Psykologista joustavuutta voi kehittää

”Sitku kaikki on hyvin, niin teen asioita.” ”Sitku sä muutut, niin kaikki on paremmin.”  ”Mutku mä nyt vaan olen tämmöinen.” ”Justku kaikki oli hyvin, niin taas tapahtui jotain ja kaikki oli pilalla.” 

Jos sinusta tuntuu siltä, että odotat aina sitä oikeaa hetkeä, kun elämä, kohtalo tai puoliso antaa sinun olla onnellinen, niin älä. Tämä on hukkaan heitettyä aikaa.

Onnellisuus on siis omissa käsissämme? Olemme oman onnemme seppiä ja kaikki on vain kiinni asenteesta? Ei tietenkään, nämähän ovat suorastaan naurettavia väittämiä. Voimme vaalia mielessämme kontrollin illuusioita tai pakonomaista positiivisuutta, mutta elämäksi kutsutun tapahtumaketjun sattumanvaraisuutta tämä vaaliminen ei liiemmin kiinnostele. Maailmassa tapahtuu jatkuvasti hirveitä asioita, vääryyksiä ja onnettomuuksia ja se on hirveää ja pelottavaa ja fakta.

Good vibes only” ajattelu on emotionaalinen kananlento, jonka itse asiassa on todettu olevan haitallista psyykkiselle hyvinvoinnille, jos se eriyttää ihmisen niistä todellisista tunteista, joita elämän kierrepallot eteen heittävät. Edes tässä objektiiviselta hyvinvoinniltaan korkeatasoisessa yhteiskunnassa emme välty menetyksiltä ja subjektiiviselta kärsimykseltä, koska se on ajattelevan ja tuntevan ihmisen osa. Se, mitä voimme tehdä on pyrkiä olemaan luomatta ja lietsomatta kärsimystä itse.

Kun nyt mietit asiaa, niin kuinka paljon arvioisit tällä hetkellä kokemastasi stressistä tulevan joko tulevaisuuteen tai menneisyyteen liittyvistä ajatuksista? Onko tämä aivan välttämätöntä? Vievätkö nämä ajatukset tilaa ja energiaa siltä tekemiseltä, johon osallistuminen edistäisi arvojesi mukaisten tavoitteiden saavuttamista? Eikö olisi mahtavaa kyetä elämään hetkessä tietoisesti kaikenlaisten tunteiden kanssa menettämättä kykyään toimia tavoitteellisesti ja arvojesi mukaan? Eikö olisi ihanaa, jos kykenisit elämään oman näköistäsi elämää ja kukoistamaan ilman mielen syöttämiä jäykkiä ja estäviä käsityksiä itsestäsi!

Siihen, että psyykkiset resurssimme riittäisivät paremmin kohtaamaan ja rakastamaan, elämään mielekästä ja omiin arvoihimme pohjaavaa elämää, voi kuitenkin pyrkiä vaikuttamaan monin eri keinoin, joista yksi on psykologisen joustavuuden harjaannuttaminen.

Hyväksymis- ja omistautumisterapia (Acceptance and Commitment Therapy, ACT) on yhdysvaltalaisen psykologin Steven C. Hayesin kehittämä kognitiivisten terapioiden niin sanottuun kolmanteen aaltoon lukeutuva menetelmä, jonka avulla toteutettujen interventioiden tahosta psyykkiselle hyvinvoinnille on mittavaa ja jatkuvasti lisääntyvää tieteellistä näyttöä.

Sain Kustannus Oy Duodecimiltä taannoin arvostelukappaleina hyväksymis- ja omistautumisterapiaa Suomessa tunnetuksi tehneen psykologi Arto Pietikäisen kirjat Joustava mieli – Vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen yliotteesta, Joustava mieli parisuhteessa sekä Joustava mieli tukena elämänkriiseissä.

Kirjat luettuani voin suositella niitä erittäin lämpimästi. Psykologisen joustavuuden lisääntymiseen tähtäävän hyväksymis- ja omistautumisterapian periaatteiden sisäistäminen termeineen ja prosesseineen voi tuntua aluksi hieman työläältä, mutta kun oivallat periaatteet, työ palkitsee.

Suosittelen aloittamaan aiheeseen tutustumisen esimerkiksi Joustava mieli -kirjasta. Myös Pietikäisen kääntämässä Russ Harrisin Onnellisuusansa -kirjassa on käyty hyväksymis- ja omistautumisterapian prosessit huolella läpi, joskin pidän Pietikäisen itsensä kirjoittamasta tekstistä enemmän. Katso Joustava mieli- kirjan luvusta kuusi tehty video psykologisesta joustavuudesta (YouTube).

”Hyväksymis- ja omistautumisterapian nimi tulee sen kolmesta periaatteesta: Hyväksy omat kokemuksesi ja ole läsnä nykyhetkessä. Omistaudu, valitse ja sitoudu arvojesi mukaiseen elämään. Toimi arvojesi mukaan.” (Pietikäinen, Joustava mieli)

Joustava mieli -kirjassa pääpaino on nimenomaan psykologisen joustavuuden prosesseissa ja niiden harjoittelemisessa. Keskeinen konteksti, jota kirja käsittelee on työelämä. Psykologisen joustavuuden kehittämisen lisäksi kirjassa käsitellään stressiä ja stressinhallintaa.

”Kohtaa kumppanisi, älä ajatuksiasi hänestä” (Pietikäinen, Joustava mieli parisuhteessa)

Joustava mieli parisuhteessa -kirjassa psykologisen joustavuuden lisääntymiseen tähtäävistä prosesseista tarkastellaan erityisesti erilaisia ajattelun ansoja tai ajatusmalleja, jotka hankaloittavat vuorovaikutusta suhteessa, omia arvoja (minkälainen puoliso haluan olla, miten toimin sen mukaan) sekä tietoisen läsnäolon taitoja. Kirjassa on myös oma kappaleensa tunnetaidoille parisuhteessa.

