Samasta padasta -kirjoista iloa lapsiperheen kokkailuun

*Tuote saatu*

Rakastan kirjoja ja rakastan reseptiikkaa, joten keittokirjat ovat luonnollisesti sydäntäni lähellä. Tämä postista tupsahtanut uusi Samasta padasta – Kaikki mitä tarvitset lapsiperheen nautinnolliseen ruokailuun -järkäle ui sydämeeni välittömästi!

Meillä ei enää asu vauvakansalaisia tai sormiruokalijoita, vaan taaperoakselilla vilistävä kaksivuotias, viisivuotias ja kohta koululainen, joten näkökulmani tähän teokseen on alle kouluikäisiä mukeloita sisältävän lapsiperheen.

Leipominen ja erityisruokavalioihin soveltuvien leivonnaisreseptien kehittely on intohimoni, mutta ruoanlaitossa olen melko rutiineihin kangistunut ja tarvitsen todella lisäkipinää. Viikkoruokalistat pyörivät, mutta kaipasivat lisäväriä ja ideoita!

Samasta padasta -kirjat

Uunituore ja upea Samasta padasta -yhteisnide (450 s., 150 reseptiä) sisältää supersuositut Samasta padasta 1 ja Samasta padasta 2 kirjat.

Samasta padasta 1 – osa keskittyy vauvan ja taaperon ruokiin. Idea on pähkinänkuoressa se, että samalla kun hyvää ja monipuolista kotiruokaa itsellesi, valmistat sitä myös vauvalle. Herkullisissa resepteissä on huomioitu eri ikäisten lasten ruokailuun liittyvät huomioitavat tekijät erilaisin värikoodein ja symbolein. Kirjasta on ymmärtääkseni myyty jo 7. painos loppuun, joten hittituote tämä ja syystä.

kansi1
Kuva: Outi Väisänen

Samasta padasta 2 -kirja on laadittu ruuhkavuosiralliystävälliseksi ja ideana on, että ruoka on pöydässä nopeasti, edelleen samaa tausta-ajatusta vaalien – resepteistä löytyy sovellukset myös alle 1 -vuotiaille syöjille. Valtavan kaunis teos.

kansi2
Kuva: Outi Väisänen

Samasta padasta – Kaikki mitä tarvitset lapsiperheen nautinnolliseen ruokailuun -teos yhdistää edellämainitut ja muodostaa kokonaisuuden, joka kulkee perheen arjessa ensimmäisistä maisteluannoksista koululaiseksi.

 Teos on ruokailun käsikirja läpi lapsuuden: löydät vastaukset kaikkiin vauvan ruokailuun liittyviin kysymyksiin, tahtoikään & ruokailuun, nirsoiluun, kasvissyöntiin… sekä niihin ihaniin hetkiin, kun lapsesi haluaa tulla kanssasi kokkaamaan tai kokata aivan itse. Kirjan tavoitteena on luoda lapsellesi ja perheellesi kaikin puolin nautinnollinen ja hyvä suhde ruokaan nyt ja vuosiksi eteenpäin. (Outi Väisänen)

IMG_20200508_105115_703.jpg
Kuva: Outi Väisänen

Samasta padasta allergiaperheessä?

Perheessä, jossa lapsilla on ruoka-allergioita sapuskaa saa olla laittamassa kyllästymiseenkin asti ja pakon edessä, koska kaupasta ei juurikaan löydy sopivia.  Täten uudet maukkaat ja helpot ruokaideat – niitä ei ikinä ole liikaa.

Googlettelu on kätevää, jos etsii jotain tiettyä ohjetta, mutta uusiin ideoihin ja innostumiseen, siihen tarvitaan keittokirjaa, eli jotain kaunista ja innostavaa, jota selailla. Ja juuri siinä, eli inspiraation herättämisessä, Samasta padasta -kirja loistaa! Kirja on täynnä syömisen ja ruoan iloa.

Timjamipullat
Kuva: Outi Väisänen

Meillä homma menee niin, että esikoinen on varsin ennakkoluuloton maistelija. Ihan kaikki ei maistu, mutta kaikki kiinnostaa ja kaikkea maistetaan.  Juuri viisi vuotta täyttäneellä keskimmäisellä on selkeästi nyt vihannesskeptinen vaihe kääntymässä vihanneksia-voi-syödä vaiheeseen, joka on äärettömän ilahduttavaa. Tämä on tapahtunut aikalailla itsekseen. Noh, ehkä olemme maininneet, että vihanneksia syömällä saa lihaksia (koska Risto Räppääjä ja pullistelija, älkää kysykö). Kuopus, tuo rakkauspakkauksemme, syö lähes kaikkea mitä lautaselle laitetaan, nam, namm, nammmm -äänitehosteiden kera. Toki hänelläkin alkaa olla kaksivuotiaan ”mitäs tämä nyt on” suhtautumista osaan ruoista. Makaronilaatikkoa hän vihaa, syystä joka on mysteeri.

Lasten ruokahalut ovat siis hyvät ja tämä on ihan mahtavaa! Se haaste meillä ruokien suhteen on ihan muualla. Kundeilla on nimittäin melkoisesti ruoka-allergioita ja yliherkkyyksiä riesanaan. Samasta padasta syöminen on siis haaste ihan sen vuoksi, että kaikille sopivia ruoka-aineita ei ole mitenkään hirveästi. Mutta niitä kuitenkin on! Useimmiten joudumme kuitenkin valmistamaan useamman ruokalajin.

Kuuden vuoden ruoka-allergiakokkailu ja keittiössä hikoilu on opettanut minut kiertämään ja vaihtamaan raaka-aineita, joten suuri osa Samasta padasta -resepteistä taipuu tavalla tai toisella ainakin isompien poikien ja vanhempien lautaselle pienillä tai isommilla viilauksilla. Jos raaka-aineista muutama tekijä ei sovi, se ei tarkoita sitä, etteikö ohjetta voisi valmistaa toisin. Leipomisessa koostumukset ovat mielestäni ruoanlaittoa kurinalaisemmin sidonnaisempia raaka-aineiden yhdistelmiin ja määriin. Ruoanlaittaminen antaa siis enemmän mahdollisuuksia luovuudelle ja soveltamiselle.

Mielestäni on tärkeää herätellä ja vaalia myönteistä asennetta syömiseen, ruokaan ja ruoanlaittoon allergioista huolimatta. Samasta padasta -kirjat herättävät halun kokkailla, iloita ruoasta ja maistella yhdessä.

Allergiaperheen näkökulmasta toimivia juttua Samasta padasta -kirjoissa:

  • Kirja tuo ruoanlaittamiseen uutta intoa, ideoita ja iloa. Rakastan näiden kirjojen visuaalista ilmettä!
  • Reseptit ovat mutkattomia, joten ruoka-aineiden vaihtaminen toiseen ei ole rakettitiedettä.
  • Kummastakin teoksesta löytyi hyviä sovellettavia reseptejä. Ykkösosan ruokaresepteistä useampi tuntuu sopivan meidän kattaukseemme.
  • Ihanat maustamisideat, joiden avulla samasta ruoka-allergiselle sopivasta ruoasta saa tehtyä samalla ”kaikellisellekin” syöjälle maistuvaa ilman, että täytyisi rakentaa erikseen ruokalajia. Eli juuri tämä kirjojen perusidea toimii meillä allergia- ja normiruokakokkailun yhdistämisessä hienosti!

Suosittelen paitsi babyshower -lahjaksi, myös kaikenikäisiin lapsiperheisiin, joissa kaivataan raikkaita, helppoja ja maukkaita ruokaideoita! Lapsiperheen ehdoton must have -siis tämä teos. Suosittelen!

leivonta
Kuva: Outi Väisänen

Voiko imetysdieetti auttaa?

Mikähän siinä on, että asia, joka liittyy imetykseen aiheuttaa tavallisesti välittömän myrskyn vesilasissa? Imetysdieetti niin ikään tuntuu olevan aihe, jossa vastakkain asettuvat vahvasti kokemustieto siitä, että imetysdieetti auttaa ja ammatillinen hegemonia siitä, että imetysdieetti ei voi auttaa.

Imetysdieetti voi auttaa. Tätä paitsi todistaa kokemustieto, lukee se myös ihan Käypä hoito -suosituksessakin: ”Ruoka-allergiaa potevan lapsen imettävä äiti voi yleensä noudattaa tavanomaista ruokavaliotaan. — Erikoissairaanhoidossa voidaan yksittäisille vaikeaoireisille lapsille harkitusti kokeilla tilapäistä imettävän äidin ruokavalion rajoitusta.”

Imetysdieetti aiheena tuntuu aikaansaavan välillä hyvin tunnepitoisia ja voimakkaita reaktioita, joten kynnys sanoa mitään aiheesta on melko korkea ja siksipä olemme siitä puhumista Pikkusiileissä tähän asti kierrelleet. Nyt vauvagurumme, toimintaterapeutti Annukka Moilasen avattua sanaisen arkkunsa Kaksplussassa, peli on avattu ja pakko se on lähteä tähän.

20190818_191926

Allergiaa vai intoleranssia?

