (Limoneeni, Sitraali), aivan kuten hajustetussa versiossakin. Kasviperäisyydestään huolimatta kyseessä on kaksi hajustetta, joista ainakin limoneeni voi aiheuttaa kosketusallergiaa. Mitä ihmettä tämä nyt on olevinaan?

Ecoverin Sitruuna & Aloe Vera käsitiskiaine INCI: Aqua, sodium lauryl sulphate, lauryl glucoside, alcohol denat, citric acid, parfym, lactic acid, aloe Barbadensis leaf juice, sodium octyl sulphate

Valmistusaineet suomeksi: 5-15 % ionittomia pinta-aineita, anionisia pinta-aineita, < 5 % hajustetta (limoneeni, sitraali), vesi, denaturoitu alkoholi, natriumkloridi, natriumsitraatti, sitruunahappo, aloe-verauute

Cover Zero käsitiskiaine INCI: dipropylene glycol, aqua, fatty alcohol sulfate, laurel glucoside, alcohol dent, sodium chloride, sodium citrate, citric acid, parfym, limonene, citral, aloe Barbadensis leaf juice

Valmistusaineet suomeksi: 5-15 % ionittomia pinta-aineita, anionisia pinta-aineita, < 5 % hajustetta (limoneeni, sitraali), vesi, natriumskloridi, natriumsitraatti, maitohappo

HYVÄÄ

  • Perushyviä tiskiaineita
  • Ecoveria on saatavilla laajasti marketeista

HUONOA

  • Zero käsitiskiaineessa mainostetaan hajustettomuutta, mutta sisällysluettelo kertoo toista
  • Ei niin riittoisia verrattuna esim. Sonettiin

Välineet

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pesuaineen kemikaalien vähentyessä täytyy tätä usein kompensoida mekaanisella hankaamisella ja käsittelyjen uusimisella – Marseille- tai mustasaippua eivät ole pesutehossaan Fairya, vaikka ihan toimivaa tavaraa ovatkin. Sonettin hajusteeton käsitiskiaine sen sijaan pääsee mielestäni jopa samalle viivalle Fairyn kanssa pesutehossa, joten sen kanssa ylenpalttista rassaamista ei tarvitse harrastaa.

Astioiden peseminen pesusienellä voi olla harjaa tehokkaampaa, mutta itseäni ahdistaa sieneen muhimaan jäävät pöpöt. Jos sienen vaihtaa uuteen jatkuvasti syntyy tästä luonnollisesti runsaasti muovijätettä. Pesusieneen on kuitenkin ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja, esimerkiksi Sonettilla on selluloosasta, sisalista ja kierrätetystä PET-muovista valmistettu hankaussieni, joka kestää 60°C pesua.

Täysin muovittoman ja esteettisen vaihtoehdon tiskiharjaksi tarjoaa kasvikuituharjaksinen vaihtopäällä varustettu puinen tiskiharja, joita löytyy yleisesti ainakin ekokaupoista. Tämänkin kohdalla itseäni mietityttää tosin harjaan ajan myötä kertyvä bakteerimäärä. Jos ja kun vaihtopäätä joutuu vaihtamaan usein, miten ekologinen tuote enää loppujen lopuksi on? Muovinen tiskiharja on siitä kätevä, että sen voi heittää myös astianpesukoneeseen säännöllisesti puhdistumaan eli sen käyttöikä on huomattavasti puista pidempi. Esimerkiksi Sini-tuotteella on vaihtopäisiä ja kestäviä muovisia tiskiharjoja, jotka voi halutessaan paitsi pestä pesukoneessa myös desinfioida keittämällä.

Tiskirättinä meillä on luotettu jo vuosia kestävään ja antibakteerisiin bambuliinoihin, joita äitini meille neuloo. Rätit ovat kestäneet ahkeraa yli 60°C pesua jo useamman vuoden, eli ne ovat paitsi hygienisiä myös aidosti ekologisia vaihtoehtoja lyhytikäisille sieniliinoille. Mikrokuituliina on myrkytön vaihtoehto keittiön siivoamiseen, mutta mikrokuituliinojen ongelma voi olla ilmeisesti mikromuovi, jota niistä vähitellen käytössä irtoaa. Jos puikot pysyvät käsissäsi (omissani ne eivät pysy :D) katso ohje itse tehtävään bambuliinaan esimerkiksi Kotivinkistä! Valmiita kankaisia bambuliinoja löytyy myös ihanissa kuoseissa esimerkiksi Kiertin valikoimista.

Yhteenveto

Ecoverin astianpesuaineet olivat teholtaan ihan kelvollisia, mutta esimerkiksi Zero tuotteessa lupailtu hajusteettomuus ja sisällyksen paljastamat hajusteet veivät luottoa tuotteisiin. Mustasaippua oli kiinnostava, mutta hajunsa puolesta niin epämiellyttävä tuttavuus, että sen pariin en tule palaamaan.

Käsin pestävät tiskit tulemme pesemään jatkossa ehdottomasti Sonettin hajusteettomalla käsitiskiaineella. Tuote on niin ylivoimainen puhdistustehossaan ja riittoisuudessaan muihin kokeilemiini tuotteisiin verrattuna, että tästä ei ole paluuta. Myös tuotteen aito hajuttomuus lisää sen käyttömiellyttävyyttä. Tuote on myös siitä mahtava, että käytännössä sillä voi hoitaa tiskien lisäksi kaiken kodin perusyleispuhdistuksen. Jättisuositus siis tälle!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Blogipäivityksen yhteistyö: Sonett hajustamaton käsitiski- ja yleispuhdistusaine saatu (Itu Biodyn Oy)

 

Ulkoilua auringolta suojautuen

YHTEISTYÖSSÄ: Nordic Health Systems (Lavera), Partioaitta (Julbo-aurinkolasit) Aurinko_Perheesta_blogiAURINKO! Ihanaa nähdä jälleen rakas ystävä. Kuinka sua kaipasin! Olen niin valolla käyvä ihminen, että kaamosaika ja välikausien harmaat jaksot eivät oikein puhuttele. Pimeässä villasukat jalassa hyggeily huvittaa muutamat ensimmäiset viikkonsa syksyn saapuessa, sen jälkeen siitä tulee lähinnä sietämistä. Valoa tarttis saada. Kun keväällä aurinko alkaa paistaa maailma on sillä sekunnilla auki, ideoita pursuu ja energiaa riittää! IHANAA! Joten, pipo nurkkaan ja paitahihasillaan auringonsäteitä nauttimaan? Eiii nyt ihan niinkään.

Terveyskirjaston artikkelissa Auringonpaisteen haitat todetaan melko pysäyttävästi:

DNA-vaurio käynnistää pigmentintuotannon eli ruskettumisen. Ruskettumisella iho yrittää suojata soluja lisävaurioilta. UV-säteily heikentää myös elimistön puolustuskykyä näkyen huuliherpeksen aktivoitumisena tai lomaa seuraavana hengitystieinfektiona. Immuunivasteen heikkeneminen voi edistää ihosyövän kehittymistä. UV-säteily voi vahingoittaa myös silmiä.