”Hyväksymisen harjoittaminen ei palvele suoraan tunteiden säätelyä, eikä automaattisesti poista alkuperäistä tunnetta, kuten surua, yksinäisyyttä tai pelkoa. Vaikka alkuperäinen kipusi ei välittömästi helpottaisikaan, niin kamppailu ja kontrollin aiheuttama psykologinen kärsimys pienenee tunteiden hyväksyvän kohtaamisen myötä.” (Pietikäinen, Joustava mieli tukena elämän kriiseissä)

Joustava mieli tukena elämänkriiseissä -kirjassa käsitellään erilaisten menetysten ja kriisien kohtaamista surutyön ja psykologisen joustavuuden avulla. Kirjassa käsitellään myös itsemyötätuntoa sekä anteeksiantamisen ja resilienssin merkitystä haasteista selviämiselle.

Hahmotan psykologisen joustavuuden harjaannuttamisen vähän samaan tapaan kuin liikunnan aloittamisen. Kunnon kehittyminen vaatii toistoja ja sinnikkyyttä. Ensin täytyy lähteä hakemaan lajiin tuntumaa ja pikkuhiljaa syntyy voimaa ja kestävyyttä. Kirjoihin kannattaa mielestäni suhtautua hakuteoksina, joihin palaat uudelleen elämäntilanteiden muuttuessa. Kun periaatteet ovat ”lihasmuistissa”, eli olet jo aloittanut harjoittelun on psykologisen joustavuuden periaatteiden kertaamisella mahdollisuus vähentää psyykkistä kärsimystä tai sen kestoa haasteiden kohdatessa.

Kaikissa näissä kirjoissa on runsaasti harjoituksia, joiden avulla periaatteet viedään käytäntöön. Kirjat toimivatkin siis hienosti myös ammattikäytössä. Arto Pietikäisen sivustolta joustavamieli.com löytyy kirjoja täydentävää materiaalia ja YouTubesta videoita harjoittelun tueksi.

Kirjat lukuseen ja treenaamaan siis!

Lue lisää:

  • Harris, R. (2016). Onnellisuusansa. Elinvoimaa hyväksymisen ja omistautumisen avulla. (2. tarkistettu painos). Helsinki: Duodecim.
  • Hayes, S. C., Luoma, J. B., Bond, F. W., Masuda, A., & Lillis, J. (2006). Acceptance and commitment therapy: Model, processes and outcomes. Behavior Research and Therapy, 44, 1–25.
  • Hayes, S. C., Pistorello, J., & Levin, M. E. (2012). Acceptance and commitment therapy as a unified model of behavior change. The Counseling Psychologist, 40, 976-1002.

Kirjat (Kustannus Oy Duodecim).

Lasten ruoka-allergiat: sosiaalinen taakka

Oletteko tulleet ajatelleeksi, että joka paikassa syödään ja koko ajan? Jos teillä on vakavasti allergisia lapsia, olette taatusti kivuliaan tietoisia tästä.

Joka paikassa nakerretaan, tiputellaan ja lääpitään ruokaisilla käsillä jotain. Tarjotaan jotain, tuputetaan jotain ja ”voi voi, kun ei teille nyt voi mitään tarjota”.

Syöminen sosiaalisissa tilanteissa on asia, johon suurin osa ihmisistä kiinnittää juuri mitään huomiota ja tämä on tietysti ymmärrettävää: syöminen on hengittämisen ohella aika elementaarinen harrastus, jos meinaa pysyä hengissä ja ruoka on tosiaan keskeinen osa sosiaalista elämää ja kulttuuria.

Kun ruokaan tai sen syömiseen liittyy joku ongelma, se saattaa tehdä yllättävän isonkin kuprun ruoka-allergisen lapsen ja lapsen vanhempien elämänlaatuun. Tässä ei tarvitse uskoa vain sanaani, sillä asiaa on nimittäin tutkittu maailmalla varsin paljon. Tampereen yliopistossa tehdyn terveystieteiden väitöskirjan ”Perheen elämänlaatu alle kouluikäisen ruoka-allergisen perheessä” (Komulainen 2014) mukaan perheiden elämänlaatu oli heikentynyt vertailuaineistoon nähden kaikilla osa-alueilla. Lapsen ruoka-allergia heikensi elämänlaatua erityisesti psykososiaalisen hyvinvoinnin osalta.

Esitimme Pikkusiilien Instagramissa taannoin kysymykset: ”Onko ruoka-allergia tuonut sosiaalisia haasteita perheelle? Miten lapsen allergiat vaikuttavat sosiaalisiin tilanteisiin? Mikä helpottaisi allergioiden kanssa elämistä?”

Saamamme vastaukset olivat varsin puhuvia ja antavat välähdyksen siitä, minkälaisten tekijöiden kanssa allergiaperheissä painitaan. Luokittelin saamamme vastaukset kategorioihin asenteet, väsymys, omien eväiden tuomat haasteet, kontaminaatioriski sekä lisää tietoa ja tukea.

Allergiat ovat verottaneet harrastusmahdollisuuksia. Vauvauintiin on vaikea osallistua, jos lasta ei saada oireettomaksi ja tämä ripuloi 12 krt/vrk ja oksentaa useita kertoja päivässä.

