Maksalaatikko (gluteeniton, maidoton, kananmunaton)

Broilerin maksa on pakastealtaan edullinen yllättäjä, jota olen vasta viimeaikoina tajunnut alkaa hyödyntämään monipuolisemmin keittiössä! Broilerin maksasta syntyvät niin lapsille maistuvat jauheliha-maksapihvit, kuin klassikko maksalaatikko.

Tämä kotona tehtävä versio maksalaatikosta ei sisällä maitoa, kananmunia, gluteenia, sipulia tai maissia.

Maksalaatikko_maidoton_gluteeniton

Ainekset

  • 2,5 dl gluteenitonta puuroriisiä
  • 1 l vettä
  • 1 tl suolaa
  • 3 rkl maidotonta margariinia
  • 5 dl riisimaitoa
  • 3 rkl siirappia
  • ripaus valkopippuria
  • 300 g broilerin maksaa
  • (0,5 dl rusinoita)

Valmistus

  • Keitä riisit kypsiksi suolatussa vedessä.
  • Sekoita joukkoon margariini, suola, siirappi ja mausteet.
  • Hienonna maksa tehosekoittimella hienoksi ja sekoita riisimaidon kanssa riisin joukkoon.
  • Kypsennä uunissa 200°C noin tunnin ajan.
  • Tarjoa puolukkahillon tai jäisten puolukoiden kanssa.

 

20200420_190351

Lisää arkiruokia löydät päivityksestä Lapsiperheen viikkoruokasuunnitelma. Liity seuraamaan Asioiden välillä -blogia myös Instagramissa!

Vauvaperheen luottokamat

Sitä sanotaan, että vauva ei tarvitse ensimmäiseen puoleen vuoteen oikeastaan muuta kuin tissiä, vaippoja ja muutaman vaatteen! Tai en mä tiedä kuka noin sanoo, ei se totta ole ainakaan. Tässä muutamia luottoasioita, jotka olemme itse kokeneet vauvavuoden arkea helpottavina.

Vaavisänky

Koska perheessämme on Juniorin lisäksi kaksi pientä viliskanttia, ihan koko päivää ei voi viettää makuuhuoneessa tai sohvalla pienen aarteen unta tuijotellen, vaan pyykki- ja ruokahuollosta sekä vanhempien sisarusten huomionnista on pidettävä huolta. Siksipä oli ja on kätevää, että vauvalla on mahdollisuus torkkua sekä hengailla sängyssä, jonka saa tarvittaessa rullattua mukanaan. Itse arvostan myös mahdollisuutta käydä vessassa saati suihkussa ilman, että joudun miettimään innostuuko perheen kaksivuotias ottamaan vauvanhoidollisia tehtäviä itselleen vähän liian reippaasti äidin ollessa pois näköpiiristä.. Koska sänky on vuokrattu, se palautetaan näppärästi vuokra-ajan päätyttyä mukana tulleessa pahvilaatikossa, eli Tori- saatikka Facebookkirppisrumbaa ei tarvitse käydä läpi (*WO HOO!!*). Vaavisänky saa meiltä 10/10 käytettävyydessä ja hyödyllisyydessä! Lue lisää täältä: Vaavi.fi

Vaavisänky
Hän nukkuu ja minä se vaan lueskelen Hesaria! (tilanne lavastettu)

Manduca

Manduca on ollut kokemukseni mukaan helppokäyttöinen ja suht ergonominen, kunhan sen saa vaan säädettyä oikein. Vauvan kantaminen mahdollistaa esimerkiksi refluksin vuoksi vain pystyasennossa viihtyvän vauvan kanssa puuhastelun kotona (kaksi vapaata kättä, wohoo!!) sekä liikuskelun julkisilla paikoilla myös ilman rattaita. Tällä kertaa olen luvannut itselleni opettelevani kunnollisen kudotun liinan sitomisen, sillä trikoiset pitkät liinat ovat saaneet aikaisempina vauvavuosina vain hihani palamaan. Vauva on tätä kirjoittaessa 3 kk ja kaunis kankainen liina lepää edelleen kaapissa. MIKSI?? Manduca on vaan liian helppo.

ManducaBabyBjörn -sitteri

THE sitteri. Kallis tosin, joten kannattaa bongailla käytettyjä. Vauvan vähän kasvaessa tämä sittereiden sitteri on hitsin näppärä ja vauvalle mukava paikka hengailla sekä tiirailla perheen touhuja miellyttävän hytkymisen saattelemana. Ainakin meillä juniori on varsin viehättynyt myös vekottimen lelukaaresta, joten kannattaa hommata se samalla.

