Leipomisen ylistys

Lauantaiaamupäivä, iso kupillinen teetä keinutuolissa nautittuna, pojat ulkoilemassa isänsä kanssa ja oho: televisiosta sattuu tulemaan Koko Suomi leipoo. Ihan parasta!! Ihminen on nyt kyllä rentouden ytimessä tässä 😀 Samalla kun saa ihastella ohjelman leipureiden taituruutta, niin voi hakea inspiraatiota omiin leipomusviritelmiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Anteliaasti voita (sinistä Keijua)..

Leipominen on terapeuttista tai vähintäänkin mielekästä toimintaa monella tasolla. Siinä saa toteuttaa luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä, tuotos tuo iloa myös muille ja käytetään lopulta ravinnoksi. Aisteista näkö, tunto ja hajuaisti saavat monipuolisesti ärsykkeitä läpi tekemisen prosessin. Erityisesti pullataikinan tekeminen hartaasti on merityksellinen juttu itselleni. Kardemumman ihana tuoksu, lämpimän pehmeä taikina ja vaivatessa pikkuhiljaa syntyvä sitko. Onnistuneen taikinan kuohkea kiinteys. Taikinan muotoilu, leivonnaisten kohottaminen, uunista nouseva huumaava tuoksu ja lopulta uunituoreesta pullasta nauttiminen yhdessä perheen kanssa on vain jotenkin niin ytimessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
..rutkasti fariinisokeria ja kanelia..

Omat isoäitini olivat taitavia leipureita ja äidiltäni olen oppinut leipomisen perusteet jo varhain. Hyvän pulla tekeminen on ollut tässä olennaisessa roolissa. Muistan, kuinka nyt jo edesmennyt hirvittävän rakas koiramme rakasti puolestaan pullaa niin hirvittävästi, että kuola valui sen suupielestä ensimmäistä herkkupalaa odottaessa. Tuoksu oli sen mielestä niin vastustamaton, ettei mikään muu ruoka tai herkku ei aikaansaanut vastaavaa reaktiota. Koira osallistui äidin kanssa leipomiseen alusta loppuun keittiössä notkuen, nojaillen jalkaan ja kerjäten makupaloja taikinasta prosessin edetessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
..viipaleiksi..

Muistan myös hyvin, kuinka ala-asteikäisenä silloisen parhaan ystäväni (<3) kanssa leivoskelimme mitä milloinkin, joskus onnistuen – useimmiten emme kovinkaan hyvin. Hänenkin viisaat vanhempansa suhtautuivat huumorilla ja kärsivällisesti leipomisintoomme. Kerran tosin saimme palautetta hyvin painavasta syystä, sillä olimme käräyttäneet kakun alumiinivuoassa missäpä muussakaan mikrossa. Ihme ja kumma, mikro ei räjähtänyt tai edes muistaakseni hajonnut? Vuoka tosin hiiltyi pilalle. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita..

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
..vuokaan ja uuniin..

Nykyään ongelmanratkaisukykyä saa harjoittaa leipomisen suhteen entistä enemmän lasten allergioiden rajoittaessa perinteisten raaka-aineiden käyttöä. Poissa ovat siis vehnä sitkoineen, kuohkeuttavat kananmunat, kerma, voi ja muut maitotuotteet. Sain yllykkeen leivontablogin perustamiseen erityisesti Kuopuksen allergioiden vuoksi. Valmiita leivonnaisia, leipää tai edes jauhoseoksia, jotka sopisivat hänelle ei käytännössä ole saatavilla lainkaan, siksi kaikki on tehtävä ja kokeiltava itse.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
..gluteeniton, munaton ja maidoton bostonkakku uunista ulos!

Reseptien kehittäminen ja kirjoittaminen ylös blogiin tuntui mukavalle ajatukselle paitsi siksi, että ne ovat siellä kätevästi saatavilla jatkossa myös itselle, myös siksi, että niistä olisi mahdollisesti hyötyä myös toisille ruokarajoitteisille. Ja palautteen mukaan näin onkin käynyt. Jokainen palaute siitä, että resepti on ollut ruokavalioon sopiva ja maukas on todella merkityksellinen ja kannustaa jatkamaan reseptien tekemistä näkyväksi myös muille ”rajoittuneille” leipureille. Joten – kohti keittiötä! Tänään ajattelin kokeilla viljattoman puolukkapiirakan tekemistä 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruudun takaa

