Paneroitu sei (gluteeniton, kananmunaton)

Kalapuikko on kyllä niin klassikko lapsiperheen pelastaja. Jos valmiit versiot eivät sovi ruokavalioon, paneroitujen kalapalojen valmistaminen on onneksi varsin vaivatonta kotioloissakin.

Sulata kalaa niin, että se on pinnalta sula, mutta sisältä vielä kohmeinen, pyörittele jauhoissa ja paista runsaassa rasvassa maltillisella lämmöllä kauniin väriseksi. Riisijauhot eivät ruskistu, mutta tapioka tuo panerointiin kalapuikkomaista fiilistä ja antaa myös väriä.

Vegaaninen versio: Kokeile riisijauhoista, tapiokatärkkelyksestä, suolasta ja paprikajauheesta tehtyä panerointia tofuviipaleiden kanssa!

20190701_191914

20190701_175839

20190701_191939

Ainekset

  • Paketillinen pakasteseitä (400 g)
  • 0,75 dl tapiokatärkkelystä
  • 0,75 dl karkeita riisijauhoja
  • 0,75 tl suolaa
  • 2 rkl maidotonta margariinia paistamiseen

Valmistus

  • Sulata sei niin, että se on pinnalta sula, mutta sisältä vielä hieman kohmeinen.
  • Sekoita tapiokatärkkelys ja riisijauhot ja lisää suola jauhojen joukkoon.
  • Pyörittele kala huolella jauhoissa.
  • Paista runsaassa rasvassa molemmin puolin, niin että kala kypsyy ja kalapalat saavat kauniin värin.

20190701_184729

Lisää arkiruokia löydät päivityksestä Lapsiperheen viikkoruokasuunnitelma. Liity seuraamaan Asioiden välillä -blogia myös Instagramissa!

Kananugetit (maidoton, kananmunaton)

Itse tehdyt kananugetit valmistuvat helposti popattua amaranttia hyödyntäen: Pilko, kääntele öljyssä, kieritä amaranttimuroissa ja lykkää uuniin! Lähes pikaruokaa siis.

Nugetit

Ainekset

Valmistus

  • Pilko fileet pienemmiksi paloiksi.
  • Kääntele paloja astiassa öljyssä ja lisää suola.
  • Lisää popattu amarantti, pyörittele ja painele palojen päälle.
  • Paista 200°C/ 25 minuuttia. Käännä nugetit puolessa välissä paistamista.
  • Tarjoa salaatin, perunoiden tai bataattiranskalaisten kanssa.

 

20200419_190130

Seuraa Asioiden välillä -blogia myös Instagramissa! Lisää erityisruokavalioihin sopivia reseptejä löydät Erikoisen Hyvää -sivustolta.

Maksalaatikko (gluteeniton, maidoton, kananmunaton)

Broilerin maksa on pakastealtaan edullinen yllättäjä, jota olen vasta viimeaikoina tajunnut alkaa hyödyntämään monipuolisemmin keittiössä! Broilerin maksasta syntyvät niin lapsille maistuvat jauheliha-maksapihvit, kuin klassikko maksalaatikko.

Tämä kotona tehtävä versio maksalaatikosta ei sisällä maitoa, kananmunia, gluteenia, sipulia tai maissia.

Maksalaatikko_maidoton_gluteeniton

Ainekset

  • 2,5 dl gluteenitonta puuroriisiä
  • 1 l vettä
  • 1 tl suolaa
  • 3 rkl maidotonta margariinia
  • 5 dl riisimaitoa
  • 3 rkl siirappia
  • ripaus valkopippuria
  • 300 g broilerin maksaa
  • (0,5 dl rusinoita)

Valmistus

  • Keitä riisit kypsiksi suolatussa vedessä.
  • Sekoita joukkoon margariini, suola, siirappi ja mausteet.
  • Hienonna maksa tehosekoittimella hienoksi ja sekoita riisimaidon kanssa riisin joukkoon.
  • Kypsennä uunissa 200°C noin tunnin ajan.
  • Tarjoa puolukkahillon tai jäisten puolukoiden kanssa.

 

20200420_190351

Lisää arkiruokia löydät päivityksestä Lapsiperheen viikkoruokasuunnitelma. Liity seuraamaan Asioiden välillä -blogia myös Instagramissa!

Vaatelaastari säästää luontoa ja lompakkoa

*yhteistyö: Vaatelaastari, Oikiat Desing Oy*

Rakastan tätä tuotetta! Olen esitellyt Vaatelaastaria aikaisemminkin blogin Instagramissa, nyt jaan rakkauteni myös täällä blogin puolella.

Kenen mielestä vaatteisiin tulleiden reikien parsiminen on kivaa, käsi ylös? Kai teitäkin löytyy, itse en tähän kategoriaan kuulu, mikä on valitettavaa sillä pikkukundit taikovat reikiä vaatteisiinsa kuitenkin varsin merkittävällä tahdilla. Trikoohousujen ehjät polvet esimerkiksi = katoava luonnonvara.

