Budjettiystävällinen lapsiperheen loma Tampereella

Omenahotelli_Perheesta

Yhteistyössä: Omena-hotelli

Tampere, tuo Pirkanmaalainen helmi! Viihdymme Tampereella varmasti ennen kaikkea niin hyvin, sillä siellä asuu yksi pitkäaikaisemmista ja rakkaimmista ystävistäni perheineen, mutta onhan Tampere mainio kaupunki kaikkinensa. Emmekä todellakaan ole yksin Tampere-rakkautemme kanssa: Helsingin sanomat tiesi taannoin kertoa, että Tampere on suomalaisten suosituin kaupunkilomakohde ja jopa kolmannes voisi harkita muuttavansa sinne. Miksei! Yllä olevan linkin jutussa on rutkasti hyviä vinkkejä, joilla varsinkin aikuisväestö saa kaupungista irti hyviä elämyksiä etenkin kesäaikaan. Koska kesä on takatalven vallitessa vain haalea haavekuva ja reissukin tehtiin polvenkorkuisten ehdoilla, täytyi meidän laatia omat suosituksemme pitkään odotetun pääsiäisloman huipennukselle.

Tampereen pääsiäislomareissumme keskeiset ja oikeastaan ainoat tavoitteet olivat:

  1. Se, että lapset viihtyvät
  2. Rento meininki (katso edellinen)
  3. Matkabudjetti pysyy kohtuullisena

Kohtuullinen matkabudjetti asettaa tiettyjä reunaehtoja lomailulle, mutta kahteen ensimmäiseen tavoitteeseen se ei vaikuta, kun asenne on oikea. Lomamatkan kulut pysyvät kohtuullisina, kun valitsee edullisen majoituksen, pyrkii syömään monipuolisia eväitä, valitsee edullisia ruokailupaikkoja sekä etsii edullisia tai ilmaisia aktiviteetteja, joihin lapset voivat osallistua. Lomaa kannattaa siis hieman suunnitella etukäteen.

Lasten ollen näinkin pieniä (2 ja 3 vuotta) he ovat melko innoissaan oikeastaan mistä vain uudesta – paljon on kiinni perheen yleisestä fiiliksestä, ei niinkään tekemisen spektaakkelinomaisuudesta. Oikeastaan päin vastoin. Pojat ovat tavallisesti riemuissaan esimerkiksi päästessään leikkimään uuteen leikkipuistoon ja hakiessamme kaupasta jotain pientä herkkua. Tässä lomassa esimerkiksi ehdottomasti parhainta poikien mielestä oli kaksivuotiaan Tampereen ystävän kanssa riehuminen ja hänen päräyttävä Turtles-autonsa.

Kuperkeikka Pyynikilla_Perheesta
Kuperkeikkoja Pyynikin näkötornissa

Majoitus

Ensimmäinen, budjettiin ja viihtymiseen olennaisesti vaikuttava tekijä on tietysti majoitus. Tampereen Omena-hotelli on ollut vakioyöpymisvalintamme ja tähän luotettavaan, mutkattomaan ja edulliseen suosikkiin luotimme tälläkin kerralla. Hotelli sijaitsee näppärästi aivan ydinkeskustassa ja ihan vierestä löytyy esimerkiksi roppakaupalla hyviä ravintoloita.

Monelle hotelliaamiainen on yksi hotellin odotetuimmista seikoista. Meillä lasten ruoka-aineallergiat rajoittavat mahdollisia ruokia aamupalalla ja erityisesti Kuopukselle sopivan syötävän löytäminen aamiaisbuffetista on työn, tuskan ja selvittelyn takana. Ja vaikka kuinka yrittäisi ottaa selvää ruokien koostumuksesta, yleensä buffet-ruokailu johtaa hänen kohdallaan allergiaoireiluun. Tämä verottaa rankasti aamupalan glamouria ja helpompaa onkin hommata hotellihuoneeseen pojille varmasti sopivaa evästä. Itse asiassa kukaan meistä ei ole varsinaisesti aamupalaihmisiä, joten aikaisin aamulla tuhdisti syöminen ei ole ykkösjuttu meille muutenkaan, vaikka valmiiseen pöytään pääseminen juhlavaa onkin.