Olen imetysdieetannut kahta kolmesta moniallergisesta lapsestamme ja saanut varsin näkyviä hyötyjä heidän oireidensa suhteen etenkin rankasti suolistolla sekä iholla oireilleen kuopuksen kohdalla. Olen myös terveyteen liittyvissä asioissa hyvin perso tutkimusnäytölle, jota imetysdieettien puolesta ei oikein tunnu löytyvän, joten asia on henkilökohtaisesti varsin ristiriitainen.

Maallikkohypoteesini imetysdieettien toimivuuden suhteen on se, että myös joku muu, kuin tutkimusasetelmissa (katso alta) mitattu proteiinimuoto saattaa oireiluttaa vauvaa äidinmaidossa. Ihminenhän on melko monimutkainen vempele ja äidinmaito hyvin monipuolista tavaraa.

Allergiahan on määritelmällisesti taustaltaan immunologinen IgE- tai ei-IgE-välitteinen reaktio (Mäkelä & Pelkonen 2016), jonka aikaansaa eläin- tai kasviperäinen proteiini (Kalliomäki 2018). Intoleranssissa oireiden taustalla voi olla esimerkiksi entsymaattinen syy. Tavallisesti kyse on laktoosi-intoleranssista, mutta myös esimerkiksi biogeeniset amiinit voivat olla yliherkkyysoireiden taustalla. (Kuitunen 2019.)

Olen antanut itseni ymmärtää, että usein pelkästään ruoka-allergioiden patofysiologinen taustamekanismi erityisesti ei-IgE-muotoisissa viivästyneesti oireilevissa allergioissa jää arvoitukseksi. T-soluvälitteinen oireilu ei ymmärtääkseni ole niin suoraviivaista, kuin IgE-välitteiset allergiat, jotka tapaavat oireilla välittömästi ja jossa allergeeni on yleensä proteiini.

”Adverse food reactions can be divided according to their underlying pathophysiology into food intolerances, when, for instance, there is deficiency of a host enzyme required to digest the food component, and food sensitivities, when immune mechanisms are involved.” (Caminero ym. 2019)

 

Suo siellä, vetelä täällä

Ajan henkeen kuuluu, että asioita tavataan käsitellä hieman joko-tai hengessä. Imetysdieetissä ei ole jokoa ja taita, vaan nähdäkseni kyse on tilanteesta, jossa olennaista on vauvan oireista kärsivän perheen kohtaaminen ja ruokavaliohoidon toteuttamisessa auttaminen.

Faktaa on, että jos joku tekijä saa vauvan itkun ja kivun loppumaan, siihen tartutaan. Jos imettävä äiti ei saa imetysdieetin toteuttamiseen apua, vaan hänet torpataan vastaanotolla, tämä saattaa johtaa ruokavalion suhteen ylilyönteihin ja virheravitsemukseen – etenkin jos dieettiä lähdetään toteuttamaan esimerkiksi sosiaalisen median vertaistukiryhmien satunnaisten ja äärimmäisten kokemusten perusteella ilman ammattilaisen apua.

Äidin vain muutamalle ruoka-aineelle perustuva ruokavalio on paitsi fysiologisesti myös henkisesti raskas ja väitän, että usein myös liian raskas tie, jonka jälkiä korjaillaan pitkään, jos tilanne pitkittyy. Tästä syystä myös vanhemmilta tarvitaan myös kriittistä pelisilmää siihen, kuinka tiukkaa imetysdieettiä on tarkoituksemukaista noudattaa.

Imetysdieetti voikin siis tavallaan olla tilanne, jossa on tarjolla saattaa olla vain huonoja vaihtoehtoja. Vankkaa näyttöä sen hyödyistä ei ole, jonka vuoksi ammattimaista ohjausta ruokavalion toteuttamiseen ja seuraamiseen on vaikeaa löytää.

20190817_203427

Mihin suositukset perustuvat?

Koska en ole lääkäri tai mikrobiologi ja ymmärrykseni immunologiasta on olematonta, äidinmaitoon erittyvien allergeenejä koskevien tutkimusastelmien arvioiminen tai pätevän kirjallisuuskatsauksen tekeminen on mahdotonta. Apuun tulevat Käypä hoito -suositukset, joiden tarkoituksena on vetää yhteen keskeistä näyttöä ja yhtenäistää hoitolinjoja.

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Niissä käsitellään tärkeitä suomalaisten terveyteen ja sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn liittyviä kysymyksiä. Suosituksia laaditaan lääkäreille, terveydenhuollon ammattihenkilöstölle ja kansalaisille hoitopäätösten pohjaksi. (Käypä hoito)

No mitä sanoo Käypä hoito -imetysdieeteistä ja mihin se perustuu? Päätin lukea Käypä hoitosuosituksista löytyvät imettävän äidin eliminaatiodieettiä koskevat näytönastekatsaukset ja niissä viitatut tutkimukset.

Maidon sisältämät allergeenit

Ruoka-allergeenien erittyminen äidinmaitoon, näytönastekatsaus (B = kohtalainen): ”Äidinmaitoon erittyvien allergeenisten proteiinien pitoisuudet ovat äärimmäisen pieniä ja jäävät selvästi altistustutkimuksissa nähtävien, tavallisten ruoka-aineiden oireita aiheuttavien kynnysarvojen alapuolelle. Tavallisen lehmänmaitopohjaisen äidinmaidonkorvikkeen tai kiinteiden ruokien allergeenimäärät ovat monituhatkertaisia rintamaidon allergeenipitoisuuksiin verrattuna” 

Viitatut tutkimukset:

  1. Sorva R, Mäkinen-Kiljunen S, Juntunen-Backman K. Beta-lactoglobulin secretion in human milk varies widely after cow’s milk ingestion in mothers of infants with cow’s milk allergy. J Allergy Clin Immunol 1994;93:787-92 PubMed
  2. Fukushima Y, Kawata Y, Onda T ym. Consumption of cow milk and egg by lactating women and the presence of beta-lactoglobulin and ovalbumin in breast milk. Am J Clin Nutr 1997;65:30-5 PubMed
  3. Palmer DJ, Gold MS, Makrides M. Effect of maternal egg consumption on breast milk ovalbumin concentration. Clin Exp Allergy 2008;38:1186-91 PubMed

1. Suomalaisessa tutkimuksessa vuodelta 1994 (Sorva ym.) tutkittiin beta-laktoglobuliinin (heraproteiini) erittymistä äitien (N = 55) äidinmaitoon ja tämän yhteyttä lehmänmaitoallergiaan.  Tutkimuksessa todettiin, että erittyvät pitoisuudet vaihtelivat äitien välillä. Mielenkiintoinen tulos oli se, että äideillä, joiden lapsilla oli todettu lehmänmaitoallergia, beta-laktoglobuliinia oli äidinmaidossa myös 24-tunnin maidottomuuden jälkeen. Ei-allergisten vauvojen äideillä proteiinia ei havaittu maidossa tauon jälkeen.

Äidin nautittua lehmänmaitoa 10/ 46 vauvasta sai äidinmaidolle altistettaessa oireita (käsittääkseni samoilla kriteereillä, kuin suoraan lehmänmaidolle altistettaessa). Kuuden oireilevan täysimetyn maitoallergisen vauvan äidillä ei löydetty havaittavia beta-laktoglobuliinipitoisuuksia äidinmaidossa maidon nauttimisen jälkeen. Tämän tutkijat päättelivät johtuvan siitä, että oireiden taustalla on joku muu lehmänmaidon proteiineista, joiden pitoisuuksia tutkimuksessa ei havainnoitu. Huomattavaa on myös, että kolmannes tutkimukseen osallistuneista imeväisistä, joilla oli todettu lehmänmaitoallergia, ei ollut altistunut maidolle muutoin kuin äidinmaidon kautta.

Tutkimuksen keskeinen johtopäätös oli: ” The results support the view that beta-lactoglobulin in human milk may contribute to, but does not alone explain, the development of CMA (cows milk allergy) in breast-fed infants.”

2. Vuonna 1997 toteutetussa tutkimuksessa (Fukushima ym.), havainnoitiin niin ikään beta-laktoglobuliinin sekä ovalbumiinin (kananmunan proteiini) pitoisuuksia japanilaisilla imettävillä äideillä (n=24). Tässäkin tutkimuksessa havaittiin, että pitoisuudet vaihtelivat paitsi yksilöiden välillä, myös eri aikoina otettujen näytteiden välillä. Ovalbumiinia (8,1% äideistä) havaittiin äidinmaidosta selkeästi maitoperäistä beta-laktoglobuliinia (63 % äideistä) vähemmän. Tutkijat totesivat äidinmaidon beta-laktoglobuliini pitoisuuksien riippuvan syötyjen maitotuotteiden määrästä – erityisesti pitkäkestoinen maitotuotteiden nauttiminen näytti lisäävän pitoisuutta. On huomattavaa, että tutkimuksessa oli pieni otos ja tutkimukseen osallistuneiden äitien ruokavaliota kontrolloitiin ruokapäiväkirjojen avulla.

Tutkimuksen keskeinen johtopäätös: ”Amounts of food antigens in breast milk may be controlled by modifying the daily maternal diet.”