Katoavista luonnonvaroista puheen ollen, vaatteita kannattaa paikata muutenkin kuin rahallisessa pihistelymielessä: Suomessa vaatteita ja kodintekstiilejä hankitaan ja hävitetään saman verran, eli noin 70 000 tonnia vuodessa. Tämä tekee noin 13 kiloa per nuppi. Vaatetta hankkiessa kannattaa pitää mielessä, että puuvillan viljelyyn tarvitaan runsaasti vettä, kastelujärjestelmiä pyöritetään vedellä ja esimerkiksi Kiinassa, joka on merkittävä puuvillan tuottaja, sähköä tuotetaan kivihiilellä. Sekä viljelyssä että jälkijalostuksessa käytetään myös runsaasti erilaisia kemikaaleja (Lähde: Dahlbo ym. 2015.)

4.3._Lysti
Kuva: Vaatelaastari, Oikiat Desing Oy

Koska en voi sattuneesta syystä viedä kaikkia korjaamista edellyttäviä vaatteitamme äidilleni, Vaatelaastari on innovaatio, joka on pelastanut lukuisia vaatteita viiden hengen perheessämme.

Tähän mennessä olen pelastanut Vaatelaastarilla ainakin:

  • kaksi lasten talvihaalaria
  • kolmet ulkohousut
  • kolmet sisähousut
  • välikausitakin
  • puolison lenkkarit
  • lapsen kengänkärjet
  • Marimekon kangaskassin

Tästä voi jo laskea paitsi rahallisen säästön, myös ekologisen kuorman, jos näiden kaikkien tuotteiden tilalle olisi ostettu uudet vastaavat. Paikataan ja kannetaan paikattuja vaatteita siis ylpeydellä!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Mikä on Vaatelaastari?

Vaatelaastarin lyhyt oppimäärä

  • Helppo, nopea ja hyvännäköinen tapa korjata sisä- ja ulkovaatteita sekä asusteita.
  • Upeita ja katu-uskottavia kuoseja: tuotetta voi käyttää myös vaatteiden koristelemiseen ja tuunaamiseen. Kokeile myös pinttyneiden tahrojen peitoksi!
  • Paikka, joka kiinnittyy ompelematta ja silittämättä vaatteeseen.
  • Kotimaista designia, joka myös valmistetaan Suomessa.
  • Eettinen valinta.

Vaatelaastareita löytyy nykyään kolmea eri mallistoa

Käyttäminen

  • Irrota laastari kangaspuolelta – älä koske liimapintaan!
  • Kiinnitä paikka kankaaseen liu’uttaen.
  • Paina 1-2 minuuttia, kiinnitä erityistä huomiota reunoihin.
  • Vaate on heti käytettävissä, mutta anna paikan tekeytyä mielellään kolme vuorokautta ennen pesemistä (40°C), näin liima ehtii tarttumaan materiaaliin hyvin, joka parantaa pesunkestävyyttä.
  • Vaatelaastaria voi leikata, mutta muista mitä isompi liimapinta, sitä paremmin laastari tarttuu.
  • Puuvillaisessa materiaalissa paikka saattaa lähteä hieman rispaantumaan reunoilta – reunat voi tällöin ommella muutamalla pistolla kiinni.

Katso kuinka Vaatelaastari kiinnitetään (Youtube).

20200721_204615

Vaatelaastari in action

Tässä muutamia esimerkkejä Vaatelaastarilla korjaamistani tekstiileistä!

Leggingsien polvet

Lasten ohuiden trikoohousujen polvet tapaavat mennä ennätysnopeasti puhki ilman vahvikkeita. Nämä muutoin oivassa kunnossa, mutta polvesta risat Polarn O Pyretin pöksyt saivat tyylikkäät paikat, ja jatkoivat elämäänsä.

20200721_203302-2

Reikä juoksulenkkareissa

Muutoin vielä oivassa kunnossa olevien lenkkareiden kupeeseen oli repeytynyt ammottava reikä. Laitoin joustavaa ulkopaikkaa reiän sisäpuolelle ja muotoilin kahdesta joustavasta vaatelaastarista palaset ulkopuolelle. Tein samanlaiset myös toiseen tossuun estettisistä syistä ja ennaltaehkäisemään toisen tossun repeämistä samasta kohdasta.

20200721_21020320200721_21011720200721_210142

Lapsen kengän kärki

Lasten kengän kärjet *huokaus*. Hyvä, että nämäkin oli saatu kaupasta kannettua, kun kärjet oli jo raahattu puhki ties missä. Noh, rapatessa roiskuu, sano. Teippasin kärjen vettä hylkivällä joustavalla vaatelaastarilla ja lisäsin heijastavaa vaatelaastaria tehosteeksi. Nähtäväksi jää, kuinka kauan tämä kerros säilyy menossa mukana!