Sitteri ja pallo
Parhaat hytkyttäjät: pinkki jumppapallo ja BB

Jumppapallo

Kymmenen euron sijoitus, joka pesee meillä hytkyttelytehossaan keinutuolin, heijauksen ynnä kaikki muut vauvan vatsanväänteitä helpottamaan yritetyt viritelmät ja säästää hytkyttelijän kroppaa, kunhan muistaa pitää ryhdin ja korsetin tuen hyvänä. Tai vähintään tuo vaihtelua asuntoa ympäri vauvan kanssa tarpomiseen ja heijaamiseen. Oli kätevä myös synnytyksen alkuvaiheessa kotona supistusten vastaanottamiseen ja tulee käyttöön tämän lisääntymisen runteleman maallisen majan kuntoutuksessa sitten joskus.

Phil & Teds Sport + kantokoppa

Kompaktein tapa saada vauva, taapero/leikki-ikäinen ja leikki-ikäinen liikkeelle! Kuten kirjoittelin taannoin päiviyksessä Hyvät tuplarattaat taaperolla ja leikki-ikäiselle, uudet Phil & Teds Sportit ovat olleet sijoitus mukavuuteen perheessä, jossa lapsilla on pieni ikäero. Kantokopassa vauva on näppärä napata mukaan esimerkiksi neuvolassa ja kopan saa säädettyä hieman kohoasentoon (esimerkiksi refluksoivien pienokaisten vanhemmille tämä on erittäin tervetullut ominaisuus).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Baby-Vac

Törkeän kova vekotin flunssan iskiessä talouteen! Imaisee sitkeänkin tuotoksen lapsen nenästä muutamassa sekunnissa, mutta on silti riittävän hellävarainen, jotta sitä voi käyttää pienelläkin vauvalla. Tätä vempelettä meille suositeltiin aikanaan keskimmäisen vauvuusaikana Lastenklinikalta ja hyväksi sijoitukseksi olemme kokeneet. Käytämme tätä ajoittain myös jo neljävuotiaalla esikoisella, kun sitkeää limaa on niistämällä vaikeaa saada kokonaan pois. Voittaa mennen tullen tyhjennystehossaan ja miellyttävyydessään muuten ihan toimivan räkäimurin Nenä Fridan. Ja molempi parempi – Fridalla kannattaa imuroida nenää päiväsaikaan ja jättää Baby Vacin käyttö esimerkiksi ennen nukkumaan menoa tapahtuviin imurointeihin, jotta nenän limakalvot eivät ärsyynny liiaksi. Mukana menossa myös Physiomerin Baby Mist.  Lue lisää Baby Vacista täältä: Baby-Vac nenäimuri.

Rintapumppu ja kaverit

Tiedätkö sen fiiliksen, kun vauvan imuote on kireiden jänteiden vuoksi pahasti pielessä, imetys sattuu yhtä paljon kuin synnytyssupistukset, nännisi halkeaa pahasti yöllä etkä tajua sitä ja heräät aamulla vauvan kanssa yltä päältä hurmeessa syötettyäsi bebelle aimo satsin ehtaa verta? No toivottavasti et. Mutta jos tiedät, niin tiedät varmaan myös, että helppokäyttöinen, mutta tehokas rintapumppu tulee tarpeeseen esimerkiksi edellä mainitussa tilanteessa, jossa imettämiskivut ovat sietämättömät ja veri lentää. Tulee myös joskus vapauttamaan minut luennoille yms. vapaalle, kun iskä-mies saa ruokittua jälkikasvua pumpatulla mölöllä, ilman että täysimetyksestä täytyy luopua.

Saadessani Medelan käsikäyttöisen rintapumpun ystävältäni lainaan suhtauduin siihen ensin hieman skeptisesti, sillä aikaisempien lasten kanssa olin käyttänyt satunnaisesti (_puolentoistasadan_) Aventin elektronista rintapumppua – ja vihannut sitä kerta kaikkiaan perin juurin. Koin henkilökohtaisesti kapistuksen ja sen käytön todella ärsyttäväksi. Mietin, että mitenköhän rasittavaa homma mahtaa olla tuolla käsikäyttöisellä vempeleellä. Medelan simppeli pumppu osoittautuikin hurjasti tehokkaammaksi ja helpoksi käyttää! Erittäin positiivinen yllätys ja kätevä vekotin. Hyvä saatavuus ja edullinen hinta lisäävät suositeltavuutta.

Medelalta löytyy myös muita edullisia, mutta tarpeellisia varusteita imetykseen, kuten esimerkiksi Purelan (aivan parasta paitsi nänneihin, myös huulirasvana!) ja maidonkerääjät (toimivat loistavasti myös liivinsuojina, jos nänninpäät ovat pahasti auki).