Kaikki Omena-hotellin huoneet sisältävät muun muassa jääkaapin, mikron ja vedenkeittimen, joilla pääsee jo varsin pitkälle perheen ruokahuollon suhteen, kunhan muistaa ottaa mukaan muutamia retkiastioita. Jääkaapin kylmyys tosin hieman arvelutti, joten hotellihuoneen jääkaapissa kannattaa säilyttää ruokia vain lyhyen aikaa.

Hotellin vieressä sijainnut houkutteleva lelukauppa Miraakkeli oli paikalla ollessamme (onneksi) kiinni, joten säilytimme lomabudjetin aiotun pienenä. Erityisesti Kuopusta kiehtoi näyteikkunan valikoima ja joka kerta kaupan ohi kulkiessamme hän kävi valikoiman läpi. Jopa esillä olevien julisteiden sisältö lueteltiin pieteetillä läpi. Miraakkelin näyteikkunan tiirailusta tulikin päivittäinen äidin ja Kuopuksen ohjelmanumero.

Miraakkelin ihmeita
Miraakkelin ihanuuksia katselemassaOmenahotelli_Perheesta2

Lasten(kin)kulttuuri

Ilmaisen tai edullisen lapsiystävällisen aktiviteetin löytäminen Tampereelta on tavallisesti varsin vaivatonta. Näin pääsiäisen aikaan kaupungissa oli useitakin lapsille suunnattuja tapahtumia, kuten Tallipihan lankalauantai ja Kani Karvasäären pääsiäisseikkailu Finlaysonin alueella. Niin ikään Finlaysonin alueella sijaitseva Lastenkulttuurikeskus Rulla on sympaattinen ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen elämyksellinen paikka, jossa vauvakansalaisetkin on huomioitu.Tallipiha_PerheestaTampereen keskustasta löytyy myös mahtavia leikkipaikkoja ja puistoja, joista omat suosikkimme ovat Koskipuistossa sijaitseva Pikku Kakkosen puisto ja erityisesti kesäisin Näsinpuistossa sijaitseva Tiitiäisen satupuisto, joista jälkimmäisessä on muun muassa hauskaa bongailla pieniä mielenkiintoisia pronssiveistoksia. Muita hyviä leikkipuistoja keskustan alueella ovat Tammelassa sijaitseva Emil Aaltosen puiston leikkipaikka sekä keskustan tuntumassa sijaitseva Sorsapuiston leikkipaikka.

Emil Aaltosen puistossa kävimme tällä reissulla ensimmäistä kertaa tuttavan suosituksesta ja pojat viihtyivätkin leikkien siellä monta tuntia. Erityisen hieno piirre puistossa oli esteettömyys: puisto on suunniteltu huomioon ottaen myös näkö- ja liikuntavammaiset, joskaan tätä ei puistosta ensisilmäyksellä huomaa. Upeaa!

Leikkipaikalta löytyy karuselleja sekä monitoimiväline, johon pääsee pyörätuolilla ja keinu, jossa on myös liikuntaesteisille soveltuva kuppi-istuin. Puiston sisäänkäynnin yhteydessä on näköesteisten opastaulu. Leikkipaikan pohjan pinnoitteena on esteetön keinonurmipintainen turvalaatta. Myös puiston hiekkalaatikko on suunniteltu liikuntaesteisille: hiekkalaatikkoon johtaa luiska ja hiekkapöytää voi käyttää pyörätuolilla istuen. Tampere.fi

Vierailu Vapriikissa oli itselleni ehdottomasti loman kohokohta ja sinne täytyy päästä pian uudelleen. Museolipulla (aikuiset 12€, lapset alle 7-vuotta ilmaiseksi) saa käydä Vapriikin kaikissa näyttelyissä ja niitähän riittää!

Pyörimme Vapriikissa muutaman tunnin ja onnistuimme näkemään vain murto-osan kiinnostavista asioista. Tämäkin visiitti tehtiin lasten ehdoilla, joten suurimman osan ajasta vietimme luonnontieteellisen museon ihmeitä tutkien sekä nukkekekkerit lelumuseon huikealla leikkipaikalla leikkien. Tänne kannattaa varata aikaa! Kerrassaan mahtava ja kiinnostava paikka.

