Äitien Aarteet – löytöjä Vekarakirppiksellä

Vauvojen saaminen on siitäkin jännää puuhaa, että siinä kehon ulottuvuudet mullistuvat vuoden ja oikeastaan myös odottamisen jälkeisen vuoden sisällä metkasti ja melko radikaalisti useita kertoja. Milloin tavaraa on järjenvastaiset määrät vyötäröllä, milloin takapuolessa, milloin rinnoissa, naamassa, kaikissa edellä mainituissa (loppuraskaus) ja lopulta ei missään niistä (koska imetys).

IMG_20170923_103307_238
Raskaus osa III. Kun varpaat vielä näkyivät.

Kun keho on tämän rallin viimeisimpien vuosien aikana käynyt läpi kolme kertaa, sitä on sitten kaapit täynnä vaatteita, joiden istuvuuden kanssa on melkoisia haasteita. Kierrätys vastaa siis paitsi tarpeeseen saada kiertoon niitä sopimattomaksi jääneitä vaatteita, myös löytää jotain päälle pantavaa metamorfoosin tässä vaiheessa, kun lapsi on saatu ulkoruokintaan, mutta raskauskiloja roikkuu vielä mukana.

Vekarakirppis on mahtava paikka, josta suuri osa poikien vaatteista on kotiimme tiensä löytänyt ja eteenpäin matkaansa jatkavat. Heinäkuussa kirpparilla vietetäänkin Äitien Aarteet viikkoja! Äitien aarteet -kampanja merkitsee sitä, että lastentarvikkeiden ja -vaatteiden lisäksi myyntiin voi asettaa myös omia vaatteita ja pientavaroita.

Heinäkuussa kannattaa myös hyödyntää kesätarjous, jossa kaikkiin viikon varauksiin kuuluu kaksi veloituksetonta lisäpäivää. Varaamalla kaksi viikkoa saat siis neljä ilmaista lisäpäivää. Pöytiä on tätä kirjoittaessa vielä muutamia jäljellä, joten HOP HOP! Pyöräytäpäs kaapit reilaan jo nyt kesällä, niin syksyllä metatyötaakka ei hapota ihan niin pahasti 😉

 

Vekarakirppis:

Helsingin suurin ja vanhin lastenvaatteiden ja -tarvikkeiden kierrätyspaikka, joka sijaitsee Kumpulassa osoitteessa Intiankatu 20 vilkkaasti liikennöidyn Kustaa Vaasantien varrella. Oven vieressä oleville bussipysäkeille karauttaa busseja jatkuvana virtana.

Vekarakirppis pitää ovensa auki koko kesän, joten sinne kannattaa ehdottomasti suunnata lasten kanssa tekemään löytöjä. Lapsille löytyy leikkipaikka ja kirpparilta löytyy pientä purtavaa sekä kahvia shoppailun uuvuttamille vanhemmille. Varoituksena todettakoon, että täällä leijuu usein petollisen houkutteleva vastapaistettujen korvapuustien tuoksu.. 😛

Yhteistyössä: Vekarakirppis

 

 

SaveSave

Vauvaperheen luottokamat

Sitä sanotaan, että vauva ei tarvitse ensimmäiseen puoleen vuoteen oikeastaan muuta kuin tissiä, vaippoja ja muutaman vaatteen! Tai en mä tiedä kuka noin sanoo, ei se totta ole ainakaan. Tässä muutamia luottoasioita, jotka olemme itse kokeneet vauvavuoden arkea helpottavina.

