Hyvät tuplarattaat taaperolle ja leikki-ikäiselle

Yhteistyössä: A-T Lastenturva

Lastenrattaat ja niiden ominaisuudet eivät todellakaan ole mitään pikkujuttuja pikkulapsiperhearjen sujuvuuden kannalta. Jos kärryt eivät toimi ja syystä tai toisesta pännivät, ne tekevät sitä taatusti joka päivä. Jos arjesta saa piirun verran helpompaa, miellyttävämpää ja vaivattomampaa laadukkailla rattailla, se on ehdottomasti sijoitus joka kannattaa!

Kaksivuotiaan Kuopuksemme ja äitinsä näkemyserot matkan suunnasta, tahdista saati autojen alle menemisen mielekkyydestä poikkeavat sen verran jyrkästi, että pieni mies tulee matkustamaan rattaissa vielä hyvän tovin. Myös poikien kerhomatkan ollen melko mittava, on lähes neljävuotiaalla Esikoisellakin ainakin vielä syksyllä hyvä olla mahdollisuus hypätä rattaiden kyytiin rankan metsäkerhoilun jälkeen ja levätä hetki – muuten kotimatka tuppaa eskaloitumaan ajoittain väsymyskiukkuiluun myös hänen osaltaan.

Olemme kuitenkin tulleet tilanteeseen, jossa aikanaan käytettyinä ostetut ja ahkerasti käytetyt tuplavankkurimme alkavat osoittaa luovuttamisen merkkejä, mutta käyttötarve ei niinkään. Vaunuja tarvitsee osaltaan todennäköisesti vuoden vaihteen tienoilla syntyvä uusi pieni perheenjäsen, joten uusien kärryjen hankkiminen alkoi vaikuttaa väistämättömältä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERATavoitteenamme oli löytää menopelit, joilla matkustaa mukavasti:

  • ensin taapero ja ajoittain leikki-ikäinen
  • sitten vauva ja taapero
  • jälleen taapero ja leikki-ikäinen lasten kasvaessa
  • ja lopulta taapero yksin

Lähtiessämme pohtimaan mitkä rattaat palvelisivat tarvettamme parhaiten ja pisimpään, mietimme pitkään vierekkäin istuttavien ja peräkkäin istuttavien mallien välillä. Toisaalta vierekkäin istuttavien ja isorenkaisten rattaiden käyttömukavuus talvella ja maastossa houkutteli. Vierekkäin istuttavien kärryjen keskeinen heikkous oli kuitenkin niiden heikko muunneltavuus: kun rattaita ei tarvitse enää kuin pesueen nuorin, tulisi jälleen hommata uudet rattaat.

Vertailtuamme eri merkkejä ja malleja huolella, päädyimme Phil & Teds Sport tuplarattaisiin (entinen Navigator V2). Ostopäätökseen vaikuttivat erityisesti rattaiden ketteryys, hyvät maasto-ominaisuudet sekä ennen kaikkea muunneltavuus, eli se että rattaat ovat toimivat myös yhden lapsen käytössä keskimmäisenkin lapsen kasvaessa ratasiästä ohi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMiksi Phil & Teds Sport?

  • Mukavat
    • Kääntyvä etupyörä tekee kärryttelystä ketterää
    • Reilun kokoiset ilmakumirenkaat rullaavat kevyesti ja lisäävät käyttömukavuutta talvella ja epätasaisessa maastossa
    • Sisaristuimen saa myös lepoasentoon
  • Kätevät
    • Rattaat menevät pieneen tilaan kasattuna, yhden käden kasaus
    • Turvallinen käsijarrumekanismi ja turvaremmi
  • Monipuoliset & pitkäikäiset
    • Toimivat monenikäisillä lapsilla
    • Kahden tai yhden lapsen käyttöön
    • Lisävarusteena saatavana mm. adapteri turvakaukalolle, vaunukoppa, pehmeä kantokassi, seisomalauta
  • Laadukkaat

Sportit ovat osoittautuneet käytännössä todella hyväksi ja miellyttäväksi hankinnaksi. Isojen ilmarenkaiden ansiosta kahden reippaan kokoisen pojankin työntely käy vaivatta ja matkustaminen on mukavaa epätasaisella alustallakin. Auto-stop käsijarru tekee nopeasta reagoinnista vaivatonta liikenteessä ja rattaat menevät edeltäjiään selkeästi pienempään tilaan, eli ovat paitsi lyhyemmät myös kapeammat.