Omaan hyvin lämpimän ja kiinteän suhteen sosiaaliseen mediaan, tämä lienee parasta todeta heti alkuun. Sosiaalisen median kanavien kautta löydän paljon iloa ihmisistä, ideoita ja väitän joskus myös hyödyllistä informaatiota elämääni. Ylenpalttinen minkä tahansa ruudun äärellä notkuminen on kuitenkin luonnollisesti huono homma paitsi oman kupolin ennenkaikkea sen lapsilta syömän ajan vuoksi. Ja Helsingin kaupungin viestintäosaston edustajat voivat asentaa sokan paikalleen – kirjoitan tätä parhaillaan lasten katsoessa Pikkukakkosta, joten kukaan ei juuri nyt roiku kattokruunussa tai pahoinpitele ketään.

Kohtuudella kaikkea, sano. Henkilökohtaisesti someroikkumista tulee harrastettua ihan liikaa, tämänkin voin myöntää ihan rehellisesti. Kahden blogin kirjoittajana ja niiden somekanavien hallinnoijana olisi aika paksua väittää, että ruutua ei tule tuijoteltua päivän aikana. Tarkoituksellisen sisällön tuottamisen lisäksi, myös sen joutavan selailun imu on niin koukuttava, että sillä tekee mieli piristää arkea tämän tästä. Asiaan on siis syytä kiinnittää huomiota.

Olen lasten kanssa 24/7. Pienten lasten vanhemmat tietävät, että pelkästään yksin vessassa käymisestä on turhaa haaveilla. Blogin kirjoittainen on tällä hetkellä ainoa ja sitäkin rakkaampi uusi harrastukseni, joka on vain minulle. Se on mielekästä, tuo iloa ja intoa päivää. Muutoin kaikki kauppareissut, liikunnat, kirjastokäynnit yms. virkistäytyminen tehdään lasten kanssa yhdessä. (Niputinko juuri kaupassa käynnin virkistäytymisen alle? #elämysmatkalleprismaan) Väittäisin, että lapseni saavat melko paljon äitiaikaa vuorokaudessa. Laskennallista aikaa tärkeämpää on luonnollisesti tämän ajan laatu. Ja laatu laskee jos äidillä kuivuu ikenet. Mielekäs harrastus tekee äidistä mukavampaa ja läsnäolevampaa seuraa ja jos tämä harrastus sattuu edellyttämään ruudun tuijottelua, niin en näkisi tätä nyt niin katastrofaalisena juttuna digitaalisuutta painottavana aikana. Nyt onkin olennaista puntaroida se kultainen keskitie tähän äidin ruutuaikaan.

Project Mamassa tänään julkaistussa kirjoituksessa Se parempi korppikampanja, oli ihanan positiivinen linkkilista siitä mitkä kaikki asiat ovatkaan hyvin lapsiperheiden nykytilassa ja muutamia toimia älylaitteiden eksessiivisen käytön haittojen havaitsemiseen ja ehkäisemiseen. Esimerkiksi Kolmannen sektorin Yksi elämä – terveyshankkeeseen liittyvän Neuvokas perhe sivuston blogista löytyy kirjoitus #ruudutonpäivä, jossa on havaintoja siitä kuinka älylaitteiden käyttäminen on jo lähes välttämättömyyden tasolla arkipäivässä. Ruuduttoman päivän aikana tekemättä jääneet tehtävät siirtyivät toiselle päivälle ja ruuduttomuuden vuoksi välistä jäi esimerkiksi videopuhelu lasten mummolle. Tämä kertoo mielestäni hyvin siitä kuinka ruudun äärellä tapahtuu myös paljon hyvää. Toisaalta, älylaitteiden hyötykäyttö onkin täysin eri ilmiö kuin addiktiivinen plaraaminen. Koska rajanveto voi olla haastavaa subjektiivisesti ruuduton päivä voi kuitenkin tuoda tämän hyvin havainnollistettua myös itselle.

Aion itse kokeilla ruudutonta päivää käytännön syistä ensi viikon maanantaina havainnoidakseni sen tuottamaa tunnelmaa. Se miten vaikeaa ruuduista on luopua päivän ajaksi, herättelee todennäköisesti melkoisesti. Kuka tulee mukaan?