Vaavisänky

Koska perheessämme on Juniorin lisäksi kaksi pientä viliskanttia, ihan koko päivää ei voi viettää makuuhuoneessa tai sohvalla pienen aarteen unta tuijotellen, vaan pyykki- ja ruokahuollosta sekä vanhempien sisarusten huomionnista on pidettävä huolta. Siksipä oli ja on kätevää, että vauvalla on mahdollisuus torkkua sekä hengailla sängyssä, jonka saa tarvittaessa rullattua mukanaan. Itse arvostan myös mahdollisuutta käydä vessassa saati suihkussa ilman, että joudun miettimään innostuuko perheen kaksivuotias ottamaan vauvanhoidollisia tehtäviä itselleen vähän liian reippaasti äidin ollessa pois näköpiiristä.. Koska sänky on vuokrattu, se palautetaan näppärästi vuokra-ajan päätyttyä mukana tulleessa pahvilaatikossa, eli Tori- saatikka Facebookkirppisrumbaa ei tarvitse käydä läpi (*WO HOO!!*). Vaavisänky saa meiltä 10/10 käytettävyydessä ja hyödyllisyydessä! Lue lisää täältä: Vaavi.fi

Vaavisänky
Hän nukkuu ja minä se vaan lueskelen Hesaria! (tilanne lavastettu)

Manduca

Manduca on ollut kokemukseni mukaan helppokäyttöinen ja suht ergonominen, kunhan sen saa vaan säädettyä oikein. Vauvan kantaminen mahdollistaa esimerkiksi refluksin vuoksi vain pystyasennossa viihtyvän vauvan kanssa puuhastelun kotona (kaksi vapaata kättä, wohoo!!) sekä liikuskelun julkisilla paikoilla myös ilman rattaita. Tällä kertaa olen luvannut itselleni opettelevani kunnollisen kudotun liinan sitomisen, sillä trikoiset pitkät liinat ovat saaneet aikaisempina vauvavuosina vain hihani palamaan. Vauva on tätä kirjoittaessa 3 kk ja kaunis kankainen liina lepää edelleen kaapissa. MIKSI?? Manduca on vaan liian helppo.

ManducaBabyBjörn -sitteri

THE sitteri. Kallis tosin, joten kannattaa bongailla käytettyjä. Vauvan vähän kasvaessa tämä sittereiden sitteri on hitsin näppärä ja vauvalle mukava paikka hengailla sekä tiirailla perheen touhuja miellyttävän hytkymisen saattelemana. Ainakin meillä juniori on varsin viehättynyt myös vekottimen lelukaaresta, joten kannattaa hommata se samalla.

Sitteri ja pallo
Parhaat hytkyttäjät: pinkki jumppapallo ja BB

Jumppapallo

Kymmenen euron sijoitus, joka pesee meillä hytkyttelytehossaan keinutuolin, heijauksen ynnä kaikki muut vauvan vatsanväänteitä helpottamaan yritetyt viritelmät ja säästää hytkyttelijän kroppaa, kunhan muistaa pitää ryhdin ja korsetin tuen hyvänä. Tai vähintään tuo vaihtelua asuntoa ympäri vauvan kanssa tarpomiseen ja heijaamiseen. Oli kätevä myös synnytyksen alkuvaiheessa kotona supistusten vastaanottamiseen ja tulee käyttöön tämän lisääntymisen runteleman maallisen majan kuntoutuksessa sitten joskus.

Phil & Teds Sport + kantokoppa

Kompaktein tapa saada vauva, taapero/leikki-ikäinen ja leikki-ikäinen liikkeelle! Kuten kirjoittelin taannoin päiviyksessä Hyvät tuplarattaat taaperolla ja leikki-ikäiselle, uudet Phil & Teds Sportit ovat olleet sijoitus mukavuuteen perheessä, jossa lapsilla on pieni ikäero. Kantokopassa vauva on näppärä napata mukaan esimerkiksi neuvolassa ja kopan saa säädettyä hieman kohoasentoon (esimerkiksi refluksoivien pienokaisten vanhemmille tämä on erittäin tervetullut ominaisuus).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Baby-Vac