Asenteet:

  • Fiksun ja ymmärtäväisen lähipiirin kanssa ei pahemmin (ole ollut haasteita). Onneksi!
  • Tuntuu että kaikki ei ymmärrä että voi olla tosi allerginen jollekin ja siitä voi olla tosi rajutkin oireet pienestä määrästä!
  • Vähättely ja neuvominen. Muut saattavat voivotella lapsen ruokavaliota tai syyttää äitiä, ettei anna lapselle monipuolisesti ruokaa.
  • Aina saa olla omia eväitä ja yrittää muille selittää ”Ei lapseni ei oikeasti saa syödä tätä”.
  • Joutuu selitellä miksei syödä esim vierailla tai miksi omat eväät.
  • Aina täytyy olla valppaana ja vahtia jopa ihmisten puheita.
  • Ei uskalleta/ haluta kutsua kylään, kun oma hauskanpito on kaiken A ja O.
  • Joskus on jäänyt kutsu saapumatta, koska on ruokavalioltaan hankala. Toivon, ettei lapsi koe tulevaisuudessa samoja tilanteita.
  • Kyläilykutsut vähenivät allergioiden mukana.

Väsymys:

  • Jos lapsi kovin oireilee, ei oikein jaksa tai halua lähetä minnekään.
  • Kyllä, varsinkin vauva-aikana (on ollut sosiaalisia haasteita) ja se ”mökkiytyminen” jäänyt päälle.
  • Suppea ruokavalio taaperolla + oma imetysdieetti vaikuttaa.
  • Tuntuu vaikealta lähteä mihinkään.
  • Lasta (+ äitiä) harmittaa, kun näkee muiden syövän kaikkea.
  • Eka kokemus kaverisynttäreistä oli jo niin jäätävä, että kauhulla odotan tulevaa.Lapsella paha mieli omista eväistä ja syömisen rajoittamisesta + vahinkoaltistusten pelko.
  • Itkevää lasta ei kehtaa viedä. Sitten myöhemmin väsyy jo eväiden rahtaamiseen ja asenteisiin.
  • Välillä vaan miettii mitä lapsi on syönyt ja mille nyt reagoi, joten vaikea olla hyvää seuraa.
  • Imetysdieetti on aiheuttanut sen, että lounastreffit ja juhlat ovat tilanteina kiusallisia.
  • Tekisi mieli kieltäytyä kaikista juhlakutsuista ja olla järjestämättä juhlia ollenkaan, koska tarjottavat.

Omien eväiden tuomat haasteet:

  • Juuri minnekään ei voi lähteä, kun on pakkasen vankina kotona.
  • Hankala lähteä kotoa kun eväät pakkasessa.
  • Eväät oltava aina mukana ja kaikki kyläilyt, ravintolat yms. vaativat suunnittelua.
  • Ruokien mukaan tekeminen ja pakkaaminen on raskasta, joten monia menoja on karsittu.
  • Emme voi syödä ravintoloissa tai ylipäätään ulkona, omat eväät aina mukana. Häpeä, kateellisuus, itku.
  • Eväät täytyy olla joka paikassa mukana ja siitähän se riemu repeää kun törmää vielä siihen, ettei omia eväistä saa tarjota.

 Kontaminaatioriski:

  • Ruoka osana sosiaalisia tilanteita on stressaavaa vakavien allergioiden kanssa.
  • Menoja jouduttu perumaan esim. kontaminaatio- tai ilmavälitteisen riskin vuoksi.
  • Julkisiin tiloihin voi olla vaikeaa sopia tapaamisia, jos lasten leikkipaikat ovat sotkuisia.
  • Olisi helpompaa, jos ravintolat olisivat enemmän tietoisia vakavista allergioista (esim. kontaminaatioriski), ”saattaa sisältää” –tuotteita olisi vähemmän ja jos esim käsisaippuat eivät sisältäisi yleisimpiä vakavia allergeenejä. Olisi myös tärkeää, että ihmiset huolehtisivat julkiset syöttötuolit ja pöydät siisteiksi syömisen jälkeen ja helpottaisi, jos ruokailu pidettäisiin erillään leikeistä ja nassut ja tassut siistittäisiin syömisen jälkeen.

 Lisää tietoa ja tukea (vastauksia kysymykseen ”Mikä auttaisi allergioiden kanssa elämistä”?):

  • Kun ei kauhisteltaisi ja tehtäisi kauheaa numeroa asiasta.
  • Yhteiskunnalta parempi tuki (myös rahallinen).
  • Enemmän yksittäisiä ruoka-aineita esim Pilttipurkeissa.
  • Ymmärretään allergiat, eikä väkisin yritetä antaa jotain vääriä aineita.
  • Tietämyksen lisääntyminen! Ilman oikeaa tietoa on ymmärrettävästi vaikea ottaa muut huomioon.
  • Enemmän ravintoloita, joista saisi kaiketonta ruokaa. Muiden ihmisten tietous asioista, vertaistuki.
  • Tieto!! Surullisen vähän on tietoa esim. ravintoloilla gluteenittoman ja viljattoman erosta.
  • Puhuminen ja ymmärryksen lisääntyminen, että kysyttäisiin jos ei tiedä/ muista.
  • Tietoisuus ja se että ymmärrettäisiin allergioiden vakavuus.
  • Ymmärrys. Konkreettinen apu esim. ruoanlaitossa.
  • Tieto. Tieto. Näkyvyys.
  • Se, että terveydenhuolto ponnekkaasti olisi allergisten ihmisten puolella.

cake-5356141_1920
Kuvat: congerdesign Pixabaystä

Liity seuraamaan Asioiden välillä -blogia Instagramissa sekä Pikkusiilit someyhteisöä Instagramissa ja Facebookissa. Tehdään yhdessä allergiat näkyviksi!