Ruudun takaa.jpg

 

Suutarin lasten kengät

Olen ammatiltani toimintaterapeutti. Voisi siis olettaa, että meillä askarrellaan ja vähintään huovutetaan joka toinen päivä strukturoidusti ja kehittävällä otteella. Noooooo ei. Itse asiassa lasten kädentaidolliset harrastukset ovat rajautuneet aika tarkalleen muovailuvahaan ja piirtämiseen. Ja muovailupuolikin on vankasti lasten isän toteuttamaa.

askartelu2_perheesta Pienten lasten kanssa askarteluhan voi olla ihanaa, mutta meillä se tapaa eskaloitua enemmän tai vähemmän kaoottiseksi, jos toteutan sitä yksin poikien kanssa. Kolmevuotias on niin valtavan tohkeissaan ja innoissaan, että sählää armottomasti, mutta tahattomasti. Hänen kanssaan askarteleminen kahden on mukavaa, kun ehtii oikeasti vähän ohjaamaan toimintaa ja olemaan läsnä.

Haasteen tälle asettaa pienempi puolitoistavuotias tahtoihminen, aka Demolition Man, ken on sen asteen kaaoksen tuottaja, että askerteluhommissa keskittyminen tahtoo mennä remonttitarpeen minimoimiseen. Tämä sankari nimittäin kun askartelee niin tulosta syntyy, maalit kaadetaan, kynät lentelevät ja auta armias, jos hänen ilmaisuvoimaansa rajoitetaan, niin palautteena on välitön sielua viiltävä kirkuminen.

Hänenkin kanssaan kahden puuhailu olisi helpompaa, kun rajoittaisi esimerkiksi välineiden määrän minimiin ja keskittyisi vain hänen tekemiseensä, mutta toki esikoistakin täytyy auttaa. Eli tämä pienten taitelijoiden simultaanisien tarpeiden kombo tekee toiminnasta hieman ..eh kuormittavaa äidille 😀  Joten ei, meillä ei ainakaan vielä ihan joka päivä kaiveta paskartelupakkia esille.

askartelu4_perheesta

Nostan hattua tässäkin asiassa varhaiskasvatuksen ammattilaisille, jotka hanskaavat ison lauman pieniä ihmisiä maalien äärellä. Miten ihmeessä te teette sen??? Toki tekemisen dynamiikka on aivan eri, kun on ohjaamassa toimintaa ammatillisessa mielessä esimerkiksi terapeuttina. Itse työskentelen kuitenkin elämän ehtoopuolelle ehtineiden asiakkaiden toimintaterapeuttina, eli siinäkään suhteessa en voi verrata omien lasten kanssa touhuilua ammatilliseen kokemukseen.

askartelu6_perheestaPiipahdus Tigeriin tuotti inspiraation yrittää jälleen, sillä tältä reissulta mukaan tarttui  muovailumassaa, itse maalattavia palapelejä ja läikkymättömiä sivellinkuppeja muutamalla lantilla. Kotona kaulin muovailumassasta levyn, josta tein muotilla pyöreitä ”kolikoita” esikoisen avustamana sekä muutaman isomman levyn. Massa oli seuraavana päivänä maalattavan kuivaa, joskin paksummat laatat ottavat enemmän aikaa kuivuakseen kokonaan.

askartelu_on_perheestaLapset maalasivat pyörylöitä vesiväreillä. Tässä uudet sivellinkupit osoittautuivat niin kiinnostaviksi, että he olisivat halunneet maalata vain siveltimien puhdistusvedellä. Seuraavalla kerralla täytyykin siis sekoittaa värit suoraan purkkeihin. Maalaaminen toteutettiin aamulla kätevästi ennen aamupesuja, niin että kun värisessioista oli selvitty, marssitin pojat suoraan kylpyyn. (Ammeesta voi erottaa edelleen sinisen häivähdyksen.) Kuopus maalasi vaippasiltaan ja tämä oli varsin toimiva valinta hänen mm. kaataessa yhden sivellinpurkeista ylösalaisin päälleen.

askartelu7_perheestaIsompiin laattoihin ja palapeliin painoimme poikien kämmenten jäljet. Pienemmistä pyörylöistä on tarkoitus tehdä jääkaappimagneetteja, jahka jostain onnistun löytämään irtomagneetteja. Ja hei, jos maalaushommat eivät vielä innosta, massaahan voi värittää myös vaikkapa tusseilla!

Ps. Lisää askerteluvinkkejä isänpäivään löydät esimerkiksi Emilian aitta DIY-blogista!

askarelu3