:O

Toisaalta: auringon valo myös vaikuttaa suotuisasti joihinkin ihosairauksiin, kuten atooppiseen ihottumaan ja psoriasikseen (Atopialiitto). UVB säteily myös käynnistää iholla D-vitamiinin tuotannon. D-vitamiinin tuotannon aktivointiin riittää kuitenkin varsin pienikin altistus kesäaurinkoa, joten uskon että sen kannalta riittävä määrä säteilyä saadaan ihan ”vahingossakin” tavallisen ulkoilun ohessa hyvin suojattunakin. Lisäksi D-vitamiinia on myös niin helppoa ottaa ravintolisänä, että sen vuoksi en lasten ihoa karsinogeeneille ehdoin tahdoin altistaisi.

Auringon säteistä nauttiminen, niin ihanaa kuin se onkin, edellyttää siis tiettyjä varotoimia, jotta jälkikasvun ja oman elimistön pysyviltäkin vaurioilta vältytään. Vaatteilla, laadukkailla aurinkolaseilla, aurinkosuojavoiteilla ja terveellä järjellä pääsee jo pitkälle, kunhan muistaa, että auringossa enemmän ei ole enemmän.Kesä_blogi_Perheesta.jpg

Aurinkolasit

Lasten laadukkaisiin aurinkolaseihin panostaminen kannattaa, sillä lasten silmien suojaaminen UV-säteilyltä on sijoitus, jonka vaikutukset kantavat pitkälle. Lapsen aurinkolasien linssien tulee suodattaa UV-säteily kokonaan, joten kannattaa suunnata katseensa laadukkaisiin vaihtoehtoihin.

Erityisesti lasten silmien suojelu on tärkeää, sillä lapsen silmän mykiö päästää lävitseen enemmän UV-säteilyä, kuin aikuisen. Osa UV-säteilystä voi tunkeutua aina silmän pohjaan asti jolloin verkkokalvon solut alkavat pikkuhiljaa rappeutua. (Ultraviolettisäteily)

Julbo Looping aurinkolasit ovat olleet pojilla käytössä vauva-aikana ja pidämme lasien laadusta sekä istuvuudesta. Julboja myydään yleisesti myös optikkoliikkeissä ja luotan niiden laatuun eniten markkinoilla olevista lapsille aurinkolaseja valmistavista merkeistä, joskin varmasti muitakin hyviä merkkejä löytyy.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Julbo Turn

Kuopuksella ovat nyt käytössään Ki Et La-merkkiset lasit ja Esikoinen puolestaan sai Partioaitasta kokeiluun Julbo Turn- lasit, jotka kuuluvat Julbon laadukkaaseen lasten aurinkolasimallistoon. Aurinkolaseissa on polarisoidut Spectron 3 linssit, jotka antavat 100 % suojan UV-säteilyä vastaan. Lasit istuvat kasvoille tukevasti, eli pysyvät päässä kovassakin menossa. Julbo Turn aurinkolasit ovat siis turvalliset sekä ainakin meidän mielestämme varsin tyylikkäät, eli sopivat niin retkelle kuin kaupungilla keikarointiin.Julbot_Perheesta_blogi2Lasten aurinkolasit kannattaa muuten aina sovittaa, sillä niiden istuvuus on tärkeää paitsi suojan myös mukavuuden kannalta! Lapsen pään ja kasvojen muoto sekä koko vaihtelevat luonnollisesti, joten kannattaa kokeilla eri malleja ja kokoja, eikä tuijottaa laseille laadittuja ikäsuosituksia.

Aurinkosuojavoiteet

Tavallisia kemiallisen suojan sisältäviä aurinkosuojatuotteita ei suositella alle kaksivuotiaille, mutta fysikaalisen suojan tuovilla aurinkosuojavoiteilla voi suojata turvallisemmin niitä kohtia, jotka auringolle altistuvat. Aurinkosuojavoiteen valinnassa kannattaa panostaa suojakertoimiin: liian korkeaa suojakerrointa ei liene, tai ainakaan siitä ei ole haittaa. Fysikaalinen aurinkosuojavoide antaa suojan saman tien levittämisen jälkeen ja toimii niin kauan kunnes se pestään tai hieroutuu iholta pois. Rasvaa on siis syytä lisätä uimisen tai pyyhkimisen jälkeen, muutoin se ei ”haihdu” iholta pikkuhiljaa tehoaan menettäen kemiallisten vastaavien tavoin.   OLYMPUS DIGITAL CAMERASaimme blogiyhteistyönä kokeiluun Laveran aurinkosuojatuotteita: herkän ihon aurinkosuojavoiteen SPF 30,  aurinkosuojasuihkeen SPF 20 sekä aurikosuojakertoimellisen huulivoiteen SPF 10.

Herkän ihon aurinkosuojavoide (SPF 30) osoittautui erityisesti lapsilla toimivaksi vaihtoehdoksi, jolla suojaamme jo nyt kevätauringolta heidän kasvojaan. Voide on paksua ja levitettäessä melko vaaleaa, mutta imeytyessään vaaleus ei näy juurikaan enää. Koska kyseessä on fysikaalisen suojan antava voide, ihoon jää selkeä kerros voidetta. Ensimmäisellä kerralla tulin levittäneeksi voidetta hieman liikaa ja lapset näyttivät pieniltä kummituksilta Nuuksion metsässä käyskennellessään :D. Tehokasta tavaraa sanoisin. Järkevä kerros ei näy iholla häiritsevästi.

Aurinkosuojasuihke (SPF 20) on kosmeettisesti miellyttävä vaihtoehto aikuisille ja tulee ehdottomasti omaan käyttööni säiden salliessa vartalon aurinkosuojana, joskin kovan porotuksen osuessa esimerkiksi veden äärellä aion turvautua myös edellämainittuun tehokkaampaan voiteeseen ainakin herkästi palavien kohtien suhteen. Aurinkosuojasuihke tuoksuu (hyvältä) kevyesti, mutta ei häiritsevästi, levittyy miellyttävästi iholle, eikä jätä iholle valkoista kerrosta. Iso suositus paksuja voiteita karsastavalle!