 

 

 

 

Voiko imetysdieetti auttaa?

Mikähän siinä on, että asia, joka liittyy imetykseen aiheuttaa tavallisesti välittömän myrskyn vesilasissa? Imetysdieetti niin ikään tuntuu olevan aihe, jossa vastakkain asettuvat vahvasti kokemustieto siitä, että imetysdieetti auttaa ja ammatillinen hegemonia siitä, että imetysdieetti ei voi auttaa.

Imetysdieetti voi auttaa. Tätä paitsi todistaa kokemustieto, lukee se myös ihan Käypä hoito -suosituksessakin: ”Ruoka-allergiaa potevan lapsen imettävä äiti voi yleensä noudattaa tavanomaista ruokavaliotaan. — Erikoissairaanhoidossa voidaan yksittäisille vaikeaoireisille lapsille harkitusti kokeilla tilapäistä imettävän äidin ruokavalion rajoitusta.”

Imetysdieetti aiheena tuntuu aikaansaavan välillä hyvin tunnepitoisia ja voimakkaita reaktioita, joten kynnys sanoa mitään aiheesta on melko korkea ja siksipä olemme siitä puhumista Pikkusiileissä tähän asti kierrelleet. Nyt vauvagurumme, toimintaterapeutti Annukka Moilasen avattua sanaisen arkkunsa Kaksplussassa, peli on avattu ja pakko se on lähteä tähän.

20190818_191926

Allergiaa vai intoleranssia?

Olen imetysdieetannut kahta kolmesta moniallergisesta lapsestamme ja saanut varsin näkyviä hyötyjä heidän oireidensa suhteen etenkin rankasti suolistolla sekä iholla oireilleen kuopuksen kohdalla. Olen myös terveyteen liittyvissä asioissa hyvin perso tutkimusnäytölle, jota imetysdieettien puolesta ei oikein tunnu löytyvän, joten asia on henkilökohtaisesti varsin ristiriitainen.

Maallikkohypoteesini imetysdieettien toimivuuden suhteen on se, että myös joku muu, kuin tutkimusasetelmissa (katso alta) mitattu proteiinimuoto saattaa oireiluttaa vauvaa äidinmaidossa. Ihminenhän on melko monimutkainen vempele ja äidinmaito hyvin monipuolista tavaraa.

Allergiahan on määritelmällisesti taustaltaan immunologinen IgE- tai ei-IgE-välitteinen reaktio (Mäkelä & Pelkonen 2016), jonka aikaansaa eläin- tai kasviperäinen proteiini (Kalliomäki 2018). Intoleranssissa oireiden taustalla voi olla esimerkiksi entsymaattinen syy. Tavallisesti kyse on laktoosi-intoleranssista, mutta myös esimerkiksi biogeeniset amiinit voivat olla yliherkkyysoireiden taustalla. (Kuitunen 2019.)

Olen antanut itseni ymmärtää, että usein pelkästään ruoka-allergioiden patofysiologinen taustamekanismi erityisesti ei-IgE-muotoisissa viivästyneesti oireilevissa allergioissa jää arvoitukseksi. T-soluvälitteinen oireilu ei ymmärtääkseni ole niin suoraviivaista, kuin IgE-välitteiset allergiat, jotka tapaavat oireilla välittömästi ja jossa allergeeni on yleensä proteiini.

”Adverse food reactions can be divided according to their underlying pathophysiology into food intolerances, when, for instance, there is deficiency of a host enzyme required to digest the food component, and food sensitivities, when immune mechanisms are involved.” (Caminero ym. 2019)

 

Suo siellä, vetelä täällä

Ajan henkeen kuuluu, että asioita tavataan käsitellä hieman joko-tai hengessä. Imetysdieetissä ei ole jokoa ja taita, vaan nähdäkseni kyse on tilanteesta, jossa olennaista on vauvan oireista kärsivän perheen kohtaaminen ja ruokavaliohoidon toteuttamisessa auttaminen.

Faktaa on, että jos joku tekijä saa vauvan itkun ja kivun loppumaan, siihen tartutaan. Jos imettävä äiti ei saa imetysdieetin toteuttamiseen apua, vaan hänet torpataan vastaanotolla, tämä saattaa johtaa ruokavalion suhteen ylilyönteihin ja virheravitsemukseen – etenkin jos dieettiä lähdetään toteuttamaan esimerkiksi sosiaalisen median vertaistukiryhmien satunnaisten ja äärimmäisten kokemusten perusteella ilman ammattilaisen apua.

Äidin vain muutamalle ruoka-aineelle perustuva ruokavalio on paitsi fysiologisesti myös henkisesti raskas ja väitän, että usein myös liian raskas tie, jonka jälkiä korjaillaan pitkään, jos tilanne pitkittyy. Tästä syystä myös vanhemmilta tarvitaan myös kriittistä pelisilmää siihen, kuinka tiukkaa imetysdieettiä on tarkoituksemukaista noudattaa.

Imetysdieetti voikin siis tavallaan olla tilanne, jossa on tarjolla saattaa olla vain huonoja vaihtoehtoja. Vankkaa näyttöä sen hyödyistä ei ole, jonka vuoksi ammattimaista ohjausta ruokavalion toteuttamiseen ja seuraamiseen on vaikeaa löytää.

20190817_203427

Mihin suositukset perustuvat?

Koska en ole lääkäri tai mikrobiologi ja ymmärrykseni immunologiasta on olematonta, äidinmaitoon erittyvien allergeenejä koskevien tutkimusastelmien arvioiminen tai pätevän kirjallisuuskatsauksen tekeminen on mahdotonta. Apuun tulevat Käypä hoito -suositukset, joiden tarkoituksena on vetää yhteen keskeistä näyttöä ja yhtenäistää hoitolinjoja.