 

3.  Vuonna 2008 tehdyssä (Palmer ym.) satunnaistetussa ja kontrolloidussa tutkimuksessa (N= 32, eli 16 äitiä per koeryhmä) havainnoitiin kananmunayliherkkyydestä ja ekseemasta kärsivien lapsien äitien äidinmaidon koostumusta ja lapsen ihottuma-oireita. Ruokavalion seurannassa käytettiin ruokapäiväkirjaa. Kananmunaa syöneen ryhmän äitien maidossa havaittiin isommat ovalbumiinipitoisuudet (vs. kontrolliryhmä), mutta pitoisuudet eivät kasvaneet altistuksen keston (21 päivää) myötä eikä lapsen ekseemassa havaittu eroja kananmunaa syöneiden ja kananmunatonta muffinia syöneiden välillä.  

Keskeinen johtopäätös: ”Human milk OVA is related to maternal dietary egg intake, but a significant proportion of women either have a delayed excretion or may not excrete OVA in their breast milk.”

 

Imetysdieettien hyöty

Imettävän äidin eliminaatiodieetin hyöty lapselle, näytönastekatsaus (B = kohtalainen): ”Imettävän äidin eliminaatiodieetin hyötyä imeväisen ruoka-allergian hoidossa ei ole pystytty osoittamaan luotettavasti. Ruoka-aineiden karsimiseen imettävältä äidiltä tulee suhtautua varauksella.”

Viitatut tutkimukset:

  1. Kramer MS, Kakuma R. Maternal dietary antigen avoidance during pregnancy or lactation, or both, for preventing or treating atopic disease in the child. Cochrane Database Syst Rev 2012;9:CD000133 PubMed
  2. Cant AJ, Bailes JA, Marsden RA ym. Effect of maternal dietary exclusion on breast fed infants with eczema: two controlled studies. Br Med J (Clin Res Ed) 1986;293:231-3 PubMed
  3. Palmer DJ, Gold MS, Makrides M. Effect of maternal egg consumption on breast milk ovalbumin concentration. Clin Exp Allergy 2008;38:1186-91 PubMed
  4. Järvinen KM, Westfall JE, Seppo MS ym. Role of maternal elimination diets and human milk IgA in the development of cow’s milk allergy in the infants. Clin Exp Allergy 2014;44:69-78 PubMed

1. Kramer ym. (2009) Cochrane katsausartikkelissa todettiin, että raskausaikainen ruokavalion rajoittaminen ei suojannut lasta myöhemmältä atooppiselta ekseemalta, eikä imetysaikaisella ruokavalion rajoittamisella ollut merkittävää vaikutusta atooppisen ekseeman ilmenemiselle lapsen ensimmäisten 18 elinkuukauden aikana tai maito-, muna- tai maapähkinäallergian ilmenemiselle (prick-testein tutkittuna).

Katsausartikkelin johtopäätös: ”Prescription of an antigen avoidance diet to a high-risk woman during pregnancy is unlikely to reduce substantially her child’s risk of atopic diseases, and such a diet may adversely affect maternal or fetal nutrition, or both. Prescription of an antigen avoidance diet to a high-risk woman during lactation may reduce her child’s risk of developing atopic eczema, but better trials are needed. Dietary antigen avoidance by lactating mothers of infants with atopic eczema may reduce the severity of the eczema, but larger trials are needed.”

2. Cant ym. (1986) kaksivaiheisessa kaksoissokkotutkimuksessa iho-oireilla (atooppinen ekseema) ei havaittu merkittävää yhteyttä äidin nauttimaan ruokavalion kanssa, kuin kahdella kahdeksastatoista osallistuneesta vauvasta. Osalla iho-oireet helpottivat eliminaatiodieetin aikana, mutta eivät palanneet altistusta jatkettaessa. (Merkillepantavaa on, että osa koehenkilöistä joutui kuitenkin jättämään koeasetelman kesken saatuaan joko itse tai lapsensa saatua altistusannoksista niin merkittäviä oireita, kuten veriripulia).

Johtopäätöksissä tutkijat toteavat: ”Eczema in breast fed infants has a high rate of spontaneous improvement, which is often wrongly attributed to maternaldietary exclusion; nevertheless, a subgroup of such babies do seem to be genuinely affected by foods in their mothers’ diets, especialy egg and cows’ milk.

3. Palmer ym. (2008) tutkimus on sama, kuin ylemmässä katsausartikkelissa, jossa todettiin, ettei eliminaatiodieetillä saatu merkittäviä eroja ekseeman ilmenemisen suhteen.

4. Järvisen ym. (2014) tutkimuksessa havainnoitiin äitien toteuttaman lehmänmaidottomuuden vaikutuksia äidinmaidon IgA-tasoihin ja tämän yhteyttä lehmänmaitoallergian kehittymiselle ja havaittiin että maidon eliminoiminen madalsi IgA-tasoja, joka oli yhteydessä maitoallergian ilmenemiselle.

Johtopäätös: ”Maternal CM (cow’s milk) avoidance was associated with lower levels of mucosal specific IgA levels and development of CMA (cow’s milk allergy) in infants.

 

Lopuksi

Lasten ruoka-allergioita koskevaa Käypä hoito -suositusta lukiessa vahvistuu kuva siitä, että raskaus- tai imetysaikaisella diettaamisella ei ole ennaltaehkäisevää vaikutusta lapsen allergioiden puhkeamiselle – päin vastoin (Järvinen ym. 2014). On siis tärkeää huomata, että ruokavalion rajoittaminen varmuuden vuoksi voi vähentää lapsen immuunijärjestelmälle tarpeellisia reaktiota ja altistaa myöhemmälle herkistymiselle.

Nyt se ongelma tässä taas näin maallikon näkökulmasta on, että preventio on myöhäistä siinä vaiheessa, kun allergia on puhjennut jo, eli kyse on oireiden hoitamisesta, ei sairauden ehkäisemisestä.

Se kuva mikä itselle lasten ruoka-allergian Käypä hoidon -suositusten taustalla vaikuttavia tutkimuksia lukiessa jäi on, että äidin syömät ruoat kyllä vaikuttavat äidinmaidon sisältämiin proteiineihin myös allergeenien osalta. Näin todetaan lukuisissa oheisesta tutkimuksista. Äidin ruokavalio vaikuttaa maidon allergeenimääriin osalla äitejä ja osalla ruokavalion rajoittaminen on yhteydessä oireisiin. Harvalla, mutta osalla.   Vaikka mitatut pitoisuudet ovat pieniä tai jopa olemattomia, vauvoilla todella havaitaan oireita ja tämän voidaan olettaa johtuvan esimerkiksi siitä, että oireiden taustalla on joku toinen tekijä äidinmaidossa, kuten esimerkiksi toinen proteiinimuoto (Sorva ym. 1994).

Silmiinpistävä seikka katsauksiin valikoiduissa tutkimuksissa niissä havainnoitujen oireiden osalta oli se, että oireiden kriteerinä olivat muutokset imeväisten ekseemassa. Osalla poikkeuksellisen itkuisia vauvoja oireiluunhan liittyy myös kivuliaita maha-suolikanavanoireita, kuten suolioireita tai refluksia – missä näitä oireita ja imetysdieettiä havainnoivat tutkimukset ovat?

Ymmärrettävistä syistä Käypä hoito -suosituksen viesti imetysdieettien suhteen on se, että niihin suhtautua varauksella. Jostain syystä tämä viesti tuntuu muuntuneen vastaanotoilla muotoon: imetysdieetti ei voi toimia, eikä sitä saa toteuttaa. Imetysdieetti ei saa olla automaatio, mutta kyllä sen hyödyntämistä on kaiketi viisasta harkita, jos imeväisen oireet ovat rankkoja.

Vanhempi, joka lähtee vastaanotolta tylytettynä valvomaan jälleen yhden yön kipujaan lohduttomasti itkevän, oksentelevan ja vihreää vaahtoa ulostavan vauvan kanssa käy läpi jotain, joka tuntuu siinä hetkessä loputtomalta ja lohduttomalta. Osalle taiten toteutettu ja tolkullinen imetysdieetti kuitenkin tuo ison avun. Tässä tilanteessa on helppoa ymmärtää, että imetysdieettikokeiluun päädytään, jos muu ei auta ja siinä todennäköisesti pitäydytään, jos vastetta havaitaan.

Poikkeuksellisen itkuisen ja kivuliaan vauvan kanssa yksin jääminen on psyykkisesti erittäin raskasta, jolloin ruokavalio ja sen merkitys saattaa kenties korostua vanhempien mielessä liikaakin keinona auttaa lasta. Tämä on täysin ymmärrettävää ja juuri tässä ammattilaisten osaaminen ja herkkyys kohdata ja kulkea rinnalla korostuu. Syödyn ruoan ja sen aiheuttamien oireiden syy-seuraussuhteiden jäljittäminen on hyvin haastavaa, joten vanhemmat tarvitsevat tähän apua, jotta välttödieetit eivät veny ja kokeilut toteutetaan systemaattisesti.

