Lasten ruoka-allergiat: sosiaalinen taakka

Oletteko tulleet ajatelleeksi, että joka paikassa syödään ja koko ajan? Jos teillä on vakavasti allergisia lapsia, olette taatusti kivuliaan tietoisia tästä.

Joka paikassa nakerretaan, tiputellaan ja lääpitään ruokaisilla käsillä jotain. Tarjotaan jotain, tuputetaan jotain ja ”voi voi, kun ei teille nyt voi mitään tarjota”.

Syöminen sosiaalisissa tilanteissa on asia, johon suurin osa ihmisistä kiinnittää juuri mitään huomiota ja tämä on tietysti ymmärrettävää: syöminen on hengittämisen ohella aika elementaarinen harrastus, jos meinaa pysyä hengissä ja ruoka on tosiaan keskeinen osa sosiaalista elämää ja kulttuuria.

Kun ruokaan tai sen syömiseen liittyy joku ongelma, se saattaa tehdä yllättävän isonkin kuprun ruoka-allergisen lapsen ja lapsen vanhempien elämänlaatuun. Tässä ei tarvitse uskoa vain sanaani, sillä asiaa on nimittäin tutkittu maailmalla varsin paljon. Tampereen yliopistossa tehdyn terveystieteiden väitöskirjan ”Perheen elämänlaatu alle kouluikäisen ruoka-allergisen perheessä” (Komulainen 2014) mukaan perheiden elämänlaatu oli heikentynyt vertailuaineistoon nähden kaikilla osa-alueilla. Lapsen ruoka-allergia heikensi elämänlaatua erityisesti psykososiaalisen hyvinvoinnin osalta.

Esitimme Pikkusiilien Instagramissa taannoin kysymykset: ”Onko ruoka-allergia tuonut sosiaalisia haasteita perheelle? Miten lapsen allergiat vaikuttavat sosiaalisiin tilanteisiin? Mikä helpottaisi allergioiden kanssa elämistä?”

Saamamme vastaukset olivat varsin puhuvia ja antavat välähdyksen siitä, minkälaisten tekijöiden kanssa allergiaperheissä painitaan. Luokittelin saamamme vastaukset kategorioihin asenteet, väsymys, omien eväiden tuomat haasteet, kontaminaatioriski sekä lisää tietoa ja tukea.

Allergiat ovat verottaneet harrastusmahdollisuuksia. Vauvauintiin on vaikea osallistua, jos lasta ei saada oireettomaksi ja tämä ripuloi 12 krt/vrk ja oksentaa useita kertoja päivässä.

Asenteet:

  • Fiksun ja ymmärtäväisen lähipiirin kanssa ei pahemmin (ole ollut haasteita). Onneksi!
  • Tuntuu että kaikki ei ymmärrä että voi olla tosi allerginen jollekin ja siitä voi olla tosi rajutkin oireet pienestä määrästä!
  • Vähättely ja neuvominen. Muut saattavat voivotella lapsen ruokavaliota tai syyttää äitiä, ettei anna lapselle monipuolisesti ruokaa.
  • Aina saa olla omia eväitä ja yrittää muille selittää ”Ei lapseni ei oikeasti saa syödä tätä”.
  • Joutuu selitellä miksei syödä esim vierailla tai miksi omat eväät.
  • Aina täytyy olla valppaana ja vahtia jopa ihmisten puheita.
  • Ei uskalleta/ haluta kutsua kylään, kun oma hauskanpito on kaiken A ja O.
  • Joskus on jäänyt kutsu saapumatta, koska on ruokavalioltaan hankala. Toivon, ettei lapsi koe tulevaisuudessa samoja tilanteita.
  • Kyläilykutsut vähenivät allergioiden mukana.

Väsymys:

  • Jos lapsi kovin oireilee, ei oikein jaksa tai halua lähetä minnekään.
  • Kyllä, varsinkin vauva-aikana (on ollut sosiaalisia haasteita) ja se ”mökkiytyminen” jäänyt päälle.
  • Suppea ruokavalio taaperolla + oma imetysdieetti vaikuttaa.
  • Tuntuu vaikealta lähteä mihinkään.
  • Lasta (+ äitiä) harmittaa, kun näkee muiden syövän kaikkea.
  • Eka kokemus kaverisynttäreistä oli jo niin jäätävä, että kauhulla odotan tulevaa.Lapsella paha mieli omista eväistä ja syömisen rajoittamisesta + vahinkoaltistusten pelko.
  • Itkevää lasta ei kehtaa viedä. Sitten myöhemmin väsyy jo eväiden rahtaamiseen ja asenteisiin.
  • Välillä vaan miettii mitä lapsi on syönyt ja mille nyt reagoi, joten vaikea olla hyvää seuraa.
  • Imetysdieetti on aiheuttanut sen, että lounastreffit ja juhlat ovat tilanteina kiusallisia.
  • Tekisi mieli kieltäytyä kaikista juhlakutsuista ja olla järjestämättä juhlia ollenkaan, koska tarjottavat.

Omien eväiden tuomat haasteet:

  • Juuri minnekään ei voi lähteä, kun on pakkasen vankina kotona.
  • Hankala lähteä kotoa kun eväät pakkasessa.
  • Eväät oltava aina mukana ja kaikki kyläilyt, ravintolat yms. vaativat suunnittelua.
  • Ruokien mukaan tekeminen ja pakkaaminen on raskasta, joten monia menoja on karsittu.
  • Emme voi syödä ravintoloissa tai ylipäätään ulkona, omat eväät aina mukana. Häpeä, kateellisuus, itku.
  • Eväät täytyy olla joka paikassa mukana ja siitähän se riemu repeää kun törmää vielä siihen, ettei omia eväistä saa tarjota.

 Kontaminaatioriski:

  • Ruoka osana sosiaalisia tilanteita on stressaavaa vakavien allergioiden kanssa.
  • Menoja jouduttu perumaan esim. kontaminaatio- tai ilmavälitteisen riskin vuoksi.
  • Julkisiin tiloihin voi olla vaikeaa sopia tapaamisia, jos lasten leikkipaikat ovat sotkuisia.
  • Olisi helpompaa, jos ravintolat olisivat enemmän tietoisia vakavista allergioista (esim. kontaminaatioriski), ”saattaa sisältää” –tuotteita olisi vähemmän ja jos esim käsisaippuat eivät sisältäisi yleisimpiä vakavia allergeenejä. Olisi myös tärkeää, että ihmiset huolehtisivat julkiset syöttötuolit ja pöydät siisteiksi syömisen jälkeen ja helpottaisi, jos ruokailu pidettäisiin erillään leikeistä ja nassut ja tassut siistittäisiin syömisen jälkeen.

 Lisää tietoa ja tukea (vastauksia kysymykseen ”Mikä auttaisi allergioiden kanssa elämistä”?):

  • Kun ei kauhisteltaisi ja tehtäisi kauheaa numeroa asiasta.
  • Yhteiskunnalta parempi tuki (myös rahallinen).
  • Enemmän yksittäisiä ruoka-aineita esim Pilttipurkeissa.
  • Ymmärretään allergiat, eikä väkisin yritetä antaa jotain vääriä aineita.
  • Tietämyksen lisääntyminen! Ilman oikeaa tietoa on ymmärrettävästi vaikea ottaa muut huomioon.
  • Enemmän ravintoloita, joista saisi kaiketonta ruokaa. Muiden ihmisten tietous asioista, vertaistuki.
  • Tieto!! Surullisen vähän on tietoa esim. ravintoloilla gluteenittoman ja viljattoman erosta.
  • Puhuminen ja ymmärryksen lisääntyminen, että kysyttäisiin jos ei tiedä/ muista.
  • Tietoisuus ja se että ymmärrettäisiin allergioiden vakavuus.
  • Ymmärrys. Konkreettinen apu esim. ruoanlaitossa.
  • Tieto. Tieto. Näkyvyys.
  • Se, että terveydenhuolto ponnekkaasti olisi allergisten ihmisten puolella.
cake-5356141_1920
Kuvat: congerdesign Pixabaystä

Liity seuraamaan Asioiden välillä -blogia Instagramissa sekä Pikkusiilit someyhteisöä Instagramissa ja Facebookissa. Tehdään yhdessä allergiat näkyviksi!

 

 

 

 

#allergiatnäkyviksi

#allergiatnäkyviksi on tunniste, jota aloimme käyttää sosiaalisessa mediassa sittemmin Pikkusiilit muodostaneen sisällöntuottajaryhmän kesken.

Tunnisteen idea on toimia keinona, jolla vertaistukea allergiaelämään kaipaavat ihmiset löytävät toisensa sosiaalisessa mediassa. Toisaalta halusimme myös tehdä tunnisteen, joka viestii siitä, että allergiaelämään liittyy puolia, joiden laajempi ymmärrys muun muassa helpottaisi allergiasuossa tarpovien perheiden sosiaalisia tilanteita.

#allergiatnäkyviksit tunnistetta ei ole sidottu mihinkään järjestöön, yhdistykseen tai edes Pikkusiileihin, vaikka olemmekin sen käytön aloittaneet. Käytä siis rohkeasti!

Ps. Jos haluat, että Pikkusiilit löytävät sinut, muista myös tägätä tekemiisi julkaisuihin @pikkusiilit!

20200704_141605_0000

Mikä on Pikkusiilit?