Huulivoide (SPF 10) puolestaan on näppärä pitää mukana aina, sillä se kulkee vaikka taskussa ja siitä saa sipaistua suojaa vaikka nenänpäähän akuutissa tilanteessa, jos aurinkosuojaus on unohtunut tai muuten riittämätön. Huulivoide on väriltään niin vaalea, että itse en sitä huuliini voinut sellaisenaan jättää, mutta kokeilin sitä huulipunan alle, missä se toimikin hauskasti ikäänkuin pohjustajana ja antoi lisäsuojaa huulille. Aurinkosuojan sisältävä huulivoide on myös hyvä lisä esimerkiksi lasten kerhoreppuun, josta sitä voi pyytää ohjaajaa lisäämään, jos keväinen sää tekee 360° yllätyskäännöksen räntäsateesta auringon porotukseksi, kuten tänä keväänä on saatu nähdä.Lavera_Aurinkosuojavoiteet_Blogi_Perheesta2

Vaatteet

Niskan suojaava UV-suojallinen aurinkohattu on mainio sijoitus: se suojaa lapsen niskan lisäksi korvat sekä lipan ansiosta myös silmiä ja kasvoja auringon porotukselta. UV-hattuja löytyy laajalti ja viime vuonna hommasimme muistaakseni Prismasta Reiman Somme UV-hatut, joita pojat käyttivätkin ahkerasti koko kesän. Hatussa on UV-suojakerroin 50 +, se on joustava, eli pysyi hyvin päässä, toimii vesileikeissäkin eikä hiostanut. Nappi hankinta, väittäisin! Kyseinen hattu hommataan myös tänä vuonna Esikoiselle Kuopuksen periessä Esikoisen viimevuotisen hatun.Aurinko_Perheesta_Blogi3Vesi- ja rantaleikeissä toimiviksi sijoituksiksi koimme niin ikään Reiman UV-suojalliset haalarit, joista erityisesti Kuopukselle hommattu pitkähihainen ja lahkeellinen versio suojasi lapsen veden äärellä hienosti. Näitä kannattaa muuten bongailla alennusmyynneistä sesonkien päätteeksi ja välissä – usein UV-vaatteita saattaa löytyä puoleen hintaan ja säästö on huomattava kunhan osaa arvioida lapsen kasvun käyttöhetkeen nähden edes suurinpiirtein oikein.

Pihaleikeissä hellepäivänä toimivat hatun lisäksi väljät ja puuvillaiset vaatteet. Valitse varjoinen leikkipaikka. Meillä hyviksi koettuja ja edullisia kesävaatteita ovat olleet H&M:n ei niin laadukkaat, mutta vilpoisen hengittävät valkoiset pitkähihaiset puuvillabodyt. Eettisesti kestävämpää vaihtoehtoa saa ehdottaa – kirppareilta kun harvoin löytää hyväkuntoisia valkoisia tai vaaleita t-paitoja löytää taaperokoossa. Jännä.

Yhteenveto

Lasten suojaamiseen kannattaa toden teolla kiinnittää huomiota, sillä erityisesti nuorella iällä palaminen lisää ihosyövän riskiä. Lasten suojaaminen auringolta tapahtuu ensisijaisesti auringon välttämisen ja vaatteiden avulla. Vauvat pidetään kokonaan varjossa ja taaperoiden ja leikki-ikäisten kanssa kannattaa välttää ulkoilua auringon ollessa polttavimmillaan, eli noin klo 11-15 välisenä aikana. On hyvä myös muistaa, että pilviselläkin säällä voi palaa (Atopialiitto). UV-indeksin ollessa 3 tai enemmän, suojaus on tarpeen. Lisää tietoa ultraviolettisäteilystä ja ajankohtaisen UVI-ennusteen löydät Ilmatieteen laitoksen sivuilta. Auringosta voi siis nauttia lasten kanssa turvallisin mielin, kunhan muistaa muutaman seikan:

  1. Vauvat varjoon!
  2. Leikki-ikäistenkin kanssa auringossa oleilua kannattaa välttää pahimman porotuksen aikaan (11-15).
  3. Valitse varjoisa leikkipaikka
  4. Suojaa lapset hyvin vaatteilla
  5. Valitse lapselle laadukaat aurinkolasit 
  6. Käytä lapsille korkeaa suojakerrointa ja fysikaalista aurinkosuojavoidetta
  7. Muista, että varjoisallakin säällä voi palaa

Lue lisää:

Aurinko_Perheesta_Blogi2Seuraa Perheestä blogia myös Instagramissa ja Facebookissa!

Niskalenkki kurasta, eli raparallin ABC

Aaah, se hetki kun saat kaksi kulmakarvojaan myöden rapaista lasta kotioven sisäpuolelle ja levitätte vähintään puolet universumin hiekasta, kurasta ja liasta pieneen kaupunkihuoneistoon. Hinnatonta.KuraaKoittakaa siis arvata mistä haaveilen usein! Kuukauden reissusta Balille? Ehei, kun KURAETEISESTÄ. Asiasta, jonka olemassa olo oli itselleni jokseenkin yhdentekevä muutama vuosi sitten. Lieneekö edes kuulunut sanavarastoon. Olisi tuo lomakin ihan kiva, mutta kuraeteisestä repisin riemua kyllä joka päivä! Kurasesonkihan kestää Suomessa vain sen 12 kuukautta.

Kuinka selvitä voittajana tässä välikausina lähes jokapäiväisessä taistelussa rapaa vastaan pienellä eteisellä varustetussa kerrostalokaksiossa?

A. Hyvät kuravaatteet: Kun Esikoinen rämpii metsäkerhosta nivusiaan myöden litimärkänä lumpsahdettuaan metsässä mustaa kuraa sisältäneeseen silmäkkeeseen, niin ei siinä paljon teknisen vaatteen ”kostealla pyyhkiminen” tai edes suihkuttelu aina auta. Esikoisen kerhovaatteet joudutaan pesemään niin usein, että vesipilariarvo on useimmissa vain haalea muisto, etenkin koska suurin osa vaatteista on jo lähtökohtaisesti käytettynä ostettuja. Kuravaatteisiin kannattaa siis panostaa, vaikka käytössä olisikin teknisiä vaatteita, sillä ne on helppo pitää puhtaana, säästävät vaatteita ja pitävät lapsen kutenkin todennäköisemmin kuivana useamman tunnin märällä säällä ulkoilun aikana, kuin parhainkaan tekninen vaate.

Hyvät kuravaatteet ovat:

  • Riittävän isot. Tämä on erityisen tärkeää, kun alle puetaan useita kerroksia tai toppavaatteita. Valitse silloin vähintään käytössä olevaa vaatekokoa isommat kurahaalarit. Usein haalareissa on sivulla napit, joilla voi kaventaa housuja, jos ne jäävät kainaloiden alta reiluksi. Kuka aikuinen haluaisi itse touhuilla pehvasta kiristävissä kurahousuissa, joissa on liian lyhyet lahkeet?? (Ja jos joku haluaa, en halua kuulla enempää..)
  • Ehjät. Muista myös tarkistaa ja korjata kurahaalareiden/ housujen lenkit. Kurahanskoja palaa useat vuodessa näemmä. Merkki kuin merkki tulee tiensä päähän melko nopeasti ja alkaa vuotaa. Kun alla oleva hanska kastuu, kädet ja sitä myöden lapsi palelevat alta aikayksikön. Kurahanskoissa sanoisin kannattavan satsata määrään laadun ohi.
  • Muista pukea alle kosteutta siirtävää ja hengittävää villaa ja muutenkin hengittävät kerrokset, sillä kuravaatteet voivat hiostaa.
  • Lisää rautaisia päiväkotiammattilaisen vinkkejä kuravaatteisiin löydät On elettävä huolella blogin päivityksestä Ihana kamala kura.