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Niissä käsitellään tärkeitä suomalaisten terveyteen ja sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn liittyviä kysymyksiä. Suosituksia laaditaan lääkäreille, terveydenhuollon ammattihenkilöstölle ja kansalaisille hoitopäätösten pohjaksi. (Käypä hoito)

No mitä sanoo Käypä hoito -imetysdieeteistä ja mihin se perustuu? Päätin lukea Käypä hoitosuosituksista löytyvät imettävän äidin eliminaatiodieettiä koskevat näytönastekatsaukset ja niissä viitatut tutkimukset.

Maidon sisältämät allergeenit

Ruoka-allergeenien erittyminen äidinmaitoon, näytönastekatsaus (B = kohtalainen): ”Äidinmaitoon erittyvien allergeenisten proteiinien pitoisuudet ovat äärimmäisen pieniä ja jäävät selvästi altistustutkimuksissa nähtävien, tavallisten ruoka-aineiden oireita aiheuttavien kynnysarvojen alapuolelle. Tavallisen lehmänmaitopohjaisen äidinmaidonkorvikkeen tai kiinteiden ruokien allergeenimäärät ovat monituhatkertaisia rintamaidon allergeenipitoisuuksiin verrattuna” 

Viitatut tutkimukset:

  1. Sorva R, Mäkinen-Kiljunen S, Juntunen-Backman K. Beta-lactoglobulin secretion in human milk varies widely after cow’s milk ingestion in mothers of infants with cow’s milk allergy. J Allergy Clin Immunol 1994;93:787-92 PubMed
  2. Fukushima Y, Kawata Y, Onda T ym. Consumption of cow milk and egg by lactating women and the presence of beta-lactoglobulin and ovalbumin in breast milk. Am J Clin Nutr 1997;65:30-5 PubMed
  3. Palmer DJ, Gold MS, Makrides M. Effect of maternal egg consumption on breast milk ovalbumin concentration. Clin Exp Allergy 2008;38:1186-91 PubMed

1. Suomalaisessa tutkimuksessa vuodelta 1994 (Sorva ym.) tutkittiin beta-laktoglobuliinin (heraproteiini) erittymistä äitien (N = 55) äidinmaitoon ja tämän yhteyttä lehmänmaitoallergiaan.  Tutkimuksessa todettiin, että erittyvät pitoisuudet vaihtelivat äitien välillä. Mielenkiintoinen tulos oli se, että äideillä, joiden lapsilla oli todettu lehmänmaitoallergia, beta-laktoglobuliinia oli äidinmaidossa myös 24-tunnin maidottomuuden jälkeen. Ei-allergisten vauvojen äideillä proteiinia ei havaittu maidossa tauon jälkeen.

Äidin nautittua lehmänmaitoa 10/ 46 vauvasta sai äidinmaidolle altistettaessa oireita (käsittääkseni samoilla kriteereillä, kuin suoraan lehmänmaidolle altistettaessa). Kuuden oireilevan täysimetyn maitoallergisen vauvan äidillä ei löydetty havaittavia beta-laktoglobuliinipitoisuuksia äidinmaidossa maidon nauttimisen jälkeen. Tämän tutkijat päättelivät johtuvan siitä, että oireiden taustalla on joku muu lehmänmaidon proteiineista, joiden pitoisuuksia tutkimuksessa ei havainnoitu. Huomattavaa on myös, että kolmannes tutkimukseen osallistuneista imeväisistä, joilla oli todettu lehmänmaitoallergia, ei ollut altistunut maidolle muutoin kuin äidinmaidon kautta.

Tutkimuksen keskeinen johtopäätös oli: ” The results support the view that beta-lactoglobulin in human milk may contribute to, but does not alone explain, the development of CMA (cows milk allergy) in breast-fed infants.”

2. Vuonna 1997 toteutetussa tutkimuksessa (Fukushima ym.), havainnoitiin niin ikään beta-laktoglobuliinin sekä ovalbumiinin (kananmunan proteiini) pitoisuuksia japanilaisilla imettävillä äideillä (n=24). Tässäkin tutkimuksessa havaittiin, että pitoisuudet vaihtelivat paitsi yksilöiden välillä, myös eri aikoina otettujen näytteiden välillä. Ovalbumiinia (8,1% äideistä) havaittiin äidinmaidosta selkeästi maitoperäistä beta-laktoglobuliinia (63 % äideistä) vähemmän. Tutkijat totesivat äidinmaidon beta-laktoglobuliini pitoisuuksien riippuvan syötyjen maitotuotteiden määrästä – erityisesti pitkäkestoinen maitotuotteiden nauttiminen näytti lisäävän pitoisuutta. On huomattavaa, että tutkimuksessa oli pieni otos ja tutkimukseen osallistuneiden äitien ruokavaliota kontrolloitiin ruokapäiväkirjojen avulla.

Tutkimuksen keskeinen johtopäätös: ”Amounts of food antigens in breast milk may be controlled by modifying the daily maternal diet.”

 

3.  Vuonna 2008 tehdyssä (Palmer ym.) satunnaistetussa ja kontrolloidussa tutkimuksessa (N= 32, eli 16 äitiä per koeryhmä) havainnoitiin kananmunayliherkkyydestä ja ekseemasta kärsivien lapsien äitien äidinmaidon koostumusta ja lapsen ihottuma-oireita. Ruokavalion seurannassa käytettiin ruokapäiväkirjaa. Kananmunaa syöneen ryhmän äitien maidossa havaittiin isommat ovalbumiinipitoisuudet (vs. kontrolliryhmä), mutta pitoisuudet eivät kasvaneet altistuksen keston (21 päivää) myötä eikä lapsen ekseemassa havaittu eroja kananmunaa syöneiden ja kananmunatonta muffinia syöneiden välillä.  