20190814_100507

Lähteet:

  • Caminero, A., Meisel, M., Jabri, B., Verdu, E., F. (2019). Mechanisms by which gut micro-organisms influence food sensitivities. Nature Reviews Gastroenterology & Hepatology, 16(1): 7–18.
  • Kalliomäki, M. Ruoka-allergia voi oireilla monella eri tavalla. Teoksessa Gastroenterologia ja hepatologia. Färkkilä M., Heikkinen, M., Isoniemi H., Puolakkalainen, P. (toim). Duodecim, 2018: 412-413.
  • Kuitunen, M. Lasten ruokayliherkkyys ja –allergia. Lääkärin käsikirja, 2.2019.
  • Mäkelä, M., Pelkonen, A., Allergiat. Teoksessa Lastentaudit. Rajantie, J., Heikinheimo, M. & Renko M (toim.). Duodecim, 2016: 298-315.

Jauhelihapihvit neljällä tavalla (gluteeniton, kananmunaton)

Jauheliha. Melko essentiaali osa lapsiperhearkea ainakin niissä perheissä, joissa liha on käytössä. Tässä muutama helppo, mutta maukas variaatio jauhelihapihveistä, joista myös pyörykät syntyvät! Ohjeet ovat gluteenittomia, kananmunattomia ja maidottomia.

  1. Maksapihvit
  • 400 g jauhelihaa (naudan/ porsaan/ sika-nautaa)
  • 300 g maksaa
  • 1 dl tummia täysjyväriisijauhoja
  • 1 tl suolaa
  • ripaus mustapippuria
  • rasvaa paistamiseen

Valmistus: Jauha maksa tehosekoittimella, jos käytät esimerkiksi kokonaista kananmaksaa. Sekoita jauheliha, maksa, mausteet ja tummat täysjyväriisijauhot (tms. karkeat riisijauhot). Muotoile pihveiksi ja paista kypsiksi.

20200413_214029

2. Lindströmin pihvit

  • 400 g jauhelihaa (naudan/ porsaan/ sika-nautaa)
  • 500 g punajuurta
  • 1 dl tummia täysjyväriisijauhoja
  • 1 tl suolaa
  • ripaus valkopippuria
  • rasvaa paistamiseen

Valmistus: Keitä, jäähdytä, kuori ja raasta punajuuret. Vaivaa sekaisin jauhelihan kanssa, lisää riisijauhot ja mausteet. Muotoile pihveiksi ja paista kypsiksi.

3. Broileripihvit mintulla

  • 400 g broilerin jauhelihaa
  • Kourallinen tuoretta minttua
  • 1 pieni omena
  • 0,75 dl tummia täysjyväriisijauhoja
  • ripaus mustapippuria, ripaus suolaa
  • rasvaa paistamiseen

Valmistus: Kuori ja raasta omena. Vaivaa jauhelihan joukkoon mausteiden kanssa. Hienonna minttu ja lisää joukkoon. Lisää lopuksi karkeat riisijauhot. Muotoile pihveiksi ja paista kypsiksi.

20200415_193733

4. Broileripihvit aurinkokuivatulla tomaatilla

  • 400 g broilerin jauhelihaa
  • 1 pieni kesäkurpitsa
  • 140 g aurinkokuivattuja tomaatteja
  • 1 kevätsipulin varsi
  • 1 tl oreganoa (tai tuoretta oreganoa)
  • ripaus mustapippuria, ripaus suolaa
  • rasvaa paistamiseen

Valmistus: Kuori ja raasta kesäkurpitsa, pilko aurinkokuivatut tomaatit sekä kevätsipuli. Vaivaa jauhelihan joukkoon mausteiden kanssa. Muotoile pihveiksi ja paista kypsiksi.

20200415_193617

Ota seurantaan Asioiden välillä -blogin Instagram-tili. Lisää moneen ruokavalioon soveltuvia leivontaohjeita löydät Erikoisen Hyvää -sivustolta!

Good vibes only?

*Kustannus Oy Duodecimin kirjat saatu mediakappaleina*

Suhtaudun suurella tuskalla tsemppipuheeseen, jossa kerrotaan kuinka kaikki elämässä on vain asenteesta: ”Good vibes only”, valitset onnesi ja sitä rataa. Saatte varmaan kiinni tästä tyylilajista?

Toivo ja optimismi ovat äärimmäisen tärkeitä asioita, mutta on myös äärimmäisen tärkeää erottaa ne positiivisuuteen verhoutuvasta tunteiden välttelystä. Pakonomainen positiivisuuden penääminen ei ratkaise ihmisten psyykkisiä ongelmia, vaan saattaa jopa olla tuottamassa niitä.

Elämäänhän kuuluu kaikenlaisia myllerryksiä. Suurinta mahdollista rakkautta, epätoivoa, epäoikeudenmukaisuutta, kateutta, iloa, sattumanvaraisuutta, kiukkua, pakahduttavaa iloa, polttavaa häpeää, pitkästymistä, yhteenkuuluvuuden lämpöä ja menetyksen tuskaa. ”Good vibes only” ei ole pidemmän päälle hyvä strategia elämän kokonaisena kokemiseen, koska ”shit happens” ja se on osa tätä diiliä – halusi tai ei.

20200415_141751

Hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT) on viime vuosikymmeninä paljolti tutkittu terapeuttinen menetelmä, jonka vaikuttavuudesta alkaa olla jo varsin mittavaa näyttöä erilaisissa yhteyksissä, joissa sitä on sovellettu. Olen nyt opintojeni puitteissa alkanut tutustumaan aiheeseen, ollen täysi noviisi edelleen aiheen suhteen, mutta nähdäkseni menetelmästä voi olla tässä kuormittavassa poikkeusajassa hyötyä monelle muullekin – siksipä tämä blogikirjoitus. 

Hyväksymis- ja omistautumisterapian hienous on siinä, että se vaalii elämän merkityksellisyyttä kaikkine väreineen. Sen ytimessä on psykologinen joustavuus, eli kyky elää arvojensa mukaisesti ja tietoisena hetkessä. Psykologisen joustavuuden on lukuisissa tutkimuksissa todettu olevan välittävä tekijä mielen hyvinvointiin liittyville tekijöille. 

Psychological flexibility means contacting the present moment fully as a conscious human being, and based on what the situation affords, changing or persisting in behavior in the service of chosen values. (Steven Hayes)

Itse ymmärrän yhden hyväksymis- ja omistautumisterapian keskeisistä prosesseista (näitä on useita) niin, että olennaista on oivaltaa, että se, että koet hankalia tunteita ei tee sinusta huonompaa: se ei tee sinusta mitään, sillä ne ovat ajatuksia. Se, että koet itsesi arvottomaksi ei tee sinusta arvotonta. Vastaavasti, se, että pyrit ajattelemaan vain hyviä juttuja, ei tee sinusta hyvää, vaan saattaa irrottaa sinut tietoisesta läsnäolosta.

Olennaista elämän mielekkääksi kokemiselle on se, että kykenemme elämään arvojemme mukaisesti. Kokemusten haastavuus ei vähennä elämän mielekkyyttä – siksi haastavia tunteita on mieletöntä väistellä hyvän elämän toivossa.

Psykologiselle joustavuudelle vastakkaista ilmiötä kutsutaan kokemukselliseksi välttämiseksi (experiential avoidance), jolla viittataan pyrkimykseen kontrolloida, vaimentaa tai välttää ei-toivottuja tunteita, ajatuksia ja muistoja (esim. Hayes ym. 1996). Jos pyrkii kääntämään katseensa vain helpoiksi tai miellyttäviksi olettamiinsa tunteisiin ja tilanteisiin, menettää elämästä paljon, koska silloin päätyy myös välttelemään tunteita, ihmisiä ja tilanteita. Tämä saattaa johtaa tunne-elämän latistumiseen myös niiden miellyttäviksi koettujen tunteiden suhteen.

Toisin sanoen: jos tapanasi on kääntää selkäsi tilanteissa, jotka herättävät tunteita, joita et halua kohdata, päädyt pidemmän päälle melko ohueen asetelmaan esimerkiksi ihmissuhteissasi. Kyetäksemme olemaan aidosti läsnä esimerkiksi rakkaan ihmisen sairastaessa tai kokiessamme vastoinkäymisiä, täytyy meidän pystyä kohtaamaan myös niitä omia suurimpia pelkojamme ja tuskallisia tunteita, muuten emme kykene toimimaan arvojemme mukaisesti. Paradoksaalista kyllä, juuri tämä onnettomiksi tulkittujen tunteiden välttely tekee meistä onnettomia.

20200415_163412

Nyt siihen villakoiran ytimeen ja niihin hyviin uutisiin! Psykologinen joustavuus on taito, jota voi kehittää.

Koska en ole psykologi (mutta voin vähän vilkaista, hehheh), eikä satunnaisten bloggareiden blogiteksteille kannata antaa isoakaan painoarvoa, kun on hyvinvoinnista kyse, ohjaankin nyt luotettavien ja asiantuntevien lähteiden pariin, jos haluat tietää aiheesta: 

Tutustu aiheeseen esimerkiksi täällä:

Ja lue lisää esimerkiksi näistä, hyväksymis- ja omistautumisterapian Suomalaisen uranuurtajan Arto Pietikäisen kirjoittamista loistavista kirjoista (Kustannus Oy Duodecim).