Sadevarusteet_perheestaB. Harja: Eliminoi kura mahdollisimman pitkälle jo sen luonnollisessa habitaatissa, eli ulkotiloissa. Löysin muuten vihdoin kaupasta täydellisen aseen tätä tarkoitusta varten: Sinituotteen kombimattoharja. Sopivan kokoinen, tukeva ja jämäkkäharjaksinen harja haalareiden ja rattaiden ravasta putsaamiseen. Harja kulkee rattaissa mukana ja sillä voi putsata kuraiset hunnit helposti ennen kärryihin nostamista tai kotiovella tilanteesta riippuen.

C. Äidin kurahanskat: Tämä voi kuulostaa vähän omituiselta, mutta henkilökohtaisesti yksi kamalimmista piirteistä kuran kanssa taistelussa on sen aiheuttamat tuntemukset käsissä. Tämä on osastoa ”if you know, you know”. Kylmän, karkean ja märän hiekan käsittelyn aiheuttama ärsyketulva lyö synapsini oikosulkuun, eli en kerrassaan voi sietää sitä. Yök, yök, yök. Yksinkertainen ratkaisu – kumihanskat käteen. Jo helpottaa!

D. Kurastoppari: Kannattaa ehdottomasti panostaa laadukkaaseen kuraa keräävään eteisen mattoon. Laadukas kynnysmatto nappaa matkalla hyvän osan kurasta ja estää sen leviämisen ympäri asuntoa. Ei ehkä sisustuslehtikamaa, mutta voi kuinka kätevää! Esimerkiksi Kurastoppari on kotimainen ja laadukas vaihtoehto tähän. Matolle luvataan pitkää käyttöikää, kunhan sitä muistaa huoltaa, eli ravistella ja pestä aika ajoin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kurahanskat, -harja, -matto ja -maakarit

E. Ikea kuraeteinen: Tässäpä kuraeteinen, johon meilläkin on varaa! Tämän vinkin sain taannoin entiseltä naapuriltani ja se on totta vieköön mahtava. Idea on esitelty taannoin esimerkiksi Leluteekin blogissa. Yksinkertaisimmillaan tarvitset yhden Ikean sinisen kassin. Kurainen lapsi nostetaan kassiin, johon kuravaatteet kuoritaan. Lapsi kassista ja kassi pesutiloihin odottamaan jatkoselvittelyä. Tämä säästää oikeasti merkittävästi hiekan leviämiseltä ympäri kämppää ja pesuhuonetta.OLYMPUS DIGITAL CAMERAIkea kuraeteinen 2.0. Jatkoin ”tuotekehittelyä”, sillä pelkkä kassi ei pelastanut vaatteiden jatkokäsittelyn aiheuttamalta hiekkaräjähdykseltä pesuhuoneessa suihkutellessani kuravaatteita puhtaaksi. Ikea kuraeteinen 2.0:an tarvitset kaksi Ikean kassia ja Ikean Grundtal pyyhetelineen.

Homma menee niin, että ensin kurainen lapsi riisutaan kuraisista ulkovaatteista Ikea kassiin kotiovella aivan kuten edellä. Toinen lapsi odottaa ulko-ovella (meillä rappukäytävän rappusilla) omaa vuoroaan, eikä tule kuraisena hillumaan asuntoon. Kun lapset on kuorittu vuorollaan kassiin, kassi viedään pesuhuoneeseen sellaisenaan. Lasten välittömien ulkoilua seuraavien pissa-, jano-, nälkä-, väsymys-, päiväuni- jne. kriisien urakoinnin jälkeen, kun sinulla on aikaa paneutua kuravaatteiden setvimiseen, vaatteet ovat tavallisesti jo ehtineet hieman kuivahtaa. Tämä on hyvä, sillä nyt voit vain ravistella hiekat vaatteista pois siihen Ikean kassiin! Saappaat kannattaa huuhtaista lavuaarin alla, jotta niistä ei kuivuessaan irtoa kuutiollista hiekkaa.

Pyyhi seuraavaksi yksi kerrallaan hiekasta ravistelluista vaatteista kostealla froteella loppu lika pois ja nosta nyt ne kuivumaan toiseen kassiin pystytetylle pyyhetelineelle. (Muista myös kääntää kurarukkaset toisin päin, muuten ne tapaavat homehtua ärhäkästi kosteuden jäädessä muhimaan hanskaan.) Jos ”kuraeteistä” tulee tarve pienissä tiloissa siirrellä päivän mittaan, esimerkiksi suihkusta peseytymisen tieltä, se käy kassin avulla näppärästi eivätkä vaatteet varistele loppuja hiekkojaan ympäriinsä. Tällä menettelyllä telineellä odottaa aamulla (riittävän) puhdas ja kuiva kuravaatesetti lasten päälle puettavaksi! Mikä parasta, tämä kuraeteinen ei vie käytännössä yhtään tilaa silloin, kun se ei ole käytössä, sillä pyyheteline ja pussit menevät hyvin pieneen kasaan.

F. Varsi-imuri: Kurataistelun tauottua on aika kaivaa esiin kontrollifriikin rakas ystävä: varsi-imuri. Tällä on vaivatonta ja nopeaa imaista murkulat ja hiekat eteisestä ja pesuhuoneesta ennen kuin ne kulkevat ympäri asuntoa. Paras_sijoitus_ikinä, kunhan et pihistele tehoissa hankintaa tehdessäsi!

Kura taisteluni blogi Perheesta

Seuraa Perheestä blogia myös Facebookissa ja Instagramissa!

Vatsatauti: Selviytymisopas

Vatsatauti on viheliäinen rupeama, joka iskee tavallisesti kevättalvella. Oikein tuottoisana vuonna arpa saattaa osua myös syksyllä. Kuinka vatsataudin tuloon voi sitten valmistautua? Ei tietenkään mitenkään niin, että siitä olisi oikeasti hyötyä. Kontrollifriikin mieltä kuitenkin rauhottaa pelkästään ajatus siitä, että yrittää edes valmistautua! Siispä kaappiimme hommattiin perustarpeet tätä sessiota varten siltä varalta, että molemmat vanhemmista kaatuisivat pönttöä halaamaan samassa erässä.

Kaapeista on hyvä löytyä vatsataudin varalta ainakin:

  • Tuoremehua
  • Sipsejä/ suolatikkuja
  • Pakastemustikoita
  • Puurohiutaleita, mehukeittoa
  • Ripulijuomajauhetta ja Precosaa (tai muuta boulardii-valmistetta)
  • Valkopippureita? (No ei se ota jos ei annakaan!)
  • Jätesäkkejä
  • Kertakäyttöisiä kumihanskoja
  • Rutkasti talouspaperia
  • Iso pino harsoja ja pyyhkeitä
  • Ämpäreitä vähintään yhtä monta kuin on asukkaita. Mielellään myös muutama likaantuneiden harsojen jne. säilyttämiseen. Taaperon syöksy-yrjö yllättää joka kerta, mutta ainakin sen ämpärin kanssa siivoaminen on helpompaa
  • Yleispesuainetta
  • Kloriittia (yök, mutta ainoa joka oikeasti toimii noroon)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun tilanne on päällä:

  • Kääri matot pois. KAIKKI matot. Tai ainakin ne matot, joita et halua pestä tai heittää pois.
  • Kerää pehmolelut, pinnoittamattomat puulelut ja ylipäänsä vaikeasti puhdistettavat ja vaalittavat lelut pois.
  • Vuoraa sängyt jätesäkeillä:
    • Pinnasängyn kokoisen patjan saa muuten kätevästi peittoon vetämällä siihen kaksi pienempää 120 litran jätesäkkiä.
    • Sohva on sängyn ohella keskeistä vaaravyöhykettä ja hankala putsattava, joten siihen kannattaa yrittää laittaa eristettä myös, isommat jätesäkit toimivat tähän hyvin. Päälle lakana tai pyyhkeitä.
    • Sujauta tyynyt myös jätesäkkiin ja laita päälle tyynyliina tavalliseen tapaan.
  • Peitä lasten sängyt lakanoiden sijasta pyyhkeellä, jonka näppärästi vaihdat uuteen sen likaantuessa. Pyyhkeen läpi mahdolisesti imeytyneen oksun saa jätesäkin pinnalta helposti pyyhkäistyä. Jotkut vannovat pyyhkeiden kerrostamisen nimeen, mutta itse koen siinä likaantuvan monta kerrosta samalla, joten olemme nähneet parhaaksi laittaa pyyhkeen yksi kerrallaan lapsen alle.
  • Harso lapsen pään alla on miellyttävämpi kuin froteinen pyyhe.
  • Unohda kestovaipat.
  • Pue sairastaville ne mukavimmat ja kulahtaneimmat, kuuman pesun kestävät vaatteet (perus colleget kestävät yllättävän hyvin 90°C, mutta en toki lupaa mitään :D). Iso kaula-aukko plussaa. Pue saman sävyisiä vaatteita, jotta voi pyörittää koneellisia pyykkiä lajittelematta.
  • Unohda Jaffa: Vaikka vatsataudissa tavallisesti on ollut tapana tarjoilla Jaffaa tai muuta limsaa, tämä ei välttämättä ole paras idea. Hiilihapot saattavat ärsyttää vatsaa entisestään ja limsan korkea sokeripitoisuus voi käsittääkseni provosoida ripulia entisestään. Toisaalta, mikä vain neste mikä menee alas (ja tulee ylös) on akuutissa vaiheessa hyvä. Toipuvaa vatsaa ei kannata ärsyttää hiilihapoilla, vaan helliä mahdollisimman lempeillä asioilla, kuten puurolla ja marjakeitolla.
  • Tarjoa lapselle 50/50 laimennettua mehua pienissä erissä. Ja NYT tarkkana sen ämpärin kanssa: alkuvaiheessa nesteet tapaavat tulla paluupostissa 100% todennäköisyydellä ja suht välittömästi. Yleensä sillä hetkellä kun vilkaiset toiseen suuntaan.
  • Sipsit maistuvat heikommallakin voinnilla ja niillä saa suolatilannetta tasoitettua, vaikka ei paljoa saisikaan alas.
  • Varaa helposti lämmitettävää (ei haisevaa!!) ruokaa heille, ketkä ovat jo selvinneet tai vasta odottavat vuoroaan. Esim. pakasteita ja purkkiruokaa.
  • Unileluja on hyvä olla olemassa kaksi identtistä, jotta lelun likaantuessa lapselta ei tarvitse riistää turvaa tuovaa lelua olon ollessa karseimmillaan. Leluja kannattaa vaihdella ja pestä tasaisesti muulloinkin, niin ne kuluvat samassa tahdissa.
  • Tilaa Netflix. DVD:t ovat nopeasti katsottu läpi, kun useamman päivän kotijumitus iskee päälle ja huoltoyksikön vointi ei salli mitään askarteluspektaakkelien järjestämisiä.

Koska ripulipotilas lääkäriin?

  • Ripuloiva lapsi on alle puolivuotias.
  • Ripuli tai oksentelu on yhtämittaista.
  • Kotihoito ei onnistu (lapsi ei juo tai oksentaa kaiken)
  • Ulosteessa on verta.
  • Lapsi väsähtää.
  • Ripulointi jatkuu yli 3 vuorokautta.
  • Punnituksen perusteella paino laskee.
  • Ripuliin liittyy korkea kuume (yli 39 C°).
  • Ripulitartunta on saatu etelänmatkalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuinka välttää tartunta?

  • Ei mitenkään, ainakaan samassa taloudessa. Tai no hyvällä käsihygienialla voi tietysti yrittää. Olen kuullut että pelkästään tuoreen oksennuksen ohi kulkeminen voi riittää tartuttamaan viruksen pöllytessä ilmassa, joten voi melko huoletta nostaa kädet pystyyn tartunnan suhteen, kun se samaan osoitteeseen iskeytyy. Se tulee, jos on tullakseen. Vaikka kaikki perheestä altistuvat, eivät kaikki välttämättä sairastu.
  • Kotona tartunta-altistusta on siis huono välttää, mutta ainahan sitä voi yrittää suojaamalla kasvot oksennusta siivotessasi. Käytä kertakäyttöhanskoja ja siivoa talouspaperilla, jonka suljet roskapussiin lopuksi. Oksennustahra kannattaa pestä ensin yleispuhdistusaineella, jonka jälkeen klooriliuoksella. Jos et saa tahriintuneita tekstiilejä välittömästi pesuun, huuhtele ja laita ne jätesäkkiin odottamaan mahdollisimman pikaista pesua. Ja pese niitä käsiä vimmatusti.
  • Jotkut vannovat valkopippurien nimeen vatsatautia ehkäisevänä kotikonstina. Ohjeistuksena on nauttia kerralla 10 kokonaista valkopippuria veden kanssa (tyhjään vatsaan?) altistuksen ilmettyä. Tämän olisi ilmeisesti tarkoitus lisätä mahalaukun liman eritystä ja ehkäistä tartuntaa. Itse en usko tähän, mutta juuri nyt puoliso popsii valkopippureita ja toimii koeihmisenä massiivisen altistuksen kanssa. Jos hän välttyy tartunnalta, saatan korjata skeptistä näkemystäni.
  • Voi olla hyvä idea välttää vierailuja kodissa, jossa vatsatauti on vieraillut edeltävän  kahden aikana.

Norovirus voi säilyä infektoimiskykyisenä huoneenlämmössä esimerkiksi oksennuksen tahraamassa matossa jopa 12 vuorokautta.