Aventin desinfiointikupu

Jatkuva hellan kuumentaminen tuttien ja mahdollisten pullojen keittelyn takia on paitsi rasittavaa myös vaarallista. Vanhemmat lapset häröilevät kiehuvan veden äärellä vailla itsesuojeluvaistoa ja itse unohdan kattilan kiehumaan, koska tekijä X (yllättävä muuttuja) plus Y (massiivinen univaje) kertaa Z (lasten lukumäärä) = kohonnut palovammojen sekä asuntopalon riski. Niinpä mikroon laitettava desinfiointikupu on ollut mielestäni suorastaan briljantti ja elämää helpottava keksintö! Kuvulla voi putsata vaivatta useaankin kertaan päivässä tutteja, pumpun ja pullot, joten pulloja ja tutteja ei tarvitse hamstrata mahdotonta määrää, jos käyttötarve on satunnaista tai vaihtelee.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kahvi

Kysyin mieheltä mikä hänestä on vauvavuoden tärkein hankinta. ”Kahvi”, oli vastaus. Nii-i. Oispa.

Seuraa Perheestä blogia Facebookissa ja Instagramissa

Kahvi
Hieman tärähtänyt kuva sopii aiheeseen paremmin, kuin hyvin

Hyvät tuplarattaat taaperolle ja leikki-ikäiselle

Yhteistyössä: A-T Lastenturva

Lastenrattaat ja niiden ominaisuudet eivät todellakaan ole mitään pikkujuttuja pikkulapsiperhearjen sujuvuuden kannalta. Jos kärryt eivät toimi ja syystä tai toisesta pännivät, ne tekevät sitä taatusti joka päivä. Jos arjesta saa piirun verran helpompaa, miellyttävämpää ja vaivattomampaa laadukkailla rattailla, se on ehdottomasti sijoitus joka kannattaa!

Kaksivuotiaan Kuopuksemme ja äitinsä näkemyserot matkan suunnasta, tahdista saati autojen alle menemisen mielekkyydestä poikkeavat sen verran jyrkästi, että pieni mies tulee matkustamaan rattaissa vielä hyvän tovin. Myös poikien kerhomatkan ollen melko mittava, on lähes neljävuotiaalla Esikoisellakin ainakin vielä syksyllä hyvä olla mahdollisuus hypätä rattaiden kyytiin rankan metsäkerhoilun jälkeen ja levätä hetki – muuten kotimatka tuppaa eskaloitumaan ajoittain väsymyskiukkuiluun myös hänen osaltaan.

Olemme kuitenkin tulleet tilanteeseen, jossa aikanaan käytettyinä ostetut ja ahkerasti käytetyt tuplavankkurimme alkavat osoittaa luovuttamisen merkkejä, mutta käyttötarve ei niinkään. Vaunuja tarvitsee osaltaan todennäköisesti vuoden vaihteen tienoilla syntyvä uusi pieni perheenjäsen, joten uusien kärryjen hankkiminen alkoi vaikuttaa väistämättömältä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERATavoitteenamme oli löytää menopelit, joilla matkustaa mukavasti:

  • ensin taapero ja ajoittain leikki-ikäinen
  • sitten vauva ja taapero
  • jälleen taapero ja leikki-ikäinen lasten kasvaessa
  • ja lopulta taapero yksin

Lähtiessämme pohtimaan mitkä rattaat palvelisivat tarvettamme parhaiten ja pisimpään, mietimme pitkään vierekkäin istuttavien ja peräkkäin istuttavien mallien välillä. Toisaalta vierekkäin istuttavien ja isorenkaisten rattaiden käyttömukavuus talvella ja maastossa houkutteli. Vierekkäin istuttavien kärryjen keskeinen heikkous oli kuitenkin niiden heikko muunneltavuus: kun rattaita ei tarvitse enää kuin pesueen nuorin, tulisi jälleen hommata uudet rattaat.

Vertailtuamme eri merkkejä ja malleja huolella, päädyimme Phil & Teds Sport tuplarattaisiin (entinen Navigator V2). Ostopäätökseen vaikuttivat erityisesti rattaiden ketteryys, hyvät maasto-ominaisuudet sekä ennen kaikkea muunneltavuus, eli se että rattaat ovat toimivat myös yhden lapsen käytössä keskimmäisenkin lapsen kasvaessa ratasiästä ohi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMiksi Phil & Teds Sport?