Kahdenkerroksenpäiväunet_Perheesta_blogi
Päivänokoset kahdessa kerroksessa

OLYMPUS DIGITAL CAMERALastenvaunuja ja -rattaita kannattaa toki etsiä ja hankkia ensisijaisesti käytettyinä ja säästää paitsi kukkaroa niin myös luontoa, mutta kolikon todella kehnona kääntöpuolena on, että menopelien aikaisemmasta käsittelystä, toimivuudesta tai mahdollisista homeista ei ole ikinä takeita, vaikka tuntematon myyjä niin vakuuttelisi ja ne ostotilanteessa hyvältä vaikuttaisivat. Investoinnin levitessä käsiin, ilman takuita mitään ei ole tehtävissä.

Jos ensimmäisen lapsen kohdalla panostaa laadukkaisiin yhdistelmiin ne kestävät hyvänä useamman lapsenkin käytössä huolella pidettynä ja säännöllisesti huollettuina. Ja jos lapsille kaavailee pientä ikäeroa, on esimerkiksi peräkkäin istuttaviin tuplarattaisiin sijoittaminen jo alkujaan viisasta, sillä ne toimivat hyvin alkuun hyvin myös yhdellä lapsella.

Rattaita valitessa kannattaa siis puntaroida monia tekijöitä. Keskustelupalstoilta saa osvittaa ja käyttökokemuksia rattaiden hyvistä ja huonoista puolista, mutta sieltä löytyy luonnollisesti näkemys puolesta ja vastaan jokaiseen aiheeseen. Ostopäätöstä tehdessä kannattaakin suunnata asiantuntevaan ja ison valikoiman omaavaan lastentarvikeliikkeeseen ja testailla mahdollisimman monia vaihtoehtoja.

Oma suosikkini on Vantaalla sijaitseva A-T Lastenturvan liike, joka on todellinen lastentarvikkeiden keidas. Täällä saa vierähtämään hetken jos toisenkin laadukkaita lastentarvikkeita ja -vaatteita hypistellen. Bonuksena vielä reilun kokoinen lasten leikkipaikka liukumäkineen, joka jaksoi pitää poikien mielenkiintoa yllä ostosten teon ajan. Parasta on kuitenkin, että liikkeestä löytyy asiantuntevia ja aktiivisia myyjiä!

AT_lastenturva_blogi_Perheesta2

AT_lastenturva_blogi_PerheestaSeuraa Perheestä blogia myös Instagramissa ja Facebookissa!

Raskaudesta kertominen

…ei oikein kuulu lempihetkiini.

Uuden ihmisen odottamisesta kertominen on tietysti merkittävä, mutta myös hyvin lataantunut hetki. Jännitän aina hirveästi uutista seuraavia sekunteja, ilmeitä ja sanoja, koska muistan nämä reaktiot mahdollisesti lopun elämääni. Ja koska jännitän niitä, kertomisesta tulee omituista ja kireää ja tämä luultavasti myös johtaa omituisiin reaktioihin.

Hämmästys on kohdallani ollut ehdottomasti määrittävä reaktio kertoessani raskaudesta. Äimistys ja sitä seuraavan ilon sekoitus. Käytännössä hieman sama reaktio kuin itselle tulee tuijottaessaan siihen kriittiseen tikkuun piirtyvää viivaa, joskin oma reaktio tulee myös maustettuna ripauksella kauhua. ”Viiva. Viiva siinä on. Huhhuh. Jee! Apua! Jee! Apua.” Lisääntyminen on toden totta ihmeellistä, iloista ja hämmentävää. Ja pelottavaa.