(Toimenpideohjelma norovirus-tartuntojen ehkäisemiseksi)

Jälkipyykki

  • Muista, että norovirus on todella tehokas ja sitkeä kehveli. Se tartuttaa pinnoilla useita päiviä (viikkoja?) ja väijyy suolistossa vielä pitkään oireiden helpottumisen jälkeen. Jo pieni määrä virusta riittää aikaansaamaan sairastumisen.
  • Ethän laita vahinkoa kiertämään: Lapset tulee pitää kotona vähintään KAKSI OIREETONTA PÄIVÄÄ, ennen hoitoon tai harrastuksiin viemistä. Tartuttavuus tosin saattaa jatkua ilmeisesti tätäkin pidempään.
  • Pese pyykit pitkällä ohjelmalla vähintään 60°C, lakanat ja pyyhkeet 90°C.
  • Pintoja siivotessa on hyvä muistaa, että etanolilla läträäminen ei tässä auta: noroviruksen rakenne ei ilmeisesti alkoholista juurikaan kärsi, vaan kloorin on todettu olevan tehokkain viruksen tuhoaja pitkän kuumennuksen ohella.
  • Kunnollinen saippuapesu on lähtökohtaisesti paras tapa häätää taudinaiheuttajaa käsistä. Käsiä pestessä viruksia poistaa mekaaninen hankaus saippuan kanssa, ei saippua itsessään, eli kannattaa pistää hieman ajatusta siihen pesu- ja kuivaushommaan. Sormenpäiden huolimaton kastaminen veteen ei ole käsipesu. Käsidesillä voi tehostaa puhdistusta.
  • Tasoittele järkähtänyttä vatsaa akuutissa vaiheessa boulardiilla ja jälkihoitona vahvoilla maitohappobakteereilla (farmaseutin tai lääkärin ohjeiden mukaan).
  • Onnittele itseäsi siitä, että nyt ainakin omaat hetkeksi vastustuskyvyn yhdelle vatsatautivirukselle. Ehkä.
C’est la vie! Kyllä siitäkin selviää ja nopeasti se tapaa mennä ohi.
Lue lisää:

 

Testissä alumiinittomat luonnonmukaiset deodorantit

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOi ihmisyys ja sen fyysisyys. Raskauden ja imetyksen läpikäyneet tietävät, että lisääntyminen tekee mielenkiintoisia jekkuja keholle. Nämä(kin) kehon hormonimyrskyiset sekoilut saattavat tuovat erinäisiä lieveilmiöitä, kuten sen, että ajoittain hiki lentää jatkuvasti, ajoittain mahdollisesti haiset sipulisäkille. Moni on varmasti esimerkiksi tutustunut vekkuliin ilmiöön ”imetyshiki”eli ”hirveä soija”. Nykyään kyseiset sekoilut ovat takana päin, mutta en valitettavasti kuulu siihen kansanosaan, joka ei deodoranttia tarvitse. Kuinka selvitä arjessa ja juhlassa sosiaalisesti kelvollisena, eli mielellään suht raikkaan tuoksuisena yksilönä kaikissa elämäntilanteissa ilman hillitöntä ja jatkuvaa kemikaalialtistusta kainaloiden iholla?

Alumiini antiperspiranteissa

Kainaloiden ohuen ihon tauoton altistaminen vahvoille antiperspiranteille, eli alumiinipitoisten aineiden sively kainaloiden iholle ei tunnu kovin miellyttävältä ajatukselta, olkoonkin että kehoon päätyvän alumiinin, rintasyövän ja antiperspiranttien käytön yhteydestä ei edelleenkään ole luotettavaa tutkimusnäyttöä. Syytä hysteriaan tuskin on, ja harvoin on, mutta heille ketkä haluavat vähentää elimistön mahdollista alumiinialtistusta, markkinoilta löytyy useita alumiinittomia vaihtoehtoja deodoranteille.

Deodoranttia valitessa on hyvä tiedostaa, että luonnonmukainen deodoranttikaan ei ole tae alumiinittomuudelle. Monia deodorantteja markkinoidaan seuraavalla fraasilla: ”No aluminium chlorohydrate”. Tarkempi tarkastelu paljastaa sisällysluettelosta löytyvän potassium alum-mineraalin, joka on ilmeisesti alumiinia vain hieman eri muodossa. Jos haluat alumiinittoman vaihtoehdon valitse deodorantti, jossa lukee esim. ”Ei sisällä alumiinisuoloja”/ ”Free of aluminium salts” ja tarkista INCI.

Deodorantin alumiinittomuus ei ole ihan ongelmaton asia, sillä alumiini on juurikin se tekijä, joka pitää hikoilun aisoissa peittämällä (?) kainaloiden hikirauhaset. Antiperspirantit siis toimivat alumiinilla, deodoranttien toiminta puolestaan perustuu siihen, että ne joko peittävän hien hajun tai estävän kainalon bakteerien toiminnan – bakteerit nimittäin ovat ne kehvelit, jotka saavat iholle hajuttomana erittyvän hien haisemaan.

Vähentääksesi bakteerien osuutta kainaloissa ja edesauttaaksesi deodorantin toimintaa, muista muutama seikka:

  • Pese kainalot huolellisesti
    • Käytä esimeriksi froteista pesulappua tms., jotta saat deodorantin jämät ja bakteerit iholta pestyä ja huuhtele huolellisesti
    • Palasaippua pesee kainaloiden ihon nestemäistä saippuaa tehokkaammin, jos iho sen sietää
    • Myös kainaloiden kuoriminen vähentää hien hajua
    • Pese ja myös kuivaa kainalot huolella AINA ennen deodorantin levittämistä
  • Poista kainalokarvat
    • Jos haluat jättää kainaloiden karvoituksen paikalleen statementtina niin siitä vaan, mutta tiedä, että tästä saattaa johtua hien hajun lisääntyminen bakteerien saadessa enemmän elintilaa

Alumiinittomat deodorantit testissä

Tässä päivityksessä vertailen muutamia alumiinittomia luonnonmukaisia deodorantteja, joista ainakin useimmat ovat hyvin saatavilla isoista marketeista, kuten Prismoista tai esimerkiksi Hyvinvoinnin Tavaratalo verkkokaupasta. Testiin ovat valikoituneet Laveran deodorantit (Invisible, Basis Sensitive, Neutral) Born to Bio (Rosy Softness) sekä Frantsilan deodorantti. Mikään testatuista deodoranteista ei sisällä alumiinisuoloja ja kaikki ovat sertifioitua luonnonkosmetiikkaa.

Born to Bio Rosy Softness Deodorant

OLYMPUS DIGITAL CAMERATestin ensimmäinen kokeiltava deodorantti oli Born to Bio merkin Rosy Softness deodorantti. Deodorantissa on melko voimakas ruusun tuoksu, joka omaan nenääni tosin oli ihan miellyttävä. Tuote on alkoholiton ja sisältää tuotetietojen mukaan puhdistavaa bambujauhetta sekä rauhoittavaa salviankukkavettä. Deodorantti tekee selkeän kalvon kainaloiden iholle, mutta ei tunnu tahmealta. Pito oli omasta mielestäni melko lyhyt ja deodorantin tehon pettäessä hiki haisi epämiellyttävälle.

INCI: Aqua (Water), Pseudotsuga Menziesii Water*, Salvia Officinalis (Sage) Water*, Glycerin, Parfum (Fragrance), Xanthan Gum, Linalool, Benzyl Alcohol, Lauroyl Lysine, Cinnamomum Camphora (Camphor) Bark Oil, Limonene, Geraniol, Citronellol, Bambusa Arundinacea Stem Extract, Dehydroacetic Acid, Cupressus Sempervirens Oil*, Cymbopogon Martini Oil*, Melaleuca Alternifolia (Tea Tree) Leaf Oil*, Citral, Farnesol, Benzyl Benzoate. (*luomutuotantoa)

HYVÄÄ

  • Tekee selkeän kalvon kainaloihin, mutta ei tunnu tahmealta
  • Alkoholiton ja alumiiniton

HUONOA

  • Melko lyhyt teho
  • Deodorantin tehon pettäessä hien hajusta tuli melko pistävä
  • Miellyttävä, mutta melko voimakas ruusuinen tuoksu
  • Synteettinen hajuste?