  • Mukavat
    • Kääntyvä etupyörä tekee kärryttelystä ketterää
    • Reilun kokoiset ilmakumirenkaat rullaavat kevyesti ja lisäävät käyttömukavuutta talvella ja epätasaisessa maastossa
    • Sisaristuimen saa myös lepoasentoon
  • Kätevät
    • Rattaat menevät pieneen tilaan kasattuna, yhden käden kasaus
    • Turvallinen käsijarrumekanismi ja turvaremmi
  • Monipuoliset & pitkäikäiset
    • Toimivat monenikäisillä lapsilla
    • Kahden tai yhden lapsen käyttöön
    • Lisävarusteena saatavana mm. adapteri turvakaukalolle, vaunukoppa, pehmeä kantokassi, seisomalauta
  • Laadukkaat

Sportit ovat osoittautuneet käytännössä todella hyväksi ja miellyttäväksi hankinnaksi. Isojen ilmarenkaiden ansiosta kahden reippaan kokoisen pojankin työntely käy vaivatta ja matkustaminen on mukavaa epätasaisella alustallakin. Auto-stop käsijarru tekee nopeasta reagoinnista vaivatonta liikenteessä ja rattaat menevät edeltäjiään selkeästi pienempään tilaan, eli ovat paitsi lyhyemmät myös kapeammat.

Kahdenkerroksenpäiväunet_Perheesta_blogi
Päivänokoset kahdessa kerroksessa

OLYMPUS DIGITAL CAMERALastenvaunuja ja -rattaita kannattaa toki etsiä ja hankkia ensisijaisesti käytettyinä ja säästää paitsi kukkaroa niin myös luontoa, mutta kolikon todella kehnona kääntöpuolena on, että menopelien aikaisemmasta käsittelystä, toimivuudesta tai mahdollisista homeista ei ole ikinä takeita, vaikka tuntematon myyjä niin vakuuttelisi ja ne ostotilanteessa hyvältä vaikuttaisivat. Investoinnin levitessä käsiin, ilman takuita mitään ei ole tehtävissä.

Jos ensimmäisen lapsen kohdalla panostaa laadukkaisiin yhdistelmiin ne kestävät hyvänä useamman lapsenkin käytössä huolella pidettynä ja säännöllisesti huollettuina. Ja jos lapsille kaavailee pientä ikäeroa, on esimerkiksi peräkkäin istuttaviin tuplarattaisiin sijoittaminen jo alkujaan viisasta, sillä ne toimivat hyvin alkuun hyvin myös yhdellä lapsella.

Rattaita valitessa kannattaa siis puntaroida monia tekijöitä. Keskustelupalstoilta saa osvittaa ja käyttökokemuksia rattaiden hyvistä ja huonoista puolista, mutta sieltä löytyy luonnollisesti näkemys puolesta ja vastaan jokaiseen aiheeseen. Ostopäätöstä tehdessä kannattaakin suunnata asiantuntevaan ja ison valikoiman omaavaan lastentarvikeliikkeeseen ja testailla mahdollisimman monia vaihtoehtoja.

Oma suosikkini on Vantaalla sijaitseva A-T Lastenturvan liike, joka on todellinen lastentarvikkeiden keidas. Täällä saa vierähtämään hetken jos toisenkin laadukkaita lastentarvikkeita ja -vaatteita hypistellen. Bonuksena vielä reilun kokoinen lasten leikkipaikka liukumäkineen, joka jaksoi pitää poikien mielenkiintoa yllä ostosten teon ajan. Parasta on kuitenkin, että liikkeestä löytyy asiantuntevia ja aktiivisia myyjiä!

AT_lastenturva_blogi_Perheesta2

AT_lastenturva_blogi_PerheestaSeuraa Perheestä blogia myös Instagramissa ja Facebookissa!

Niskalenkki kurasta, eli raparallin ABC

Aaah, se hetki kun saat kaksi kulmakarvojaan myöden rapaista lasta kotioven sisäpuolelle ja levitätte vähintään puolet universumin hiekasta, kurasta ja liasta pieneen kaupunkihuoneistoon. Hinnatonta.KuraaKoittakaa siis arvata mistä haaveilen usein! Kuukauden reissusta Balille? Ehei, kun KURAETEISESTÄ. Asiasta, jonka olemassa olo oli itselleni jokseenkin yhdentekevä muutama vuosi sitten. Lieneekö edes kuulunut sanavarastoon. Olisi tuo lomakin ihan kiva, mutta kuraeteisestä repisin riemua kyllä joka päivä! Kurasesonkihan kestää Suomessa vain sen 12 kuukautta.

Kuinka selvitä voittajana tässä välikausina lähes jokapäiväisessä taistelussa rapaa vastaan pienellä eteisellä varustetussa kerrostalokaksiossa?

