Psykologista joustavuutta voi kehittää

”Sitku kaikki on hyvin, niin teen asioita.” ”Sitku sä muutut, niin kaikki on paremmin.”  ”Mutku mä nyt vaan olen tämmöinen.” ”Justku kaikki oli hyvin, niin taas tapahtui jotain ja kaikki oli pilalla.” 

Jos sinusta tuntuu siltä, että odotat aina sitä oikeaa hetkeä, kun elämä, kohtalo tai puoliso antaa sinun olla onnellinen, niin älä. Tämä on hukkaan heitettyä aikaa.

Onnellisuus on siis omissa käsissämme? Olemme oman onnemme seppiä ja kaikki on vain kiinni asenteesta? Ei tietenkään, nämähän ovat suorastaan naurettavia väittämiä. Voimme vaalia mielessämme kontrollin illuusioita tai pakonomaista positiivisuutta, mutta elämäksi kutsutun tapahtumaketjun sattumanvaraisuutta tämä vaaliminen ei liiemmin kiinnostele. Maailmassa tapahtuu jatkuvasti hirveitä asioita, vääryyksiä ja onnettomuuksia ja se on hirveää ja pelottavaa ja fakta.

Good vibes only” ajattelu on emotionaalinen kananlento, jonka itse asiassa on todettu olevan haitallista psyykkiselle hyvinvoinnille, jos se eriyttää ihmisen niistä todellisista tunteista, joita elämän kierrepallot eteen heittävät. Edes tässä objektiiviselta hyvinvoinniltaan korkeatasoisessa yhteiskunnassa emme välty menetyksiltä ja subjektiiviselta kärsimykseltä, koska se on ajattelevan ja tuntevan ihmisen osa. Se, mitä voimme tehdä on pyrkiä olemaan luomatta ja lietsomatta kärsimystä itse.

Kun nyt mietit asiaa, niin kuinka paljon arvioisit tällä hetkellä kokemastasi stressistä tulevan joko tulevaisuuteen tai menneisyyteen liittyvistä ajatuksista? Onko tämä aivan välttämätöntä? Vievätkö nämä ajatukset tilaa ja energiaa siltä tekemiseltä, johon osallistuminen edistäisi arvojesi mukaisten tavoitteiden saavuttamista? Eikö olisi mahtavaa kyetä elämään hetkessä tietoisesti kaikenlaisten tunteiden kanssa menettämättä kykyään toimia tavoitteellisesti ja arvojesi mukaan? Eikö olisi ihanaa, jos kykenisit elämään oman näköistäsi elämää ja kukoistamaan ilman mielen syöttämiä jäykkiä ja estäviä käsityksiä itsestäsi!

Siihen, että psyykkiset resurssimme riittäisivät paremmin kohtaamaan ja rakastamaan, elämään mielekästä ja omiin arvoihimme pohjaavaa elämää, voi kuitenkin pyrkiä vaikuttamaan monin eri keinoin, joista yksi on psykologisen joustavuuden harjaannuttaminen.

Hyväksymis- ja omistautumisterapia (Acceptance and Commitment Therapy, ACT) on yhdysvaltalaisen psykologin Steven C. Hayesin kehittämä kognitiivisten terapioiden niin sanottuun kolmanteen aaltoon lukeutuva menetelmä, jonka avulla toteutettujen interventioiden tahosta psyykkiselle hyvinvoinnille on mittavaa ja jatkuvasti lisääntyvää tieteellistä näyttöä.

Sain Kustannus Oy Duodecimiltä taannoin arvostelukappaleina hyväksymis- ja omistautumisterapiaa Suomessa tunnetuksi tehneen psykologi Arto Pietikäisen kirjat Joustava mieli – Vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen yliotteesta, Joustava mieli parisuhteessa sekä Joustava mieli tukena elämänkriiseissä.

Kirjat luettuani voin suositella niitä erittäin lämpimästi. Psykologisen joustavuuden lisääntymiseen tähtäävän hyväksymis- ja omistautumisterapian periaatteiden sisäistäminen termeineen ja prosesseineen voi tuntua aluksi hieman työläältä, mutta kun oivallat periaatteet, työ palkitsee.