Kustannus Oy Duodecimilla on rutkasti muitakin mahtavia opuksia tuntuvassa alennuksessa (ei toimituskuluja!), joten nyt jos koska voi olla hyvä hetki tutustua näyttöön perustuvaan, laadukkaaseen self-help-/ ammattikirjallisuuteen.

Tulen esittelemään mediakappaleina luettavakseni saamiani kirjoja blogissa myöhemmin ja koska sain näitä huikean laadukkaita opuksia myös arvottavaksi, kannattaa liittyä seuraamaan Instagram-tiliä Asioiden välillä: arvontaa tulossa!

 

20200415_171215

ps. Tämä blogikirjoitus käsittelee mielen hyvinvointia yleisellä tasolla. Hae ammattiapua, jos koet psyykkisen hyvinvointisi huonoksi tai olet huolestunut omastasi tai läheisesi jaksamisestasi: https://www.mielenterveystalo.fi

Kirjallisuutta:

  • Gross, J. J., & John, O. P. (2003). Individual differences in two emotion regulation processes: Implications for affect, relationships, and well-being. Journal of Personality and Social Psychology, 85(2), 348–362.
  • Harris, R. (2016). Onnellisuusansa. Elinvoimaa hyväksymisen ja omistautumisen avulla. (2. tarkistettu painos). Helsinki: Duodecim.
  • Hayes, S. C., Wilson, K. G., Gifford, E. V., Follette, V. M., & Strosahl, K. (1996). Experiential avoidance and behavioral disorders: A functional dimensional approach to diagnosis and treatment. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 64(6), 1152–1168.
  • Hayes, S. C., Luoma, J. B., Bond, F. W., Masuda, A., & Lillis, J. (2006). Acceptance and commitment therapy: Model, processes and outcomes. Behavior Research and Therapy, 44, 1–25.
  • Hayes, S. C., Pistorello, J., & Levin, M. E. (2012). Acceptance and commitment therapy as a unified model of behavior change. The Counseling Psychologist, 40, 976-1002.

 

Lapsiperheen viikkoruokasuunnitelma

Laadin koronakevään ruoka- ja kauppa-asiointia helpottamaan viikkotasoiset ruokasuunnitelmat, joka osoittautui loistavaksi keinoksi helpottaa ruoanlaittoon liittyvää metatyötä ja suunnitella kauppaostokset niin, että kaupassa harvakseltaan asioiminen tai elintarvikkeiden kotiin tilaaminen on kätevää.

Alla päivittyvä lista, josta löytyy vaihtoehtoja erilaisiin ruokavalioihin sopivista kotiruoista. Listalla on perinteisiä liha- ja kalaruokia sekä vegaanisia ruokia kohdassa kasvisruoka. Kaikki ohjeet ovat gluteenittomia, maidottomia, kananmunattomia, soijattomia ja kaurattomia.

Liitän linkin ohjeeseen saatuani sen valmiiksi tai löytäessäni sopivan – isossa osassa ruokia linkit ovatkin jo ehtineet paikoilleen!

Dia2Kirjainten selitteet: G= gluteeniton, M= maidoton, K= kananmunaton, V= vegaaninen

Liharuokia:

  • Jauhelihapihvit (G, M, K)
  • Lihapyörykät broilerin maksalla (riisitön, G, M, K) (Huuto tyhjyyteen -blogi)
  • Lihapiirakka (riisitön, G, M, K) (Huuto tyhjyyteen -blogi)
  • Broileripihvit aurinkokuivatulla tomaatilla (G, M, K)
  • Maksalaatikko (G, M, K)
  • Kananugetit (G, M, K)
  • Karjalanpaisti, perunasose ja lanttukuutiot (G, M, K)
  • Kaalilaatikko (G, M, K)
  • Veriletut ja puolukkasurvos (G, M, K)
  • Juuresmureke ja perunasose (G, M, K)
  • Jauhelihakastike ja makaroni (G, M, K)
  • Riisispagetti ja lihapullat (G, M, K)
  • Makkarakeitto (G, M, K)
  • Kanakeitto (G, M, K)
  • Broilerikiusaus (G, M, K)
  • Lohkoperunat ja broilerin jauhelihapihvit (G, M, K)
  • Broilerinkoivet riisi-vihannespedillä (G, M, K)
  • Hodarit (G, M, K)
  • Hampurilaiset (G, M, K)

Kalaruokia:

  • Kalanapit (G, M, K)
  • Kalapuikot (G, M, K)
  • Tomaatiton frutti di mare -pizza (G, M, K)
  • Muikut (G, M, K)
  • Tonnikalatäyte uuniperunoihin ja bageleihin (G, M, K)
  • Helpot tonnikalapihvit (G, M, K)
  • Lohikiusaus (G, M, K)
  • Curry-uunisei (G, M, K)
  • Muikut (G, M, K)
  • Janssonin kiusaus (G, M, K)

Kasvisruokia:

Välipaloja/ aamupaloja:

Herkkuja:

Dia3
Esimerkkiruokaviikko

Liity seuraamaan Asioiden välillä – blogia myös Instagramissa!

Vanhemmuuden siedätyshoito

Tätä kirjoittaessa olen saanut olla äiti viitisen vuotta. Urani alussa siis. Tähänastinen taival on muistuttanut henkisellä tasolla lähinnä jotain kurassa tetsaamisen ja maanisen huvipuistoajelun synteesiä.

Jäin miettimään, että onhan se suorastaan yllättävää, kuinka paljon sietämistä vanhemmuuteen ajoittain kuuluu. ”Ohhoh, tällaistako tämä on!” Yllätyskyykky! Faktaa on, että ei tämä ole kenellekään helppoa, ainakaan aina.

Lyhyen ja epäpätevän vanhemmuuden taipaleen varrella, olen havainnut, että vanhempana olisi hyvä sietää vähintään:

  1. Omaa vaillinaisuuttaan. Tätä nimittäin riittää!
  2. Riittämättömyyden tunnetta. Ehtymätön luonnonvara niin ikään.
  3. Sitä, että kukaan ei kuuntele ja silti pitää sanoa.
  4. Sähläämistä, meteliä, paukutusta, huutoa, vyöryviä tunteita ja päätöntä käytöstä (laske myös itsesi tähän).
  5. Yleistynyttä tahmeutta (asunnon ja itsesi).
  6. Keletappeja, paavopesusientä, hokemia ja toistoa toiston perään.
  7. Tyrimisen pelkoa ja huolellista tyrimistä.
  8. Heavyweigh osasto: Sitä, että lapsenkin elämään kuuluu pettymyksiä, surua ja kipua. ”Mitä-jos” ajatuksia ja menettämisen pelon kylmää kauhua.
  9. Kaiken muuttumista ja uudelleen muuttumista. (Ne vaiheet tiedätkö? Ne vaiheet.)

Niin että. Opettele hengittämään! Se on taito, jota tarvitaan.

20190222_092621.jpg

Katso myös 12 faktaa pienten lasten vanhemmuudesta. Ei mitään uutta auringon alla siis.

Seuraa Asioiden välillä -blogia myös Instagramissa.

Lapseni haluaa olla tavallinen

Sain juuri silmieni eteen Lapsen Maailma -lehden Rupista rakkautta -blogin kirjoituksen siitä, kuinka ruoka-allergisia lapsia syrjitään jättämällä heidät kutsumatta lasten syntymäpäiväjuhliin ja sain kokea melkoisen turhautumisen aallon. Usein mietin, että laitan tämän blogin jäihin, sillä ei tähän oikein riitä aika opintojen ja lasten kanssa häärätessä. Sitten luen jotain tällaista ja muistan, että ehkä näistä asioista on tosiaan syytä kirjoittaa. Miettikää nyt tätä omalle kohdalle:

”Kutsuako allerginen lapsi syntymäpäiville vai ei?

Tätä pohti eräs äiti Vauva-lehden keskustelupalstalla muutama vuosi sitten. Hän oli ajatellut pitää stressittömät kekkerit (onko edes mahdollista) pojanviikarilleen, mutta harmillisesti pojan hyvä ystävä oli allerginen. Äidistä olisi kaikkien kannalta helpointa jättää tämä allerginen ystävä kutsumatta koska iso vastuu, vaiva ja vahtiminen ja mitä jos jotakin sattuu? Niin hän sitä itselleen ja muille perusteli.”

JA TÄMÄ!

”Suljetulla keskustelupalstalla allergisen äiti kertoo, että hänen lapsensa ei saanut viedä kaverisynttäreille omia eväitään, koska muut synttärivieraat olisivat voineet pahoittaa mielensä, kun eivät saa samaa herkkua. Tästä syystä toinen allergisen äiti leipoo lapsensa kaikkien kavereiden kaverisynttäreille tarjottavia (muillekin kuin omalle lapselleen), jotta omakin lapsi pääsee herkuttelemaan. Mitäpä ei äiti lapsensa eteen tekisi?”

Jotenkin tästä tulee sellainen olo, että ihmiset ajattelevat, että tämä on valinta. Vai jättävätkö he sitten jalkansa murtaneen lapsen kutsumatta, koska eihän hän voi leikkiä vettä kengässä? Juhlat? No PILALLA!!