  • Pikkusiilit on someyhteisö, jonka tarkoituksena on lisätä ymmärrystä kuormittavasta arjesta, välittää vertaistukea sekä edistää perheiden hyvinvointia.
  • Pikkusiilien Facebook ja Instagram -tileille ovat tervetulleita seuraamaan kaikki, jotka kaipaavat tietoa sekä vertaistukea vauvan itkuisuudesta, lasten refluksista, ruoka-allergioista ja näihin liittyvistä liitännäishaasteista.
  • Pikkusiilit haluavat tuoda esiin allergiaelämään liittyviä kuormitustekijöitä ja peräänkuuluttaa ammattilaisia kohtaamaan, selvittämään ja hoitamaan lasten ruoka-allergioihin liittyviä oireita.

 

Lasten ruoka-allergiat: oikeus hoitoon

Tiesit varmaan, että vastuu ruoka-allergisten lasten hoidon toteuttamisesta kuuluu kuntien ja kuntayhtymien tuottamien perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluiden vastuulle. Vastuusta toteuttaa hoitoa säädetään terveydenhuoltolaissa. Perusterveydenhuollon vastuulla on hoidon kokonaisuuden yhteensovittaminen.

Lasten ruoka-allergioiden hoidon yhteneväisyyttä edistämään laaditun Käypä hoito -suosituksen mukaan ”Perusterveydenhuollon tulee havaita tapaukset, joissa on syytä epäillä ruoan aiheuttamaa anafylaksiaa tai esiintyy pitkäaikaisia tai vaikeita iho- tai suolisto-oireita, ja lähettää niistä kärsivät lapset jatkotutkimuksiin. Lievästi oireilevat lapset tutkitaan ja hoidetaan perusterveydenhuollossa.”

Terveydenhuoltolaki 8§: ”Kunnan perusterveydenhuollon on vastattava potilaan hoidon kokonaisuuden yhteensovittamisesta, jollei siitä muutoin erikseen sovita.”

Miten lapsen ruoka-allergiaa hoidetaan? Käypä hoito -suositus antaa tähän varsin selkeän vastauksen: ”Hoitona ovat vaikeita oireita aiheuttavan ruoka-aineen määräaikainen välttäminen ja tasapainoinen iänmukainen ruokavalio, jolla taataan lapsen normaali kasvu ja kehittyminen.” — ”Jos lapsella on lieviä oireita tai oireet ilmaantuvat vasta isommilla annoksilla tai pitkäaikaisessa käytössä, kyseistä ruoka-ainetta tarjotaan lapselle oireiden sallimissa rajoissa.”

Eli: ruoka-ainetta annetaan, jos oireet ovat siedettäviä, vältetään määräaikaisesti, jos näin ei ole.

  • Ruokien aiheuttaman yliherkkyyden taustalla on monia mekanismeja, joista allergia on vain yksi muoto.
  • Allergiat jaetaan IgE-välitteisiin sekä ei-IgE-välitteisiin.
  • Kaikkiaan arviolta 5–8 %:lla pikkulapsista on merkittävä ruoka-allergia.
  • Suolioireita (vatsakipu, ripuli, oksentelu) esiintyy arviolta kolmanneksella potilaista.

(Ruoka-allergia: Mäkelä & Pelkonen, 2016)

Asia on paperilla täten siis verrattain simppeli sekä lain että Käypä hoito -suosituksen valossa. Ruoka-allergiaa hoidetaan ruoka-aineiden määräaikaisella välttämisellä.  Kunnan on järjestettävä palvelut, perusterveydenhuollon on vastattava hoidon kokonaisuuden yhteensovittamisesta ja toteutettava sekä seurattava lievempien allergioiden hoitoa. Missä näin käytännössä kuitenkaan tapahtuu? Käytännössä erityisesti suolioireisiin (ripuli, oksentelu, vatsakivut) painottuvien ja viivästyneesti oireilevien allergioiden hoito painottuu nykypäivänä yksityisille vastaanotoille.

Yksityisillä vastaanotoilla jotkut suosituista lääkäreistä laskuttavat pelkästä käynnistä useita satoja euroja ja laboratoriotutkimusten kustannukset saattavat nousta nopeasti tuhansiin. Nämä viulut maksetaan sitten nousevien vakuutusmaksujen ja omavastuiden muodossa – vakuutusyhtiöt kun eivät ole mitään hyväntekeväisyysjärjestöjä.

Perheillä, jotka eivät maksa kalliista sairaskuluvakuutuksista tai heille ei ole sitä myönnetty esimerkiksi sairauden vuoksi, on aniharvoin varaa käyttää yksityisten lääkäriasemien erikoislääkäreiden palveluita. Vaikeus saada lapselle hoitoa perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon piiristä asettaa täten allergiaperheet epätasa-arvoiseen asemaan. Kuvio tuntuu hieman erikoiselta maassa, jossa kutenkin ylläpidetään verovaroin varsin ansiokasta ja hintavaa julkista terveydenhoitojärjestelmää, eikö totta?

Neuvolajärjestelmän tehtävä on hoitaa vähän kaikkea, mutta ei sairauksia, vaan toiminta keskittyy niin sanotun kansanterveystyön terveyttä edistävään ja ongelmia ennaltaehkäisevään työhön. Lasten ruoka-allergioihin liittyvää erityisosaamista neuvoloissa on täysin satunnaisesti, vaikkakin ruoka-allergioiden esiintyvyydeksi arvioidaan iän mukaan 3-8% ja allergioiden on todettu lisääntyvän.

Miten ruoka-allergioita sitten hoidetaan tavallisesti terveyskeskuksissa? Ilmeisesti pääsääntöisesti tekemällä lähetteitä erikoissairaanhoitoon, josta lähetteet palaavat bumerangina, jos siellä katsotaan, että lapsen oireilu on erikoissairaanhoitoon liian lievää.

Yksi merkittävä ongelma myös erikoissairaanhoidon suhteen on se, että sen laatu vaihtelee dramaattisesti. Samaisessa sairaalassakin voi kohdata lääkärin, joka kohtaa perheen ja rakentaa eteenpäin vievän hoitosuhteen tai lääkärin, joka tylyttää, uhkailee, naureskelee ja väheksyy lapsen oireita. Ei ole myöskään tavatonta, että suolisto-oireista kärsivälle lapselle ei tunnu löytyvän erikoissairaanhoidon piiristä ”oikeaa” paikkaa, sillä suolistopuoli ei hoida allergioita ja allegiapuoli ei tunnu hoitavan suolisto-oireisia lapsia fokuksensa ollen iho-oireilussa, astmassa ja anafylaksiassa. Suolistollaan oireilevat allergialapset ovat täten melkoisia väliinputoajia hoitoketjuissa, jotka myös vaihtelevat sairaanhoitopiirien välillä.

Tässä välissä on hyvä pysähtyä miettimään mitä suolisto-oireisella allergialla oikeastaan tarkoitetaan? Suolioireista allergiaa tai suolisto-oireista allergiaa käytetään tavallisesti puhekielessä erotuksena nopeasti reagoivista IgE-välitteisistä allergioista viitaten viivellä ilmeneviin ja suolisto-oireisiin painottuviin ruokayliherkkyyksiin (= allergiat ja intoleranssit). Myös IgE-välitteiset allergiat voivat oireilla mahasuolikanavan oireilla, ja viiveisesti oireileva allergia voi oireilla myös esimerkiksi iholla, joten suolisto-oireinen allergia on sinänsä mielestäni luokittelevana terminä hieman hämäävä ja epäspesifi, joka myös hankaloittaa asiasta viestimistä.

Diagnoosi K52.2: Allerginen tai muu ruokavaliosta riippuva maha-suolitulehdus ja/tai koliitti (ICD-10)

Miten ruoka-allergia diagnosoidaan? Koska laboratoriokokeet ovat vain suuntaa-antavia (esim. prick-testit, IgE vasta-aineet) ja osa erityisesti viiveisesti oireilevista allergioista ei näy missään nykyään käytössä olevista laboratoriotesteistä, ainoa varma keino diagnosoida on välttö-altistus.

Viljojen ja maidon osalta tämä tehdään tavallisesti joko valvotusti (etenkin välittömästi oireilevien allergioiden kanssa) tai kaksoissokotettuna (etenkin viiveiset oireet), eli julkisella puolella erikoissairaanhoidon piirissä. Muilta osin Käypä hoito -suosituksen mukaan ”diagnoosin perustana ovat kokeilut, jotka toteutetaan kotona lääkärin, terveydenhuoltohenkilökunnan ja potilaan huoltajan kanssa yhdessä laaditun suunnitelman mukaan.”

”Yksittäisiä ruokia, joilla ei ole ravitsemuksellista merkitystä, voi eliminoida perusterveydenhuollossa, kun oireen ja ruoan yhteys on selvä. Välttäminen ja kokeilu kotiolosuhteissa oirepäiväkirjan avulla riittää.” (Lasten ruokayliherkkyys ja -allergia, Lääkärin käsikirja)

Diagnosoinnissa astuu kuvioon valta ja subjektiivisen kokemuksen merkitys. Kenellä on valta määrittää se, mikä katsotaan lapselle siedettäväksi oireeksi, mikä lieväksi ja mikä merkittäväksi?

Käypä hoito -suosituksen altistukseen liittyvä oiretaulukon löydät täältä. Esimerkiksi subjektiivisten oireiden kohdalla mainittu ”Tuskaiset suolioireet, väsähtäneisyys”, kutinan kohdalla mainittu ”kovaa jatkuvaa raapimista” ja objektiivisissa oireissa mainittu ”oksennus tai ripuli” ja kardiovaskulaarisena/ neurologisena oireina ”heikotus, huimaus ja takykardia” ovat kaikki oranssilla merkittyjä oireita. Oranssi ruutu merkitsee siis sitä, että altistuksessa voidaan edetä. Vasta kolme oranssia ruutua, eli edellä mainittua vastaavaa oiretta katsotaan merkiksi todellisesta reaktiosta.