A. Hyvät kuravaatteet: Kun Esikoinen rämpii metsäkerhosta nivusiaan myöden litimärkänä lumpsahdettuaan metsässä mustaa kuraa sisältäneeseen silmäkkeeseen, niin ei siinä paljon teknisen vaatteen ”kostealla pyyhkiminen” tai edes suihkuttelu aina auta. Esikoisen kerhovaatteet joudutaan pesemään niin usein, että vesipilariarvo on useimmissa vain haalea muisto, etenkin koska suurin osa vaatteista on jo lähtökohtaisesti käytettynä ostettuja. Kuravaatteisiin kannattaa siis panostaa, vaikka käytössä olisikin teknisiä vaatteita, sillä ne on helppo pitää puhtaana, säästävät vaatteita ja pitävät lapsen kutenkin todennäköisemmin kuivana useamman tunnin märällä säällä ulkoilun aikana, kuin parhainkaan tekninen vaate.

Hyvät kuravaatteet ovat:

  • Riittävän isot. Tämä on erityisen tärkeää, kun alle puetaan useita kerroksia tai toppavaatteita. Valitse silloin vähintään käytössä olevaa vaatekokoa isommat kurahaalarit. Usein haalareissa on sivulla napit, joilla voi kaventaa housuja, jos ne jäävät kainaloiden alta reiluksi. Kuka aikuinen haluaisi itse touhuilla pehvasta kiristävissä kurahousuissa, joissa on liian lyhyet lahkeet?? (Ja jos joku haluaa, en halua kuulla enempää..)
  • Ehjät. Muista myös tarkistaa ja korjata kurahaalareiden/ housujen lenkit. Kurahanskoja palaa useat vuodessa näemmä. Merkki kuin merkki tulee tiensä päähän melko nopeasti ja alkaa vuotaa. Kun alla oleva hanska kastuu, kädet ja sitä myöden lapsi palelevat alta aikayksikön. Kurahanskoissa sanoisin kannattavan satsata määrään laadun ohi.
  • Muista pukea alle kosteutta siirtävää ja hengittävää villaa ja muutenkin hengittävät kerrokset, sillä kuravaatteet voivat hiostaa.
  • Lisää rautaisia päiväkotiammattilaisen vinkkejä kuravaatteisiin löydät On elettävä huolella blogin päivityksestä Ihana kamala kura.

Sadevarusteet_perheestaB. Harja: Eliminoi kura mahdollisimman pitkälle jo sen luonnollisessa habitaatissa, eli ulkotiloissa. Löysin muuten vihdoin kaupasta täydellisen aseen tätä tarkoitusta varten: Sinituotteen kombimattoharja. Sopivan kokoinen, tukeva ja jämäkkäharjaksinen harja haalareiden ja rattaiden ravasta putsaamiseen. Harja kulkee rattaissa mukana ja sillä voi putsata kuraiset hunnit helposti ennen kärryihin nostamista tai kotiovella tilanteesta riippuen.

C. Äidin kurahanskat: Tämä voi kuulostaa vähän omituiselta, mutta henkilökohtaisesti yksi kamalimmista piirteistä kuran kanssa taistelussa on sen aiheuttamat tuntemukset käsissä. Tämä on osastoa ”if you know, you know”. Kylmän, karkean ja märän hiekan käsittelyn aiheuttama ärsyketulva lyö synapsini oikosulkuun, eli en kerrassaan voi sietää sitä. Yök, yök, yök. Yksinkertainen ratkaisu – kumihanskat käteen. Jo helpottaa!

D. Kurastoppari: Kannattaa ehdottomasti panostaa laadukkaaseen kuraa keräävään eteisen mattoon. Laadukas kynnysmatto nappaa matkalla hyvän osan kurasta ja estää sen leviämisen ympäri asuntoa. Ei ehkä sisustuslehtikamaa, mutta voi kuinka kätevää! Esimerkiksi Kurastoppari on kotimainen ja laadukas vaihtoehto tähän. Matolle luvataan pitkää käyttöikää, kunhan sitä muistaa huoltaa, eli ravistella ja pestä aika ajoin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kurahanskat, -harja, -matto ja -maakarit

E. Ikea kuraeteinen: Tässäpä kuraeteinen, johon meilläkin on varaa! Tämän vinkin sain taannoin entiseltä naapuriltani ja se on totta vieköön mahtava. Idea on esitelty taannoin esimerkiksi Leluteekin blogissa. Yksinkertaisimmillaan tarvitset yhden Ikean sinisen kassin. Kurainen lapsi nostetaan kassiin, johon kuravaatteet kuoritaan. Lapsi kassista ja kassi pesutiloihin odottamaan jatkoselvittelyä. Tämä säästää oikeasti merkittävästi hiekan leviämiseltä ympäri kämppää ja pesuhuonetta.OLYMPUS DIGITAL CAMERAIkea kuraeteinen 2.0. Jatkoin ”tuotekehittelyä”, sillä pelkkä kassi ei pelastanut vaatteiden jatkokäsittelyn aiheuttamalta hiekkaräjähdykseltä pesuhuoneessa suihkutellessani kuravaatteita puhtaaksi. Ikea kuraeteinen 2.0:an tarvitset kaksi Ikean kassia ja Ikean Grundtal pyyhetelineen.