Törkeän kova vekotin flunssan iskiessä talouteen! Imaisee sitkeänkin tuotoksen lapsen nenästä muutamassa sekunnissa, mutta on silti riittävän hellävarainen, jotta sitä voi käyttää pienelläkin vauvalla. Tätä vempelettä meille suositeltiin aikanaan keskimmäisen vauvuusaikana Lastenklinikalta ja hyväksi sijoitukseksi olemme kokeneet. Käytämme tätä ajoittain myös jo neljävuotiaalla esikoisella, kun sitkeää limaa on niistämällä vaikeaa saada kokonaan pois. Voittaa mennen tullen tyhjennystehossaan ja miellyttävyydessään muuten ihan toimivan räkäimurin Nenä Fridan. Ja molempi parempi – Fridalla kannattaa imuroida nenää päiväsaikaan ja jättää Baby Vacin käyttö esimerkiksi ennen nukkumaan menoa tapahtuviin imurointeihin, jotta nenän limakalvot eivät ärsyynny liiaksi. Mukana menossa myös Physiomerin Baby Mist.  Lue lisää Baby Vacista täältä: Baby-Vac nenäimuri.

Rintapumppu ja kaverit

Tiedätkö sen fiiliksen, kun vauvan imuote on kireiden jänteiden vuoksi pahasti pielessä, imetys sattuu yhtä paljon kuin synnytyssupistukset, nännisi halkeaa pahasti yöllä etkä tajua sitä ja heräät aamulla vauvan kanssa yltä päältä hurmeessa syötettyäsi bebelle aimo satsin ehtaa verta? No toivottavasti et. Mutta jos tiedät, niin tiedät varmaan myös, että helppokäyttöinen, mutta tehokas rintapumppu tulee tarpeeseen esimerkiksi edellä mainitussa tilanteessa, jossa imettämiskivut ovat sietämättömät ja veri lentää. Tulee myös joskus vapauttamaan minut luennoille yms. vapaalle, kun iskä-mies saa ruokittua jälkikasvua pumpatulla mölöllä, ilman että täysimetyksestä täytyy luopua.

Saadessani Medelan käsikäyttöisen rintapumpun ystävältäni lainaan suhtauduin siihen ensin hieman skeptisesti, sillä aikaisempien lasten kanssa olin käyttänyt satunnaisesti (_puolentoistasadan_) Aventin elektronista rintapumppua – ja vihannut sitä kerta kaikkiaan perin juurin. Koin henkilökohtaisesti kapistuksen ja sen käytön todella ärsyttäväksi. Mietin, että mitenköhän rasittavaa homma mahtaa olla tuolla käsikäyttöisellä vempeleellä. Medelan simppeli pumppu osoittautuikin hurjasti tehokkaammaksi ja helpoksi käyttää! Erittäin positiivinen yllätys ja kätevä vekotin. Hyvä saatavuus ja edullinen hinta lisäävät suositeltavuutta.

Medelalta löytyy myös muita edullisia, mutta tarpeellisia varusteita imetykseen, kuten esimerkiksi Purelan (aivan parasta paitsi nänneihin, myös huulirasvana!) ja maidonkerääjät (toimivat loistavasti myös liivinsuojina, jos nänninpäät ovat pahasti auki).

Aventin desinfiointikupu

Jatkuva hellan kuumentaminen tuttien ja mahdollisten pullojen keittelyn takia on paitsi rasittavaa myös vaarallista. Vanhemmat lapset häröilevät kiehuvan veden äärellä vailla itsesuojeluvaistoa ja itse unohdan kattilan kiehumaan, koska tekijä X (yllättävä muuttuja) plus Y (massiivinen univaje) kertaa Z (lasten lukumäärä) = kohonnut palovammojen sekä asuntopalon riski. Niinpä mikroon laitettava desinfiointikupu on ollut mielestäni suorastaan briljantti ja elämää helpottava keksintö! Kuvulla voi putsata vaivatta useaankin kertaan päivässä tutteja, pumpun ja pullot, joten pulloja ja tutteja ei tarvitse hamstrata mahdotonta määrää, jos käyttötarve on satunnaista tai vaihtelee.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kahvi

Kysyin mieheltä mikä hänestä on vauvavuoden tärkein hankinta. ”Kahvi”, oli vastaus. Nii-i. Oispa.