Kuka aikuinen elelisi elämäänsä ”kovan jatkuvan raapimisen” ja ”tuskaisten suolioireiden” kanssa vapaaehtoisesti kovinkaan hyvin pyrkimättä vaikuttamaan näihin oireisiin? Niinpä. Miksi ihmeessä sitten lastemme pitäisi?

Lasten tasa-arvoisen hoidon, terveyden ja perheiden hyvinvoinnin edellytysten vuoksi olisi tärkeää, että myös lasten viivellä oireilevien ruokayliherkkyyksien hoitoon kehitetään toimivia keinoja toteuttaa lasten allergioiden hoitoa ja sen seurantaa moniammatillisesti.

Jotta ruoka-allergian hoitoa voitaisiin toteuttaa asianmukaisesti, perheet tarvitsevat pitkäkestoista ja kohtaavaa tukea väliaikaisten eliminaatiodieettien laatimiseen, seuraamiseen ja purkamiseen sekä täysipainoisen ruokavalion takaamiseen. Käytännössä tämä edellyttäisi kontaktia kokonaistilanteesta kartalla olevaan ruoka-allergioihin perehtyneeseen ravitsemusterapeuttiin ja lääkäriin. (Paljon mutten kertoo esimerkiksi se, että ruoka- ja oirepäiväkirjan ylläpitämiseen ei ole mitään yhtenäisiä yleisesti käytössä olevia ohjeita tai pohjaa, vaikka tämä on viiveisten oireiden seuraamisessa ihan ensiarvoisen tärkeä menettely.)

Muista, että oikeudesta hyvään hoitoon säädetään muun muassa laissa potilaan asemasta ja oikeuksista. Hoitoonsa tyytymättömällä potilaalla on oikeus tehdä muistutus hoitoon tai siihen liittyvään kohteluun liittyvistä tekijöistä toimintayksikön terveydenhuollosta vastaavalle johtajalle. Muistutus tulee käsitellä ja siihen tulee vastata kirjallisesti kohtuullisessa ajassa. Kantelu tehdään valvovalle viranomaiselle (Valvira).  Potilasasiamiehellä on velvollisuus auttaa potilasta näiden toteuttamisessa. (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista: 10§, 10a§, 11§)

Jos lapsesi jää vaille hoitoa, tai tulette kohdelluksi huonosti terveydenhuollon kontakteissa, tee asialle jotain. Mikään ei koskaan muutu, jos asioihin ei puututa.

child-1721906_1920

 

 

 

Kohta vuosi Pikkusiilejä

”Jotta öiden ei tarvitsisi olla niin pitkiä ja päiviin mahtuisi enemmän iloa.”

Parisen vuotta sitten aloimme Lapsen tyhjä lautanen -blogia kirjoittavan Raisan kanssa  miettimään, kuinka voisimme kantaa kortemme kekoon poikkeuksellisen itkuisten vauvojen perheiden auttamiseksi ja allergiaelämään liittyvien seikkojen tietoiseksi tekemiseksi.

Pitkähkön suunnitteluvaiheen jälkeen kokosimme pienen ryhmän sisällöntuottajia ja viime elokuussa Pikkusiilit olivat valmiita astumaan julkisuuteen. Vuosi Pikkusiilien parissa on ollut vaiherikas ja palailin nyt mielessäni siihen mistä lähdettiin. Kirjoitin hetkeä ennen Pikkusiilien lanseerausta seuraavalla tavalla Facebook-seinälleni.

”Edeltäviä vuosia ovat sävyttäneet monenlaiset ilon ja onnen hetket. Oman juonteensa elon tielle on kuitenkin tuonut lastemme allergiaoireilu, jossa meidän perheidemme onni on ollut se, etteivät oireet ole henkeä uhkaavia. Lasten kivun ja oireiden kanssa valvominen, selvittely ja hoidon sekä ymmärryksen edestä taisteleminen ovat olleet yhtä kaikki raskaita kokemuksia, jotka ovat jättäneet jälkiä, joita korjataan pitkään.

Nyt olemme rakentamassa asiaan liittyen aluksi sosiaaliseen mediaan painottuvaa väylää lisätä tietoisuutta näistä asioista, ja pyydämme apua, just sulta. Huomenna, kun lanseeraamme projektin, vaikka asia ei suoranaisesti sinua koskettaisikaan tai edes kiinnostaisi liiemmin, painaisitko ”Tykkää”? Koska olemme liikkellä kengännauhabudjetilla, jokainen tykkäys, jako ja puskaradion toteuttama vinkkaus tuo asialle näkyvyyttä.

Syvä toiveemme on, että kipeiden ja itkuisten lasten vanhemmilla olisi matalampi kynnys hakea ja ennen kaikkea saada apua itkuisuuden syiden selvittelyyn ja sen kanssa pärjäämiseen. Jotta öiden ei tarvitsisi olla niin pitkiä, ja päiviin mahtuisi enemmän iloa.”

20190903_152939

Pääasiallinen tavoitteemme Pikkusiilien suhteen on ollut lisätä ymmärrystä esimerkiksi refluksin, koliikin ja/ tai allergioiden vuoksi kuormittavaan arkeen liittyvistä tekijöistä ja täten edistää ilmapiiriä, jossa perheet kohdataan niin arjen sosiaalisissa tilanteissa kuin vastaanotoilla paremmin. Pikkusiilit saivat hyvän vastaanoton, joka kieli siitä, että tarvetta on. 

Viime syksynä Pikkusiileissä nostimme esiin voimakkaasti muun muassa vertaistuen voimaa ja erilaisia lapsiperheille vertaistukea tuottavia tahoja. Tapetilla olivat myös vanhempien jaksamiseen liittyvät tekijät, muun muassa oman jaksamisen hoitamisen merkitys sekä se, että apua on haettava silloin, kun tilanne on kuormittava ja voimat ovat vähissä. Feedissämme ovat näkyneet myös muun muassa syömisen haasteisiin liittyvät sisällöt, kiitos Pikkusiilit yhteisöön kuuluvan moniosaaja lasten toimintaterapeutti Annukka Moilasen.

Vain kolmen raaka-aineen Pikkusiilin piparit ylittivät joulukuussa uutiskynnyksen ja veivät samalla allergia-arkeen liittyviä haasteita yleiseen tietoisuuteen Iltasanomissa. Keväällä aloitimme Pikkusiileissä keskustelun imetysdieeteistä Annukan annettua haastattelun aiheesta KaksPlus-lehdelle. Tällöin kävin läpi itse Käypä hoito -suosituksen tutkimuksia ja kyseenalaistin sitä mihin käsitys siitä, että imettävän äidin eliminaatiodieetti ei voisi auttaa perustuu.

Keväällä koko maailmaa kohdannut pandemia sotki myös Pikkusiilien elämää ja olemme tahoillamme pyrkineet toipumaan kuormittavan koronakevään jäljiltä. Nyt siilit ovat jälleen heräilemässä horroksesta ja olemme pohdiskelleet, kuinka erilaiset tekijät, kuten hoidon saatavuus, allergioiden kustannukset ja sosiaalinen taakka eriarvoistavat allergiaperheitä ja kuinka näistä asioista olisi syytä puhua myös suljettujen vertaistukiryhmien ulkopuolella. Näistä tulossa myöhemmin lisää!

Edelleen syvä toiveemme on, ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä turhaan, jos apua on saatavilla ja ettei kukaan jäisi yksin, kun samassa tilanteessa on tuhansia muitakin. 

Löydät Pikkusiilit Instagramista ja Facebookista. Tervetuloa seuraamaan, keskustelemaan ja pohtimaan –  vinkkaathan tileistä myös ystävälle, joka painii aihepiirin kanssa.

pienten_puolella
Yhdessä olemme enemmän

Lapseni haluaa olla tavallinen

Sain juuri silmieni eteen Lapsen Maailma -lehden Rupista rakkautta -blogin kirjoituksen siitä, kuinka ruoka-allergisia lapsia syrjitään jättämällä heidät kutsumatta lasten syntymäpäiväjuhliin ja sain kokea melkoisen turhautumisen aallon. Usein mietin, että laitan tämän blogin jäihin, sillä ei tähän oikein riitä aika opintojen ja lasten kanssa häärätessä. Sitten luen jotain tällaista ja muistan, että ehkä näistä asioista on tosiaan syytä kirjoittaa. Miettikää nyt tätä omalle kohdalle:

”Kutsuako allerginen lapsi syntymäpäiville vai ei?

Tätä pohti eräs äiti Vauva-lehden keskustelupalstalla muutama vuosi sitten. Hän oli ajatellut pitää stressittömät kekkerit (onko edes mahdollista) pojanviikarilleen, mutta harmillisesti pojan hyvä ystävä oli allerginen. Äidistä olisi kaikkien kannalta helpointa jättää tämä allerginen ystävä kutsumatta koska iso vastuu, vaiva ja vahtiminen ja mitä jos jotakin sattuu? Niin hän sitä itselleen ja muille perusteli.”

JA TÄMÄ!

”Suljetulla keskustelupalstalla allergisen äiti kertoo, että hänen lapsensa ei saanut viedä kaverisynttäreille omia eväitään, koska muut synttärivieraat olisivat voineet pahoittaa mielensä, kun eivät saa samaa herkkua. Tästä syystä toinen allergisen äiti leipoo lapsensa kaikkien kavereiden kaverisynttäreille tarjottavia (muillekin kuin omalle lapselleen), jotta omakin lapsi pääsee herkuttelemaan. Mitäpä ei äiti lapsensa eteen tekisi?”