Homma menee niin, että ensin kurainen lapsi riisutaan kuraisista ulkovaatteista Ikea kassiin kotiovella aivan kuten edellä. Toinen lapsi odottaa ulko-ovella (meillä rappukäytävän rappusilla) omaa vuoroaan, eikä tule kuraisena hillumaan asuntoon. Kun lapset on kuorittu vuorollaan kassiin, kassi viedään pesuhuoneeseen sellaisenaan. Lasten välittömien ulkoilua seuraavien pissa-, jano-, nälkä-, väsymys-, päiväuni- jne. kriisien urakoinnin jälkeen, kun sinulla on aikaa paneutua kuravaatteiden setvimiseen, vaatteet ovat tavallisesti jo ehtineet hieman kuivahtaa. Tämä on hyvä, sillä nyt voit vain ravistella hiekat vaatteista pois siihen Ikean kassiin! Saappaat kannattaa huuhtaista lavuaarin alla, jotta niistä ei kuivuessaan irtoa kuutiollista hiekkaa.

Pyyhi seuraavaksi yksi kerrallaan hiekasta ravistelluista vaatteista kostealla froteella loppu lika pois ja nosta nyt ne kuivumaan toiseen kassiin pystytetylle pyyhetelineelle. (Muista myös kääntää kurarukkaset toisin päin, muuten ne tapaavat homehtua ärhäkästi kosteuden jäädessä muhimaan hanskaan.) Jos ”kuraeteistä” tulee tarve pienissä tiloissa siirrellä päivän mittaan, esimerkiksi suihkusta peseytymisen tieltä, se käy kassin avulla näppärästi eivätkä vaatteet varistele loppuja hiekkojaan ympäriinsä. Tällä menettelyllä telineellä odottaa aamulla (riittävän) puhdas ja kuiva kuravaatesetti lasten päälle puettavaksi! Mikä parasta, tämä kuraeteinen ei vie käytännössä yhtään tilaa silloin, kun se ei ole käytössä, sillä pyyheteline ja pussit menevät hyvin pieneen kasaan.

F. Varsi-imuri: Kurataistelun tauottua on aika kaivaa esiin kontrollifriikin rakas ystävä: varsi-imuri. Tällä on vaivatonta ja nopeaa imaista murkulat ja hiekat eteisestä ja pesuhuoneesta ennen kuin ne kulkevat ympäri asuntoa. Paras_sijoitus_ikinä, kunhan et pihistele tehoissa hankintaa tehdessäsi!

Kura taisteluni blogi Perheesta

Seuraa Perheestä blogia myös Facebookissa ja Instagramissa!

Kaurapuuropakko ja hiekkalaatikkokuolema

Terveisiä äitiyden mustasta aukosta! Täällä ollaan, eikä uraa tekemässä. Joka on huono. Vai hyvä? Mene ja tiedä. Vanhemmuus, saati se myyttinen ÄITIYS on tulenarka ja haavoittuvainen aihe, koska se on niin merkittävä ja merkityksellinen juttu. Ja vaikea. Mielestäni vanhemmuus tiivistyy kokemukseen siitä, että tekee parhaansa ja vähän päälle, eikä pääse lähellekään tyydyttävää suoritusta. Ainakaan kaikkia tyydyttävään.

Lapset nimittäin ”tehdään” aina liian aikaisin tai myöhään. Lapsia ei ”tehdä” vaan saadaan. Lapsia tehdäänsaadaan liian köyhänä, liian menestyneenä, liian itsekkäänä, liian keskiluokkaisina, liian toivottuina tai vahingossa. Lapsia on liikaa, liian vähän, liian pieni ikäero, liian suuri ikäero ja ainakin ne on väärän muotoisia ja taatusti tiellä, liian riehakkaita ja ujoja. Liian hienosti tai nukkavierusti puettuja. Liian hienot rattaat, liian kulahtaneet kärryt. Hienot tai hirveät, tiellä ne on ainakin joka paikassa.