Suosittelen aloittamaan aiheeseen tutustumisen esimerkiksi Joustava mieli -kirjasta. Myös Pietikäisen kääntämässä Russ Harrisin Onnellisuusansa -kirjassa on käyty hyväksymis- ja omistautumisterapian prosessit huolella läpi, joskin pidän Pietikäisen itsensä kirjoittamasta tekstistä enemmän. Katso Joustava mieli- kirjan luvusta kuusi tehty video psykologisesta joustavuudesta (YouTube).

”Hyväksymis- ja omistautumisterapian nimi tulee sen kolmesta periaatteesta: Hyväksy omat kokemuksesi ja ole läsnä nykyhetkessä. Omistaudu, valitse ja sitoudu arvojesi mukaiseen elämään. Toimi arvojesi mukaan.” (Pietikäinen, Joustava mieli)

Joustava mieli -kirjassa pääpaino on nimenomaan psykologisen joustavuuden prosesseissa ja niiden harjoittelemisessa. Keskeinen konteksti, jota kirja käsittelee on työelämä. Psykologisen joustavuuden kehittämisen lisäksi kirjassa käsitellään stressiä ja stressinhallintaa.

”Kohtaa kumppanisi, älä ajatuksiasi hänestä” (Pietikäinen, Joustava mieli parisuhteessa)

Joustava mieli parisuhteessa -kirjassa psykologisen joustavuuden lisääntymiseen tähtäävistä prosesseista tarkastellaan erityisesti erilaisia ajattelun ansoja tai ajatusmalleja, jotka hankaloittavat vuorovaikutusta suhteessa, omia arvoja (minkälainen puoliso haluan olla, miten toimin sen mukaan) sekä tietoisen läsnäolon taitoja. Kirjassa on myös oma kappaleensa tunnetaidoille parisuhteessa.

”Hyväksymisen harjoittaminen ei palvele suoraan tunteiden säätelyä, eikä automaattisesti poista alkuperäistä tunnetta, kuten surua, yksinäisyyttä tai pelkoa. Vaikka alkuperäinen kipusi ei välittömästi helpottaisikaan, niin kamppailu ja kontrollin aiheuttama psykologinen kärsimys pienenee tunteiden hyväksyvän kohtaamisen myötä.” (Pietikäinen, Joustava mieli tukena elämän kriiseissä)

Joustava mieli tukena elämänkriiseissä -kirjassa käsitellään erilaisten menetysten ja kriisien kohtaamista surutyön ja psykologisen joustavuuden avulla. Kirjassa käsitellään myös itsemyötätuntoa sekä anteeksiantamisen ja resilienssin merkitystä haasteista selviämiselle.

Hahmotan psykologisen joustavuuden harjaannuttamisen vähän samaan tapaan kuin liikunnan aloittamisen. Kunnon kehittyminen vaatii toistoja ja sinnikkyyttä. Ensin täytyy lähteä hakemaan lajiin tuntumaa ja pikkuhiljaa syntyy voimaa ja kestävyyttä. Kirjoihin kannattaa mielestäni suhtautua hakuteoksina, joihin palaat uudelleen elämäntilanteiden muuttuessa. Kun periaatteet ovat ”lihasmuistissa”, eli olet jo aloittanut harjoittelun on psykologisen joustavuuden periaatteiden kertaamisella mahdollisuus vähentää psyykkistä kärsimystä tai sen kestoa haasteiden kohdatessa.

Kaikissa näissä kirjoissa on runsaasti harjoituksia, joiden avulla periaatteet viedään käytäntöön. Kirjat toimivatkin siis hienosti myös ammattikäytössä. Arto Pietikäisen sivustolta joustavamieli.com löytyy kirjoja täydentävää materiaalia ja YouTubesta videoita harjoittelun tueksi.

Kirjat lukuseen ja treenaamaan siis!

Lue lisää:

  • Harris, R. (2016). Onnellisuusansa. Elinvoimaa hyväksymisen ja omistautumisen avulla. (2. tarkistettu painos). Helsinki: Duodecim.
  • Hayes, S. C., Luoma, J. B., Bond, F. W., Masuda, A., & Lillis, J. (2006). Acceptance and commitment therapy: Model, processes and outcomes. Behavior Research and Therapy, 44, 1–25.
  • Hayes, S. C., Pistorello, J., & Levin, M. E. (2012). Acceptance and commitment therapy as a unified model of behavior change. The Counseling Psychologist, 40, 976-1002.

Kirjat (Kustannus Oy Duodecim).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s