Seuraa Perheestä blogia Facebookissa ja Instagramissa

Kahvi
Hieman tärähtänyt kuva sopii aiheeseen paremmin, kuin hyvin

Ympäristöystävällisestä tiskaamisesta

Aikaisemmissa päivityksissä olen käsitellyt muun muassa yleisesti kodin tee-se-itse puhdistusaineita sekä ekologista pyykin pesua. Nyt olen edennyt ympäristöystävälliseen ja mahdollisimman kemikaalittomaan kodinhoitoon perehtymisessäni kolmanteen aiheeseen: tiskaaminen. Ei muuten kuulu allekirjoittaneen lempiaskareisiin, ei todellakaan – siksipä aineiden ja välineiden on parempi olla miellyttäviä ja toimivia!

Meillä tiskit hoitaa pääasiassa onneksi astianpesukone, mutta käsitiskiä kertyy kuitenkin päivittäin esimerkiksi isoimmista astioista, paistinpannuista, lasten kerhotermareista ja muista astianpesukonetta kestämättömistä astioista jne, eli käsitiskin pariin joutuu tahtomattaankin päivittäin.

Päivitystä varten testasin Marius Fabren mustasaippuaa, Ecoverin Zero ja Sitruuna & Aloe Vera käsitiskiainetta sekä Sonettin hajusteetonta käsitiskiainetta. Kaikki testatut pesuaineet ovat valmistajien mukaan biohajoavia. Ekologisten konetiskiaineiden kemiallisen maailman osoittautuessa hyvin haastavaksi ja laajaksi aiheeksi, jouduin rajaamaan ne tästä päivyksestä ulos ja palaamaan niiden pariin myöhemmin.

Olen hakenut päivitystä varten käsitiskiaineiden/ puhdistusaineiden täydellisen INCI:n valmistajien sivuilta ja pyrkinyt esittämään ainesosat myös suomeksi. Kuten aikaisemminkin olen todennut, pesuaineiden ollessa kyseessä valmistajat eivät ole velvoitettuja merkitsemään pakkauksiin täydellistä sisällysluetteloa, lainsäädännön poiketessa hieman kosmetiikan vastaavasta. Täydellisen INCI:n nähdäkseen kannattaa siis aina suunnata valmistajan sivuille, jossa sen puolestaan tulee olla nähtävillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mustasaippua

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mustasaippua

Mustasaippua tuntuu olevan nyt trendikäs valmiste, eli täytyihän sitä kokeilla ja hommasin kokeiluun tuubillisen Marius Fabren mustasaippuaa. Tuotteen kohdalla hieman hämmentävää on, että on olemassa kaksi eri tuotetta, joita kutsutaan mustaksi saippuaksi. Afrikkalainen musta saippua on lähinnä ihon hoitoon tarkoitettu kookosöljystä ja tuhkasta valmistettu palasaippua. Kokeilemani Marius Fabren mustasaippua (250 ml tuubi) sisältää puolestaan oliiviöljypohjaista kaliumsaippuaa (suopaa), vettä, glyseriiniä ja kaliumkarbonaattia.

Kokeilin mustasaippuaa tiskaamisessa sellaisenaan sekä laimennettuna. Koin, että saippuaa oli kätevintä käyttää niin, että laimensin sitä tiskiaineeksi pumppupulloon sekä pintojen yleispuhdistuaineeksi suihkepulloon. Saippua toimi tiskinpesussa oikein mallikkaasti ja huuhtoutui astioista hyvin. Tiukoimpiin ja rasvaisimpiin tiskeihin joutui käyttämään vähän reippaampaa pesutekniikkaa, eli kunnon jynssäystä ja uusimaan käsittelyn, mutta kyllä tällä sitkeästi kärähtäneen lasisen uunipadankin sai puhdistettua.

Ensivaikutelmaa saippuasta leimasi sen omaan nenääni melko hirveä haju. Marseille-saippuan luontainen haju voi olla joillekin ongelma, mutta itseäni se ei juurikaan juurevuudestaan huolimatta ole häirinnyt. Tämän mustasaippuan ilmeisesti suovasta lähtöisin olevaan kaameaan hajuun taas en tottunut. Peitin mustasaippuan ominaishajua annostelemalla sekaan reilusti eteeristä piparminttuöljyä, jotta kykenin käyttämään sitä.