Äiti on rupsahtanut ja kyllähän toi meikkaamiseen käytetty aika on suoraan lapselta pois. Äitiyden mustaan aukkoon uppoudutaan säälittävästi ja unohdetaan oma minuus. Äitiydelle ei omistauduta tarpeeksi, vaan harrastellaan tai tehdään uraa itsekkäästi eikä selkeästikään laiteta lasten etua oman edelle.

Päivähoito. Ei edes mennä tähän aiheeseen. Tutkimusten mukaanhan aikaisin päivähoitoon laitetusta/ päässeestä lapsesta tulee sosiaalisesti lahjakas ja älykäs menestyjä sekä stressiherkkä ja kiintymyssuhteeltaan vaurioitunut ihmisraunio. Valitse siitä. Muista kuitenkin, että valitsit niin tai näin, niin äidin uraan tai sen puutteeseen tämä valinta edelleenkin kilpistyy. Iskällehän se ura vaan niinku kuuluu, eikä sitä kukaan kyseenalaista.

Äitiyden (kuviteltujenkin) ristipaineiden tulituksesta on vaikeaa olla välittämättä juuri synnytyssairaalasta kotiutuessaan, mutta kokemuksen karttuessa homma alkaa vähitellen helpottaa. Ja ehkäpä jonain päivänä, tai ainakaan useimpina niistä, ei enää nakkaa kakkaakaan siitä, miten jokainen vanhemmuuden teko ja valinta voidaan nähdä myös siltä epäedulliselta kantilta ja oppii luottamaan omaan tuntumaansa siitä, kuinka jälkikasvun paras toteutetaan.

hiekkalaatikkokuolemaVanhemmuudessa esimerkiksi hiekkalaatikon laidalla notkuminen rinnastuu mielessäni kaurapuuron syömiseen. Molempia harrastetaan päässäni näissä myyttisissä tervehenkisissä kunnon perheissä vähintään kaksi kertaa päivässä vaikka jouluaattona, koska toistuvat rutiinit ovat tärkeitä ja kaurapuuro terveellistä. Ja minun on tietysti myyttisenä äitinä tähän pyrittävä.

Ajatus tästä sisäistämästäni hyvän äitiyden suorittamisesta konkretisoitui, kun kärsin taas eräs aamupäivä hiekkalaatikon kulmalla infernaalisesta tylsyydestä. Päivä kuin tiskirätti, räkä valuu, kosteus laittaa palelemaan ja lapset syö kurahousuissaan hiekkaa kielloista huolimatta. Yritän innostua tuhannennesta kurakahvikupillisesta. Tekisi mieli taas kaivaa älypuhelin taskusta, mutta ei kehtaa, koska korppi tulee. Minuutit eivät kulu ja sormia palelee. Käsillä oli hiekkalaatikkokuolema.

Oletteko muuten huomanneet, että isä hiekkalaatikolla lasten kanssa on ilmiö, joka herättää ihastusta ja kehuja. Siinä ollaan jotenkin tosi hienosti suorittamassa vanhemmuutta. ”Tosi ihana isä-mies, kun noin lastensa kanssa ulkoilee.” Äiti hiekkalaatikolla? Eiiii ihan sama ilmiö.  Koska olette esimerkiksi nähneet Instagram-päivityksen, jossa isä hellän ylpeästi kehuskelee kotona villasukat jalassa ahkeralla puolisollaan #superäiti, kun hän on tämän ulkoilusuoritteen urheasti tehnyt? Ei ainakaan omassa feedissäni ole hirveästi ruuhkaa vastaavalla sisällöllä. Vastaavasti en näkisi, että isän laittama tylsyyttä valittava postaus hiekkalaatikon kulmalta saisi mitenkään hirveästi ymmärrystä osakseen. Vai saisiko? Ehkäpä, enpä ole tähänkään törmännyt.

Äitiyteen tuntuu nivoutuvan sisäsyntyisesti hämmentävän paljon omasta ajattelusta luopumista, uhriutumista ja marttyyrihenkisyyttä. Mitä sitkeämmin kestän ikäviä asioita, sen parempi äiti olen. Miksi kuvittelen vanhemmuuden kilpeni kiillottuvan siitä, että teen jotain sellaista jonka ajatteleminenkin vetää värit mielestäni? Miksi kuvittelen, että esimerkiksi juuri hiekkalaatikolla kuuluu käydä joka päivä? Miksipä en keksisi jotain muuta lasten päivittäisen liikkumisen tarpeen täyttämiseksi – maailma on auki. Eihän samalla pihalla möyriminen päivästä toiseen nyt edes ole kovin kehittävää motorisesti, virikkeellisyydestä nyt puhumattakaan. Jos kaurapuuro on mielestäni yksinkertaisesti niin pahaa, että tulen siitä huonovointiseksi, niin miksi oi miksi yrittäisin syödä sitä? PUURO ON PAHAAAAAAA!!!!! Aaah, kyllä helpotti.