Keskeinen johtopäätös: ”Human milk OVA is related to maternal dietary egg intake, but a significant proportion of women either have a delayed excretion or may not excrete OVA in their breast milk.”

 

Imetysdieettien hyöty

Imettävän äidin eliminaatiodieetin hyöty lapselle, näytönastekatsaus (B = kohtalainen): ”Imettävän äidin eliminaatiodieetin hyötyä imeväisen ruoka-allergian hoidossa ei ole pystytty osoittamaan luotettavasti. Ruoka-aineiden karsimiseen imettävältä äidiltä tulee suhtautua varauksella.”

Viitatut tutkimukset:

  1. Kramer MS, Kakuma R. Maternal dietary antigen avoidance during pregnancy or lactation, or both, for preventing or treating atopic disease in the child. Cochrane Database Syst Rev 2012;9:CD000133 PubMed
  2. Cant AJ, Bailes JA, Marsden RA ym. Effect of maternal dietary exclusion on breast fed infants with eczema: two controlled studies. Br Med J (Clin Res Ed) 1986;293:231-3 PubMed
  3. Palmer DJ, Gold MS, Makrides M. Effect of maternal egg consumption on breast milk ovalbumin concentration. Clin Exp Allergy 2008;38:1186-91 PubMed
  4. Järvinen KM, Westfall JE, Seppo MS ym. Role of maternal elimination diets and human milk IgA in the development of cow’s milk allergy in the infants. Clin Exp Allergy 2014;44:69-78 PubMed

1. Kramer ym. (2009) Cochrane katsausartikkelissa todettiin, että raskausaikainen ruokavalion rajoittaminen ei suojannut lasta myöhemmältä atooppiselta ekseemalta, eikä imetysaikaisella ruokavalion rajoittamisella ollut merkittävää vaikutusta atooppisen ekseeman ilmenemiselle lapsen ensimmäisten 18 elinkuukauden aikana tai maito-, muna- tai maapähkinäallergian ilmenemiselle (prick-testein tutkittuna).

Katsausartikkelin johtopäätös: ”Prescription of an antigen avoidance diet to a high-risk woman during pregnancy is unlikely to reduce substantially her child’s risk of atopic diseases, and such a diet may adversely affect maternal or fetal nutrition, or both. Prescription of an antigen avoidance diet to a high-risk woman during lactation may reduce her child’s risk of developing atopic eczema, but better trials are needed. Dietary antigen avoidance by lactating mothers of infants with atopic eczema may reduce the severity of the eczema, but larger trials are needed.”

2. Cant ym. (1986) kaksivaiheisessa kaksoissokkotutkimuksessa iho-oireilla (atooppinen ekseema) ei havaittu merkittävää yhteyttä äidin nauttimaan ruokavalion kanssa, kuin kahdella kahdeksastatoista osallistuneesta vauvasta. Osalla iho-oireet helpottivat eliminaatiodieetin aikana, mutta eivät palanneet altistusta jatkettaessa. (Merkillepantavaa on, että osa koehenkilöistä joutui kuitenkin jättämään koeasetelman kesken saatuaan joko itse tai lapsensa saatua altistusannoksista niin merkittäviä oireita, kuten veriripulia).

Johtopäätöksissä tutkijat toteavat: ”Eczema in breast fed infants has a high rate of spontaneous improvement, which is often wrongly attributed to maternaldietary exclusion; nevertheless, a subgroup of such babies do seem to be genuinely affected by foods in their mothers’ diets, especialy egg and cows’ milk.

3. Palmer ym. (2008) tutkimus on sama, kuin ylemmässä katsausartikkelissa, jossa todettiin, ettei eliminaatiodieetillä saatu merkittäviä eroja ekseeman ilmenemisen suhteen.

4. Järvisen ym. (2014) tutkimuksessa havainnoitiin äitien toteuttaman lehmänmaidottomuuden vaikutuksia äidinmaidon IgA-tasoihin ja tämän yhteyttä lehmänmaitoallergian kehittymiselle ja havaittiin että maidon eliminoiminen madalsi IgA-tasoja, joka oli yhteydessä maitoallergian ilmenemiselle.

Johtopäätös: ”Maternal CM (cow’s milk) avoidance was associated with lower levels of mucosal specific IgA levels and development of CMA (cow’s milk allergy) in infants.

 

Lopuksi

Lasten ruoka-allergioita koskevaa Käypä hoito -suositusta lukiessa vahvistuu kuva siitä, että raskaus- tai imetysaikaisella diettaamisella ei ole ennaltaehkäisevää vaikutusta lapsen allergioiden puhkeamiselle – päin vastoin (Järvinen ym. 2014). On siis tärkeää huomata, että ruokavalion rajoittaminen varmuuden vuoksi voi vähentää lapsen immuunijärjestelmälle tarpeellisia reaktiota ja altistaa myöhemmälle herkistymiselle.

Nyt se ongelma tässä taas näin maallikon näkökulmasta on, että preventio on myöhäistä siinä vaiheessa, kun allergia on puhjennut jo, eli kyse on oireiden hoitamisesta, ei sairauden ehkäisemisestä.