Jotenkin tästä tulee sellainen olo, että ihmiset ajattelevat, että tämä on valinta. Vai jättävätkö he sitten jalkansa murtaneen lapsen kutsumatta, koska eihän hän voi leikkiä vettä kengässä? Juhlat? No PILALLA!!

Ihan selvyyden vuoksi muutama juttu: me emme haluaisi olla ”allergiaperhe” eivätkä lapseni ”allergialapsia”. Erityisyys ei tee meistä hankalia, se tekee meidän arjestamme ja juhlastamme piirun verran hankalampia. Minä en hae tällä asialla huomiota, minä haen tälle asialle huomiota. Capisce?

Ruoka-allerginen lapseni haluaa syödä tavallisia keksejä ja tavallista jäätelöä. Hän haluaa nukkua yönsä, jaksaa leikkiä hyvän tuulisena ja olla elämättä jatkuvan vatsakivun kanssa. Hän ei taatusti halua olla erityinen, erikoinen tai erityshuomion kohteena päiväkodissa, juhlissa tai edes kotona ruokapöydässä. Hän ei muusta tiedä, kuin vatsakivun kanssa elämisestä ja hän tsemppaa silloinkin, kun aikuinen varmasti kieltäytyisi kaikesta proaktiivisesta toiminnasta. Hän saattaa jopa peitellä kipuaan ja huonoa oloaan, koska ehkä hän on tajunnut, että kukaan ei voi sille mitään, tai että sitä ei saisi ympäristön mielestä oikeastaan edes olla. Ja koska hän haluaa olla tavallinen.

Minäkin haluan, että lapseni on ihan tavallinen. Minä haluan, että hänen suolistonsa ei vuoda verta, enkä halua katsoa hänen kivusta ja huonovointisuudesta kalpeita kasvoja. Mustia varjoja silmien alla, kun vointi vie unet. Miettiä, miksi yhdeltä lapselta lähtee hiukset päästä, kolmennella vetää iho kokovartaloihottumalle, johon rasvaaminen ei auta. Toivoa ihmettä ja valvoa kohta kuudetta vuotta nykyään kolmen lapsen vatsakipua oirelistojen ja ruokakokeilujen vilistessä päässä, uupumuksen kolkutellessa oven takana. Hokea sitä, että tämä on vain allergiaa, vois olla huonomminkin.

Nyt, jos juuri nyt kykenisin, analysoisin tätä asiaa esimerkiksi lasten toiminnallisen tasa-arvon ja osallisuuden, esteettömyyden ja vaikka empatiakyvyn ja erilaisuuden kohtaamisen merkityksien kautta. Jääköön tämä myöhemmälle, sillä nyt meni kyllä niin pahasti tunteisiin, että ei pysty. Toteankin siis: on se nyt *******a, jos allergista lasta ei edes juhliin päästetä, koska hänellä sattuu olemaan tällainen erityspiirre ja omat eväät?! Koska hänen elämänsä on astetta haastavampaa, jätetäänpä hänet juhlien ulkopuolelle? HÄPEÄ, sinä syrjivä juntti. Häpeä. Voi yleistää koskemaan kaikkea syrjintää.

Jos allergia-asiat eivät ole sinulle tuttuja, voit tutustua aihepiiriin esimerkiksi täällä: http://www.allergialapset.fi ja liittyä vaikka kannatusjäseneksi.

 

Ikimuistoiset ensimmäiset

Aaah, vauvavuosi. Ihanaa leppoisaa varpaiden laskemista ja huumaavaa vauvan tuoksuttelua ❤ Päivät täynnä muistorikkaita hetkiä, joita on kiva sitten kiikkustuolissa lapsenlapsille kertoilla! Paitsi, että niistä ei muista mitään.

Jostain kumman syystä muistot ainakin meidän kahden ensimmäisen allergisen pienokaisen vauvavuodesta ovat hyvin hataria. Ja voi tosiaan olla, että ei tämän kolmannenkaan ensimmäisestä vuodesta kovin selkeitä muistoja jäisi, jos ne pelkän muistelun varaan jätettäisiin! Siksipä on ensi sijaisen tärkeää kirjata niitä juttuja ylös. Kynä sauhuamaan aina kun mahdollista, ota paljon kuvia ja videoita!!! Älä. Laista. Tästä. Se vauvuus ja vauvuusaika on niin ainutlaatuista, että haluat palata siihen uudestaan ja uudestaan myöhemmin. Se vilahtaa silmän räpäyksessä ohi, vaikka se yön pikkutunteina ei siltä tuntuisi. Usko minua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuvitusta Pienen oma kirja -kirjasta (Outi Virtanen)

Kirjaamista muuten puoltaa myös se, että vauvakirjaan tavataan kirjoittaa ylös juurikin ne kivat jutut ja hetket. Jos vaikka vauvavuosi olisikin osoittautunut vanhemmille kaikkea muuta kuin puuteriseksi (öiset heijailumaratonit, väsymys, kaoottisuus, parisuhteen koitinkivet, identiteettikriisit… mitä näitä nyt on), on se vauva iki-ihana ja ainutlaatuinen joka tapauksessa. Ensimmäisen vuoden kehitys on ällistyttävää, iloa täynnä ja ansaitsee tulla raportoiduksi! Vauvakirjan avulla niihin hyviin hetkiin on mahdollista keskittyä ja uppoutua myöhemmin uudestaan ja uudestaan. Sen avullahan voi oikeastaan muistaa raskaankin vauvavuoden uudestaan niiden hyvien juttujen kautta.

Ja hei! Eiväthän ne ainutlaatuiset ensimmäiset siihen ensimmäiseen vuoteen pääty! Outi Virtasen (Sokru) kirjoittama ja kuvittama Pienen oma kirja – Muistoja ensi vuosistani (Kirjapaja) loistaa juurikin tässä, sillä kirja jatkaa eloaan myös sen maagisen vauvavuoden jälkeen aina kouluikään saakka.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuvitusta Pienen oma kirja -kirjasta (Outi Virtanen)

Kirjaan voi tallentaa muistoja matkustelusta, lapsi voi kirjoittaa tarinoita, lempiasioitaan ja kertoa esimerkiksi taidoistaan. Kirjassa itseäni viehätti sisällöllisesti myös mukavan arkea arvosta ote, kuten kohdassa ”Omia tärkeitä ekoja kertoja”, johon voidaan muistella koska on matkustettu ensimmäisen kerran bussissa, käyty saunassa, uimassa jne. Kirjan kuvitus on lyömättömän ihana, kuten kuvista voi havaita! Olen kovin mieltynyt Outin kuviin ja teoksia löytyy meiltä useammastakin huoneesta (lue lisää täältä).

Pienen oma kirja on kaunis ja pitkään ilostuttava lahja joko omalle lapselle, lapsenlapselle, ystävälle, odottajalle tai kummilapsen perheeseen. Suosittelen lämpimästi!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraa Perheestä -blogia myös Instagramissa ja Facebookissa!

(Pienen oma kirja – muistoja ensi vuosista: kirja saatu)

SaveSave

Vauvaperheen luottokamat

Sitä sanotaan, että vauva ei tarvitse ensimmäiseen puoleen vuoteen oikeastaan muuta kuin tissiä, vaippoja ja muutaman vaatteen! Tai en mä tiedä kuka noin sanoo, ei se totta ole ainakaan. Tässä muutamia luottoasioita, jotka olemme itse kokeneet vauvavuoden arkea helpottavina.

Vaavisänky

Koska perheessämme on Juniorin lisäksi kaksi pientä viliskanttia, ihan koko päivää ei voi viettää makuuhuoneessa tai sohvalla pienen aarteen unta tuijotellen, vaan pyykki- ja ruokahuollosta sekä vanhempien sisarusten huomionnista on pidettävä huolta. Siksipä oli ja on kätevää, että vauvalla on mahdollisuus torkkua sekä hengailla sängyssä, jonka saa tarvittaessa rullattua mukanaan. Itse arvostan myös mahdollisuutta käydä vessassa saati suihkussa ilman, että joudun miettimään innostuuko perheen kaksivuotias ottamaan vauvanhoidollisia tehtäviä itselleen vähän liian reippaasti äidin ollessa pois näköpiiristä.. Koska sänky on vuokrattu, se palautetaan näppärästi vuokra-ajan päätyttyä mukana tulleessa pahvilaatikossa, eli Tori- saatikka Facebookkirppisrumbaa ei tarvitse käydä läpi (*WO HOO!!*). Vaavisänky saa meiltä 10/10 käytettävyydessä ja hyödyllisyydessä! Lue lisää täältä: Vaavi.fi

Vaavisänky
Hän nukkuu ja minä se vaan lueskelen Hesaria! (tilanne lavastettu)

Manduca

Manduca on ollut kokemukseni mukaan helppokäyttöinen ja suht ergonominen, kunhan sen saa vaan säädettyä oikein. Vauvan kantaminen mahdollistaa esimerkiksi refluksin vuoksi vain pystyasennossa viihtyvän vauvan kanssa puuhastelun kotona (kaksi vapaata kättä, wohoo!!) sekä liikuskelun julkisilla paikoilla myös ilman rattaita. Tällä kertaa olen luvannut itselleni opettelevani kunnollisen kudotun liinan sitomisen, sillä trikoiset pitkät liinat ovat saaneet aikaisempina vauvavuosina vain hihani palamaan. Vauva on tätä kirjoittaessa 3 kk ja kaunis kankainen liina lepää edelleen kaapissa. MIKSI?? Manduca on vaan liian helppo.