Frantsilan luonnon raikas deodorantti

Luonnonmukaiset alumiinittomat deodorantit 3 blogi Perheestä.jpgTestin ainoa kotimainen deodorantti Frantsilan luonnon raikas deodorantti sisältää suomalaisia luomuyrttejä sekä aromaterapeuttisia eteerisiä öljyjä. Valmistajan sivuilla kohdassa ainesosat kerrotaan lisää tuotteen aromaterapeuttisista vaikutuksista. Deodorantin tuoksu oli voimakkaan yrttinen, joka sopii mielestäni sekä miehille että naisille. Tuote oli käytössä miellyttävä ja suhteellisen tehokas. Heti levitettäessä havaittavissa oli lievää kirvelyä, mutta tämä hävisi nopeasti eikä johtanut ihoärsytykseen. – johtuneen tuotteen sisältämästä alkoholista. Tuote on pakattu kauniiseen pahvirasiaan ja sitä löytyy hyvin esimerkiksi Prismoista.

INCI: Alcohol, Aqua* (Matricaria recutita*), PEG-40 Hydrogenated Castrol Oil, Hydroxyethyl Cellulose, Calendula officinalis*, Plantago sp.*, Prunella vulgaris*, Arctium lappa*, Viola tricolor*, Lavandula officinalis, Melaleuca alternifolia, Thymus vulgaris, Salvia officinalis, Santalum album, Cananga odorata, Rosa damascena, Achillea millefolium*, Betula pendula*
* = luomulaatuinen

HYVÄÄ

  • KOTIMAISUUS!
  • Ei synteettisiä hajusteita tai säilöntäaineita
  • Hyvä saatavuus (esim. Prismat)
  • Kaunis pakkaus
  • Hempeästä pakkauksesta huolimatta tuoksu on yrttinen ei niinkään kukkainen, mielestäni tuoksunsa puolesta sopii miehille ja naisille
  • Tehon hiipuessa kainaloiden haju ei hyökkää tai muutu pistäväksi

HUONOA

  • Melko jyrkkä tuoksu levitettäessä, joka hälvenee kuitenkin nopeasti
  • Lievää kainaloiden kirvelyä havaittavissa levitettäessä (alkoholi?) – ei kuitenkaan johtanut ihoärsytykseen toistuvassa käytössä

Laveran Deodorant roll-on Basis Sensitive

OLYMPUS DIGITAL CAMERALaveran Basis Sensitive deodorantti ei oikein löytänyt paikkaansa omassa käytössäni. Alkoholiton deodorantti ei itselläni pitänyt hien hajua kovinkaan mallikkaasti poissa ja herkälle iholle markkinoidun tuotteen yllättävän voimakas tuoksu ei istunut omaan nenääni.

Water (Aqua), Aloe Barbadensis Leaf Juice*, Zinc Oxide, Glyceryl Caprylate, Glycerin, Xanthan Gum, Simmondsia Chinensis (Jojoba) Seed Oil*, Hydrogenated Palm Glycerides, Zinc Ricinoleate, Calendula Officinalis Flower Extract*, Hamamelis Virginiana (Witch Hazel) Leaf Extract*, Hydrogenated Lecithin, Caprylic/Capric Triglyceride, Stearic Acid, Fragrance (Parfum)**, Limonene**, Linalool**, Geraniol**, Citral**, Citronellol**, Benzyl Benzoate**, Coumarin**, Farnesol**, Eugenol**

* sertifioidut luomuviljellyt raaka-aineet
** luonnollisia eteerisiä öljyjä

HYVÄÄ

  • Alumiiniton ja alkoholiton
  • Ei synteettisiä hajusteita, säilöntä- tai väriaineita
  • Sopii herkälle iholle
  • Hyvä saatavuus

HUONOA

  • Sensitive brändistä huolimatta melko voimakas tuoksu
  • Ei pitänyt itsellä hienhajua poissa kovinkaan pitkään

Laveran Deodorant roll-on Invisible

OLYMPUS DIGITAL CAMERALaveran Invisible deodorantissa oli testatuista deodoranteista ehdottomasti paras tuoksu! Deodorantti pitää hienosti ja on kaikin puolin miellyttävä käytössä. Ei tahmaa ja pitää hien hajun tiessään luotettavasti iltaan saakka. Suosittelen tätä deodoranttia heille, jotka haluavat miedon tuoksun dödöönsä. Tuotetta on myös saatavilla hyvin perusmarketeista, joten tämän perässä ei ole tarvetta lähteä luontaistuotekauppaankaan.

INCI: Water (Aqua), Alcohol*, Aloe Barbadensis Leaf Juice*, Triethyl Citrate, Sodium Lactate, Fragrance (Parfum)**, Zinc PCA, Zinc Ricinoleate, Oryza Sativa (Rice) Extract*, Helianthus Annuus (Sunflower) Seed Oil*, Hamamelis Virginiana (Witch Hazel) Water*, Salvia Officinalis (Sage) Leaf Water*, Glycerin, Xanthan Gum, Potassium Cetyl Phosphate, Sodium Cetearyl Sulfate, Dipotassium Glycyrrhizate, Hydrogenated Lecithin, Limonene**, Linalool**, Citronellol**, Citral**, Geraniol**, Benzyl Benzoate**

* sertifioidut luomuviljellyt raaka-aineet
** luonnollisia eteerisiä öljyjä

HYVÄÄ

  • Alumiiniton
  • Ei synteettisiä hajusteita, säilöntä- tai väriaineita
  • Luotettava pito
  • Miellyttävä, mieto tuoksu
  • Ei tahmaa tai tahraa
  • Hyvä saatavuus esim. Prismoista

HUONOA

  • Alkoholi saattaa ärsyttää herkimpiä kainaloita (itselle ei ole ollut ongelma pitkässäkään käytössä)

Laveran Deodorant roll-on Neutral

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
And the winner is… Neutral!

Laveran Neutral roll-on deodorantti on suunniteltu erityisesti herkälle ja allergiaan taipuvaiselle iholle. Siitä tuntuvat puuttuvan kaikki ne tekijät, joilla deodorantti tavallisesti toimii, eli tuoksu, alkoholi ja alumiini. Voiko se siis toimia? Ensimmäinen ajatus oli, että täytyy olla yhtä tyhjän kanssa. Ha haa, kuinka väärässä olinkaan! Tästä deodorantista tuli oma suosikkini testaamistani dödöistä ja ominaisuuksiltaan kirkas voittaja! 