Ilmainen Poliisimuseo oli pojille Tampereen reissun huipennus ja mielenkiintoinen myös aikuisille. Poliisimuseon hitiksi nousi lastenosaston leikkipoliisiauto, jossa Esikoinen poliisihaalari päällään hoiti hälytystehtäviä museossa samaan aikaan vierailleen ”partiokaverin” kanssa noin puolentoista tunnin ajan. Museosta saatu paperinen poliisinsuikka on tälläkin hetkellä leikissä ja museovisiitti tuntui vahvistavan urasuunnitelmia palomiehestä poliisin suuntaan. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen ja kiinnostava kohde pelastushenkilökuntafiilistelijälle!

Syöminen

Pääsiäisen pyhät hieman rajoittivat ravintolavaliokoimaa vaihtelevien aukiolojen suhteen, joten edullisien ja ruokavalioystävällisten ruokailupaikkojen keksiminen oli ajoittain hieman haastavaa. Suurimman osan ruoista söimmekin joko kaupasta haettuina eväinä tai ystäväperheemme luona valmistettuina aterioina.

Pyynikin näkötornin munkkikahvila on ehdottomasti klassikko – ja mikä parasta, auki vuoden jokaisena päivänä! Pyynikille suuntasimme toisena pääsiäispäivänä, eli maanantaina ja kas: kahvilasta löytyi tätä nykyä mielettömän hyvien klassisten munkkien lisäksi myös gluteenittomia sekä maidottomia että vegaanisia versioita! Mahtavaa! Kahviinkin löytyi kauramaitoa. Pyynikin munkeista pääsee nykyään nauttimaan myös Keskustorilla, jossa valikoimaa löytyy enemmän myös suolaisiin syötäviin. Näkötornissa heilumisen jälkeen siirryimmekin munkit mahassamme rymyämään Pyynikinharjun kauniiseen metsään.

Omena-hotellin sijainnin välittömässä läheisyydessä Aleksanterinkadulla olisi ollut monipuolisesti mutkattomia ravintolavaihtoehtoja, kuten Naughty BRGR, Fafa’s ja huippu suosittu, Tampereen vanhin pizzeria Napoli (jossa muuten aikanaan saimme kuulla riemukkaan uutisen tästä nykyään parivuotiaan leikkikaverin odotetusta saapumisesta <3). Pyhien rajoittamien aukioloaikojen vuoksi emme ehtineet paikkojen antimiin tutustua, vaan päädyimme vähemmän mielikuvitukselliseen, mutta auki olevaan Kotipizzaan. Eikä siinä mitään – Kotipizzan gluteeniton ja maidoton pizza tuli testattua ja todettua varsin herkulliseksi!

 

Vapriikki_Perheesta4Seikkailu odottaa! Löydä lisää ajankohtaisia menovinkkejä Tampereelle ja varaa majoitus:

Seuraa Perheestä blogia myös Instagramissa ja Facebookissa!

 

 

 

Valmiiseen pöytään

Toisen laittama ruoka maistuu aina paremmalta. Omat kokkaukset eivät oikein innosta, kun ruokaa tulee valmistamisen aikana jotenkin jo liikaa haisteltua ja katseltua. Ruoan idea ikäänkuin ehtii jo väljähtyä? Toisen tekemä ateria säilyttää riittävän arvoituksellisuutensa ja maistuu erityisen hyvälle. Valmiin aterian äärelle pääseminen on harvinaista herkkua, jota osaa arvostaa sen osuessa kohdalle.

Rakastan leipomista, mutta ruoan laittaminen arkena on useimmiten välttämätön paha. Ja ruoanlaittohommaahan riittää, sillä Kuopukselle ei valmisruokaosastolta löydy oikeastaan mitään syötävää pakasteranskalaisia lukuunottamatta, ja niiden syömäkelpoiseksi määrittelystä voi olla montaa mieltä. Ruokaa on siis jaksettava veivata aina ja miten väsyneenä tai kyllästyneenä hyvänsä, kun valmispinaattilettuoptiota ei ole.