20200721_210019

20200721_205956

Kankainen olkalaukku

Viimeisin haaste oli paljon rakastamani Marimekon merimieskassi. Kassi oli ollut kaapissa jo pitkään, koska oli kulmista jo niin rispaantunut, mutta en ollut raaskinut luopua siitä. Pahin reikä näkyy alla olevassa kuvassa ja sen sain nätisti umpeen pienellä, joustavalla ulkovaatelaastarilla.

20200721_210439

20200721_210341

20200721_210359

20200721_210410

Koska laukun taskujen kulmat olivat myös kuluneet ruman näköisiksi, muotoilin niihin myös paikat. Voi iloa ja onnea, kun saan tämän loputtomasti tavaraa vetävän kassin käyttööni!!

20200723_103001

#paikkaushaaste

”Äidit Vaatelaastarin takana haastavat koko Suomen mukaan paikkaushaasteeseen! Tyyli on vapaa: parsi, ompele, pidä reikiä ylpeydellä – tai käytä Vaatelaastaria! Pääasia on, että pyrit jatkamaan vaatteidesi käyttöikää. Valitse sinulle paras tapa tai tavat osallistua:

  • Ota kuva paikkauksestasi ja jaa se somessa #paikkaushaaste  
  • Tule Facebookissa mukaan #paikkaushaaste -ryhmään saamaan ja jakamaan parhaita paikkausvinkkejä
  • Osallistu Vaatelaastarin tuotekehitykseen antamalla kehitysehdotuksia ja palautetta Vaatelaastarin käyttökokemuksista.

Tehdään yhdessä maailmasta parempi paikka! Terveisin Anne, Jetta ja Taija”

Lue lisää Vaatelaastarista ja sen taustoista: https://vaatelaastari.fi

HUOM: Asioiden välillä -blogin Instagramissa Vaatelaastari tuotearvonta, johon voit osallistua 30.7.2020 saakka!

Nimetön
Kuva: Vaatelaastari, Oikiat Design

 

Poikkeustiloja

Kuopus syö keinutuolissa rusinoita ja kipristelee paljaita varpaitaan. Televisiossa tyynesti esiintyvä pääministeri julistaa poikkeustilan, luetteloi selviöinä pidettyjä yksilön vapauksia pois ja hoitohenkilökunnasta tulee hetkessä valtion omaisuutta.

Pieni ja näkymätön tulee ja laittaa valtiot yksi toisensa jälkeen viikoissa polvilleen.

Tilanne, johon lähiviikkojen aikana on imeydytty on jotenkin niin älytön, että on vaikeaa tavoittaa, mitä tällaisessa tilanteessa ylipäänsä tuntee. Kaikki on toisaalta juuri nyt ihan okei; terveitä ollaan ja hyllyssä on jotain ruokaa. Kuitenkin aavistus siitä, että iso aalto on tulossa ja sen tuho voi potentiaalisesti olla valtava saa aikaan tunteen, kuin rantaviiva pakenisi jalkojen alta. Vielä ei henkilökohtaisesti ole varsinaisesti syytä tuntea dramaattisesti mitään muuta kuin odotusta.

Näky autiossa ostoskeskuksessa on vähintäänkin apea. Suljettuja liikkeitä ja ravintoloita, joiden seinässä on käsin kyhättyjä lappuja, joissa kehoitetaan pitämään itsestä huolta. Teen viiden hengen viikon ruokaostoksia ja häpeän ruoan määrää ostoskärryissä. Välttelen kanssaihmisten katseita kaupassa, koska pelokkaiden katseiden kohtaaminen inhottaa.

Kevät näyttää, että käytännössä mitä vain voi tapahtua ja kaikki minkä tiesimme voi osoittautua vääräksi. Luonto näyttää, että vaikka ihminen on orjuuttanut ympäristöään piittaamatta seurauksista, luonto on vahvempi. Ihminen on vain osa eliökuntaa ja biologisia koodeja, joihin päässyt häiriötekijä on nyt päättänyt tappaa miljoonia. Tiedotus on koko ajan askeleen jäljessä. Järjestelmä on sekaisin ja virus on auttamatta sitä nopeampi.

Kodin sisällä elämä jatkuu. Syödään nakkikeittoa ja näkkileipää, katsotaan Pikkukakkosta Areenasta ja ripustaudutaan rutiineihin.

Elämä on jäälautalle rakennettu hökkeli, jota yritetään varjella huivi kasvoilla ja hanskat kädessä. Kasvosuojat ja käsidesi ovat loppu joka paikasta. Sosiaaliset askelmerkit ovat sekaisin ja yhtäkkiä sekä tuntemattomat että ystävät muuttuvat hengenvaarallisiksi, kuten itsekin.