ManducaBabyBjörn -sitteri

THE sitteri. Kallis tosin, joten kannattaa bongailla käytettyjä. Vauvan vähän kasvaessa tämä sittereiden sitteri on hitsin näppärä ja vauvalle mukava paikka hengailla sekä tiirailla perheen touhuja miellyttävän hytkymisen saattelemana. Ainakin meillä juniori on varsin viehättynyt myös vekottimen lelukaaresta, joten kannattaa hommata se samalla.

Sitteri ja pallo
Parhaat hytkyttäjät: pinkki jumppapallo ja BB

Jumppapallo

Kymmenen euron sijoitus, joka pesee meillä hytkyttelytehossaan keinutuolin, heijauksen ynnä kaikki muut vauvan vatsanväänteitä helpottamaan yritetyt viritelmät ja säästää hytkyttelijän kroppaa, kunhan muistaa pitää ryhdin ja korsetin tuen hyvänä. Tai vähintään tuo vaihtelua asuntoa ympäri vauvan kanssa tarpomiseen ja heijaamiseen. Oli kätevä myös synnytyksen alkuvaiheessa kotona supistusten vastaanottamiseen ja tulee käyttöön tämän lisääntymisen runteleman maallisen majan kuntoutuksessa sitten joskus.

Phil & Teds Sport + kantokoppa

Kompaktein tapa saada vauva, taapero/leikki-ikäinen ja leikki-ikäinen liikkeelle! Kuten kirjoittelin taannoin päiviyksessä Hyvät tuplarattaat taaperolla ja leikki-ikäiselle, uudet Phil & Teds Sportit ovat olleet sijoitus mukavuuteen perheessä, jossa lapsilla on pieni ikäero. Kantokopassa vauva on näppärä napata mukaan esimerkiksi neuvolassa ja kopan saa säädettyä hieman kohoasentoon (esimerkiksi refluksoivien pienokaisten vanhemmille tämä on erittäin tervetullut ominaisuus).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Baby-Vac

Törkeän kova vekotin flunssan iskiessä talouteen! Imaisee sitkeänkin tuotoksen lapsen nenästä muutamassa sekunnissa, mutta on silti riittävän hellävarainen, jotta sitä voi käyttää pienelläkin vauvalla. Tätä vempelettä meille suositeltiin aikanaan keskimmäisen vauvuusaikana Lastenklinikalta ja hyväksi sijoitukseksi olemme kokeneet. Käytämme tätä ajoittain myös jo neljävuotiaalla esikoisella, kun sitkeää limaa on niistämällä vaikeaa saada kokonaan pois. Voittaa mennen tullen tyhjennystehossaan ja miellyttävyydessään muuten ihan toimivan räkäimurin Nenä Fridan. Ja molempi parempi – Fridalla kannattaa imuroida nenää päiväsaikaan ja jättää Baby Vacin käyttö esimerkiksi ennen nukkumaan menoa tapahtuviin imurointeihin, jotta nenän limakalvot eivät ärsyynny liiaksi. Mukana menossa myös Physiomerin Baby Mist.  Lue lisää Baby Vacista täältä: Baby-Vac nenäimuri.

Rintapumppu ja kaverit

Tiedätkö sen fiiliksen, kun vauvan imuote on kireiden jänteiden vuoksi pahasti pielessä, imetys sattuu yhtä paljon kuin synnytyssupistukset, nännisi halkeaa pahasti yöllä etkä tajua sitä ja heräät aamulla vauvan kanssa yltä päältä hurmeessa syötettyäsi bebelle aimo satsin ehtaa verta? No toivottavasti et. Mutta jos tiedät, niin tiedät varmaan myös, että helppokäyttöinen, mutta tehokas rintapumppu tulee tarpeeseen esimerkiksi edellä mainitussa tilanteessa, jossa imettämiskivut ovat sietämättömät ja veri lentää. Tulee myös joskus vapauttamaan minut luennoille yms. vapaalle, kun iskä-mies saa ruokittua jälkikasvua pumpatulla mölöllä, ilman että täysimetyksestä täytyy luopua.

Saadessani Medelan käsikäyttöisen rintapumpun ystävältäni lainaan suhtauduin siihen ensin hieman skeptisesti, sillä aikaisempien lasten kanssa olin käyttänyt satunnaisesti (_puolentoistasadan_) Aventin elektronista rintapumppua – ja vihannut sitä kerta kaikkiaan perin juurin. Koin henkilökohtaisesti kapistuksen ja sen käytön todella ärsyttäväksi. Mietin, että mitenköhän rasittavaa homma mahtaa olla tuolla käsikäyttöisellä vempeleellä. Medelan simppeli pumppu osoittautuikin hurjasti tehokkaammaksi ja helpoksi käyttää! Erittäin positiivinen yllätys ja kätevä vekotin. Hyvä saatavuus ja edullinen hinta lisäävät suositeltavuutta.

Medelalta löytyy myös muita edullisia, mutta tarpeellisia varusteita imetykseen, kuten esimerkiksi Purelan (aivan parasta paitsi nänneihin, myös huulirasvana!) ja maidonkerääjät (toimivat loistavasti myös liivinsuojina, jos nänninpäät ovat pahasti auki).

Aventin desinfiointikupu

Jatkuva hellan kuumentaminen tuttien ja mahdollisten pullojen keittelyn takia on paitsi rasittavaa myös vaarallista. Vanhemmat lapset häröilevät kiehuvan veden äärellä vailla itsesuojeluvaistoa ja itse unohdan kattilan kiehumaan, koska tekijä X (yllättävä muuttuja) plus Y (massiivinen univaje) kertaa Z (lasten lukumäärä) = kohonnut palovammojen sekä asuntopalon riski. Niinpä mikroon laitettava desinfiointikupu on ollut mielestäni suorastaan briljantti ja elämää helpottava keksintö! Kuvulla voi putsata vaivatta useaankin kertaan päivässä tutteja, pumpun ja pullot, joten pulloja ja tutteja ei tarvitse hamstrata mahdotonta määrää, jos käyttötarve on satunnaista tai vaihtelee.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kahvi

Kysyin mieheltä mikä hänestä on vauvavuoden tärkein hankinta. ”Kahvi”, oli vastaus. Nii-i. Oispa.

Seuraa Perheestä blogia Facebookissa ja Instagramissa

Kahvi
Hieman tärähtänyt kuva sopii aiheeseen paremmin, kuin hyvin

Erikoisen Hyvää – Syksyn ja talven herkkuja

Kuten useimmat blogia lukevat jo tietävät, perheessämme on taisteltu viime vuodet moninaisten ruoka-aineyliherkkyyksien ja -allergioiden kanssa. Tämän pilven kultareunus on ollut se, että olen totisesti päässyt toteuttamaan luovuutta lempiharrastukseni leipomisen parissa laatiessani koko perheelle sopivia reseptejä. Aloin keräämään laatimiani reseptejä Erikoisen Hyvää -leivontablogiin, jossa tuli vierailleeksi vajaassa vuodessa yli 100 000 yksittäistä lukijaa, joten tästä saatoin päätellä, että erityisruokavalioihin sopiville resepteille on tilausta. Syntyi ajatus kirjasta ja tänä syksynä olenkin saanut toteuttaa pitkäaikaisen unelmani.

Erikoisen Hyvää – Syksyn ja talven herkkuja kirja on toteutettu yhteistyössä muotoilija Tiina Kettusen kanssa. Tiina on kirjan visuaalisen ilmeen, kuten logon sekä taiton takana. Jos yhteistyö luovan, tarkan ja aikaansaavan ylivetotyypin kanssa kiinnostaa, kannattaa olla freelancerina toimivaan Tiinaan yhteydessä! Lisää työnäytteitä ja yhteystiedot löydät Tiinan Facebook-sivuilta: https://www.facebook.com/tiina.lassi/.

Kinuskidonitsit (luontaisesti gluteeniton, vegaaninen, soijaton, pähkinätön)

Erikoisen Hyvää -blogin ohjeista innoituksensa saaneen kirjan kantava ajatus on, että samassa pöydässä yhteisesti jaettujen herkkujen nauttiminen on merkityksellinen ja arvokas hetki, joka on mahdollinen myös, vaikka pöydän jakaisi useita ruokavalioita, ruoka-allergioita tai yliherkkyyksiä omaava joukko.

Kaikki Erikoisen Hyvää – Syksyn ja talven herkkuja -kirjan ohjeet ovat vegaanisia, luontaisesti gluteenittomia, vehnättömiä, kaurattomia, maissittomia, maidottomia, kananmunattomia ja soijattomia. Ohjeissa näkyvät sesonkien raaka-aineet sekä vuodenaikoihin painottuvat juhlapyhät.

Erikoisen Hyvää reseptikirja eroaa muista kotimaisista genren kirjoista vegaanisen näkökulman lisäksi siinä, että esimerkiksi monelle moniallergiselle ongelmallisia valmiita gluteenittomia jauhosekoituksia ei käytetä, vaan ohjeissa on eritelty käytetyt jauhot. Tämä luo mahdollisuuksia muokata ohjetta helpommin itselle sopivaan suuntaan ja korvata tuotteita toisilla niin halutessaan. Ohjeissa on otettu huomioon myös lisäaineiden merkitys yliherkkyyksille.

Lue lisää Erikoisenhyvaa.com sivustolta!