Ihan selvyyden vuoksi muutama juttu: me emme haluaisi olla ”allergiaperhe” eivätkä lapseni ”allergialapsia”. Erityisyys ei tee meistä hankalia, se tekee meidän arjestamme ja juhlastamme piirun verran hankalampia. Minä en hae tällä asialla huomiota, minä haen tälle asialle huomiota. Capisce?

Ruoka-allerginen lapseni haluaa syödä tavallisia keksejä ja tavallista jäätelöä. Hän haluaa nukkua yönsä, jaksaa leikkiä hyvän tuulisena ja olla elämättä jatkuvan vatsakivun kanssa. Hän ei taatusti halua olla erityinen, erikoinen tai erityshuomion kohteena päiväkodissa, juhlissa tai edes kotona ruokapöydässä. Hän ei muusta tiedä, kuin vatsakivun kanssa elämisestä ja hän tsemppaa silloinkin, kun aikuinen varmasti kieltäytyisi kaikesta proaktiivisesta toiminnasta. Hän saattaa jopa peitellä kipuaan ja huonoa oloaan, koska ehkä hän on tajunnut, että kukaan ei voi sille mitään, tai että sitä ei saisi ympäristön mielestä oikeastaan edes olla. Ja koska hän haluaa olla tavallinen.

Minäkin haluan, että lapseni on ihan tavallinen. Minä haluan, että hänen suolistonsa ei vuoda verta, enkä halua katsoa hänen kivusta ja huonovointisuudesta kalpeita kasvoja. Mustia varjoja silmien alla, kun vointi vie unet. Miettiä, miksi yhdeltä lapselta lähtee hiukset päästä, kolmennella vetää iho kokovartaloihottumalle, johon rasvaaminen ei auta. Toivoa ihmettä ja valvoa kohta kuudetta vuotta nykyään kolmen lapsen vatsakipua oirelistojen ja ruokakokeilujen vilistessä päässä, uupumuksen kolkutellessa oven takana. Hokea sitä, että tämä on vain allergiaa, vois olla huonomminkin.

Nyt, jos juuri nyt kykenisin, analysoisin tätä asiaa esimerkiksi lasten toiminnallisen tasa-arvon ja osallisuuden, esteettömyyden ja vaikka empatiakyvyn ja erilaisuuden kohtaamisen merkityksien kautta. Jääköön tämä myöhemmälle, sillä nyt meni kyllä niin pahasti tunteisiin, että ei pysty. Toteankin siis: on se nyt *******a, jos allergista lasta ei edes juhliin päästetä, koska hänellä sattuu olemaan tällainen erityspiirre ja omat eväät?! Koska hänen elämänsä on astetta haastavampaa, jätetäänpä hänet juhlien ulkopuolelle? HÄPEÄ, sinä syrjivä juntti. Häpeä. Voi yleistää koskemaan kaikkea syrjintää.

Jos allergia-asiat eivät ole sinulle tuttuja, voit tutustua aihepiiriin esimerkiksi täällä: http://www.allergialapset.fi ja liittyä vaikka kannatusjäseneksi.

 

Äitien Aarteet – löytöjä Vekarakirppiksellä

Vauvojen saaminen on siitäkin jännää puuhaa, että siinä kehon ulottuvuudet mullistuvat vuoden ja oikeastaan myös odottamisen jälkeisen vuoden sisällä metkasti ja melko radikaalisti useita kertoja. Milloin tavaraa on järjenvastaiset määrät vyötäröllä, milloin takapuolessa, milloin rinnoissa, naamassa, kaikissa edellä mainituissa (loppuraskaus) ja lopulta ei missään niistä (koska imetys).

IMG_20170923_103307_238
Raskaus osa III. Kun varpaat vielä näkyivät.

Kun keho on tämän rallin viimeisimpien vuosien aikana käynyt läpi kolme kertaa, sitä on sitten kaapit täynnä vaatteita, joiden istuvuuden kanssa on melkoisia haasteita. Kierrätys vastaa siis paitsi tarpeeseen saada kiertoon niitä sopimattomaksi jääneitä vaatteita, myös löytää jotain päälle pantavaa metamorfoosin tässä vaiheessa, kun lapsi on saatu ulkoruokintaan, mutta raskauskiloja roikkuu vielä mukana.

Vekarakirppis on mahtava paikka, josta suuri osa poikien vaatteista on kotiimme tiensä löytänyt ja eteenpäin matkaansa jatkavat. Heinäkuussa kirpparilla vietetäänkin Äitien Aarteet viikkoja! Äitien aarteet -kampanja merkitsee sitä, että lastentarvikkeiden ja -vaatteiden lisäksi myyntiin voi asettaa myös omia vaatteita ja pientavaroita.

Heinäkuussa kannattaa myös hyödyntää kesätarjous, jossa kaikkiin viikon varauksiin kuuluu kaksi veloituksetonta lisäpäivää. Varaamalla kaksi viikkoa saat siis neljä ilmaista lisäpäivää. Pöytiä on tätä kirjoittaessa vielä muutamia jäljellä, joten HOP HOP! Pyöräytäpäs kaapit reilaan jo nyt kesällä, niin syksyllä metatyötaakka ei hapota ihan niin pahasti 😉

 

Vekarakirppis:

Helsingin suurin ja vanhin lastenvaatteiden ja -tarvikkeiden kierrätyspaikka, joka sijaitsee Kumpulassa osoitteessa Intiankatu 20 vilkkaasti liikennöidyn Kustaa Vaasantien varrella. Oven vieressä oleville bussipysäkeille karauttaa busseja jatkuvana virtana.

Vekarakirppis pitää ovensa auki koko kesän, joten sinne kannattaa ehdottomasti suunnata lasten kanssa tekemään löytöjä. Lapsille löytyy leikkipaikka ja kirpparilta löytyy pientä purtavaa sekä kahvia shoppailun uuvuttamille vanhemmille. Varoituksena todettakoon, että täällä leijuu usein petollisen houkutteleva vastapaistettujen korvapuustien tuoksu.. 😛

Yhteistyössä: Vekarakirppis

 

 

SaveSave

Oi, Alleduuri!

Niin siis miksi me ei edelleenkään asuta Tampereella?!? Pirkanmaan leveyksillä on kaikkea ihan mahtavaa, kuten olen aikaisemminkin toistellut. Juniorin kummi perheineen asuu siellä, Tampereella on hirveästi kaikkea kivaa aktiviteettia lapsille (lue postaus tästä) ja TÄTTÄRÄÄ: nykyään siellä on myös mahtava, allergiaystävällinen, sympaattinen ja todennäköisestiparaskahvilaikinä Alleduuri.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kohta vuoden ajan Tammelan torin vieressä sulostuttanut Alleduuri on kahvila, jossa kaikki tarjottavat ovat luontaisesti gluteenittomia, maidottomia, kananmunattomia, pähkinättömiä ja kalattomia. Kaikki makeat leivonnaiset ja osa suolaisista sopivat myös vegaaneille. Minulta ei nyt irtoa riittävästi ylisanoja kolmen pienen allergikon äitinä ja vatsavaivaisena itsekin, kuinka mahtava juttu tämä on.

Kahvilan filosofiaan kuuluu selkeästi ilo ja se huokuu paitsi asiakaspalvelussa, kahvilan kauniissa sisutuksessa ja yksityiskohdissa, myös mainiossa nimessä: Alle Duuri. Yhteinen, turvallinen kahvihetki kauniissa miljöössä ei ole todellakaan itsestäänselvyys vakavasti allergisille henkilöille, joten Alleduuri vastaa monen kipeästi kaipaamaan tarpeeseen.

Kahvilassa suhtaudutaan perinpohjaisella vakavuudella ja huolellisuudella kontaminaatioriskeihin, ja tiskillä leivonnaisten ainesosia kysyttäessä, voit olla varma, että raaka-aineet tunnetaan. Täällä vakavastikin allerginen voi nauttia herkuista turvallisin mielin. Laadusta kertoo myös se, että Alleduurille on myönnetty joulukuussa 2017 Keliakialiiton gluteenittoman palvelun merkkiOLYMPUS DIGITAL CAMERAVietin kahvilassa useamman tunnin, sillä olin päässyt esittelemään Alleduuriin Erikoisen Hyvää -reseptikirjoja. Juttua kahvilan ihanan yrittäjän Iitu Haaviston kanssa riitti tunti kaupalla allergioiden kanssa elämisestä sekä kaikettomasta reseptiikasta kahvilan hiljaisempina hetkinä ja olisi riittänyt vielä lisääkin. Vaikka olen melko laajalla imetysdieetillä tässä itsekin, sain vatsani ja sieluni ruokittua kahvilan ihanista antimista ja miljööstä. Kaikista maistamistani herkuista suosikikseni nousi erityisesti mehevä kreemipäällysteinen päärynäsuklaapiirakka ja tuoreesta mintusta haudutettu tee, joka oli täydellinen kesäjuoma! (Ja nyt tuli sitten hirveä nälkä näitä ajatellessa.)OLYMPUS DIGITAL CAMERAAlleduuri on kahvila, missä ensimmäistä kertaa tarjoutui tilanne, jossa useampi vitriinin antimista olisi sopinut keskimmäiselle pojallemme kenellä on edelleen valitettavan pitkä lista yliherkkyyttä aiheuttavia ruoka-aineita rastinaan. Poika nautiskeli lopulta hyvällä halulla aimo palan mustikkapiirakkaa. Alleduuri muuten sijaitsee Emil Aaltosen puiston laidalla, jossa sijaisee myös erinomainen ja iso leikkipuisto. Sadesäällä lapset viihtyvät taatusti kahvilan suloisella yläparvella, jossa on kiinnostavia leluja ja kirjoja viihdykkeeksi.