Se kuva mikä itselle lasten ruoka-allergian Käypä hoidon -suositusten taustalla vaikuttavia tutkimuksia lukiessa jäi on, että äidin syömät ruoat kyllä vaikuttavat äidinmaidon sisältämiin proteiineihin myös allergeenien osalta. Näin todetaan lukuisissa oheisesta tutkimuksista. Äidin ruokavalio vaikuttaa maidon allergeenimääriin osalla äitejä ja osalla ruokavalion rajoittaminen on yhteydessä oireisiin. Harvalla, mutta osalla.   Vaikka mitatut pitoisuudet ovat pieniä tai jopa olemattomia, vauvoilla todella havaitaan oireita ja tämän voidaan olettaa johtuvan esimerkiksi siitä, että oireiden taustalla on joku toinen tekijä äidinmaidossa, kuten esimerkiksi toinen proteiinimuoto (Sorva ym. 1994).

Silmiinpistävä seikka katsauksiin valikoiduissa tutkimuksissa niissä havainnoitujen oireiden osalta oli se, että oireiden kriteerinä olivat muutokset imeväisten ekseemassa. Osalla poikkeuksellisen itkuisia vauvoja oireiluunhan liittyy myös kivuliaita maha-suolikanavanoireita, kuten suolioireita tai refluksia – missä näitä oireita ja imetysdieettiä havainnoivat tutkimukset ovat?

Ymmärrettävistä syistä Käypä hoito -suosituksen viesti imetysdieettien suhteen on se, että niihin suhtautua varauksella. Jostain syystä tämä viesti tuntuu muuntuneen vastaanotoilla muotoon: imetysdieetti ei voi toimia, eikä sitä saa toteuttaa. Imetysdieetti ei saa olla automaatio, mutta kyllä sen hyödyntämistä on kaiketi viisasta harkita, jos imeväisen oireet ovat rankkoja.

Vanhempi, joka lähtee vastaanotolta tylytettynä valvomaan jälleen yhden yön kipujaan lohduttomasti itkevän, oksentelevan ja vihreää vaahtoa ulostavan vauvan kanssa käy läpi jotain, joka tuntuu siinä hetkessä loputtomalta ja lohduttomalta. Osalle taiten toteutettu ja tolkullinen imetysdieetti kuitenkin tuo ison avun. Tässä tilanteessa on helppoa ymmärtää, että imetysdieettikokeiluun päädytään, jos muu ei auta ja siinä todennäköisesti pitäydytään, jos vastetta havaitaan.

Poikkeuksellisen itkuisen ja kivuliaan vauvan kanssa yksin jääminen on psyykkisesti erittäin raskasta, jolloin ruokavalio ja sen merkitys saattaa kenties korostua vanhempien mielessä liikaakin keinona auttaa lasta. Tämä on täysin ymmärrettävää ja juuri tässä ammattilaisten osaaminen ja herkkyys kohdata ja kulkea rinnalla korostuu. Syödyn ruoan ja sen aiheuttamien oireiden syy-seuraussuhteiden jäljittäminen on hyvin haastavaa, joten vanhemmat tarvitsevat tähän apua, jotta välttödieetit eivät veny ja kokeilut toteutetaan systemaattisesti.

20190814_100507

Lähteet:

  • Caminero, A., Meisel, M., Jabri, B., Verdu, E., F. (2019). Mechanisms by which gut micro-organisms influence food sensitivities. Nature Reviews Gastroenterology & Hepatology, 16(1): 7–18.
  • Kalliomäki, M. Ruoka-allergia voi oireilla monella eri tavalla. Teoksessa Gastroenterologia ja hepatologia. Färkkilä M., Heikkinen, M., Isoniemi H., Puolakkalainen, P. (toim). Duodecim, 2018: 412-413.
  • Kuitunen, M. Lasten ruokayliherkkyys ja –allergia. Lääkärin käsikirja, 2.2019.
  • Mäkelä, M., Pelkonen, A., Allergiat. Teoksessa Lastentaudit. Rajantie, J., Heikinheimo, M. & Renko M (toim.). Duodecim, 2016: 298-315.

Good vibes only?

*Kustannus Oy Duodecimin kirjat saatu mediakappaleina*

Suhtaudun suurella tuskalla tsemppipuheeseen, jossa kerrotaan kuinka kaikki elämässä on vain asenteesta: ”Good vibes only”, valitset onnesi ja sitä rataa. Saatte varmaan kiinni tästä tyylilajista?

Toivo ja optimismi ovat äärimmäisen tärkeitä asioita, mutta on myös äärimmäisen tärkeää erottaa ne positiivisuuteen verhoutuvasta tunteiden välttelystä. Pakonomainen positiivisuuden penääminen ei ratkaise ihmisten psyykkisiä ongelmia, vaan saattaa jopa olla tuottamassa niitä.

Elämäänhän kuuluu kaikenlaisia myllerryksiä. Suurinta mahdollista rakkautta, epätoivoa, epäoikeudenmukaisuutta, kateutta, iloa, sattumanvaraisuutta, kiukkua, pakahduttavaa iloa, polttavaa häpeää, pitkästymistä, yhteenkuuluvuuden lämpöä ja menetyksen tuskaa. ”Good vibes only” ei ole pidemmän päälle hyvä strategia elämän kokonaisena kokemiseen, koska ”shit happens” ja se on osa tätä diiliä – halusi tai ei.

20200415_141751

Hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT) on viime vuosikymmeninä paljolti tutkittu terapeuttinen menetelmä, jonka vaikuttavuudesta alkaa olla jo varsin mittavaa näyttöä erilaisissa yhteyksissä, joissa sitä on sovellettu. Olen nyt opintojeni puitteissa alkanut tutustumaan aiheeseen, ollen täysi noviisi edelleen aiheen suhteen, mutta nähdäkseni menetelmästä voi olla tässä kuormittavassa poikkeusajassa hyötyä monelle muullekin – siksipä tämä blogikirjoitus. 