Erikoisen Hyvää – Syksyn ja talven herkkuja kirjaa voit tilata Booky.fi, Adlibris.com,  Suomalainen.com sekä BoD.fi verkkokirjakaupoista!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

ERIKOISEN_HYVAA_sisallys
Erikoisen Hyvää – Syksyn ja talven herkut kirjan sisällys

Seuraa Perheestä-blogia myös Instagramissa ja Facebookissa!

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

Kolmas lapsi. Miksi?

Miksi toivoa vielä kolmatta, kun on jo saanut kaksi upeaa lasta?

Mistä nyt ylipäätään syntyy toive isosta perheestä. Olen itse ainoa lapsi ja mielestäni ollut varsin tyytyväinen osaani. Olen viihtynyt hyvin paitsi ystävien seurassa myös yksin. Muistan kuitenkin lapsena ajoittain kaivanneeni enemmän porukkaa ja elämää ympärilleni.

Sittemmin äitiydyttyäni en oikeastaan hetkeäkään ajatellut, että en haluaisi lapselleni sisaruksia, joten toive useammasta lapsesta on siis syntynyt todennäköisesti samalla, kun päätös ylipäänsä yrittää lisääntyä. Miehelläni on kolme sisarusta, joten hänelle kolmen lapsen perheen konsepti oli ”normaali”, joskaan hän ei mitään toiveita suoranaisesti tähän suuntaan esittänytkään. Hänen puolellaan sukua perhekoot ovat huomattavasti isompia, kun taas oman sukuni puolelta taas löytyy enemmän yhden lapsen perheitä. En ole kuitenkaan koskaan tietoisesti pitänyt isoa perhettä tavoitteenani, lapsia kun saadaan tavallisesti yksi kerrallaan. Ilmeisesti toive isosta perheestä kuitenkin kyti alitajunnassani.

Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, äitiyden ristipaineissa on raskasta kahlata, jos antaa liikaa painoarvoa sille, mitä kuvittelee kaikkien muiden ajattelevan. Nykyään lasten saamiseen liittyy myös ympäristöllisiä näkökulmia, jotka tuovat uuden, kovasti viime aikoina keskustelussa painotusta saaneen juonteen lisääntymispohdintoihin.

Kolmatta lasta odotellessani en voi välttyä ristiriitaisilta tuntemuksilta lukiessani keskustelua siitä, että vapaaehtoinen lapsettomuus on yhtäkkiä sankarillinen ekoteko ja vastaavasti lisääntyminen synneistä suurin. Aina päivystävä syyllistyvä äiti ajattelee välittömästi martyyrin kyyneleitä nieleskellen, että ”kiva juttu, pieleen meni tämäkin ja turha yrittää iloita siitä, että on saanut synnyttää tuskalla ja vaivalla uutta elämää tähän tuhoutuvalle pallolle, kiitos ja anteeksi”. Onneksi kuitenkin Antti Rinteen taannoinen aivopieru synnytystalkoisiin osallistumisesta toi vähän vastapainoa tälle ;D Neljäs on sitten isänmaalle ja sitä rataa. Anna_mun_nyt_kaikki_kestää.

Kyllähän tuo ihmissuvun tyrehdyttämisaie ekologisuuden nimissä on vähintään melko linkolalainen näkemys, jossa ilmeisesti mikä vaan ihmiskuntaa harventava katastrofikin on ihan jees. Kenelle tätä elintilaa yritetään säästää, jos hyvinvointiyhteiskunnan seuraavat koulutetut sukupolvet jätetään tekemättä? Eikö juuri heissä voisi olla pelastuksen siemen?

Näkisin myös, että monelle ekologisuus on todellisuudessa sekundaarinen syy valittuun lapsettomuuteen. Jostain alkukantaisesta ydinminästä kumpuava toive lapsesta on niin voimallinen, että kun se iskee, niin kyllä siinä lakoaa jaloinkin ekosoturi, jos edellytykset lapsen saamiselle muutoin ovat olemassa. Päätös lapsettomasta elämästä ei synny ympäristöystävällisyys, vaan aivan jotkut muut asiat edellä, väitän. Pelko pärjäämisestä, epävakaat ajat (koska muuten viimeksi ovat vallinneet ”vakaat” ajat??), heikko tukiverkosto, hyvän puolison puute jne… Toki tällä lapsettomuuden ekologisuutta korostavalla retoriikalla vapaaehtoisesti lapseton henkilö viimein vapautuu vuosikymmeniä vaivanneesta ”itsekkääksi” nimittelystä. Mikä nyt on vähintään hyvä juttu.

Väestöliiton perhetoimintojen johtaja kirjoitti hyvin mielestäni Helsingin Sanomien mielipideosiossa 24.7.2017 Lapseton elämä ei ratkaise maapallon ongelmia:

Ympäristösyistä syntymättä jäävän lapsen hiilijalanjälki täyttyy helposti jollakin muulla tai jonkun muun kulutuksella. Jos lapsia ei hankita, lapsettoman arjen tuoma tila ja vapautuvat resurssit käytetään muihin, usein kulutusta lisääviin toimintoihin, kuten lomamatkailuun kaukokohteisiin. ———- Lapsen elämässään aikaansaama hoiva, ilo, luovuus, innovaatiot ja työ, joilla maailman tilaa pystyttäisiin parantamaan, jäävät toteutumatta. ——– Avainasemassa ovat ihmisten elintavat ja teknologia vauraissa maissa – etenkin energiantuotanto, liikenne, jätteenkäsittely ja ravinto. Ilmaston ylikuumenemista voidaan torjua vain ratkaisemalla niihin liittyvät ongelmat.

Ihmisille kaikkialla tarvitaan myös keinot rajoittaa lapsilukua silloin kun he niin toivovat. Tälläkin hetkellä 214 miljoonalla naisella ei ole ehkäisyä, vaikka he eivät halua lasta.”

Seuraan uteliaana ja ajoittain ymmälläni poikieni vuorovaikutusta, sillä itsehän en ole ainoana lapsena saanut koskaan kokea samaa. Veljesten touhu näyttäytyy suurimman osan aikaa nahisteluna ja kilpailuna, mutta pienten miesten väliset ajoittaiset empatian, tuen ja jaetun ilon hetket saavat sieluni sulamaan. Minusta on syvästi merkittävää ja ihanaa, että pojilla on tässä maailmassa vanhempiensa lisäksi toisensa ja kohta toivottavasti myös yksi sisarus lisää.

Aion tietysti jatkossakin iloita lapsistani ja heidän tuomastaan ilosta ja rakkaudesta, enkä aio potea huonoa omatuntoa planeetan tuhoamisesta tai katumusta lasteni vuoksi – sen sijaan poden sitä esimerkiksi kuluttamistavoistani, ravinnon ympäristövaikutuksista, kierrätyksestä ja näihin pyrin vaikuttamaan. Pyrin myös ohjaamaan lapsiani vastuulliseen, muista välittävään, aktiiviseen kansalaisuuteen, ja toivon, että he pitävät huolta heikommista ja ympäristöstään paremmin kuin heitä edeltävät sukupolvet.

Kolme_karhunpentua
Original: Katja Saario

 

Hyvät tuplarattaat taaperolle ja leikki-ikäiselle

Yhteistyössä: A-T Lastenturva

Lastenrattaat ja niiden ominaisuudet eivät todellakaan ole mitään pikkujuttuja pikkulapsiperhearjen sujuvuuden kannalta. Jos kärryt eivät toimi ja syystä tai toisesta pännivät, ne tekevät sitä taatusti joka päivä. Jos arjesta saa piirun verran helpompaa, miellyttävämpää ja vaivattomampaa laadukkailla rattailla, se on ehdottomasti sijoitus joka kannattaa!

Kaksivuotiaan Kuopuksemme ja äitinsä näkemyserot matkan suunnasta, tahdista saati autojen alle menemisen mielekkyydestä poikkeavat sen verran jyrkästi, että pieni mies tulee matkustamaan rattaissa vielä hyvän tovin. Myös poikien kerhomatkan ollen melko mittava, on lähes neljävuotiaalla Esikoisellakin ainakin vielä syksyllä hyvä olla mahdollisuus hypätä rattaiden kyytiin rankan metsäkerhoilun jälkeen ja levätä hetki – muuten kotimatka tuppaa eskaloitumaan ajoittain väsymyskiukkuiluun myös hänen osaltaan.

Olemme kuitenkin tulleet tilanteeseen, jossa aikanaan käytettyinä ostetut ja ahkerasti käytetyt tuplavankkurimme alkavat osoittaa luovuttamisen merkkejä, mutta käyttötarve ei niinkään. Vaunuja tarvitsee osaltaan todennäköisesti vuoden vaihteen tienoilla syntyvä uusi pieni perheenjäsen, joten uusien kärryjen hankkiminen alkoi vaikuttaa väistämättömältä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERATavoitteenamme oli löytää menopelit, joilla matkustaa mukavasti:

  • ensin taapero ja ajoittain leikki-ikäinen
  • sitten vauva ja taapero
  • jälleen taapero ja leikki-ikäinen lasten kasvaessa
  • ja lopulta taapero yksin

Lähtiessämme pohtimaan mitkä rattaat palvelisivat tarvettamme parhaiten ja pisimpään, mietimme pitkään vierekkäin istuttavien ja peräkkäin istuttavien mallien välillä. Toisaalta vierekkäin istuttavien ja isorenkaisten rattaiden käyttömukavuus talvella ja maastossa houkutteli. Vierekkäin istuttavien kärryjen keskeinen heikkous oli kuitenkin niiden heikko muunneltavuus: kun rattaita ei tarvitse enää kuin pesueen nuorin, tulisi jälleen hommata uudet rattaat.