Alkaessani odottaa esikoistani reilu neljä vuotta sitten olin vastikään saanut ylemmän korkeakoulututkintoni valmiiksi ja virittelin kokopäivätyöni ohella jatko-opintoja. Halusin väitellä ja halusin uran. Enemmän halusin kuitenkin mieheni kanssa lasta ja antaessamme elämälle mahdollisuuden Esikoinen ilmoittelikin tulostaan käytännössä välittömästi (me onnenmyyrät!). Tässä elämänvaiheessa uutista sitten kertoessani kuulijan ensimmäiset sanat olivat usein: ”Oliko se vahinko?” ”No EI!!” En loukkaantunut tästä, ennemminkin se nauratti. Totta oli että en ollut/ ole sitä vauvakuumeilevaa tyyppiä. Olin enemmäkin urakuumeilevaa tyyppiä, joten reaktio oli varsin ymmärrettävä. Esikoisen kohdalla uutista jakaessamme saimme kokea hämmästyksen lisäksi roppakaupalla ihanaa kanssariemua.

Kuopuksen odotus alkoi Esikoisen ollessa vielä varsin vauva, pojillehan tuli lopulta vain vähän alle 1,5 vuotta ikäeroa. Taustalla oli Esikoisen rankka ”koliikki” (eli diagnosoimattoman maito- ja kananmuna-allergisen vauvan 24/7 vatsakivut, huutaminen ja refluksi), josta olimme taistelleen itsemme vastikään jaloillemme joten kuten. Taustalla oli myös terveyteen liittyviä huolia, jotka olivat saaneet itseni tuijottelemaan yön tunteina kylmän pelon kuristaessa sisuskaluja pientä ihmistä ja kohtaamaan sen, kuinka elämä ei todellakaan ole itsestään selvää. Se on hauras ja rajallinen, eikä mitään voi pitää itsestään selvyytenä. Unettomina öinä tuloksia odottaessani mietin mikä elämässä on oikeasti tärkeää ja päätin, että jos tästä selvitään, toivon Esikoiselle sisarusta heti kun se on mahdollista. Luojan kiitos huolet osoittautuivat sillä kertaa turhiksi ja velipoika ilmoittelikin tulostaan varsin säntillisesti heti mahdollisuuden saadessaan (mitä lottovoittajia – tiedostan). Uutta vauvauutista jaettassa reaktiot olivat taas ymmärrettävän hämmästyneitä pienen ikäeron vuoksi.

Nyt lasten pienen ikäeron tuoman pikkulapsivaiheen haastavuuden ja kahden lapsen allergiataipaleen alkaessa tasaantua oireiden pysyessä hallinnassa ruokavaliohoidolla, tilanne on ikään kuin taistelun jälkeen. Hengissä ollaan, vaikka ihan vammoitta ei olla selvitty. Vuodet ovat olleet raskaita ja turhauttavia, ottaneet omansa niin henkisesti kuin fyysisesti, mutta me kestimme. Ja elämä ja sen halu on siitä metka homma, että sitä ei helpolla nujerreta. Uusi toivo alkaa viritä ja vauvan tuoma ilo ja rakkaus alkaa painaa enemmän vaakakupissa, kuin pelko uudesta tulevasta mahdollisesta, joskin todennäköisestä allergiataistelusta ja entistä rankemmasta arjesta. Ainakin kokemus on puolellamme ja vähintään valvottavaan vauvaan osaamme jo varautua niin henkisesti, kuin käytännössäkin. Edelleen ajattelen, että (ei-henkeäuhkaava) allergia on laajassa mittakaavassa oikeasti mitätön murhe, vaikka todellista kärsimystä aiheuttaakin. Elämään nyt vaan kuuluu kaikenlaisia sävyjä, niin se menee.

Nyt kolmannen raskauden kohdalla kertoessamme perhelukumme kasvavan, olenkin jo itse lisännyt uutisen perään välittömän toteamuksen – ”no ihan pimeitähän me ollaan, heh heh.” Helpottaa noin niinku kaikkien oloa, kun sen sanoo heti ääneen sen kuulijan ”MITÄ??!!”-reaktion jälkeen.