Hajusteettoman tuotteen tuoksu on aidosti neutraali, joten tämä deodorantti on omiaan hajusteyliherkille tai jos esimerkiksi raskaudenaikainen pahoinvointi saa yökkäilemaan kosmetiikan hajusteille. Deodorantti piti hien hajun myös kiireisinä päivinä esimerkillisen hyvin. Tuote on todella miellyttävän tuntuinen, ei ärsytä tai tunnu tahmealta. Huomatkaa myös muihin tuotteisiin verrattuna varsin lyhyt INCI-lista. Hajustettomana toimii niin miehille kuin naisille. Nähdäkseni Neutral deodorantin ainoa miinuspuoli on, että sillä ei ole kovin hyvä markettisaatavuus, mutta sitä voi tilata useista verkkokaupoista.

INCI: Water (Aqua), Sodium Lactate, Sea Salt (Maris Sal), Zinc Oxide, Zinc Ricinoleate, Betaine, Glyceryl Caprylate, Xanthan Gum, Oenothera Biennis (Evening Primrose) Oil*, Glycerin, Potassium Cetyl Phosphate, Silver (CI 77820)

HYVÄÄ

  • Kaikettomin deodorantti testatuista!
    • Ei alumiinia, alkoholia, hajusteita tai säilöntäaineita
  • Sopii herkälle iholle
  • Miellyttävän tuntuinen – ei kirvele tai tahmaa
  • Mieto ja luonteva tuoksu
    • Sopii hajusteyliherkille
    • Sopii sekä miehille että naisille
  • TOIMII!
    • Pitää hien hajun poissa iltaan asti
    • Kun deodorantin teho hiipuu, hien haju ei hyökkää tai muutu pistäväksi

HUONOA

  • Heikko saatavuus marketeista

Yhteenveto

Antiperspirantit vähentävän hikoilua ja niiden teho perustuu alumiiniin. Alumiinittomien deodoranttien teho perustuu kainalon bakteerien toiminnan estämiseen tai hajun peittämiseen. Hien haju johtuu kainaloiden bakteereista, ei hiestä itsessään. Tästä syystä on ensisijaisen tärkeää käyttää deodoranttia vain vastapestyihin, puhtaisiin ja huolella kuivattuihin kainaloihin.

Oma suosikkini testaamistani deodoranteista oli Laveran Neutral. Hyvänä kakkosena toimi Laveran deodorantti Invisible. Molemmat olivat luotettavia ja miellyttäviä käytössä, eli pitivät hien hajun tiessään iltaan asti niinäkin päivinä, joina tuplarattaat juuttuivat loskaan ja testaaja hikoili toppahousuissaan. Edes rääkkitreeni kuntosalilla ei johtanut katastrofaaliseen hien hajuun.

Jos on tottunut antiperspirantin suojaamiin rutikuiviin kainaloihin, voi deodorantin käyttäminen tuntua aluksi epämiellyttävältä kainaloiden kostuessa jonkin verran ajoittain, mutta tähän tottuu ja ainakaan edellä mainittuja deodorantteja käyttäessäni tämä ei välittömästi johtanut hien hajuun vaan kertoi lähinnä siitä, että iho hengitti ja ihohuokosia ei oltu tukittu alumiinikalvolla. Perinteistä synteettisiä hajusteita pursuavaa alumiini-antiperspiranttia käyttäessä ainakin itsellä tapahtuu niin, että kun tuotteen teho lakkaa alkaa hiki haista pistävälle ja vastenmieliselle. Tähän luonnonmukaiset deodorantit, esimerkiksi Laveran neutral tekivät ison eron.

On tärkeää muistaa, että deodoranttien tehoon vaikuttavat monet yksilölliset tekijät, joten jos yksi sopii yhdelle, se ei välttämättä ole paras toiselle. Myös vaatteiden materiaalit ja niiden hengittävyys vaikuttavat hien hajun muodostumiseen. Kuten testi osoitti, myös saman merkin deodoranttien välillä voi olla eroja toimivuudessa. Kannattaa siis kokeilla useita vaihtoehtoja, jos ensimmäinen valituista luomudödöistä ei tunnu toimivan, se oikea todennäköisesti löytyy kyllä.

Seuraa Perheestä blogia myös Instagramissa ja Facebookissa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Nordic Health Systems Oy (Lavera & Born to Bio tuotteet saatu), Franstilan Kehäkukka (tuote saatu)

Mestaripiirrokset

MestaripiirrosEsikoisen kulmakarvojen kaunis kaari. Pienen rohkean miehen kaiken voittava optimismi, into elämästä ja ihmisistä. Vatsanpohjasta kumpuava nauru, joka kastelee omatkin silmät ilosta. Kuopuksen vielä vauvamaiset ranteet poimuineen, pienet kantapäät. Maailman kaunein nenä. Mietteliäs tapa kurtistaa kulmiaan ja puhetta pidemmälle edennyt ymmärrys. Tapa liimautua aamuyön itkun yllättäessä syliin päättäväisesti ja tiukasti, kuin pieni apinan poikanen.

JälkiMielestäni hienoja hetkiä vanhemmuudessa ovat ne pienet hetket, joina yhtäkkiä hätkähtää tietoisuuteen siitä, että itsestä on tullut äiti. Ikäänkuin tavoittaa sen tunteen, jota vain kuvitteli aikana ennen lapsia, jolloin yritti miettiä sitä miltä voi tuntua se kun on oma lapsi. Kuin näkisi hetken menneisyydestä käsin.

Näihin hetkiin havahtuu niissä pysähtyneissä tilanteissa tehdessään jotain pientä ja arkista lapsen kanssa, kun ei oikeastaan ajattele mitään. Viimeksi muistan tavoittaneeni tunteen voimakkaasti pestessäni Kuopuksen käsiä. Tajusin yhtäkkiä hyvin kirkkaasti ja elämyksellisesti, kuin ensi kertaa, että nämä pienet kädet omieni sisällä ovat nyt sen oman lapseni ja hetkeksi hämmästyin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAKun katsoo vastasyntyneen totisiin tummiin silmiin, pääsee kurkistamaan äärettömyyteen. Siinä Sinä olet ja tulet olemaan ja nyt mikään ei ole ennallaan. Se hämmästys, kun ensimmäistä kertaa katsoo syntynyttä lastaan. Että ihanko oikeasti hän on nyt tuossa ja tuolta hän näyttää. Tapahtuuko tämä todella?

Sekoitus pakahdusta, rakkautta, iloa ja ennen kaikkea sitä hämmästystä – jotain niin täydellisen olennaista ja perustavaa. Hetki joka pakenee sanoja, tunne, joka saa itkemään ja nauramaan ääneen samaan aikaan, kiitollisuus joka salpaa hengen ja suorastaan musertaa. Ja hämmästys. Lapsi on jotain niin suurta, että äitiys tuntuu vieläkin joskus uskomattomalta.

Kunpa joka päivä muistaisin pysähtyä tämän tunteen äärelle, uskaltaisin tuntea kiitollisuuden painon ja olla välittämättä siitä pelosta, joka suurimman rakkauden varjona kulkee. Keskittyä siihen iloon, jota nämä ainutlaatuiset pienet ihmiset ovat elämäämme tuoneet. Siitä riittää kyllä ammennettavaa. Myös niihin loputtoman univajeisiin päiviin, kun maitolasit kaatuvat, asunto ui ravassa ja avaimet unohtuivat sisälle.