Vertailtuamme eri merkkejä ja malleja huolella, päädyimme Phil & Teds Sport tuplarattaisiin (entinen Navigator V2). Ostopäätökseen vaikuttivat erityisesti rattaiden ketteryys, hyvät maasto-ominaisuudet sekä ennen kaikkea muunneltavuus, eli se että rattaat ovat toimivat myös yhden lapsen käytössä keskimmäisenkin lapsen kasvaessa ratasiästä ohi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMiksi Phil & Teds Sport?

  • Mukavat
    • Kääntyvä etupyörä tekee kärryttelystä ketterää
    • Reilun kokoiset ilmakumirenkaat rullaavat kevyesti ja lisäävät käyttömukavuutta talvella ja epätasaisessa maastossa
    • Sisaristuimen saa myös lepoasentoon
  • Kätevät
    • Rattaat menevät pieneen tilaan kasattuna, yhden käden kasaus
    • Turvallinen käsijarrumekanismi ja turvaremmi
  • Monipuoliset & pitkäikäiset
    • Toimivat monenikäisillä lapsilla
    • Kahden tai yhden lapsen käyttöön
    • Lisävarusteena saatavana mm. adapteri turvakaukalolle, vaunukoppa, pehmeä kantokassi, seisomalauta
  • Laadukkaat

Sportit ovat osoittautuneet käytännössä todella hyväksi ja miellyttäväksi hankinnaksi. Isojen ilmarenkaiden ansiosta kahden reippaan kokoisen pojankin työntely käy vaivatta ja matkustaminen on mukavaa epätasaisella alustallakin. Auto-stop käsijarru tekee nopeasta reagoinnista vaivatonta liikenteessä ja rattaat menevät edeltäjiään selkeästi pienempään tilaan, eli ovat paitsi lyhyemmät myös kapeammat.

Kahdenkerroksenpäiväunet_Perheesta_blogi
Päivänokoset kahdessa kerroksessa

OLYMPUS DIGITAL CAMERALastenvaunuja ja -rattaita kannattaa toki etsiä ja hankkia ensisijaisesti käytettyinä ja säästää paitsi kukkaroa niin myös luontoa, mutta kolikon todella kehnona kääntöpuolena on, että menopelien aikaisemmasta käsittelystä, toimivuudesta tai mahdollisista homeista ei ole ikinä takeita, vaikka tuntematon myyjä niin vakuuttelisi ja ne ostotilanteessa hyvältä vaikuttaisivat. Investoinnin levitessä käsiin, ilman takuita mitään ei ole tehtävissä.

Jos ensimmäisen lapsen kohdalla panostaa laadukkaisiin yhdistelmiin ne kestävät hyvänä useamman lapsenkin käytössä huolella pidettynä ja säännöllisesti huollettuina. Ja jos lapsille kaavailee pientä ikäeroa, on esimerkiksi peräkkäin istuttaviin tuplarattaisiin sijoittaminen jo alkujaan viisasta, sillä ne toimivat hyvin alkuun hyvin myös yhdellä lapsella.

Rattaita valitessa kannattaa siis puntaroida monia tekijöitä. Keskustelupalstoilta saa osvittaa ja käyttökokemuksia rattaiden hyvistä ja huonoista puolista, mutta sieltä löytyy luonnollisesti näkemys puolesta ja vastaan jokaiseen aiheeseen. Ostopäätöstä tehdessä kannattaakin suunnata asiantuntevaan ja ison valikoiman omaavaan lastentarvikeliikkeeseen ja testailla mahdollisimman monia vaihtoehtoja.

Oma suosikkini on Vantaalla sijaitseva A-T Lastenturvan liike, joka on todellinen lastentarvikkeiden keidas. Täällä saa vierähtämään hetken jos toisenkin laadukkaita lastentarvikkeita ja -vaatteita hypistellen. Bonuksena vielä reilun kokoinen lasten leikkipaikka liukumäkineen, joka jaksoi pitää poikien mielenkiintoa yllä ostosten teon ajan. Parasta on kuitenkin, että liikkeestä löytyy asiantuntevia ja aktiivisia myyjiä!

AT_lastenturva_blogi_Perheesta2

AT_lastenturva_blogi_PerheestaSeuraa Perheestä blogia myös Instagramissa ja Facebookissa!

Raskaudesta kertominen

…ei oikein kuulu lempihetkiini.

Uuden ihmisen odottamisesta kertominen on tietysti merkittävä, mutta myös hyvin lataantunut hetki. Jännitän aina hirveästi uutista seuraavia sekunteja, ilmeitä ja sanoja, koska muistan nämä reaktiot mahdollisesti lopun elämääni. Ja koska jännitän niitä, kertomisesta tulee omituista ja kireää ja tämä luultavasti myös johtaa omituisiin reaktioihin.

Hämmästys on kohdallani ollut ehdottomasti määrittävä reaktio kertoessani raskaudesta. Äimistys ja sitä seuraavan ilon sekoitus. Käytännössä hieman sama reaktio kuin itselle tulee tuijottaessaan siihen kriittiseen tikkuun piirtyvää viivaa, joskin oma reaktio tulee myös maustettuna ripauksella kauhua. ”Viiva. Viiva siinä on. Huhhuh. Jee! Apua! Jee! Apua.” Lisääntyminen on toden totta ihmeellistä, iloista ja hämmentävää. Ja pelottavaa.

Alkaessani odottaa esikoistani reilu neljä vuotta sitten olin vastikään saanut ylemmän korkeakoulututkintoni valmiiksi ja virittelin kokopäivätyöni ohella jatko-opintoja. Halusin väitellä ja halusin uran. Enemmän halusin kuitenkin mieheni kanssa lasta ja antaessamme elämälle mahdollisuuden Esikoinen ilmoittelikin tulostaan käytännössä välittömästi (me onnenmyyrät!). Tässä elämänvaiheessa uutista sitten kertoessani kuulijan ensimmäiset sanat olivat usein: ”Oliko se vahinko?” ”No EI!!” En loukkaantunut tästä, ennemminkin se nauratti. Totta oli että en ollut/ ole sitä vauvakuumeilevaa tyyppiä. Olin enemmäkin urakuumeilevaa tyyppiä, joten reaktio oli varsin ymmärrettävä. Esikoisen kohdalla uutista jakaessamme saimme kokea hämmästyksen lisäksi roppakaupalla ihanaa kanssariemua.

Kuopuksen odotus alkoi Esikoisen ollessa vielä varsin vauva, pojillehan tuli lopulta vain vähän alle 1,5 vuotta ikäeroa. Taustalla oli Esikoisen rankka ”koliikki” (eli diagnosoimattoman maito- ja kananmuna-allergisen vauvan 24/7 vatsakivut, huutaminen ja refluksi), josta olimme taistelleen itsemme vastikään jaloillemme joten kuten. Taustalla oli myös terveyteen liittyviä huolia, jotka olivat saaneet itseni tuijottelemaan yön tunteina kylmän pelon kuristaessa sisuskaluja pientä ihmistä ja kohtaamaan sen, kuinka elämä ei todellakaan ole itsestään selvää. Se on hauras ja rajallinen, eikä mitään voi pitää itsestään selvyytenä. Unettomina öinä tuloksia odottaessani mietin mikä elämässä on oikeasti tärkeää ja päätin, että jos tästä selvitään, toivon Esikoiselle sisarusta heti kun se on mahdollista. Luojan kiitos huolet osoittautuivat sillä kertaa turhiksi ja velipoika ilmoittelikin tulostaan varsin säntillisesti heti mahdollisuuden saadessaan (mitä lottovoittajia – tiedostan). Uutta vauvauutista jaettassa reaktiot olivat taas ymmärrettävän hämmästyneitä pienen ikäeron vuoksi.

Nyt lasten pienen ikäeron tuoman pikkulapsivaiheen haastavuuden ja kahden lapsen allergiataipaleen alkaessa tasaantua oireiden pysyessä hallinnassa ruokavaliohoidolla, tilanne on ikään kuin taistelun jälkeen. Hengissä ollaan, vaikka ihan vammoitta ei olla selvitty. Vuodet ovat olleet raskaita ja turhauttavia, ottaneet omansa niin henkisesti kuin fyysisesti, mutta me kestimme. Ja elämä ja sen halu on siitä metka homma, että sitä ei helpolla nujerreta. Uusi toivo alkaa viritä ja vauvan tuoma ilo ja rakkaus alkaa painaa enemmän vaakakupissa, kuin pelko uudesta tulevasta mahdollisesta, joskin todennäköisestä allergiataistelusta ja entistä rankemmasta arjesta. Ainakin kokemus on puolellamme ja vähintään valvottavaan vauvaan osaamme jo varautua niin henkisesti, kuin käytännössäkin. Edelleen ajattelen, että (ei-henkeäuhkaava) allergia on laajassa mittakaavassa oikeasti mitätön murhe, vaikka todellista kärsimystä aiheuttaakin. Elämään nyt vaan kuuluu kaikenlaisia sävyjä, niin se menee.

Nyt kolmannen raskauden kohdalla kertoessamme perhelukumme kasvavan, olenkin jo itse lisännyt uutisen perään välittömän toteamuksen – ”no ihan pimeitähän me ollaan, heh heh.” Helpottaa noin niinku kaikkien oloa, kun sen sanoo heti ääneen sen kuulijan ”MITÄ??!!”-reaktion jälkeen.