Ruokavalion ollessa niinkin rajattu kuin Kuopuksella tällä hetkellä on, ei voi tietenkään olettaa, että hänelle sopivaa syötävää olisi useinkaan saatavilla kodin ulkopuolella liikuttaessa. Olemmehan itsekin usein sekaisin allergiaselvittelyiden suossa ja ruoka-aineita tuntuu tippuvan pois yrityksenä saada toisia takaisin, eli lasta oireettomaksi, jotta luotettava altistaminen olisi mahdollinen. Siksipä ruoalla on nähdäkseni liiankin iso ja useimmiten stressaava sävy arjessamme. Sopivien ja sopimattomien, täyspainoisten, puhtaiden ja vielä maisuvien ruokien miettiminen aiheuttaa melkoisesti päänvaivaa. Ja rehellisyyden nimissä, usein uunissa paistuvat ne ranskalaiset.

On täyttä juhlaa päästä aterioimaan valmiiseen pöytään. Erityisen upea on tilanne, jossa läheinen on ottanut asiakseen kysellä mitä lapsostemme ruokavalioon sisältyy ja valmistanut tämän mukaisen aterian. Se on yksinkertaisesti mahtavaa. Eilen viimeksi pysähdyin jälleen pohtimaan yhdessä syömisen merkityksellisyyttä palatessamme isänpäivän sukuloinnilta. Palauduimme reissulta erittäin hyvin syöneinä ja ylläpidettyinä, kuten aina. Kiitos maailman ihanimman Maalaiskummilan ja Vaarin, kotona iltapalalla nautittiin vielä Vaarin kalastamaa kuhaa ja Kummin Esikoisen kanssa leipomia maidottomia, luontaisesti gluteenittomia ja maissittomia karjalanpiirakoita. Voi onnen päivää!

Tähtihetkiä on myös se kun Ukki, ken ei ennen ikinä laittanut ruokaa, on opetellut tekemään koko perheelle sopivia herkullisia ruokia, jotka odottavat höyryävän lämpiminä rämpäistessämme paikalle väsyneinä ja nälkäisinä. Tai se kun äitini vaatii kylään junalla tullessaan tuoda toisesta kaupungista asti laukussaan raahaten valmiiksi tekemäänsä ja pakastamaansa ruokaa. Ja marjoja. Ja mehuja. (Mummilaan kokkauksien äärelle pääseminen on vielä kokonaan oma lukuna – hän on nimittäin jokseenkin taitava ruoanlaittaja.)

Arvostankin näitä läheisten järjestämiä ”valmiiseen pöytään” hetkiä suuresti paitsi niiden konkreettisen avun ja ilon vuoksi, myös siksi, että koen ne välittämisenä osoituksina. Ruoka on niin paljon muutakin kuin vain polttoaine. Yhdessä syömisellä on valtavan iso emotionaalinen merkitys nimenomaan jakamisen ja yhteisyyden kannalta. Kun joku näkee vaivaa tehdäkseen yhdessä nautittavan aterian se on aidosti merkityksellistä ja lämmittää mieltä pitkään. Juhla-ateria voi olla vaikka kauniisti aseteltuja hedelmiä – hetken taika on siinä että ne nautitaan yhdessä.

Viime kesänä Muumimaailmassa vieraillessamme muutenkin mainioksi elämykseksi osoittautuneen teemapuiston ehdoton ja odottamaton kohokohta äiti-ihmiselle oli myös ruoka-aineallergisille vaihtoehtoja sisältänyt Mamman Keittiön buffet ja huolelliset merkinnät ruokien sisällöistä. Hyvä etten itkenyt ilosta valitessani järkevää ja lapselleni sopivaa lämmintä ruokaa linjastosta. Teki mieleni huutaa, että ”tajuatteko ihmiset, että tämä perunamuussi on tehty RIISIMAITOON?!?” En ihan voi mennä takuuseen, etten onnespäissäni niin tehnytkin.