 

perheesta_taaperohaaste
”Katsokaa kameraan, niin äiti ottaa kuvan”

Seuraa Perheestä blogia myös Instagramissa ja Facebookissa!

Taaperohaaste

perheesta_taaperohaaste3Taaperon tai muutaman vanhemmat tietävät, kuinka paljon pieni ihminen voikaan saada aikaan esimerkiksi vanhemman yhden vessakäynnin aikana. Suihkussa ovi auki käydessään voi vain yrittää päätellä äänistä, täytyykö seuraavaksi tilata ambulanssi vai huoltomies.perheesta_taaperohaaste5Hieman alle 1,5-vuoden ikäerolla maailmaan saatettu veljesparimme on ehtinyt jonkin tovin viettää taaperovaihessa samaan aikaan. Ei ehkä kaikista leppoisin vaihe tässä vanhemmuuden taipaleella. Seikkailunhaluisen luonteen omaavalla Kuopuksella oli kiire velipojan perään, joten hän päätti lähteä kävelemään siinä reippaassa yhdeksän kuukauden iässä. Kuopuksen vauvavaihetta seuranneen kahden jalat alleen saaneen, ei niin korkealle tasolle edenneen ymmärryksen sekä olemattoman itsesuojeluvaiston ja itsehillinnän omaavan kaverin perässä juokseminen on kyllä ollut kasvattava kokemus. Kaikki kunnia kaksosten vanhemmille, ei voi muuta sanoa. Kolmosten vanhemmille minulla ei ole enää mitään sanottavaa. Hattu päästä.

perheesta_taaperohaaste2Niin mitä sen vessakäynnin aikana ehtiikään tekemään? Kiipeämään erinäisiin hengenvaarallisiin paikkoihin. Läpsimään veljeään. Pöllimään äidin puhelimen ja räväämään sitä. Piilottamaan äidin puhelimen. Purkamaan lähtövalmiuteen pakatun äidin kassin lattialle. Riisumaan vastavaihdetun vaipan ja pissaamaan lattialle. Levittämään pukemisvalmiiksi kerätyt ulkovaatteet ympäri asuntoa. Nappaamaan salakavalasti lieden levyn päälle. Repimään muutaman kirjastonkirjan lunastuskuntoon. Puremaan veljeään. Kiipeämään keittiönpöydälle ja repimään talouspaperin rullasta. Kakkaamaan kestovaippaan, riisumaan sen ja hillumaan kakkabebasillaan ympäri kämppää. Penkomaan olohuoneen laatikoita. Penkomaan keittiön laatikoita. Repimään vasta viikattuja vaatteita vaatekaapista. Tyhjentämään kirjahyllyä. Roikkumaan kaihtimissa. Piirtämään seinään. Repimään petivaatteet pedatusta vuoteesta. Hakkaamaan ovea ja huutamaan verisesti jokaisen vessassa vietetyn sekuntin ajan oven toisella puolella… jne. Näistä viimeinen on itseasiassa turvallisin vaihtoehto. Kuten kaikki tietävät hiljaisuus on pahin. Silloin tietää olevansa jo myöhässä ja pahasti.

perheesta_taaperohaaste4Kun motoriset taidot takaavat riittävän turvallisen etenemisen ja riittävän usean muksahduksen ansiosta terve pelko, eli itsesuojeluvaisto alkaa orastaa, päästäänkin oman tahdon kehittymisen vaiheeseen. Kuvioon astuu Kuningas Ei. Ja se ei ilmeisesti poistukaan ihan hetkeen, jos temperamentti on otollinen tähän. Olen kuullut. Mahdollisesti omalta äidiltäni. Tällä mennään sitten ilmeisesti pankin räjäyttävään teini-ikään asti, jonka jälkeen sekä lapsi että vanhemmat ovat jo niin kyllästyneitä toistensa kanssa vääntämiseen, että itsenäistyminen on mahdollista.

Vegaanihaaste? Höhhöh. Se nyt ole haaste tai mikään jättää eläinperäiset asiat lautaselta muutamaksi viikoksi. Osallistu taaperohaasteeseen! Äläkä käy vessassa. Ikinä.

Seuraa Perheestä blogia myös Instagramissa ja Facebookissa!

perheesta_taaperohaaste6
Ja kyllä, on se sen arvoista.