Kyllä vain. Taas mennään! ❤

Ultra_Perheesta_blogi2
Pienokaisen voiton merkki

 

 

 

 

 

 

Maitohappobakteereilla vatsavaivoja vastaan

Tuskin kukaan on voinut välttyä tiedolta, että suolistolla on keskeinen merkityksenä hyvinvoinnille – varmasti keskeisempi, kuin voimme vielä arvatakaan. Viime aikoina olen vähän pakonkin edessä joutunut kiinnostumaan suoliston hyvinvoinnista ja bakteeritasapainosta, sillä 3/4 perheestämme on edeltävät vuodet kärsinyt vatsaoireista ja -ongelmista, joiden perimmäinen syy on edelleen arvoitus.

”Suolistomikrobien tiedetään vaikuttavan ihmisen fysiologiaan, immuunipuolustuksen kehittymiseen, kolonisaatioresistenssiin ja ravitsemukseen. Uudet tutkimusmenetelmät ja globaali tutkimuskenttä ovat kuitenkin paljastamassa suolistomikrobien laajempaa merkitystä terveydelle esimerkiksi mikrobiston muutosten liittymistä tulehduksellisiin suolistosairauksiin, ärtyvän paksusuolen oireyhtymään, paksusuolisyöpään, lihavuuteen ja tyypin 2 diabetekseen.” (Palva 2009)

Useiden probioottien merkitystä hyvinvoinnille on tutkittu jo pitkään ja on todettu, että maitohappobakteereilla voidaan vaikuttaa suolistovaivoihin, vastustuskykyyn sekä lasten atopiaan ja allergiaan. Myös esimerkiksi Saccharomyces boulardii-hiivan ­on todettu olevan tehokas infektion aiheuttaman ripulin hoidossa lapsilla (Allen ym. 2011 Rautavan 2017 mukaan).

Ongelma on, että suoliston mikrobisto on hyvin monimuotoinen, muuntuva ja yksilöllinen, joten yksiselitteisten syy-seuraussuhteiden selvittäminen on erittäin haastavaa ja vaatii merkittävästi lisää perustutkimusta (Palva 2009). Mikä probiootti sopii ja palvelee täsmällisesti kenenkin yksilöllistä tarvetta tuntuu olevan edelleen hieman hämärän peitossa. Probioottien nauttimisessa enemmän ei myöskään välttämättä ole enemmän, sillä kantojen yhdistelmien vaikutukset voivat kumota toistensa tehoa (Rautava 2017).Fuko_Tabs_Perheesta_blogi2

Pro- ja prebiootit

Probiootti = ravinnon mukana tai lääkevalmisteessa nieltävä yhden tai useamman bakteerikannan elävä viljelmä, jonka tarkoituksena on parantaa ruuansulatuskanavan mikrobikantojen koostumusta ja vaikuttaa isäntään edullisesti. (Terveyskirjasto)

Prebiootti = sulamaton ruuan komponentti, tavallisesti hiilihydraatti (oligo- tai polysakkaridi), joka edistää valikoivasti yhden tai useamman bakteerikannan kasvua tai aktiivisuutta paksusuolessa, minkä tarkoituksena on, että muuttunut suolistofloora paikallisesti tai systeemisesti edistäisi terveyttä  (Terveyskirjasto)

Maitohappobakteerit ovat siis probiootteja. Oman osansa suoliston monimutkaisiin kuvioihin tuovat myös prebiootit. Prebiootteja, eli liukenemattomia kuituja kannattaa ehdottomasti pyrkiä saamaan ravinnosta monipuolisesti, sillä ne tukevat probioottien, erityisesti bifidobakteerien toimintaa. Ongelmana on, että monet prebiootit myös aiheuttavat monelle herkkävatsaiselle vatsanväänteitä (Laatikainen 2010).

Yksi yleisesti ”ruoansulatus”-elintarvikkeissa ja probioottivalmisteissa käytetty prebiootti on inuliini. Tämä kyseinen prebiootti ei kertakaikkiaan istu omaan herkkään vatsaani ja olenkin käytännössä huomannut, että paitsi ruoat myös probioottivalmisteet, joissa on inuliinia aiheuttavat vatsanväänteitä ja -oireita. Jos FODMAPit tuottavat ongelmia ja probioottivalmiste tuntuu aiheuttavan vatsanväänteitä, kannattaa vilkaista sisältääkö se inuliinia tai muita prebiootteja ja koittaa valmistetta, johon niitä ei ole lisätty. Kuitulisästä kysellessäni ravitsemusterapeutti muuten vinkkasi taannoin akaasiakuidusta hyvänä vaihtoehtona monille IBS:sta ja herkästä vatsasta kärsiville. Tätä en ole vielä kokeillut, mutta aion ottaa käyttöön pikaisesti.

Fuko Tabs maitohappobakteerivalmiste

Perheessämme on ollut todellisia haasteita löytää kullekin sopiva probioottivalmiste ja olemme kahlanneet läpi tuotteen, jos toisenkin. Nyt ainakin itselleni ja Esikoiselle on löytynyt vaivaton, jokapäiväseen käyttöön sopiva ja hyvän makuinen valmiste Fuko Tabs.

Fuko Tabs Teddy Bear banaanin makuinen purutabletti (1 kpl: 4 miljardia elävää maitohappobakteeria, 10 mikrogrammaa D3 vitamiinia). Sisällys: Ksylitoli, maltodekstriini, Lactobacillus rhamnosus GG, Bifidobacterium animalis subsp. lactis, magnesiumstearaatti, banaaniaromi, elintarvikeväri (rautaoksidit ja -hydroksidit), piidioksidi, D-vitamiini

Fuko Tabs All-In-One mansikan makuinen purutabletti (1 kpl: 10 miljardia elävää maitohappobakteeria, 10 mikrogrammaa D3 vitamiinia). Sisällys: Ksylitoli, maltodekstriini, Lactobacillus rhamnosus GG, Bifidobacterium animalis subsp. lactic, magnesiumstearaatti, mansikka-aromi, punajuuriväri, piidioksidi, sitruunahappo, sukraloosi, rasvahappojen mono- ja diglyseridit, D3-vitamiini

Fuko_Tabs_Perheesta_blogiFuko Tabs sisältää kahta maailman eniten tutkittua probioottia Lactobacillus rhamnosus sekä Bifidobakterium lactis-bakteerikantaa. Kyseisten maitohappobakteerien on todettu muun muassa ehkäisevän ja lyhentävän ripulin kestoa, vahvistavan vastustuskykyä ja vähentävän atopian ja allergian esiintymistä kun äiti nauttii niitä jo raskauden ja imetyksen aikana.

Se että tabletit ovat oikeasti hyvänmakuisia ei ole mikään ihan pieni juttu. Tablettien miellyttävyys nimittäin takaa sen, että ne tosiaan tulevat otettua säännölliseti: banaaninmakuisten ja nallen muotoisten tablettien syömiseen ei tarvitse lasta suostutella ja Esikoinen kyllä muistaa muistuttaa niiden ottamisesta iltaisin, jos itseltä meinaa unohtua. Kätevää! Kaikenlaisten monivitamiini- ja kalkkilisien, öljyjen ja maitohappobakteerijauheiden jemmailu lapsen ruokiin ja soseisiin pitkin päivää on tuttua hommaa moniallergisten lasten vanhemmille mahdollisten lääkkeiden syöttämisestä puhumattakaan, niin onhan se ihan mukavaa vaihtelua, että lapsi mielellään nauttii hänelle tarjotun valmisteen.

Fuko Tabseihin tutustuimme alunperin Iho- ja allergiasairaalan ravitsemusterapeutin niitä meille suositellessa. Muun muassa maissille ja siitä valmistetuille lisäaineille pahasti yliherkälle Kuopukselle sopivan maitohappobakteerivalmisteen epätoivoinen etsiminen on edelleen kesken, sillä Fuko Tabsien maltodekstriini on maissiperäistä, joten valitettavasti valmiste ei hänelle sopinut sitä kokeillessamme.

Olemme nyt käyttäneet Esikoisen kanssa valmisteita säännöllisesti muutaman kuukauden ajan (2 tablettia vrk) ja ainakin omalta kohdaltani voin todeta vatsani voinnin vihdoin paremmaksi kuin todella pitkään aikaan. Päiväannos on 1-2 tablettia, joten kahdella tabletilla päiväannokseksi tulee näin ollen mansikan makuisilla tableteilla 20 miljardia elävää maitohappobakteeria sekä 20 mikrogrammaa D3 vitamiinia. Fuko Tabs purutablettien syöminen ei ole aiheuttanut probioottikapseleista tavallisesti saamiani vatsanväänteitä, vaan tuntuu selkeästi tasapainottaneen vatsan toimintaa. Olen jopa pystynyt palauttamaan ruokavalioon takaisin ruoka-aineita, joita en aikaisemmin kyennyt syömään ja moninaiset vatsavaivani ovat helpottamaan päin. Myös Esikoisen vatsan vointi on ollut varsin hyvä ja vaikean kevään jälkeen suoliston oireilu näyttää rahoittuneen ainakin näin ulkoapäin arvioiden.

Miksi suosimme jatkossakin Fuko Tabsia:

  • Tutkitut bakteerikannat, joiden vaikuttavuudesta näyttöä
  • Samassa valmisteessa D3-vitamiini
  • Hyvä maku
  • Maitoproteiiniton, gluteeniton, laktoositon
  • Vaivaton
    • Pureskeltava
    • Hyvä säilyvyys
    • Helppo pitää mukana myös matkalla

Lähteet & lue lisää:

YHTEISTYÖ: Fukotabs tuotteet saatu (Fuko Pharma Oy)

 

SaveSave

SaveSave

SaveSave