Marius Fabren mustasaippuan INCI: oliiviöljypohjaista kaliumsaippua ( + 30 % ), vesi, glyseriini, potassium karbonaatti

Suomeksi: oliiviöljypohjainen kaliumsaippua (suopa), vesi, glyseriini, kaliumkarbonaatti

HYVÄÄ

  • Kelvollinen pesutulos käsitiskissä
  • Huuhtoutuu helposti

HUONOA

  • Voimakas ja vähemmän miellyttävä haju
  • Tuubi on epäkäytännöllinen käytössä
  • Hintava

Sonettin hajustamaton käsitiski- ja yleispesuaine

Sonettin tuotteet ovat nousseen omiksi suosikeiksini valmiista kodinpuhdistusaineista niiden ympäristöystävällisyyden ja ennen kaikkea hyvän laadun ansiosta. Monista hyvistä tuotteista ehdoton suosikkini on ekologinen, tehokas, riittoisa ja monikäyttöinen hajustamaton käsitiski- ja yleispesuaine. Tuote on miellyttävä käyttää, sillä paitsi että siihen ei ole lisätty hajusteita se ei itsessään myöskään haise millekään. Tehokkuudesta kertonee jotain, että pesin siitä tehdyllä pesuliuoksella uunin ja puhdasta tuli. Pieni tippa pesuainetta pesusieneen riittää jo pitkälle ja pieniä tiskejä voi pesaista myös suihkepulloon laimennetulla liuoksella – muutama tippa käsitiskiainetta nimittäin riitää kokonaiseen pesualtaalliseen.

Tuotteessa ei ole omasta puolestani mitään moiteen varaa, toivoisin sille ainoastaan parempaa saatavuutta päivittäistavara- ja kivijalkaekokaupoista. Tällä hetkellä tuotetta saa tilattua ainakin Hyvinvoinnin tavaratalon verkkokaupasta. Ihmettelen suuresti, miksi näin upea tuote ei ole jokaisen marketin hyllyllä, ekokaupoista puhumattakaan!?

Sonettin hajustamaton käsitiski- ja yleispesuaine INCI: Aqua, alkylpolyglucoside C8–16, sodium C12–14, fatty alcohol sulphate, alcohol, sodium chloride, sodium citrate

Valmistusaineet suomeksi: sokeritensidi, kookosrasva-alkoholisulfaatti, kasvitisle (etanoli), ruokasuola sitraatti, elävöitetty vesi

HYVÄÄ

  • Loistava pesuteho
  • Todella riittoisa
  • Paitsi hajusteeton myös HAJUTON
  • Eettisesti ja ekologisesti kestävä valmistustapa (kts. lisää Sonett)

HUONOA

  • Heikko markettisaatavuus

 Ecoverin käsitiskiaineet

OLYMPUS DIGITAL CAMERAEcoverin käsitiskiaineet Sitruuna & Aloe Vera sekä Zero olivat käytössä varsin kelvollisia perustiskiaineita, joskaan en kokenut niitä mitenkään erityisen riittoisiksi, eli ainetta sai hieman lisäillä tiskatessa. Musta- ja Marseille-saippuaan verrattuna tiskiaineen teho ja huuhtoutuvuus oli kuitenkin huomattavasti parempi, mutta Sonettin käsitiskiaineelle ne jäivät selvästi paitsi pesutehossa, myös sisällysluettelon suhteen. Ecoverin Sitruuna & Aloevera käsitiskiaine sisältää mm. natriumlauryylisulfaattia, joka on varsin yleisesti pesuaineissa ja kosmetiikassa käytetty, mutta ärsyttävä pinta-aktiivinen aine. Ecoverin Zero käsitiskiaine puolestaan lupailee kamppailevansa rasvatahroja vastaan ilman hajusteita tai väriaineita. Todellinen hämmennys seurasi, kun tarkastelin tuotteen sisällysluetteloa valmistajan sivuilta. Luettelossa toisena komeilevat sanat: < 5 % Hajustetta (Limoneeni, Sitraali), aivan kuten hajustetussa versiossakin. Kasviperäisyydestään huolimatta kyseessä on kaksi hajustetta, joista ainakin limoneeni voi aiheuttaa kosketusallergiaa. Mitä ihmettä tämä nyt on olevinaan?