Kyllä vain. Taas mennään! ❤

Ultra_Perheesta_blogi2
Pienokaisen voiton merkki

 

 

 

 

 

 

12 faktaa pienten lasten vanhemmuudesta

Pienten_lasten_vanhemmuus_Perheesta_blogi
Kukkia ja mehiläisiä. Vai kärpäsiä?

Harkitsetko lisääntymistä? Hieno homma! Lapsethan on tosi ihania.

Vajaan neljän vuoden vanhemmuuden taipaleella olen kuitenkin tullut havaitsemaan, että:

  1. Jos teillä on joku housuunkakkaamisiässä, teillä haisee aina kakka.
  2. Lattialla on aina ruokaa. AINA.
  3. Uhmaikäisen kanssa ei voi voittaa. Ne huutaa joka tapauksessa.
  4. Lasten kanssa ja oikeastaan jo heidän tuottamisprosessissaan joutuu tekemisiin monenkirjavien eritteiden lentämisen kanssa. Lähtien raskauspahoinvoinnista, synnytyssalin jekuista, vauvan kakan analysoinnista noroepidemioihin, päätyen todennäköisesti teinin känniyrjöjen siivoamiseen.
  5. Kukaan eikä mikään ei ikinä tule käymään niin pahasti hermoillesi, kuin omien kupeidesi hedelmä.
  6. ”Tylsää” on tunne, josta tulee itsellesi vieras.
  7. Toisto. Tee siitä toinen nimesi.
  8. Se minkä kuvittelet olevan väsymystä ennen lapsia, tulee olemaan suorastaan pirteä olotila lisäännyttyäsi. Ainakin niinä ensimmäisinä vuosina.
  9. Lasten uniaika on pyhää.
  10. Oma elämä? Joo ei ole näkynyt.
  11. Koskaan et tule pelkäämään mitään enempää, kuin sitä että lapsellesi käy jotain. Se alkaa siinä vaiheessa, kun tikkuun piirtyy se toinen viiva. ”Ettei nyt vaan sattuis mitään” ja sitä rataa..
  12. Vaikka veisit heidät helikopterilla Batman-huvipuistoon ja karkkitehtaaseen, niin älä odota, että heillä on hauskaa.

Miksi?

  1. Koska vaipparoskis.
  2. Koska lapsia pitää ruokkia jatkuvasti ja he sotkevat enemmän kuin kukaan ikinä ehtii siivota. Paitsi jos teillä on koira! Sitten lattialla on aina karvoja. Aina.
  3. Koska taipumaton tahto.
  4. Koska ihmisyys. Bonusraitana loiset, kuten täit ja kihomadot.
  5. He pääsevät ihosi alle vaivatta, sillä he ovat sieltä kotoisin.
  6. Koska tekemistä on enemmän kuin sinulla käsiä, hyväksy se.
  7. Koska kaikki perustuu toistoon: lasten mielestä hauskat asiat, päivittäiset rutiinit ja pääsääntöisesti kaikki kommunikaatio. Opettele siis rakastamaan jankuttamista.
  8. Koska pienissä pätkissä nukkuminen on sääntö eikä poikkeus. Ja ihan validi kidutuskeino.
  9. Koska se on ainoa hetki päivässä, kun hiljaisuus ei ole merkki katastrofista.
  10. Koska lähimmäs käsitettä ”oma-aika” tulet pääsemään gynekologilla tai juurihoidossa.
  11. Koska et tule koskaan kohtaamaan niin suurta rakkautta, jota tunnet lastasi kohtaan. Se on suorastaan musertavaa ajoittain.
  12. Koska he olisivatkin halunneet Star Wars-vesipuistoon.
Pienten_lasten_vanhemmuus_Perheesta_blogi3
Kiinnostavin nähtävyys Suomenlinnassa? Sadettaja.
Pienten_lasten_vanhemmuus_Perheesta_blogi4
Vanhempainvapaalla on kiva harrastella esimerkiksi puutarhanhoitoa.