Kaikki ovat hieman neuvottomia. Pelko velloo vatsanpohjassa ja yritys peittää sitä lamaannuttaa. Mitä tällaisessa tilanteessa kuuluisi tuntea? Pyrkimys hetkeen juurtuneesta läsnäolosta muuttuu tunteiden välttämiseksi, ja koska pelon kääriminen kelmuun ja painaminen pois mielestä vie niin paljon resursseja, kohta mikään ei tunnu enää miltään.

Viikot vierivät.

Aurinko paistaa.

Päivä päivältä ja vastoin kaikkia mallinnuksia, tilanne alkaa helpottaa. Toimenpiteet purevat ja tautitapaukset alkavat vähentyä siinä määrin, että sekin tuntuu jopa vaikealta uskoa. Vallitsee hieman unenomainen tunnelma, jossa jokin on muuttunut, mutta on vaikeaa sanoa mikä. Liikkumisen rajoitukset puretaan, poikkeustilasta siirrytään uuteen normaaliin. Näytelmän katharsis jää tulematta, koska virus on todennäköisesti kuitenkin tullut jäädäkseen.Kaikkia väsyttää huolissaan oleminen.

Kasvosuojia ja käsidesiä alkaa saamaan taas kaupasta. Ihmiset kehtaavat jälleen valittaa ja pahastua joutavuuksista. Kesä vyöryy maahan. Koittaa väliaika, varovainen voitonriemu. Ihmiset haluavat nauttia elämästä ja helteestä, syödä vesimelonia varpaat hiekassa niin, että mehu valuu pitkin vatsaa, eikä kukaan halua ajatella sairaala-alueelle maan alle perustettuja synkeitä kenttäsairaaloita tai ilmastonmuutosta, joka polttaa Siperiaa viruksen riehuessa maailmalla edelleen. Ihana kesä!

Heinäkuussa sataa ja illuusio kesäparatiisista alkaa rakoilla. Matkamuistoliikkeessä myydään pieniä kasvomaskeja, joiden kankaaseen on painettu cowboyn kuvia. Myyjä lohduttaa muovisen pleksin takaa tarmokkaasti keraamisen magneetin vahingossa pudottanutta lasta ”ei se mitään, sellaista sattuu, jatka matkaasi vain”.

Jäätelön syömisen taustalla väreilee ajatus: kenties keväinen olikin vasta ensimmäinen näytös. Kenties näytös, jossa asioita tapahtui ja ei tapahtunut osoitti tapamme selvitä, vaikka pääministerin puhuessa silmissään häivähtäisi jälleen ennakoiva suru.

—-

Lasten ruoka-allergiat: sosiaalinen taakka

Oletteko tulleet ajatelleeksi, että joka paikassa syödään ja koko ajan? Jos teillä on vakavasti allergisia lapsia, olette taatusti kivuliaan tietoisia tästä.

Joka paikassa nakerretaan, tiputellaan ja lääpitään ruokaisilla käsillä jotain. Tarjotaan jotain, tuputetaan jotain ja ”voi voi, kun ei teille nyt voi mitään tarjota”.

Syöminen sosiaalisissa tilanteissa on asia, johon suurin osa ihmisistä kiinnittää juuri mitään huomiota ja tämä on tietysti ymmärrettävää: syöminen on hengittämisen ohella aika elementaarinen harrastus, jos meinaa pysyä hengissä ja ruoka on tosiaan keskeinen osa sosiaalista elämää ja kulttuuria.

Kun ruokaan tai sen syömiseen liittyy joku ongelma, se saattaa tehdä yllättävän isonkin kuprun ruoka-allergisen lapsen ja lapsen vanhempien elämänlaatuun. Tässä ei tarvitse uskoa vain sanaani, sillä asiaa on nimittäin tutkittu maailmalla varsin paljon. Tampereen yliopistossa tehdyn terveystieteiden väitöskirjan ”Perheen elämänlaatu alle kouluikäisen ruoka-allergisen perheessä” (Komulainen 2014) mukaan perheiden elämänlaatu oli heikentynyt vertailuaineistoon nähden kaikilla osa-alueilla. Lapsen ruoka-allergia heikensi elämänlaatua erityisesti psykososiaalisen hyvinvoinnin osalta.

Esitimme Pikkusiilien Instagramissa taannoin kysymykset: ”Onko ruoka-allergia tuonut sosiaalisia haasteita perheelle? Miten lapsen allergiat vaikuttavat sosiaalisiin tilanteisiin? Mikä helpottaisi allergioiden kanssa elämistä?”

Saamamme vastaukset olivat varsin puhuvia ja antavat välähdyksen siitä, minkälaisten tekijöiden kanssa allergiaperheissä painitaan. Luokittelin saamamme vastaukset kategorioihin asenteet, väsymys, omien eväiden tuomat haasteet, kontaminaatioriski sekä lisää tietoa ja tukea.

Allergiat ovat verottaneet harrastusmahdollisuuksia. Vauvauintiin on vaikea osallistua, jos lasta ei saada oireettomaksi ja tämä ripuloi 12 krt/vrk ja oksentaa useita kertoja päivässä.