Hyväksymis- ja omistautumisterapian hienous on siinä, että se vaalii elämän merkityksellisyyttä kaikkine väreineen. Sen ytimessä on psykologinen joustavuus, eli kyky elää arvojensa mukaisesti ja tietoisena hetkessä. Psykologisen joustavuuden on lukuisissa tutkimuksissa todettu olevan välittävä tekijä mielen hyvinvointiin liittyville tekijöille. 

Psychological flexibility means contacting the present moment fully as a conscious human being, and based on what the situation affords, changing or persisting in behavior in the service of chosen values. (Steven Hayes)

Itse ymmärrän yhden hyväksymis- ja omistautumisterapian keskeisistä prosesseista (näitä on useita) niin, että olennaista on oivaltaa, että se, että koet hankalia tunteita ei tee sinusta huonompaa: se ei tee sinusta mitään, sillä ne ovat ajatuksia. Se, että koet itsesi arvottomaksi ei tee sinusta arvotonta. Vastaavasti, se, että pyrit ajattelemaan vain hyviä juttuja, ei tee sinusta hyvää, vaan saattaa irrottaa sinut tietoisesta läsnäolosta.

Olennaista elämän mielekkääksi kokemiselle on se, että kykenemme elämään arvojemme mukaisesti. Kokemusten haastavuus ei vähennä elämän mielekkyyttä – siksi haastavia tunteita on mieletöntä väistellä hyvän elämän toivossa.

Psykologiselle joustavuudelle vastakkaista ilmiötä kutsutaan kokemukselliseksi välttämiseksi (experiential avoidance), jolla viittataan pyrkimykseen kontrolloida, vaimentaa tai välttää ei-toivottuja tunteita, ajatuksia ja muistoja (esim. Hayes ym. 1996). Jos pyrkii kääntämään katseensa vain helpoiksi tai miellyttäviksi olettamiinsa tunteisiin ja tilanteisiin, menettää elämästä paljon, koska silloin päätyy myös välttelemään tunteita, ihmisiä ja tilanteita. Tämä saattaa johtaa tunne-elämän latistumiseen myös niiden miellyttäviksi koettujen tunteiden suhteen.

Toisin sanoen: jos tapanasi on kääntää selkäsi tilanteissa, jotka herättävät tunteita, joita et halua kohdata, päädyt pidemmän päälle melko ohueen asetelmaan esimerkiksi ihmissuhteissasi. Kyetäksemme olemaan aidosti läsnä esimerkiksi rakkaan ihmisen sairastaessa tai kokiessamme vastoinkäymisiä, täytyy meidän pystyä kohtaamaan myös niitä omia suurimpia pelkojamme ja tuskallisia tunteita, muuten emme kykene toimimaan arvojemme mukaisesti. Paradoksaalista kyllä, juuri tämä onnettomiksi tulkittujen tunteiden välttely tekee meistä onnettomia.

20200415_163412

Nyt siihen villakoiran ytimeen ja niihin hyviin uutisiin! Psykologinen joustavuus on taito, jota voi kehittää.

Koska en ole psykologi (mutta voin vähän vilkaista, hehheh), eikä satunnaisten bloggareiden blogiteksteille kannata antaa isoakaan painoarvoa, kun on hyvinvoinnista kyse, ohjaankin nyt luotettavien ja asiantuntevien lähteiden pariin, jos haluat tietää aiheesta: 

Tutustu aiheeseen esimerkiksi täällä:

Ja lue lisää esimerkiksi näistä, hyväksymis- ja omistautumisterapian suomalaisen uranuurtajan Arto Pietikäisen kirjoittamista loistavista kirjoista (Kustannus Oy Duodecim).

Kustannus Oy Duodecimilla on rutkasti muitakin mahtavia opuksia tuntuvassa alennuksessa (ei toimituskuluja!), joten nyt jos koska voi olla hyvä hetki tutustua näyttöön perustuvaan, laadukkaaseen self-help-/ ammattikirjallisuuteen.

Tulen esittelemään mediakappaleina luettavakseni saamiani kirjoja blogissa myöhemmin ja koska sain näitä huikean laadukkaita opuksia myös arvottavaksi, kannattaa liittyä seuraamaan Instagram-tiliä Asioiden välillä: arvontaa tulossa!

20200415_171215

ps. Tämä blogikirjoitus käsittelee mielen hyvinvointia yleisellä tasolla. Hae ammattiapua, jos koet psyykkisen hyvinvointisi huonoksi tai olet huolestunut omastasi tai läheisesi jaksamisestasi: https://www.mielenterveystalo.fi

Kirjallisuutta:

  • Gross, J. J., & John, O. P. (2003). Individual differences in two emotion regulation processes: Implications for affect, relationships, and well-being. Journal of Personality and Social Psychology, 85(2), 348–362.
  • Harris, R. (2016). Onnellisuusansa. Elinvoimaa hyväksymisen ja omistautumisen avulla. (2. tarkistettu painos). Helsinki: Duodecim.
  • Hayes, S. C., Wilson, K. G., Gifford, E. V., Follette, V. M., & Strosahl, K. (1996). Experiential avoidance and behavioral disorders: A functional dimensional approach to diagnosis and treatment. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 64(6), 1152–1168.
  • Hayes, S. C., Luoma, J. B., Bond, F. W., Masuda, A., & Lillis, J. (2006). Acceptance and commitment therapy: Model, processes and outcomes. Behavior Research and Therapy, 44, 1–25.
  • Hayes, S. C., Pistorello, J., & Levin, M. E. (2012). Acceptance and commitment therapy as a unified model of behavior change. The Counseling Psychologist, 40, 976-1002.