Alleduuriin kannattaa siis lähteä vähän kauempaakin – ihan täyden kympin paikka niin viihtyisyyden, asiakaspalvelun kuin ihanien herkkujen osalta! Piipahda kahville, nouda tarjottavia juhliin tai osta eväitä kesäretkille. Kannattaa ottaa Alleduuri seurantaan myös Facebookissa, niin pysyt ajantasalla ajankohtaisista tapahtumista ja tarjottavista!OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Se ihana minttutee ❤

Lue lisää:

ps. Allergiaystävällisten herkkujen lisäksi myös Erikoisen Hyvää -reseptikirjat ostettavissa Alleduurista 🙂

SaveSave

SaveSave

Ikimuistoiset ensimmäiset

Aaah, vauvavuosi. Ihanaa leppoisaa varpaiden laskemista ja huumaavaa vauvan tuoksuttelua ❤ Päivät täynnä muistorikkaita hetkiä, joita on kiva sitten kiikkustuolissa lapsenlapsille kertoilla! Paitsi, että niistä ei muista mitään.

Jostain kumman syystä muistot ainakin meidän kahden ensimmäisen allergisen pienokaisen vauvavuodesta ovat hyvin hataria. Ja voi tosiaan olla, että ei tämän kolmannenkaan ensimmäisestä vuodesta kovin selkeitä muistoja jäisi, jos ne pelkän muistelun varaan jätettäisiin! Siksipä on ensi sijaisen tärkeää kirjata niitä juttuja ylös. Kynä sauhuamaan aina kun mahdollista, ota paljon kuvia ja videoita!!! Älä. Laista. Tästä. Se vauvuus ja vauvuusaika on niin ainutlaatuista, että haluat palata siihen uudestaan ja uudestaan myöhemmin. Se vilahtaa silmän räpäyksessä ohi, vaikka se yön pikkutunteina ei siltä tuntuisi. Usko minua.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuvitusta Pienen oma kirja -kirjasta (Outi Virtanen)

Kirjaamista muuten puoltaa myös se, että vauvakirjaan tavataan kirjoittaa ylös juurikin ne kivat jutut ja hetket. Jos vaikka vauvavuosi olisikin osoittautunut vanhemmille kaikkea muuta kuin puuteriseksi (öiset heijailumaratonit, väsymys, kaoottisuus, parisuhteen koitinkivet, identiteettikriisit… mitä näitä nyt on), on se vauva iki-ihana ja ainutlaatuinen joka tapauksessa. Ensimmäisen vuoden kehitys on ällistyttävää, iloa täynnä ja ansaitsee tulla raportoiduksi! Vauvakirjan avulla niihin hyviin hetkiin on mahdollista keskittyä ja uppoutua myöhemmin uudestaan ja uudestaan. Sen avullahan voi oikeastaan muistaa raskaankin vauvavuoden uudestaan niiden hyvien juttujen kautta.

Ja hei! Eiväthän ne ainutlaatuiset ensimmäiset siihen ensimmäiseen vuoteen pääty! Outi Virtasen (Sokru) kirjoittama ja kuvittama Pienen oma kirja – Muistoja ensi vuosistani (Kirjapaja) loistaa juurikin tässä, sillä kirja jatkaa eloaan myös sen maagisen vauvavuoden jälkeen aina kouluikään saakka.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kuvitusta Pienen oma kirja -kirjasta (Outi Virtanen)

Kirjaan voi tallentaa muistoja matkustelusta, lapsi voi kirjoittaa tarinoita, lempiasioitaan ja kertoa esimerkiksi taidoistaan. Kirjassa itseäni viehätti sisällöllisesti myös mukavan arkea arvosta ote, kuten kohdassa ”Omia tärkeitä ekoja kertoja”, johon voidaan muistella koska on matkustettu ensimmäisen kerran bussissa, käyty saunassa, uimassa jne. Kirjan kuvitus on lyömättömän ihana, kuten kuvista voi havaita! Olen kovin mieltynyt Outin kuviin ja teoksia löytyy meiltä useammastakin huoneesta (lue lisää täältä).

Pienen oma kirja on kaunis ja pitkään ilostuttava lahja joko omalle lapselle, lapsenlapselle, ystävälle, odottajalle tai kummilapsen perheeseen. Suosittelen lämpimästi!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seuraa Perheestä -blogia myös Instagramissa ja Facebookissa!

(Pienen oma kirja – muistoja ensi vuosista: kirja saatu)

SaveSave

Temppu ja kuinka se tehtäisiin

Kävin eilen ensimmäisen kerran kolmannen lapsemme syntymän jälkeen jossain ilman vauvaa. Pumppasin maidot jääkaappiin ja jännitin (turhaan) hyväksyykö juniori appeensa silikonisen tutin kautta. Kiukuttelin varmuuden vuoksi miehelle ennen lähtöä jännitystäni, joten sabotoin näin mahdollisuuteni lähteä hyvällä mielellä. Priceless.

Olin nähnyt trailerin vasta ensi-iltaan tulleesta elokuvasta Tully ja elokuva näytti paitsi melko ajankohtaiselta myös hauskalta. Pyysin mukaan niin ikään kolmen pienen lapsen äidin naapurista ja varauduimme mukavaan ja virkistävään elokuvakokemukseen. No ihan sitä emme saaneet. Teatterista poistui kaksi jokseenkin ahdistunutta naista. Toinen meistä koki erityisen raskaaksi elokuvan alun, toinen lopun. Kokemus on luonnollisesti katsojan silmissä, mutta yhtä kaikki itselleni jäi melko valju olo elokuvasta. Olo jota en saa oikein karistettua päältäni. En voi juurikaan ruotia elokuvan juonta pilaamatta sitä, joten kannattaa siis katsoa itse ja vetää omat johtopäätökset siitä.

En ole ihan varma kenelle elokuva on suunnattu. Se kourallinen naisia, jotka elokuvaa olivat asettuneet katsomaan sunnuntaisena iltana, ei tuntunut mitenkään ilahtuneelta tai virkistyneeltä kokemuksen jälkeen. Teatterissa oli pysähtynyt, ehkä hieman surullinen tunnelma. Elokuva ei antanut vastauksia tai oikeastaan kysymyksiäkään, ei katharsista tai selitystä. Mutta ehkä siinä olikin juuri sen pointti.

Individualistisen kulttuurin deprivaatikokeessa, jota äitiydeksi kutsutaan, identiteetti räjähtää viimeistään synnytyssalissa pirstaleiksi, jos integriteetilläsi pyyhitään lattioita (lue lisää obstetrisesta väkivallasta esim. täältä). Sen, että sait elävän lapsen syliisi tulee pyhittää kaiken jota koit ja jota tulet kokemaan, olkoonkin se vaikka kuinka sanoinkuvaamattoman hirveää, nöyryyttävää tai kivuliasta. Ja tavallaan itsekin koet näin, koska kiitollisuus lapsesta on niin ylitsevuotavan valtava. Mutta se ”entinen minäsi” ei kuitenkaan osaa välttämättä hävitä rimpuilematta ja rakentuu asetelma, jossa et tiedä enää oletko lintu vai kala. Jollain tavalla muutut näkymättömäksi tai et enää tunnista sitä mitä presentoit.

Valitset ja teet niin tai näin, se on jostain vinkkelistä väärin ja koska roolisi on jotenkin niin hämmentävän julkinen ihan kenellä vain on tavallaan oikeus se sinulle kertoa. Jos pahastut, olet syyllistyvä äiti. Toisaalta sinulle viestitetään sitä, että jos muutut olet epäonnistunut ja säälittävä, koska olet ”uppoutunut äitiyteen” tai ”otat sen liian vakavasti”, toisaalta muutosta kuitenkin edellytetään ja se tiedetään väistämättömäksi. Julkisilla paikoilla olet vaunuinesi tiellä, mutta kotiin ei saisi hautautua. Oikeastaan et tiedä missä sinun pitäisi olla. Töissä? Kotona? Jos väsyt, vika on liiassa suorittamisessa, siinä että tapasi olla äiti on vääränlainen tai siinä että et osaa pyytää apua. Ja jos pyydät apua, lävähtää ”ei pitäisi hankkia niitä lapsia, jos xxx” – kortti.