Ecoverin Sitruuna & Aloe Vera käsitiskiaine INCI: Aqua, sodium lauryl sulphate, lauryl glucoside, alcohol denat, citric acid, parfym, lactic acid, aloe Barbadensis leaf juice, sodium octyl sulphate

Valmistusaineet suomeksi: 5-15 % ionittomia pinta-aineita, anionisia pinta-aineita, < 5 % hajustetta (limoneeni, sitraali), vesi, denaturoitu alkoholi, natriumkloridi, natriumsitraatti, sitruunahappo, aloe-verauute

Cover Zero käsitiskiaine INCI: dipropylene glycol, aqua, fatty alcohol sulfate, laurel glucoside, alcohol dent, sodium chloride, sodium citrate, citric acid, parfym, limonene, citral, aloe Barbadensis leaf juice

Valmistusaineet suomeksi: 5-15 % ionittomia pinta-aineita, anionisia pinta-aineita, < 5 % hajustetta (limoneeni, sitraali), vesi, natriumskloridi, natriumsitraatti, maitohappo

HYVÄÄ

  • Perushyviä tiskiaineita
  • Ecoveria on saatavilla laajasti marketeista

HUONOA

  • Zero käsitiskiaineessa mainostetaan hajustettomuutta, mutta sisällysluettelo kertoo toista
  • Ei niin riittoisia verrattuna esim. Sonettiin

Välineet

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pesuaineen kemikaalien vähentyessä täytyy tätä usein kompensoida mekaanisella hankaamisella ja käsittelyjen uusimisella – Marseille- tai mustasaippua eivät ole pesutehossaan Fairya, vaikka ihan toimivaa tavaraa ovatkin. Sonettin hajusteeton käsitiskiaine sen sijaan pääsee mielestäni jopa samalle viivalle Fairyn kanssa pesutehossa, joten sen kanssa ylenpalttista rassaamista ei tarvitse harrastaa.

Astioiden peseminen pesusienellä voi olla harjaa tehokkaampaa, mutta itseäni ahdistaa sieneen muhimaan jäävät pöpöt. Jos sienen vaihtaa uuteen jatkuvasti syntyy tästä luonnollisesti runsaasti muovijätettä. Pesusieneen on kuitenkin ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja, esimerkiksi Sonettilla on selluloosasta, sisalista ja kierrätetystä PET-muovista valmistettu hankaussieni, joka kestää 60°C pesua.

Täysin muovittoman ja esteettisen vaihtoehdon tiskiharjaksi tarjoaa kasvikuituharjaksinen vaihtopäällä varustettu puinen tiskiharja, joita löytyy yleisesti ainakin ekokaupoista. Tämänkin kohdalla itseäni mietityttää tosin harjaan ajan myötä kertyvä bakteerimäärä. Jos ja kun vaihtopäätä joutuu vaihtamaan usein, miten ekologinen tuote enää loppujen lopuksi on? Muovinen tiskiharja on siitä kätevä, että sen voi heittää myös astianpesukoneeseen säännöllisesti puhdistumaan eli sen käyttöikä on huomattavasti puista pidempi. Esimerkiksi Sini-tuotteella on vaihtopäisiä ja kestäviä muovisia tiskiharjoja, jotka voi halutessaan paitsi pestä pesukoneessa myös desinfioida keittämällä.

Tiskirättinä meillä on luotettu jo vuosia kestävään ja antibakteerisiin bambuliinoihin, joita äitini meille neuloo. Rätit ovat kestäneet ahkeraa yli 60°C pesua jo useamman vuoden, eli ne ovat paitsi hygienisiä myös aidosti ekologisia vaihtoehtoja lyhytikäisille sieniliinoille. Mikrokuituliina on myrkytön vaihtoehto keittiön siivoamiseen, mutta mikrokuituliinojen ongelma voi olla ilmeisesti mikromuovi, jota niistä vähitellen käytössä irtoaa. Jos puikot pysyvät käsissäsi (omissani ne eivät pysy :D) katso ohje itse tehtävään bambuliinaan esimerkiksi Kotivinkistä! Valmiita kankaisia bambuliinoja löytyy myös ihanissa kuoseissa esimerkiksi Kiertin valikoimista.