Asenteet:

  • Fiksun ja ymmärtäväisen lähipiirin kanssa ei pahemmin (ole ollut haasteita). Onneksi!
  • Tuntuu että kaikki ei ymmärrä että voi olla tosi allerginen jollekin ja siitä voi olla tosi rajutkin oireet pienestä määrästä!
  • Vähättely ja neuvominen. Muut saattavat voivotella lapsen ruokavaliota tai syyttää äitiä, ettei anna lapselle monipuolisesti ruokaa.
  • Aina saa olla omia eväitä ja yrittää muille selittää ”Ei lapseni ei oikeasti saa syödä tätä”.
  • Joutuu selitellä miksei syödä esim vierailla tai miksi omat eväät.
  • Aina täytyy olla valppaana ja vahtia jopa ihmisten puheita.
  • Ei uskalleta/ haluta kutsua kylään, kun oma hauskanpito on kaiken A ja O.
  • Joskus on jäänyt kutsu saapumatta, koska on ruokavalioltaan hankala. Toivon, ettei lapsi koe tulevaisuudessa samoja tilanteita.
  • Kyläilykutsut vähenivät allergioiden mukana.

Väsymys:

  • Jos lapsi kovin oireilee, ei oikein jaksa tai halua lähetä minnekään.
  • Kyllä, varsinkin vauva-aikana (on ollut sosiaalisia haasteita) ja se ”mökkiytyminen” jäänyt päälle.
  • Suppea ruokavalio taaperolla + oma imetysdieetti vaikuttaa.
  • Tuntuu vaikealta lähteä mihinkään.
  • Lasta (+ äitiä) harmittaa, kun näkee muiden syövän kaikkea.
  • Eka kokemus kaverisynttäreistä oli jo niin jäätävä, että kauhulla odotan tulevaa.Lapsella paha mieli omista eväistä ja syömisen rajoittamisesta + vahinkoaltistusten pelko.
  • Itkevää lasta ei kehtaa viedä. Sitten myöhemmin väsyy jo eväiden rahtaamiseen ja asenteisiin.
  • Välillä vaan miettii mitä lapsi on syönyt ja mille nyt reagoi, joten vaikea olla hyvää seuraa.
  • Imetysdieetti on aiheuttanut sen, että lounastreffit ja juhlat ovat tilanteina kiusallisia.
  • Tekisi mieli kieltäytyä kaikista juhlakutsuista ja olla järjestämättä juhlia ollenkaan, koska tarjottavat.

Omien eväiden tuomat haasteet:

  • Juuri minnekään ei voi lähteä, kun on pakkasen vankina kotona.
  • Hankala lähteä kotoa kun eväät pakkasessa.
  • Eväät oltava aina mukana ja kaikki kyläilyt, ravintolat yms. vaativat suunnittelua.
  • Ruokien mukaan tekeminen ja pakkaaminen on raskasta, joten monia menoja on karsittu.
  • Emme voi syödä ravintoloissa tai ylipäätään ulkona, omat eväät aina mukana. Häpeä, kateellisuus, itku.
  • Eväät täytyy olla joka paikassa mukana ja siitähän se riemu repeää kun törmää vielä siihen, ettei omia eväistä saa tarjota.

 Kontaminaatioriski:

  • Ruoka osana sosiaalisia tilanteita on stressaavaa vakavien allergioiden kanssa.
  • Menoja jouduttu perumaan esim. kontaminaatio- tai ilmavälitteisen riskin vuoksi.
  • Julkisiin tiloihin voi olla vaikeaa sopia tapaamisia, jos lasten leikkipaikat ovat sotkuisia.
  • Olisi helpompaa, jos ravintolat olisivat enemmän tietoisia vakavista allergioista (esim. kontaminaatioriski), ”saattaa sisältää” –tuotteita olisi vähemmän ja jos esim käsisaippuat eivät sisältäisi yleisimpiä vakavia allergeenejä. Olisi myös tärkeää, että ihmiset huolehtisivat julkiset syöttötuolit ja pöydät siisteiksi syömisen jälkeen ja helpottaisi, jos ruokailu pidettäisiin erillään leikeistä ja nassut ja tassut siistittäisiin syömisen jälkeen.