Äitiys voi olla armotonta, jos sinun oletetaan selviävän yksin, sillä yksin selviäminen ei ole mahdollista. Se on loppumaton reality-show, jossa syöt päivästä toiseen matoja, mutta tässä seikkailussa saarelta ei pääse pois. Se on siis tavallaan peli, jota ei voi voittaa, mutta jota voi kaiketi oppia pelaamaan. Temppu on siinä, että sinun tulisi onnistuaksesi saada se näyttämään helpolta, muuten ihmiset eivät halua nähdä sinua, koska sitä rimpuilua on kiusallista seurata. Ihan itsestäkin.

Tully – Traileri: https://www.finnkino.fi/event/302589/title/tully/ 

Kokemus puolellamme?

”Vauvat ne nyt vaan itkee!” *Tähän sellainen emoji jolla räjähtää päälaki*

Kolmannen poikamme syntyessä vuoden alussa olimme jälleen onnesta soikeina, joskin taustalla väreili harmaa ajatus: tälläkin kertaa? Muutamassa viikossa alkoi olla päivän selvää, että kyllä vain. Tälläkin kertaa. Sinänsä on selvää, että jos perheen molemmat vanhemmat ja kaksi aikaisempaa lasta ovat allergisia, että todennäköisyydet ei-allergisen lapsen syntymiselle ovat melko laihat. Mutta ainahan sitä voi toivoa.

Kullannuppu

Vauvan suolioireet alkoivat siis reippaasti ensimmäisten viikkojen aikana ja tällä kertaa tunnistimme niin silent-tyyppiseen painottuvan refluksin erotuksena normaalista ”puklailusta” ja nieleskelystä kuin pyllyn palamisen iho-oireena tavallisesta vaippaihottumasta. Kun homma alkoi näyttää riittävän tutulta, ryhdyimme toimeen.

Kipuitku, tumman vihreä kakka, äärimmilleen ilmasta turvonnut vatsa.

Ensin pyrimme sulkemaan pois rakenteellisia tekijöitä. Juniorin riesana olivat melkoisen kireä kieli sekä huulijänne, jotka sai imuotteen huonoksi ja hänet nielemään ilmaa reippaasti syödessään. Kielijännettä operoitiin pariin otteeseen julkisella puolella, mutta imuote pysyi surkeana osittain todennäköisesti riittämättömän leikkaamisen osittain myös kireän huulijänteen vuoksi. Kävimme myös Töölön suunnalla kehutulla osteopaatilla, ken käsitteli ja totesi, että ei löydä lapsen kropasta jatkohoitoa vaativia jumeja tai virheasentoja, jotka selittäisivät vatsavaivoja. Alkoi näyttää sitä, että oli aika kääntää syyttävä sormi myös mahdollisten allergisoivien ruoka-aineiden puoleen.

Vauvan imuote alkoi (luojaparatkoon) kammottavien kivuliaiden viikkojen jälkeen parantua suun kasvaessa parin kuukauden iässä riittävästi, jotta hänen oli helpompaa muodostaa pysyvä ote syödessään, eikä ilmaa enää mennyt niin paljon vatsaan. Vauvan kakkaosasto normalisoitui synkän vihreästä tuotoksesta maitokakaksi nopeasti aloitettuani imetysdieetin, eli jätettyäni sen perinteisen maito-muna-soija sarjan ruokavaliostani. Ilmavaivat sen sijaan jäivät. Tämä kertoi mahdollisesti siitä, että joku edellä mainituista osaltaan sekoitti suolistoa, eikä syy vihreään ulosteeseen ollut pelkkä nieleskelty ilma, kuten usein sanotaan. Ja myös siitä, että joku ruokavaliossa edelleen teki suolioireita.

Kivulias nieleskely ja maidon hissaaminen ruokatorvessa. Levottomuus ja kivuliaisuus syömisen jälkeen. Kirkas tai rakeinen vatsahapoille haiseva oksentelu. Vain pystyasennon kelpuuttava pienokainen. Jatkuvaa liikettä edellyttävä vauva. Lyhyet unipätkät, hereille säpsähtely. Kuolaaminen ja nyrkin sekä sormien syöminen. Selän kaarelle vetäminen. Kalpeana kirkuva vauva. Kivusta katoava kontakti.

Refluksi tuntui pahenevan viikko viikolta. Kotimaisten gluteeniviljojen poisjättäminen ei tuntunut tekevän suurtakaan muutosta (ehkä koska käytin niitä niin vähän muutenkin), mutta esimerkiksi jättäessäni paljon käyttämäni kauran pois, ero oli merkittävä. Refluksi ja ilmavaivat hellittivät selkeästi.

Iho järkyttävän kuiva, hilseilevä, paksuuntunut, punainen, laikukas, pisteikäs, lehahteleva, kutiseva, rikki. 

Vauvan koko vartalon peittäneet iho-oireet pahenivat viikko viikolta. Kun hänen päänahkansa aukesi niin pahasti, että se alkoi vuotaa kudosnestettä, varasin suosiolla ajan sille Pikkujätissä vastaaottavalle ihanalle lasten allergologille, ken on jo käsite. Häneltä saimme ensihätään määräyksen kortisonivoidekuuriin, vinkin hyvään pesuöljyvalmisteeseen sekä kunnolla rasvaisen perusvoiteen reseptille. Näillä saimmekin ihoa nopeasti parempaan suuntaan.

Olin pikkuhiljaa karsinut ruokavaliostani myös maissia sekä pähkinöitä. Iho-oireiden mennessä todella pahaksi, jätin ne tyystin pois maapähkinöiden (palkokasvi) sekä manteleiden ohella. Viimeisimpänä ruokavaliosta karsitun mantelin pois jättämisen jälkeen iho-oireet helpottivat selkeästi. Iho lähti paranemaan nopeasti ja paksuuntunut iho suorastaan kesi pois muutamassa päivässä. Iso merkityksensä oli myös varmasti hyvillä voiteilla, mutta nyt tauottaessani rasvoja, oireet ovat pysyneet poissa. Muutamassa viikossa ihosta tuli ensimmäistä kertaa ihan tavallinen, kaunis vauvan iho. Silmien hierominen sekä kasvojen kynsiminen loppuivat (ja näihin rasvaa ei luonnollisesti edes laitettu).

Tätä kirjoittaessa Juniori on ylittänyt kolmen kuukauden iän. Aurinkoinen ja temperamentiltaan helposti tyyntyvä vauva. Täyttä rautaa ja rakkautta, koko pieni pojan pallero. Rakastaa seurailla erityisesti isoveljiensä puuhia.Hän hymyilee koko olemuksellaan, jokeltaa pulputtaa pitkiä tarinoita ja hihkuu intoa. Myös ensimmäinen hassuttelulla aikaan saatu nauru on kuultu.

En voi välttyä ajatukselta, mikä vauvan vointi olisi nyt, jos olisin esikoisen vauva-ajan tapaan kuunnellut esimerkiksi neuvolaa ja jatkanut mahdollisten allergeenien välittämistä äidinmaidon kautta (lue lisää täältä: Suossa lapsen suolioireisen allergian kanssa?) Vaikka nykyinen ”virallinen” linjaus on, ettei vauva voi saada oireita ruoka-aineista äidinmaidon välityksellä, todistan tuhansien äitien tavoin vahvasti tätä vastaan nyt kolmen imettämäni lapsen kokemuksella. Ihan_tasan_voi. Tästä myöhemmin lisää.

Lievältä vaikuttava nuha paljastuukin lääkärissä keuhkoja avaavaa hoitoa vaativaksi infektioksi. Sairaalalta vältytään, mutta vauva saa perheen ensimmäisen Ventoline-määräyksen. 

Iho- ja vatsavaivat kiusaavat vauvaa jonkin verran edelleen, mutta niiden kanssa pärjätään ja vauva saa nyt nukuttua jo melko hyvin. Meidän perheemme mittakaavassamme erittäinkin hyvin. Juuri nyt voinnissa tosin ollaan taas valitettavasti menossa taaksepäin, jonkin tekijän pahentaen iho-oireita sekä refluksia. Yritämme jäljestää tätä oire- ja ruokapäiväkirjan avulla ja olemme suuntaamassa oireita helpottamaan Annukka Moilasen (Tmi Pienet Sydämellä) luokse aloittaaksemme vyöhyketerapeuttisen vauvahieronnan hoitosarjan. Annukka on toimintaterapeutti, kenellä on vuosien laaja kokemus lasten toimintaterapiasta, allergioista ja refluksista. Toimintaterapeuttina Annukka on myös esimerkiksi aistisäätelyasioiden asiantuntija ja osaa havainnoida lapsen hyvinvointia kokonaisuutena. Hänen luokseen kannattaakin suunnata esimerkiksi siinä tilanteessa, kun ei oikein tiedä mistä on kysymys tai mistä aloittaisi oireilevan lapsen kanssa.

Siinä. Perheemme on siis edelleen vankasti suossa suolioireiden kanssa, mutta ainakin tämä on tuttu suo, nyt vain höystettynä myös niillä iho-oireilla. Kokemus siis puolellamme, kaiketi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Seuraa Perheestä blogia myös Instagramissa ja Facebookissa

ps. Jos painit vauvasi kanssa samojen asioiden parissa, suosittelen myös tutustumaan Allergialapset Ry:n sekä Refluksilapset Ry:n sivuihin sekä Facebookin vertaisryhmiin!