Yhteenveto

Ecoverin astianpesuaineet olivat teholtaan ihan kelvollisia, mutta esimerkiksi Zero tuotteessa lupailtu hajusteettomuus ja sisällyksen paljastamat hajusteet veivät luottoa tuotteisiin. Mustasaippua oli kiinnostava, mutta hajunsa puolesta niin epämiellyttävä tuttavuus, että sen pariin en tule palaamaan.

Käsin pestävät tiskit tulemme pesemään jatkossa ehdottomasti Sonettin hajusteettomalla käsitiskiaineella. Tuote on niin ylivoimainen puhdistustehossaan ja riittoisuudessaan muihin kokeilemiini tuotteisiin verrattuna, että tästä ei ole paluuta. Myös tuotteen aito hajuttomuus lisää sen käyttömiellyttävyyttä. Tuote on myös siitä mahtava, että käytännössä sillä voi hoitaa tiskien lisäksi kaiken kodin perusyleispuhdistuksen. Jättisuositus siis tälle!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Blogipäivityksen yhteistyö: Sonett hajustamaton käsitiski- ja yleispuhdistusaine saatu (Itu Biodyn Oy)

 

Kaurapuuropakko ja hiekkalaatikkokuolema

Terveisiä äitiyden mustasta aukosta! Täällä ollaan, eikä uraa tekemässä. Joka on huono. Vai hyvä? Mene ja tiedä. Vanhemmuus, saati se myyttinen ÄITIYS on tulenarka ja haavoittuvainen aihe, koska se on niin merkittävä ja merkityksellinen juttu. Ja vaikea. Mielestäni vanhemmuus tiivistyy kokemukseen siitä, että tekee parhaansa ja vähän päälle, eikä pääse lähellekään tyydyttävää suoritusta. Ainakaan kaikkia tyydyttävään.

Lapset nimittäin ”tehdään” aina liian aikaisin tai myöhään. Lapsia ei ”tehdä” vaan saadaan. Lapsia tehdäänsaadaan liian köyhänä, liian menestyneenä, liian itsekkäänä, liian keskiluokkaisina, liian toivottuina tai vahingossa. Lapsia on liikaa, liian vähän, liian pieni ikäero, liian suuri ikäero ja ainakin ne on väärän muotoisia ja taatusti tiellä, liian riehakkaita ja ujoja. Liian hienosti tai nukkavierusti puettuja. Liian hienot rattaat, liian kulahtaneet kärryt. Hienot tai hirveät, tiellä ne on ainakin joka paikassa.

Äiti on rupsahtanut ja kyllähän toi meikkaamiseen käytetty aika on suoraan lapselta pois. Äitiyden mustaan aukkoon uppoudutaan säälittävästi ja unohdetaan oma minuus. Äitiydelle ei omistauduta tarpeeksi, vaan harrastellaan tai tehdään uraa itsekkäästi eikä selkeästikään laiteta lasten etua oman edelle.

Päivähoito. Ei edes mennä tähän aiheeseen. Tutkimusten mukaanhan aikaisin päivähoitoon laitetusta/ päässeestä lapsesta tulee sosiaalisesti lahjakas ja älykäs menestyjä sekä stressiherkkä ja kiintymyssuhteeltaan vaurioitunut ihmisraunio. Valitse siitä. Muista kuitenkin, että valitsit niin tai näin, niin äidin uraan tai sen puutteeseen tämä valinta edelleenkin kilpistyy. Iskällehän se ura vaan niinku kuuluu, eikä sitä kukaan kyseenalaista.