 Lisää tietoa ja tukea (vastauksia kysymykseen ”Mikä auttaisi allergioiden kanssa elämistä”?):

  • Kun ei kauhisteltaisi ja tehtäisi kauheaa numeroa asiasta.
  • Yhteiskunnalta parempi tuki (myös rahallinen).
  • Enemmän yksittäisiä ruoka-aineita esim Pilttipurkeissa.
  • Ymmärretään allergiat, eikä väkisin yritetä antaa jotain vääriä aineita.
  • Tietämyksen lisääntyminen! Ilman oikeaa tietoa on ymmärrettävästi vaikea ottaa muut huomioon.
  • Enemmän ravintoloita, joista saisi kaiketonta ruokaa. Muiden ihmisten tietous asioista, vertaistuki.
  • Tieto!! Surullisen vähän on tietoa esim. ravintoloilla gluteenittoman ja viljattoman erosta.
  • Puhuminen ja ymmärryksen lisääntyminen, että kysyttäisiin jos ei tiedä/ muista.
  • Tietoisuus ja se että ymmärrettäisiin allergioiden vakavuus.
  • Ymmärrys. Konkreettinen apu esim. ruoanlaitossa.
  • Tieto. Tieto. Näkyvyys.
  • Se, että terveydenhuolto ponnekkaasti olisi allergisten ihmisten puolella.
cake-5356141_1920
Kuvat: congerdesign Pixabaystä

Liity seuraamaan Asioiden välillä -blogia Instagramissa sekä Pikkusiilit someyhteisöä Instagramissa ja Facebookissa. Tehdään yhdessä allergiat näkyviksi!

 

 

 

 

#allergiatnäkyviksi

#allergiatnäkyviksi on tunniste, jota aloimme käyttää sosiaalisessa mediassa sittemmin Pikkusiilit muodostaneen sisällöntuottajaryhmän kesken.

Tunnisteen idea on toimia keinona, jolla vertaistukea allergiaelämään kaipaavat ihmiset löytävät toisensa sosiaalisessa mediassa. Toisaalta halusimme myös tehdä tunnisteen, joka viestii siitä, että allergiaelämään liittyy puolia, joiden laajempi ymmärrys muun muassa helpottaisi allergiasuossa tarpovien perheiden sosiaalisia tilanteita.

#allergiatnäkyviksit tunnistetta ei ole sidottu mihinkään järjestöön, yhdistykseen tai edes Pikkusiileihin, vaikka olemmekin sen käytön aloittaneet. Käytä siis rohkeasti!

Ps. Jos haluat, että Pikkusiilit löytävät sinut, muista myös tägätä tekemiisi julkaisuihin @pikkusiilit!

20200704_141605_0000

Mikä on Pikkusiilit?

  • Pikkusiilit on someyhteisö, jonka tarkoituksena on lisätä ymmärrystä kuormittavasta arjesta, välittää vertaistukea sekä edistää perheiden hyvinvointia.
  • Pikkusiilien Facebook ja Instagram -tileille ovat tervetulleita seuraamaan kaikki, jotka kaipaavat tietoa sekä vertaistukea vauvan itkuisuudesta, lasten refluksista, ruoka-allergioista ja näihin liittyvistä liitännäishaasteista.
  • Pikkusiilit haluavat tuoda esiin allergiaelämään liittyviä kuormitustekijöitä ja peräänkuuluttaa ammattilaisia kohtaamaan, selvittämään ja hoitamaan lasten ruoka-allergioihin liittyviä oireita.

 

Lasten ruoka-allergiat: oikeus hoitoon

Tiesit varmaan, että vastuu ruoka-allergisten lasten hoidon toteuttamisesta kuuluu kuntien ja kuntayhtymien tuottamien perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluiden vastuulle. Vastuusta toteuttaa hoitoa säädetään terveydenhuoltolaissa. Perusterveydenhuollon vastuulla on hoidon kokonaisuuden yhteensovittaminen.

Lasten ruoka-allergioiden hoidon yhteneväisyyttä edistämään laaditun Käypä hoito -suosituksen mukaan ”Perusterveydenhuollon tulee havaita tapaukset, joissa on syytä epäillä ruoan aiheuttamaa anafylaksiaa tai esiintyy pitkäaikaisia tai vaikeita iho- tai suolisto-oireita, ja lähettää niistä kärsivät lapset jatkotutkimuksiin. Lievästi oireilevat lapset tutkitaan ja hoidetaan perusterveydenhuollossa.”

Terveydenhuoltolaki 8§: ”Kunnan perusterveydenhuollon on vastattava potilaan hoidon kokonaisuuden yhteensovittamisesta, jollei siitä muutoin erikseen sovita.”

Miten lapsen ruoka-allergiaa hoidetaan? Käypä hoito -suositus antaa tähän varsin selkeän vastauksen: ”Hoitona ovat vaikeita oireita aiheuttavan ruoka-aineen määräaikainen välttäminen ja tasapainoinen iänmukainen ruokavalio, jolla taataan lapsen normaali kasvu ja kehittyminen.” — ”Jos lapsella on lieviä oireita tai oireet ilmaantuvat vasta isommilla annoksilla tai pitkäaikaisessa käytössä, kyseistä ruoka-ainetta tarjotaan lapselle oireiden sallimissa rajoissa.”

Eli: ruoka-ainetta annetaan, jos oireet ovat siedettäviä, vältetään määräaikaisesti, jos näin ei ole.