Screen Shot 2016-11-14 at 15.34.15.png
Kuvankaappaus Muumimaailman sivuilta

Suutarin lasten kengät

Olen ammatiltani toimintaterapeutti. Voisi siis olettaa, että meillä askarrellaan ja vähintään huovutetaan joka toinen päivä strukturoidusti ja kehittävällä otteella. Noooooo ei. Itse asiassa lasten kädentaidolliset harrastukset ovat rajautuneet aika tarkalleen muovailuvahaan ja piirtämiseen. Ja muovailupuolikin on vankasti lasten isän toteuttamaa.

askartelu2_perheesta Pienten lasten kanssa askarteluhan voi olla ihanaa, mutta meillä se tapaa eskaloitua enemmän tai vähemmän kaoottiseksi, jos toteutan sitä yksin poikien kanssa. Kolmevuotias on niin valtavan tohkeissaan ja innoissaan, että sählää armottomasti, mutta tahattomasti. Hänen kanssaan askarteleminen kahden on mukavaa, kun ehtii oikeasti vähän ohjaamaan toimintaa ja olemaan läsnä.

Haasteen tälle asettaa pienempi puolitoistavuotias tahtoihminen, aka Demolition Man, ken on sen asteen kaaoksen tuottaja, että askerteluhommissa keskittyminen tahtoo mennä remonttitarpeen minimoimiseen. Tämä sankari nimittäin kun askartelee niin tulosta syntyy, maalit kaadetaan, kynät lentelevät ja auta armias, jos hänen ilmaisuvoimaansa rajoitetaan, niin palautteena on välitön sielua viiltävä kirkuminen.

Hänenkin kanssaan kahden puuhailu olisi helpompaa, kun rajoittaisi esimerkiksi välineiden määrän minimiin ja keskittyisi vain hänen tekemiseensä, mutta toki esikoistakin täytyy auttaa. Eli tämä pienten taitelijoiden simultaanisien tarpeiden kombo tekee toiminnasta hieman ..eh kuormittavaa äidille 😀  Joten ei, meillä ei ainakaan vielä ihan joka päivä kaiveta paskartelupakkia esille.

askartelu4_perheesta

Nostan hattua tässäkin asiassa varhaiskasvatuksen ammattilaisille, jotka hanskaavat ison lauman pieniä ihmisiä maalien äärellä. Miten ihmeessä te teette sen??? Toki tekemisen dynamiikka on aivan eri, kun on ohjaamassa toimintaa ammatillisessa mielessä esimerkiksi terapeuttina. Itse työskentelen kuitenkin elämän ehtoopuolelle ehtineiden asiakkaiden toimintaterapeuttina, eli siinäkään suhteessa en voi verrata omien lasten kanssa touhuilua ammatilliseen kokemukseen.

askartelu6_perheestaPiipahdus Tigeriin tuotti inspiraation yrittää jälleen, sillä tältä reissulta mukaan tarttui  muovailumassaa, itse maalattavia palapelejä ja läikkymättömiä sivellinkuppeja muutamalla lantilla. Kotona kaulin muovailumassasta levyn, josta tein muotilla pyöreitä ”kolikoita” esikoisen avustamana sekä muutaman isomman levyn. Massa oli seuraavana päivänä maalattavan kuivaa, joskin paksummat laatat ottavat enemmän aikaa kuivuakseen kokonaan.

askartelu_on_perheestaLapset maalasivat pyörylöitä vesiväreillä. Tässä uudet sivellinkupit osoittautuivat niin kiinnostaviksi, että he olisivat halunneet maalata vain siveltimien puhdistusvedellä. Seuraavalla kerralla täytyykin siis sekoittaa värit suoraan purkkeihin. Maalaaminen toteutettiin aamulla kätevästi ennen aamupesuja, niin että kun värisessioista oli selvitty, marssitin pojat suoraan kylpyyn. (Ammeesta voi erottaa edelleen sinisen häivähdyksen.) Kuopus maalasi vaippasiltaan ja tämä oli varsin toimiva valinta hänen mm. kaataessa yhden sivellinpurkeista ylösalaisin päälleen.

askartelu7_perheestaIsompiin laattoihin ja palapeliin painoimme poikien kämmenten jäljet. Pienemmistä pyörylöistä on tarkoitus tehdä jääkaappimagneetteja, jahka jostain onnistun löytämään irtomagneetteja. Ja hei, jos maalaushommat eivät vielä innosta, massaahan voi värittää myös vaikkapa tusseilla!

Ps. Lisää askerteluvinkkejä isänpäivään löydät esimerkiksi Emilian aitta DIY-blogista!

askarelu3