Äitiyden (kuviteltujenkin) ristipaineiden tulituksesta on vaikeaa olla välittämättä juuri synnytyssairaalasta kotiutuessaan, mutta kokemuksen karttuessa homma alkaa vähitellen helpottaa. Ja ehkäpä jonain päivänä, tai ainakaan useimpina niistä, ei enää nakkaa kakkaakaan siitä, miten jokainen vanhemmuuden teko ja valinta voidaan nähdä myös siltä epäedulliselta kantilta ja oppii luottamaan omaan tuntumaansa siitä, kuinka jälkikasvun paras toteutetaan.

hiekkalaatikkokuolemaVanhemmuudessa esimerkiksi hiekkalaatikon laidalla notkuminen rinnastuu mielessäni kaurapuuron syömiseen. Molempia harrastetaan päässäni näissä myyttisissä tervehenkisissä kunnon perheissä vähintään kaksi kertaa päivässä vaikka jouluaattona, koska toistuvat rutiinit ovat tärkeitä ja kaurapuuro terveellistä. Ja minun on tietysti myyttisenä äitinä tähän pyrittävä.

Ajatus tästä sisäistämästäni hyvän äitiyden suorittamisesta konkretisoitui, kun kärsin taas eräs aamupäivä hiekkalaatikon kulmalla infernaalisesta tylsyydestä. Päivä kuin tiskirätti, räkä valuu, kosteus laittaa palelemaan ja lapset syö kurahousuissaan hiekkaa kielloista huolimatta. Yritän innostua tuhannennesta kurakahvikupillisesta. Tekisi mieli taas kaivaa älypuhelin taskusta, mutta ei kehtaa, koska korppi tulee. Minuutit eivät kulu ja sormia palelee. Käsillä oli hiekkalaatikkokuolema.

Oletteko muuten huomanneet, että isä hiekkalaatikolla lasten kanssa on ilmiö, joka herättää ihastusta ja kehuja. Siinä ollaan jotenkin tosi hienosti suorittamassa vanhemmuutta. ”Tosi ihana isä-mies, kun noin lastensa kanssa ulkoilee.” Äiti hiekkalaatikolla? Eiiii ihan sama ilmiö.  Koska olette esimerkiksi nähneet Instagram-päivityksen, jossa isä hellän ylpeästi kehuskelee kotona villasukat jalassa ahkeralla puolisollaan #superäiti, kun hän on tämän ulkoilusuoritteen urheasti tehnyt? Ei ainakaan omassa feedissäni ole hirveästi ruuhkaa vastaavalla sisällöllä. Vastaavasti en näkisi, että isän laittama tylsyyttä valittava postaus hiekkalaatikon kulmalta saisi mitenkään hirveästi ymmärrystä osakseen. Vai saisiko? Ehkäpä, enpä ole tähänkään törmännyt.

Äitiyteen tuntuu nivoutuvan sisäsyntyisesti hämmentävän paljon omasta ajattelusta luopumista, uhriutumista ja marttyyrihenkisyyttä. Mitä sitkeämmin kestän ikäviä asioita, sen parempi äiti olen. Miksi kuvittelen vanhemmuuden kilpeni kiillottuvan siitä, että teen jotain sellaista jonka ajatteleminenkin vetää värit mielestäni? Miksi kuvittelen, että esimerkiksi juuri hiekkalaatikolla kuuluu käydä joka päivä? Miksipä en keksisi jotain muuta lasten päivittäisen liikkumisen tarpeen täyttämiseksi – maailma on auki. Eihän samalla pihalla möyriminen päivästä toiseen nyt edes ole kovin kehittävää motorisesti, virikkeellisyydestä nyt puhumattakaan. Jos kaurapuuro on mielestäni yksinkertaisesti niin pahaa, että tulen siitä huonovointiseksi, niin miksi oi miksi yrittäisin syödä sitä? PUURO ON PAHAAAAAAA!!!!! Aaah, kyllä helpotti.

 

perheesta_taaperohaaste
”Katsokaa kameraan, niin äiti ottaa kuvan”

Seuraa Perheestä blogia myös Instagramissa ja Facebookissa!