  • Ruokien aiheuttaman yliherkkyyden taustalla on monia mekanismeja, joista allergia on vain yksi muoto.
  • Allergiat jaetaan IgE-välitteisiin sekä ei-IgE-välitteisiin.
  • Kaikkiaan arviolta 5–8 %:lla pikkulapsista on merkittävä ruoka-allergia.
  • Suolioireita (vatsakipu, ripuli, oksentelu) esiintyy arviolta kolmanneksella potilaista.

(Ruoka-allergia: Mäkelä & Pelkonen, 2016)

Asia on paperilla täten siis verrattain simppeli sekä lain että Käypä hoito -suosituksen valossa. Ruoka-allergiaa hoidetaan ruoka-aineiden määräaikaisella välttämisellä.  Kunnan on järjestettävä palvelut, perusterveydenhuollon on vastattava hoidon kokonaisuuden yhteensovittamisesta ja toteutettava sekä seurattava lievempien allergioiden hoitoa. Missä näin käytännössä kuitenkaan tapahtuu? Käytännössä erityisesti suolioireisiin (ripuli, oksentelu, vatsakivut) painottuvien ja viivästyneesti oireilevien allergioiden hoito painottuu nykypäivänä yksityisille vastaanotoille.

Yksityisillä vastaanotoilla jotkut suosituista lääkäreistä laskuttavat pelkästä käynnistä useita satoja euroja ja laboratoriotutkimusten kustannukset saattavat nousta nopeasti tuhansiin. Nämä viulut maksetaan sitten nousevien vakuutusmaksujen ja omavastuiden muodossa – vakuutusyhtiöt kun eivät ole mitään hyväntekeväisyysjärjestöjä.

Perheillä, jotka eivät maksa kalliista sairaskuluvakuutuksista tai heille ei ole sitä myönnetty esimerkiksi sairauden vuoksi, on aniharvoin varaa käyttää yksityisten lääkäriasemien erikoislääkäreiden palveluita. Vaikeus saada lapselle hoitoa perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon piiristä asettaa täten allergiaperheet epätasa-arvoiseen asemaan. Kuvio tuntuu hieman erikoiselta maassa, jossa kutenkin ylläpidetään verovaroin varsin ansiokasta ja hintavaa julkista terveydenhoitojärjestelmää, eikö totta?

Neuvolajärjestelmän tehtävä on hoitaa vähän kaikkea, mutta ei sairauksia, vaan toiminta keskittyy niin sanotun kansanterveystyön terveyttä edistävään ja ongelmia ennaltaehkäisevään työhön. Lasten ruoka-allergioihin liittyvää erityisosaamista neuvoloissa on täysin satunnaisesti, vaikkakin ruoka-allergioiden esiintyvyydeksi arvioidaan iän mukaan 3-8% ja allergioiden on todettu lisääntyvän.

Miten ruoka-allergioita sitten hoidetaan tavallisesti terveyskeskuksissa? Ilmeisesti pääsääntöisesti tekemällä lähetteitä erikoissairaanhoitoon, josta lähetteet palaavat bumerangina, jos siellä katsotaan, että lapsen oireilu on erikoissairaanhoitoon liian lievää.

Yksi merkittävä ongelma myös erikoissairaanhoidon suhteen on se, että sen laatu vaihtelee dramaattisesti. Samaisessa sairaalassakin voi kohdata lääkärin, joka kohtaa perheen ja rakentaa eteenpäin vievän hoitosuhteen tai lääkärin, joka tylyttää, uhkailee, naureskelee ja väheksyy lapsen oireita. Ei ole myöskään tavatonta, että suolisto-oireista kärsivälle lapselle ei tunnu löytyvän erikoissairaanhoidon piiristä ”oikeaa” paikkaa, sillä suolistopuoli ei hoida allergioita ja allegiapuoli ei tunnu hoitavan suolisto-oireisia lapsia fokuksensa ollen iho-oireilussa, astmassa ja anafylaksiassa. Suolistollaan oireilevat allergialapset ovat täten melkoisia väliinputoajia hoitoketjuissa, jotka myös vaihtelevat sairaanhoitopiirien välillä.

Tässä välissä on hyvä pysähtyä miettimään mitä suolisto-oireisella allergialla oikeastaan tarkoitetaan? Suolioireista allergiaa tai suolisto-oireista allergiaa käytetään tavallisesti puhekielessä erotuksena nopeasti reagoivista IgE-välitteisistä allergioista viitaten viivellä ilmeneviin ja suolisto-oireisiin painottuviin ruokayliherkkyyksiin (= allergiat ja intoleranssit). Myös IgE-välitteiset allergiat voivat oireilla mahasuolikanavan oireilla, ja viiveisesti oireileva allergia voi oireilla myös esimerkiksi iholla, joten suolisto-oireinen allergia on sinänsä mielestäni luokittelevana terminä hieman hämäävä ja epäspesifi, joka myös hankaloittaa asiasta viestimistä.

Diagnoosi K52.2: Allerginen tai muu ruokavaliosta riippuva maha-suolitulehdus ja/tai koliitti (ICD-10)

Miten ruoka-allergia diagnosoidaan? Koska laboratoriokokeet ovat vain suuntaa-antavia (esim. prick-testit, IgE vasta-aineet) ja osa erityisesti viiveisesti oireilevista allergioista ei näy missään nykyään käytössä olevista laboratoriotesteistä, ainoa varma keino diagnosoida on välttö-altistus.

Viljojen ja maidon osalta tämä tehdään tavallisesti joko valvotusti (etenkin välittömästi oireilevien allergioiden kanssa) tai kaksoissokotettuna (etenkin viiveiset oireet), eli julkisella puolella erikoissairaanhoidon piirissä. Muilta osin Käypä hoito -suosituksen mukaan ”diagnoosin perustana ovat kokeilut, jotka toteutetaan kotona lääkärin, terveydenhuoltohenkilökunnan ja potilaan huoltajan kanssa yhdessä laaditun suunnitelman mukaan.”

”Yksittäisiä ruokia, joilla ei ole ravitsemuksellista merkitystä, voi eliminoida perusterveydenhuollossa, kun oireen ja ruoan yhteys on selvä. Välttäminen ja kokeilu kotiolosuhteissa oirepäiväkirjan avulla riittää.” (Lasten ruokayliherkkyys ja -allergia, Lääkärin käsikirja)

Diagnosoinnissa astuu kuvioon valta ja subjektiivisen kokemuksen merkitys. Kenellä on valta määrittää se, mikä katsotaan lapselle siedettäväksi oireeksi, mikä lieväksi ja mikä merkittäväksi?

Käypä hoito -suosituksen altistukseen liittyvä oiretaulukon löydät täältä. Esimerkiksi subjektiivisten oireiden kohdalla mainittu ”Tuskaiset suolioireet, väsähtäneisyys”, kutinan kohdalla mainittu ”kovaa jatkuvaa raapimista” ja objektiivisissa oireissa mainittu ”oksennus tai ripuli” ja kardiovaskulaarisena/ neurologisena oireina ”heikotus, huimaus ja takykardia” ovat kaikki oranssilla merkittyjä oireita. Oranssi ruutu merkitsee siis sitä, että altistuksessa voidaan edetä. Vasta kolme oranssia ruutua, eli edellä mainittua vastaavaa oiretta katsotaan merkiksi todellisesta reaktiosta.

Kuka aikuinen elelisi elämäänsä ”kovan jatkuvan raapimisen” ja ”tuskaisten suolioireiden” kanssa vapaaehtoisesti kovinkaan hyvin pyrkimättä vaikuttamaan näihin oireisiin? Niinpä. Miksi ihmeessä sitten lastemme pitäisi?

Lasten tasa-arvoisen hoidon, terveyden ja perheiden hyvinvoinnin edellytysten vuoksi olisi tärkeää, että myös lasten viivellä oireilevien ruokayliherkkyyksien hoitoon kehitetään toimivia keinoja toteuttaa lasten allergioiden hoitoa ja sen seurantaa moniammatillisesti.

Jotta ruoka-allergian hoitoa voitaisiin toteuttaa asianmukaisesti, perheet tarvitsevat pitkäkestoista ja kohtaavaa tukea väliaikaisten eliminaatiodieettien laatimiseen, seuraamiseen ja purkamiseen sekä täysipainoisen ruokavalion takaamiseen. Käytännössä tämä edellyttäisi kontaktia kokonaistilanteesta kartalla olevaan ruoka-allergioihin perehtyneeseen ravitsemusterapeuttiin ja lääkäriin. (Paljon mutten kertoo esimerkiksi se, että ruoka- ja oirepäiväkirjan ylläpitämiseen ei ole mitään yhtenäisiä yleisesti käytössä olevia ohjeita tai pohjaa, vaikka tämä on viiveisten oireiden seuraamisessa ihan ensiarvoisen tärkeä menettely.)

Muista, että oikeudesta hyvään hoitoon säädetään muun muassa laissa potilaan asemasta ja oikeuksista. Hoitoonsa tyytymättömällä potilaalla on oikeus tehdä muistutus hoitoon tai siihen liittyvään kohteluun liittyvistä tekijöistä toimintayksikön terveydenhuollosta vastaavalle johtajalle. Muistutus tulee käsitellä ja siihen tulee vastata kirjallisesti kohtuullisessa ajassa. Kantelu tehdään valvovalle viranomaiselle (Valvira).  Potilasasiamiehellä on velvollisuus auttaa potilasta näiden toteuttamisessa. (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista: 10§, 10a§, 11§)

Jos lapsesi jää vaille hoitoa, tai tulette kohdelluksi huonosti terveydenhuollon kontakteissa, tee asialle jotain. Mikään ei koskaan muutu, jos asioihin ei puututa.

child-1721906_1920